Bassot ›

Mighty Shaden studioäänitykset, joissa basso on äänitetty perinteisillä bassoilla ja vanhoilla menetelmillä, ilman digitaalitekniikkaa, on kuultavissa täältä: http://juki.1g.fi/Mighty_Shade/
 
Bassoina on käytetty seuraavia:
- Gibson EB-0 '62
- Rickenbacker 4001 '76
- Rickenbacker 4003 '96
- Fender Precision '75
- Fender Jazz Bass '75
- Fender Marcus Miller Jazz Bass '02
- Maya Electric Bass (70-luku)
 
Vahvistimina:
- Fender Bassman 100 (70-luku)
- Fender 2x18" cabinet (70-luku)
- Fender Musicmaster Bass (70-luku)
- Ampeg B15-N (60-luku)
- Silvertone 1431 guitar amp (50-luku)
 
Kaikki bassot on äänitetty kaappia mikittämällä ja sekaan ei ole sotkettu linjasoundia.

Mikä tällainen 2*18" kaappi on, en ole kuullutkaan, saati nähnyt ?

Mikä tällainen 2*18" kaappi on, en ole kuullutkaan, saati nähnyt ?
 
Tommonen: http://juki.1g.fi/kuvat/Musakuvia/M … y+Shade/Studio2/Studio+018.jpg/full

Onko toi mitoiltaan isompi kotelo kuin 2*15" ?

Onko toi mitoiltaan isompi kotelo kuin 2*15" ?
 
On toi ainakin korkeempi. Tässä joku 2x15": http://www.chrisguitars.com/fen68bassman-head-cab.jpg

- Rickenbacker 4003 '76
 
Se on 4001, 4003 ei ollut vielä tuotannossa 1976.
 
T: Nitpicking no-life.
 
PS. Samaa bassoa taitaa olla jollain Absoluuttisen Nollapisteen levylläkin, olisko nyt ollut "Nimi muutettu".

Mutta itse musiikista. Itse tykkäsin kyllä. Hyvällä fiiliksellä mennään ja sounditkin toimivat. Ehkä pieni rosoisuus olisi tuonut fiilistä vielä lähemmäs vanhoja aikoja mutta hyvä näinkin. Ja basso kuulosti oikein hyvin istuvalta. Ainoa asia mikä jäi hieman vaivaamaan oli laulu. Ei sinänsä että se olisi ollut huonoa mutta lausumisessa olisi hieman parannettavaa.

Se on 4001, 4003 ei ollut vielä tuotannossa 1976.
 
No sepäs se. Jengi löytää näistä aina olennaisimman. Korjataan virheet...

Hyvät saundit, hyvää musaa, jeeje

No sepäs se. Jengi löytää näistä aina olennaisimman. Korjataan virheet...
 
Kato faktat haltuun ja kyl sie tiesit, että en mie tosissaan.
 
Soundi noissa on kohillaan.

Kato faktat haltuun ja kyl sie tiesit, että en mie tosissaan.
 
Kyl kyl. En oo muuten ihan saletti tosta Silvertonenkaan tyyppinumerosta, muuta kuin että on 50-luvulta oleva kitaravahvistin, jolla ajettiin särösoundia perussoundin päälle.
 
Soundi noissa on kohillaan.
 
Kiitos.

Kyl kyl. En oo muuten ihan saletti tosta Silvertonenkaan tyyppinumerosta, muuta kuin että on 50-luvulta oleva kitaravahvistin, jolla ajettiin särösoundia perussoundin päälle.

 
Tollanen vois olla hauska ihan livekäytössäkin. Jack Casadylla on joku Versatone -kombo volumepedaalin takana, mistä saa sitten annosteltua särösoundia puhtaan sekaan tarpeen mukaan.

Tollanen vois olla hauska ihan livekäytössäkin. Jack Casadylla on joku Versatone -kombo volumepedaalin takana, mistä saa sitten annosteltua särösoundia puhtaan sekaan tarpeen mukaan.
 
http://www.aguilaramp.com/products_preamps_agro.htm
 
tällä vehkeellä.

Soundit on erittäin jees mut englanti ei. Ei oikein jaksa kuunnella...

Soundit on erittäin jees mut englanti ei. Ei oikein jaksa kuunnella...
 
Jeps, kuuntelin näitä piisejä jonku kerran mutta ne avautu vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen paremmin. Hyvää meininkiä ja fiilistelyä ja saundit enemmän ku kohillaan. Nautin kyllä jokaikisestä passosaundista tässä. Lontoo ja vokaalit on ne mitkä tässä häiritsee. Rallimiesten lehdistötilaisuudelle on oma hetkensä mut tässä ne tuntu olevan se AINOA asia mikä hankaa vastaan. Toisaalta jos vintagesoundeilla mennään niin onhan tää suht kliinistä.

Nautin kyllä jokaikisestä passosaundista tässä.
 
Sehän on mukavata jos toimii. Ketjun idea oli lähinnä tarkastella aihetta bassosoundin näkökulmasta.
 
Toisaalta jos vintagesoundeilla mennään niin onhan tää suht kliinistä.
 
Onhan noissa bassoissa suht tuoreet kielet millä on soitettu, mutta laitteet jolla homma on toteutettu äänitystä myöten on vanhaa tekniikkaa. Eli sikäli soundi on se mitä esim. 70-luvullakin on pystytty tekemään (no onko se vielä mitään vintakea, mut anyway).
 
Osin idea tähän tuli tosta putkiradiosoundiketjusta, ja joskus taannoin vintagebassojen soundia kyseenalaistavasta ketjusta. Ajattelin laittaa tälläisen konkreettisen jutun jota voisi sitten tutkiskella äänen kera.

Jeps, kuuntelin näitä piisejä jonku kerran mutta ne avautu vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen paremmin. Hyvää meininkiä ja fiilistelyä ja saundit enemmän ku kohillaan. Nautin kyllä jokaikisestä passosaundista tässä. Lontoo ja vokaalit on ne mitkä tässä häiritsee. Rallimiesten lehdistötilaisuudelle on oma hetkensä mut tässä ne tuntu olevan se AINOA asia mikä hankaa vastaan. Toisaalta jos vintagesoundeilla mennään niin onhan tää suht kliinistä.
 
Sen minkä vokaaleissa menettää niin antaa konsonanteissa runsain mitoin takaisin.
 
Bassosoundithan on mitä muikeimmat kautta koko äänitteen. Mukavaa vaihtelevaa. Semmonen pointti tohon kliinisyyteen kun puhutaan vintagebassosoundeista. Ei silloin 1970-luvulla useimmiten pyritty vastien mihinkään tumppuun tai säröön sen kummemmin kuin nykyäänkään. Suurin osa kuitenkin yritti saada ihan puhdasta ja mahdollisimman "hifiä" soundia. Semmosta toimivaa. Nykyään vaan ajatellaan että vintage tarkoittaisi automaattisesti mahdollisimman rupuista ja värittynyttä soundia. Se on lopulta aika moderni tapa ajatella, musta. Tää Jukin tapa tehdä vintagea on musta paljon aidompi. Tehdään niin kuin olisi tehty silloinkin. Noilla vanhoilla kamoilla, mutta pyrkimys niin "hyvään" soundiin kuin mahdollista. Tykkäsin.

loistavaa soundia. niinku joku jo sano englanti vois kyllä olla parempaa.

Veljen bändin arviointi on aina herkää hommaa kuin pärekaton kulotus, mutta täytyy sanoa että olen fani. Homma toimii jopa paremmin livenä koska bändi on kovassa vedossa. Erittäin hyvät soittajat. Tuohon kritisoituun englannin ääntämiseen tottuu, mutta ajoittainen laulun pieni epävireys on se joka minua eniten häiritsee. Sanoitukset ovat briljanttia kamaa eikä mitään ailaavjuuta tai junttiuhoa, joka leimaa suurinta osaa suomalaisten bändien englanninkielisiä sanoituksia.

ajoittainen laulun pieni epävireys on se joka minua eniten häiritsee.
 
Tämähän on ihan tosi juttu. Meillä on aika flunssa-altis vokalisti, joka oli ainakin kahdessa sessiossa kipeenä, joka kuuluu nuhasena soundina, mutta se ei selitä nuottiinosumistarkkuutta.
 
Sikälihän toi vintagemeininki on raadollinen, että mitään et pysty jälkikäteen millään tunettajalla korjaamaan, vaan se mitä ukosta lähtee päätyy lopputulokseen asti. Sama koskee kaikkia muitakin soittajia. Toki efekteillä ja kaiulla voi hieman yrittää peittää epäpuhtauksia, mutta ei dramaattisesti. Juuso välillä heittelikin sarkastisesti, että vois vetää uusiks, ettei tarvi miksausvaiheessa laittaa noita kaikkia parantajia päälle, säästyy sähköäkin (osoitti efektiräkkiä).
 
Sanoitukset ovat briljanttia kamaa eikä mitään ailaavjuuta tai junttiuhoa, joka leimaa suurinta osaa suomalaisten bändien englanninkielisiä sanoituksia.
 
Joo, niissä on vähän muutakin kuin "rakastellaan pakastellaan" osastoa, mutta nämäpä ei välttämättä isommalle joukolle aukene, vaikka toi lontoon ääntämisen ymmärrys tuntuis olevan kovinkin hallussa.