Bassot ›

Kaikki ovat huomanneet, että tietyn ikäisten soittimien hinnat on kovassa nousussa. Ok. No problem, niin kauan kuin peli on reilua:
 
a) soitin on alkuperäinen ts. no issues,
b) jos on duunailtu asiat ilmoitetaan avoimesti ja
c) ko. asiat huomioidaan hinnassa
 
Nykyään ebaysta saa kaiken roinan irtotavarana, siirtologoja ja relicoituja kaulalevyjä myöten haluamallaan numerolla, että projektiluontoisesti soittimen voi kasata kohtuu edullisesti myös näin, jos on joku aihio minkä ympärille alkaa rakentamaan (esim. vanha kaula tms.). Siihen joku tarvikebody sopivasti relicoituna, niin asia on pihvi. Ko. soittimen myyminen orkkiksena kovalla hinnalla ei ole minusta reilua kauppaa. Toki tollaisen kasaamisessa ja osien hankkimisessa on oma duuni, ja siitä voi ottaa reilusti välistä, mutta ko. issuet olisi hyvä kertoa ostajakandidaatille avoimesti. Ihan myyjänkin kannalta jatkoa ajatellen mukavampi, ettei menetä mainettaan jos sattuu että kaikki ei ole ollutkaan niinkuin ostaja on kuvitellut. En kehota nyt vainoharheisesti luulemaan, että kaikki vanhemmat soittimet on tälläisiä, mutta tarkkana kannattaa nykyaikana olla. Kaikenlaista suharia on liikenteessä. Ja joka tapauksessa tälläinen projektisoitin voi olla ihan yhtä hyvä kuin mikä tahansa, ja siitä voi maksaa silloin ihan hyvän hinnankin. Lähinnä idis oli, että tietoisuuden taso, silloin kun ns. vintage-nimikkeen alla liikutaan, olisi hyvä olla korkealla. Eli jos näkemättä soitinta pitää ostaa vaikkapa ulkomailta, valokuvia kaulataskusta, potikoista, mikeistä, kaulan leimoista jne. kannattaa vähintään pyytää näytille. Lisäksi jotain tarinaa soittimen historiasta. Samoin palautusoikeus myyjän piikkiin jos kyseenalaisia issuieta ilmaantuu.

Täytyy todeta, että en kyllä tajua mitä järkeä koko relicointisysteemissä on. Ketä siinä yritetään huijata? Itseä vai? Soitin ei muutu yhtään paremmin soivaksi jos siihen laitetaan jotain siirtokuvia tai naarmutellaan ruuvarilla. Lähes kaikki tuollalailla naarmutellut soittimet on olleet vieläpä todella tyhmän näköisiä luonnossa. Kuvista vielä jotkut parhaat yksilöt menee läpi.

Täytyy todeta, että en kyllä tajua mitä järkeä koko relicointisysteemissä on. Ketä siinä yritetään huijata? Itseä vai? Soitin ei muutu yhtään paremmin soivaksi jos siihen laitetaan jotain siirtokuvia tai naarmutellaan ruuvarilla. Lähes kaikki tuollalailla naarmutellut soittimet on olleet vieläpä todella tyhmän näköisiä luonnossa. Kuvista vielä jotkut parhaat yksilöt menee läpi.
 
Me ollaan tänä aamuna kaikesta samaa mieltä.

Kun jengi on keskimäärin aika tietämätöntä soittimista ja niiden historiasta yleensäkin ei voi olettaa että vintagedetaljit ovat hanskassa. Huijaus on helppoa jos ostaja on tietämätön. Minuakin on aikoinaan jymäytetty (tahallaan tai tahattomasti) ja jokainen tuntemani harrastaja on kertonut oppineensa asiat kantapään kautta. EBay-jymäytykset ovat suorastaan klassisia ja tarinoita kiertää paljon.
 
Nykyään todellisilla vintagemarkkinoilla (siis 50- ja 60-luvun arvosoittimista puhuttaessa) vaaditaan kahden tunnetun arvioijan (esim. Gruhn ja Elderly Instruments) kirjallinen arviointi ja mahdollisimman täydellinen omistushistoria jotta soittimesta olisi mahdollisuus saada huippuhinta.
 
Vintage-piirejä on joku osuvasti verrannut pedofiilirenkaaseen. Sisäpiiriläiset tietävät aika paljon enemmän kuin sen ulkopuolella olevat soittiminen liikkeistä ja kohtaloista.
 
Katsoin taas kerran Spinal Tap:in. Siinä on hulvaton kitaran keräilykohtaus, jossa on mm. se Marshall jonka potikat menevät yhteenstoista, one louder. Taustalla olevat kitarat ja bassot ovat todellisia vintage-helmiä. Mm n. 500 000 USD:n arvoinen '59Les Paul. Mulla valu kuola molemmista suupielistä, joten sohva oli suorassa.

Itte ostin tuon 69 jatsarini aikoinaan Kitarapajalta. Kaula siinä irrotettiin ja leimoja katteltiin, mutta voiko sitä silti olla 100% varma?
 
Tässä en missään nimessä epäile Kitarapajan kavereiden rehellisyyttä, ihmettelempä vain ääneen.

Itte ostin tuon 69 jatsarini aikoinaan Kitarapajalta. Kaula siinä irrotettiin ja leimoja katteltiin, mutta voiko sitä silti olla 100% varma?
 
Tässä en missään nimessä epäile Kitarapajan kavereiden rehellisyyttä, ihmettelempä vain ääneen.
 
Pajalla ei jymäytetä. Siellä on erinomainen tietämys vintagepeleistä.

Pajalla ei jymäytetä. Siellä on erinomainen tietämys vintagepeleistä.
 
Tällainen käsitys minullakin on ollut ja on.

Tällainen käsitys minullakin on ollut ja on.
 
Kuin myös minulla ja tulee olemaan.

Pajalla ei jymäytetä. Siellä on erinomainen tietämys vintagepeleistä.
 
Esimerkkinä vaikka noi modailut, jotka on huomioitu hinnassa. '69 modattu jatsi melkein puolet halvempi mitä pari vuotta tuoreempi orkkis.
 
FENDER JAZZ BASS: 1968, Sunburst, Case, 4.36kg... 5800e
FENDER JAZZ BASS w/MODS: 1969, RefinWhite, Case... 1900e
FENDER JAZZ BASS: 1971, Sunburst, Case, 4.49kg... 3750e

Hardcore vintagemarkkinoilla meininki on raakaa, ja se vaatis melkein täyspäiväistä paneutumista aiheeseen, soitinrakennukseen ja ehkä johonkin spesifiseen pikkualueeseen. Lisäksi se tosiaan on melkoisen moista "sisäpiiritoimintaa", kyllä siellä samoja nimiä pyörii tuolla maailmalla, jos/kun katselee jotain alan sivustoja tahi juttuja..
Lähinnä tosiaan tulee mieleen, että soittimellahan saattaa olla ihan "soittajaystävällinen" hintakin, mikäli ei nyt juur himoitse sellasta "dead mint"-kuntoista keräily/sijoituskappaletta itselleen, vaan hyväksyy joitain modeja ja/tai refinejä. Tuolta markkinoilta periaatteessa on ne "parhaat" yksilöt jo Japanissa, Chinery Collectionissa tai vastaavassa... Kas kun niit aitoja ei määräänsä enempää ole tehty..
Vaikka kitarapuolella nuo ensimmäiset Gibsonin sunburstit onkin joidenkin foorumikommenttien mukaan ainakin 30 prossalla lisääntyneet valmistetuista.. ;)
 
Tavalliselle ostajalle vaan varovaisuutta ja sitä järkeä mukaan, jos joku diili vaikuttaa käsittämättömän hyvältä, se on 99-prosenttisestikin sitä, eli käsittämätön. Joku siin tilanteessa kaupan jälkeen nauraa, eikä se juuri koskaan oo ostaja... ;)

Täyttä "rautaista" asiaa Fox:lta.
 
...Tuolta markkinoilta periaatteessa on ne "parhaat" yksilöt jo Japanissa,
 
Tämä lause jäi hämäräksi.

Korjaushommelit vaikuttaa hintaan vaihtelevasti. Suurin tekijä tässä on korjaustyön laatu, luonnollisesti amatöörimäiset korjailut ja modailut rokottaa hintaa enemmän.
 
Kattelin tosta 2007 price guidesta seuraavia ohjeistuksia listahintoihin, jos soitin ei ole alkuperäiskuntoinen:
 
- refin -50% tai enemmän, riippuen työn laadusta
- huonosti tehty kaularemontti -50%
- merkittävä bodyn korjaus -50%
- ammattimainen uudelleen nauhoitus -5%
- lähes huomaamaton bodyn korjaus -5%
- vähäinen värin haalentuminen -5%
- merkittävä haaleneminen 25...50%
 
Eli kun löytää hyvin haalenneen, umpimodatun soittimen, sen saa lähes ilmaiseksi ;o).

Tämä lause jäi hämäräksi.
 
Kas kun tuolla vintagemarkkinoilla on ollu pitkän aikaa suuressa maailmassa trendi, että siellä on diilereinä joitain hra Kasai:ta jotka ostavat jonkun hra Hashimoton lukuun.. (tekaistut nimet).. Eli japanilaiset liikemiehet, konsernijohtajat ja sijoittajat on viimeisten vuosien aikana osoittaneet erityistä kiinnostusta sijoitusmielessä vintagesoittimiin. Jotkut hankkii etupäässä japanilaisia (ennen 80-luvun puoliväliä, eli Koreaan siirtymistä) soittimia, joita ei ilmeisimmin kotimarkkina-alueelle edes jäänyt, vaan koko tuotanto vietiin. Tällasta kärjistetysti meinasin.
*valaisee lausumaansa epätoivoisesti*

Kas kun tuolla vintagemarkkinoilla on ollu pitkän aikaa suuressa maailmassa trendi, että siellä on diilereinä joitain hra Kasai:ta jotka ostavat jonkun hra Hashimoton lukuun.. (tekaistut nimet).. Eli japanilaiset liikemiehet..
 
Yep, tämän tarkennuksen vain halusinkin.

FENDER JAZZ BASS: 1968, Sunburst, Case, 4.36kg... 5800e
FENDER JAZZ BASS w/MODS: 1969, RefinWhite, Case... 1900e
FENDER JAZZ BASS: 1971, Sunburst, Case, 4.49kg... 3750e
 
Sairaissa hinnoissa nää fenkut...:s

Koko aihe on aivan marsilainen. Rahat pois maksukykyisiltä, toivoo kauppamiehet.