Bassot ›

Olen tässä jo jonkun aikaa kuolannut Rikun perään. Erityisesti 4004L Laredo kiinnostaa. Internjetin ihmeellisestä maailmasta olen tiedon rippeitä kerännyt Kyseisestä pelistä. Vielä on joitakin oleellisia asioita joita pitäisi selvittää ennen kun voi tosissaan alkaa ostamista miettiä.
 
Eli:
 
Jostakin luin ettei Rickenbacker ole hyvä soittaa sormin. Pitääkö tämä paikkansa ja jos pitää niin miksi näin?
 
Missäs Rickeä pääsisi koe soittamaan. Tarviiko lähteä stadiin, vai onko sielläkään kaupoissa?
 
Onko tämä nyt sitten kaulapainoinen vai ei?
 
Miten paksut kielet tähän kannattaa laittaa? Hiottuja Harris signatureja käytän tällä hetkellä. Miten esim. ne toimisivat?
 
Onko Kenelläkään kokemusta tästä 4004L Laredosta ja millaisia?
 
Kiitokset jo etukäteen tietämyksen jakajille!

Jostakin luin ettei Rickenbacker ole hyvä soittaa sormin. Pitääkö tämä paikkansa ja jos pitää niin miksi näin?
 
Kyllä sitä voi sormin soittaa. Kielet ovat tosin hieman lähempänä toisinaan, kuin esim. Passossa. Rickyn mikit ovat melko ohutsaundiset, yleensä, joten plektrasoitto sopii siinä suhteessa paremmin. Munsta.
 
Missäs Rickeä pääsisi koe soittamaan. Tarviiko lähteä stadiin, vai onko sielläkään kaupoissa?
 
Ei missään. Kitarapajalla on aika ajoin käytettyjä 4003:ia.
 
Onko tämä nyt sitten kaulapainoinen vai ei?
 
Ehkä on, ehkä ei.
 
Miten paksut kielet tähän kannattaa laittaa? Hiottuja Harris signatureja käytän tällä hetkellä. Miten esim. ne toimisivat?
 
Niin paksut kuin huvittaa. Itse käytin 45-105 settiä, ihan normin roundit.
 
Onko Kenelläkään kokemusta tästä 4004L Laredosta ja millaisia?
 
Eipä ole. Kuvista olen rumaksi todennut. Munsta.

Rickyn mikit ovat melko ohutsaundiset, yleensä, joten plektrasoitto sopii siinä suhteessa paremmin. Munsta.
 
Tahtoisin tuoda tähän myös oman näkökulman aiheeseen. Riku toimii minusta ihan millä tahansa soittotyylillä. Vaikka peukuttaen, jos haluaa. Plekubassostereotypia on varmaan muodostunut siitä, että jokunen tunnettu rikubasisti soittaa plektralla.
 
Tota ohutsoundisuuttakaan mikkien osalta en allekirjoita, jos sillä tarkoitetaan alapään puutetta. Rikussa on (ainakin omassani) on erittäin voimakkaat mikit. Se tekee sen, että taajuuskaista on kapeampi, mutta kyllä sillä ihan "normaalin" bassosoundin saa. Minä laskin mikit niin alas kuin ne menee, jolloin ulostulo on maltillinen. Alla linkki sormin soitettuun pätkään, jonka soitin yhden sooloskaban taustaan kun pyydetiiin. Taitaa olla vielä nasaalimmalla tallamikillä soitettu, suoraan linjaan ilman efektejä: http://juki.1g.fi/mp3/Skabat/apenaattori_-_sooloskaba_85_tausta.mp3
 
Tässä minusta hyvä esittelyvideo Rickenbacker 4003:sta:
http://www.youtube.com/watch?v=AY2p … VQajGE&mode=related&search=

Tota ohutsoundisuuttakaan mikkien osalta en allekirjoita, jos sillä tarkoitetaan alapään puutetta. Rikussa on (ainakin omassani) on erittäin voimakkaat mikit.
 
En allekirjoita minäkään, omassani ('91) ei ole myöskään tehossa puutetta. Vanhoissa 'backereissa mikit olivat pienempitehoisia ja tallamikin yhteydessä oli lisäksi konkka, joka leikkasi alapäät pois. Näistäkin saa kuitenkin tuhdit soundit tekemällä konkan "ohitusleikkauksen".:)
 
"Ohutsoundisuus", "plektrabasso", "one-trick pony" yms. Vanhoja kliseitä, joiden viljeleminen saisi jo loppua.

Jostakin luin ettei Rickenbacker ole hyvä soittaa sormin.
 
Jotakin saattaa haitata se hevosenkenkä takamikin päällä, mutta sen saa pois ja tossa 4004L Laredossa sitä ei ole ollenkaan.
 
E. ja tossa 4004L:ssä on humpparimikit, joten soundipuolesta en osaa mennä sen enempää veikkaamaan, muuta kuin että eiköhän niistä alapäätäkin saa ulos.

Olen puolitoista vuosikymmentä soitellut 4003:lla, eikä koskaan ole edes tullut mieleen, että se olisi jotenkin rajoittunut soundien tai soittotyylin suhteen. Pelkkää laatua koko soitin.
 
Tuo ohutsoundisuus on, kuten aiemmin todettu, rikun tallamikkikonkkaan liittyvää muinaishistoriaa, jonka voi jo unohtaa.
 
Ja mitä tulee basson soveltuvuudesta soittotyyliin: Jos bassossa on otelauta ja kielet, sillä sujuu kaikki.
 
Jos uuteen rikuun päädyt, niin jonotusaika on 1-2 vuoden välillä. Kannattaa tilata ulkomailta isosta musiikkitalosta, niin saa nopeammin. Maksun voi suorittaa vasta kun tilaus on lähtenyt liikkeestä tilaajalle. (tutustuin asiaan, kun olin tilaamassa nauhatonta 4003:sta, jota en kuitenkaan sitten tilannut)
 
eBayssä on yleensä jonkin verran rikuja tarjolla ja ihan järkihintaan.

Kyllä Rickut on hywiä, persoonallisia ja monipuolisia soittimia.
 
Omassani on tuo .0047 konkka tallamikissä enkä todellakaan ole aikonut sitä ohittaa vaikka se saundia ohentaakin ja tehoa heikentää. Kyllä se on, ainakin mun mielestä, erittäinen olennainen osa just sitä legendaarista Rickenbacker saundia.
Vieläkun Y-kaapelilla täräyttää kaulamikin bassovahvistimeen ja tallamikin kitaravahvistimeen niin alkaa oleen aika megalomaaniset Rikusaundit (ks. oma kuva).
 
Ainoa miinus Rikuissa on kaulaprofiili, joka on mielestäni semi-perseestä. Litteähän se kaula on mutta otelauta on tasapaksu, eikä juurikaan kapene satulaan päin. Pitäskin mitata mikä tossa on satulan leveys...

Sen kummemmin Rikua tuntematta on aika jännää, miten tiukassa tietyt stereotypiat istuvat. Noiden Rikutypioiden lisäksi ainakin lyhytskaalaiset ovat leikkikaluja ja tyttöbassoja, niiden kielet ovat kuin kuminauhaa, niiden soundi on muhjuinen eikä ala-E soi koskaan kunnolla. Mulla vaan on hiukan erilaiset kokemukset. Mutta koska typiat ovat oikeassa, olen väärässä:) Rikuista sanoivat Soitinrakentajat AmF:lläkin että ovat plekubassoja.
Marko

Kiitokset vastanneille. Erityisesti Jukille klipeistä. Respect!
Vielä yksi kysymys: Mistä rahat? ;) (vits, vits)
Ei ainakaan Rikun perään kuolaaminen vähentynyt..

miulla on ollu nyt pari vuotta Harris signaturet kiinni 4003ssa, eikä paremmasta väliä.

miulla on ollu nyt pari vuotta Harris signaturet kiinni 4003ssa, eikä paremmasta väliä.
 
Kuis paksut vaijerit ne on? Vois koklaa semmosia.
 
Jotkuthan suosittelee rikuihin ohuita kieliä, että saa sen ominaisen, kitaraklangimaisen soundin. Tämäkin on eräänlainen stereotypia, koska vanhempiin rikuihin ei saanut laittaa hiomattomia kieliä ollenkaan niiden suuremman vetojännityksen takia (tai sai laittaa, mutta takuu raukesi). Kaulan design oli suunniteltu ajalla, jolloin ei ollut muita kuin hiottuja kieliä saatavilla. Uudemmissa on tukevampi kaula, ja tuplakaularauta. Eli näihin voi heittää sitten ilmeisesti mitkä vajerit huvittaa.

Kuis paksut vaijerit ne on?.
 
050-070-095-110

Apropoo
Sattuuko kukaan tietämään hyviä soitinliikkeitä Lontoossa?
Syksyllä olen sinne menossa,joten Rickeä voisi metsästää sieltä...

Apropoo
Sattuuko kukaan tietämään hyviä soitinliikkeitä Lontoossa?
Syksyllä olen sinne menossa,joten Rickeä voisi metsästää sieltä...
 
Denmark Streetiltä löytyy useita. Uusi ja vanhoja bassoja, sekä mielenkiintoisia pedaaleja.
Pari pedaalia tuli itse ostettua. Suosittelen Visan mukaan ottamista ja tuotteiden maksamista sitten kun jakselee (kerran se kirpaisee). Hinnat ovat varsin kovia, mutta niin ovat soittimetkin. Hyvissä säädöissä, nätisti esillä jne..
Vanhoja (seisari) rikuja taisin nähdä huhtikuun lopussa n. 5 kappaletta.

Sen kummemmin Rikua tuntematta on aika jännää, miten tiukassa tietyt stereotypiat istuvat. Noiden Rikutypioiden lisäksi ainakin lyhytskaalaiset ovat leikkikaluja ja tyttöbassoja, niiden kielet ovat kuin kuminauhaa, niiden soundi on muhjuinen eikä ala-E soi koskaan kunnolla. Mulla vaan on hiukan erilaiset kokemukset. Mutta koska typiat ovat oikeassa, olen väärässä:) Rikuista sanoivat Soitinrakentajat AmF:lläkin että ovat plekubassoja.
 
AmF:llä surffataan varmasti soitinrakennuksen korkeimmalla aallonharjalla.
 
Eräs suomalainen formulakuskikin on kuulemma yksi maailman parhaista, mutta ei silti juuri koskaan pääse maaliin asti.
 
Vitsi, vitsi..
 
Rikussahan on muuten 1/2 tuumaa lyhempi skaala kuin normibassossa, joten Riku lienee kokeilemattakin monen mielestä varmaan tumppusoundinen kumikapula, jossa E-kieli ei soi ja loput kolisee nauhoja vasten.
 
Rikullahan oli vielä vuosikymmen takaperin viisikielinenkin versio, jossa skaala oli tuo sama. Ei tainnut siinäkään vehkeessä B-kieli soida, kun skaala on ihan pielessä.
 
Näitä rikujuttuja on tosiaan kuultu:
 
- Ei voi pekuttaa
- Voi soittaa vain plekulla (siitä ei varmaan tuu ääntä, jos soittaa sormilla..)
- Kaulamikki on tiellä
- Tallamikin metallikehys on tiellä (itsekin olin tätä mieltä joskus)
- Talla on iso ja ruma
- Ei voi soittaa studiossa, kun single coilit humisee (niille, jotka ei tiedä: iso tallamötikkä ja se tallamikin metallikehys tappaa huminan aika tehokkaasti. Niillä metallleilla on ehkä joku muukin tarkoitus, kuin "olla tiellä")
- jne..
 
Nyt taisin kuulostaa jo aika kypsältä..

Harrisin paksuudet on 50,75,95,110

Näitä rikujuttuja on tosiaan kuultu:
 
- Ei voi pekuttaa
- Voi soittaa vain plekulla (siitä ei varmaan tuu ääntä, jos soittaa sormilla..)
- Kaulamikki on tiellä
- Tallamikin metallikehys on tiellä (itsekin olin tätä mieltä joskus)
- Talla on iso ja ruma
- Ei voi soittaa studiossa, kun single coilit humisee (niille, jotka ei tiedä: iso tallamötikkä ja se tallamikin metallikehys tappaa huminan aika tehokkaasti. Niillä metallleilla on ehkä joku muukin tarkoitus, kuin "olla tiellä")
- jne..
 
Nyt taisin kuulostaa jo aika kypsältä..
 
Mitä vaikeammin saatavaksi ja kalliimmaksi ko. basso tulee, sitä enemmin noita perusteluita tulee. Normaalia kateellisten panettelua. Sano.

Onhan nuo aika harvinaisia nykyään. Lontoon matkalla kävin kokasemassa tuota Rikua: http://www.vintageandrareguitars.co … od=site.product&product_id=3101
 
Ei ollut mun juttu joten jätin sinne teidän ostettavaksi. Siinä oli mojovasti mojoa.

Harrisin paksuudet on 50,75,95,110
 
Jep, niinhhan se D kieli onkin 75.
 
Oikke ku korjasit!

Tässä:
 
http://www.vintageguitars.fi/index. … 1&polku=Bassot+%3E+Rickenbacker
 
on ihan kotimaasta kolme 70-luvun Rikua tarjolla, lähtien 1100 euroa (modattu).
 
Itse olisin kiinnostunut lähinnä tuosta valkoisesta. Valkoinen on Rikussa harvinainen väri (ei ole ollut saatavilla sitten -90 loppupuolen), joka kuitenkin sopii tuohon malliin loistavasti. Hyvä sijoitus, jos saa järkihintaan.