Bassot ›

Omistan tällä hetkellä Ibanez sr300 ja soittelen sillä vain kotona. Olen alottamassa bändissä lähiaikoina ja soitamme lähinnä nykyajan hard rock musiikkia.
Olen ajatellut vähän satsata soittimeen. Erityistä mitä haen bassosta on ohut kaula, koska omistan lyhyet ja paksut sormet.
 
Olen katsellut vähän malleja ja päätynyt näihin vaihtoehtoihin.
Ibanez sr1000 tai Fender american standard jazz bass. Voiko näitä verrata? Olen vielä amatööri, joten neuvoja otan todellakin vastaan. Hinta luokka on suunnilleen sama eli n.1000-1200e.
 
Joten mielipiteitä kiitos..

Omistan tällä hetkellä Ibanez sr300 ja soittelen sillä vain kotona. Olen alottamassa bändissä lähiaikoina ja soitamme lähinnä nykyajan hard rock musiikkia.
Olen ajatellut vähän satsata soittimeen. Erityistä mitä haen bassosta on ohut kaula, koska omistan lyhyet ja paksut sormet.
 
Olen katsellut vähän malleja ja päätynyt näihin vaihtoehtoihin.
Ibanez sr1000 tai Fender american standard jazz bass. Voiko näitä verrata? Olen vielä amatööri, joten neuvoja otan todellakin vastaan. Hinta luokka on suunnilleen sama eli n.1000-1200e.
 
Joten mielipiteitä kiitos..
 
Mä en osaa noita oikein vertailla. On sen verran eri vehkeet. Erilaista on kaikki.
 
Kyllähän tolla SR300 bassolla jo soittelee bändissäkin, ei siihen toista samankaltaista (siis toki kyseessä on huomattavasti parempi malli, mutta mutta...) ibaneesia tartte.
 
Eikä kannata ajatella niin että kaulan pitää olla ohut sormien takia. Etsi kaulaa ihan sen perusteella mikä tuntuu kouraan sopivalta. Ei se ohuin välttämättä ole se paras vaihtoehto.
 
Tollasella rahalla saa jo vaikka ja mitä, joten mä en rajais vaihtoehtoja noihin kahteen. Ei muuta kuin koesoittokierrokselle ja rohkeasti eri bassoja kouraan. Tuhannen euron Yamahat ja Schecterit on kovia vehkeitä myös.

Komppia yläpuolen tekstille. Itellä eka, ja monen vuoden ajan ainut, basso oli kans ibanezin sr sarjalainen (sr405), ja kyllähän moni kaula tuntui sen jälkeen paksulta ensikokeilulla. Mutta kun kokeilet (siis soitat, etkä vain käytä kädessä) erilaisia bassoja, niin huomaat kyllä, että se kaulan paksuus on vain yks piirre, eikä sillä loppujen lopuksi aivan kauheasti merkitystä ole (oon itekkin lyhytsorminen). Itelle on nyt kaulan tuntuman kannalta tärkeimmäksi piirteeksi noussu viimeistely. Paksukin lakkaamaton tuntuu mukavammalta ku ohut lakattu. Toisaalta taas toisessa omista on lakattu kaula ja hyvin silläki vetelee...
 
Eli mars kauppaa ja kokeilemaan eri vaihtoehtoja. Käy testaa edellä mainituujen lisäksi ainakin musarit ja warwickit niin alkaa tulla jo melko monipuolinen kaulavalikoima:)

Ehdottomasti suosittelisin tutusmaan G&L treibute L-2000 soundeja löytyy vaikka mihin tarkoitukseen ja kaula ei todellakaan ole mitenkään "ison" tuntune, ite srllä vetelin 10 vuotta ja kyllähän sitä moni kaula tuntu hirmuselta jötkäleeltä sen jälkeen muta se tunne ei kestä ku viikon pari. tohon hintaan saa kyllä vaikka mitä. käytettynä nousee valikoima vielä entisestäänkin, torilla oli muunmuassa tuo warwickin dolphin pro II ja siinähän se vasta ohut kaula onkin! http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=291552
 
eikä tuossakaan varmaan metsään mene http://www.musicstore.com/en_EN/FIM … E-Natural-Gloss-/art-BAS0003506-000
 
jää rahaa vahvariinkin :P
tosiaankin testaamal löytyy varmiten se sopivin, itekki monta paperilla hyvää bassoa jättäny ostamatta kokeilun jälkeen

Itse ainakin pidän Fenderin jazzista hyvin paljon ja juuri american on investointina hyvä vaihtoehto kun arvo ei laske hirveästi. Japsit ovat myös siinä mielessä aika hyvät. Kuitenkin, olen sitä mieltä että ihmiset, itseäni mukaanlukien, satsaa liian paljon rahaa soittimiin ja liian vähän muihin asioihin. Suosittelisin siksi, että mikäli haluat jazz basson, osta halvemman sellainen, vaihda tarpeen mukaan mikit. Silloin jäisi enemmän rahaa muihin asioihin, esimerkiksi:
 
- Jos haluat soittaa bändissä, hanki vahvistin jossa vähintään 100W tehoa, mielellään enemmän. Sellaiset maksaa, mutta vähemmällä tehomäärällä kitarat ja rummut helposti peittää soittoasi niin paljon ettet kuule mitään siitä mitä soitat.
 
- Jos tekee mieli tehdä biisejä koneella ja äänittää soittoasi, hanki joku vähän parempi äänikortti jossa hyvät preampit, ja kelpo äänityssoftaa. On hyvin rakentavaa äänittää itseään, koska sillä tavalla kuulet soittoasi toisella tavalla ja kuulet mitä kannattaa harjoitella. Ja se johtaa viimeiseen suositukseeni:
 
- soittotunteja kannattaa aina. Sen sisäksi, että oppii soittamaan paremmin teknisesti, niillä saa inspiraatiota, oppii uusia teknikoita ja edistykset tulee nopeasti. Satasen jos satsaat, saat jo 3-5 tunteja ammattilais-bassottelijasta joita et varmastikaan kadu ikinä.
 
Aina on kiva soittaa hyvillä vehkeillä mutta soittotaitokin kannattaa kehitellä. Itse pidän omasta squieristä melkein yhtä paljon kuin kolme kertaa kalliimpi fenkkuni (japsi). Miltä loppujen lopuksi kuullostat, on kuitenkin 50% päässä, 45% soittotekniikkassa ja 5% instrumentissa ja muussa tekniikassa. Jokainenhan tämän tietää mutta useimmat satsaa kuitenkin suurin osa rahoista soittimiin... Itseäni mukaanlukien, siis. Uskon että olisin ollut parempi basisti tänään jos olisin aikaisemmin satsannut rahat vähän eri tavalla, eikä ostannut 1200 euron Warwick heti aluksi. Myin sen myöhemmin kun huomasin ettei soundi vaan sopinut omaan tyyliin ja sain puolet vähemmän siitä kuin mitä aikoinaan maksoin...

Missä päin pääsee testaamaan Music maneja? Sterling voisi kiinnostaa?

Jos nuo Ibanezit vielä kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan SR500:een. Tuo on jo ihan eri peli kuin SR300, ja verrattuna tuohon SR1000 tms, ei sanottavammin häviä ominaisuuksissa ja on myös merkittävästi halvempi. Jää rahaa muihinkin hankintoihin...

Mitä ihmeen antigasitusta täällä harrastetaan kun pitäisi halpaa ostaa mieluummin hyvän sijaan?
Kaiken maailman ritsoilla kun soittelee ja vaihtelee niitä toisiin ritsoihin niin siitäkään ei jää kuin paha maku suuhun loppupeleissä.
 
Jos kerran budjetissa on varaa niin ehdottomasti vaan kunnon peli alle kertaheitolla, niin siitä pääsee tarvittaessa eroonkin, toisin kuin muutaman satkun peleistä, ellei niitä myy puoli-ilmaiseksi.
 
Silti suosittelen kumminkin tsekkaamaan torilta käytettyjen valikoiman, koska helmen löytäessään saa pikkaisen halvemmalla tuurilla jo parempaakin.
 
Kuitenkin huomioon pitää ottaa se, että bändisoittoon ryhtyessä kannattaa ostaa myös kunnollinen vahvistelukalusto, ja jos sen budjetti on sitten muutamassa sadassa, niin olen valtaosan kanssa samaa mieltä että säästä mieluummin aluksi sitten basson hinnassa kuin vahvisimen kanssa.
 
Kunnolliseen vahvistimeen pitää sijoittaa helposti myös nelinumeroinen määrä euroja, ja se ei välttämättä sisällä edes kaappia vielä..
 
Hyväkin basso menee ihan hukkaan paskalla vahvistimella soitettuna, suurimmat erot kuitenkin soundiin tulee sen kautta. Toki bassotkin soivat eri lailla, mutta tonnin jazzarin soittaminen behringerin ultrabassien läpi on rienausta.
 
Parin satkun bassolla, vaikka nykyiselläkin, voi kuitenkin huomattavasti paremmilla soundeilla taasen sitten soittaa kunnollisen vahvistimen läpi.
 
Jos raha ei ole esteenä, ja molempiin sekä bassoon että vahvistimeen on varaa niin anna palaa vaan ja osta kerralla kunnolliset niin ei tarvitse kokoajan olla vaihtamassa parempiin. Se on vittumaista, kokemuksesta tiedän :)

Joo no toisaalta taas hyva basso on tarkea esim. studiossa ja muutenkin hyva basso innostaa soittamaan. Jos basso kuulostaa huonolta ei sita hyvalla vahvistimella saa hyvalta kuulostamaan. Sitte toisaalta jos ostaa heti hyvan basso niin ei sen kanssa joudu sitten vaihtorumbaan ja niin kuin Seba sanokin se pitaa sitten arvonsakin hyvin.
 
Jos bandi pitaa treeni ja lavavolansa maltillisena niin kylla jollain pienella kombolla aluks parjaa. Itella on varmaan ollu aina aika hyva tuuri kun aina isommille keikoille oon saannu lainaan koululta tai jostain muualta kunnon vahvistimet, tai sitten pa on tarpeeksi iso ja monitorit hyvat et voi basson vieda sinne ja taas parjaa jollain kombolla.
 
Nyt on kylla hankintalistalla hyva vahvistin, mutten kadu yhtaan et hankin ton jazz basson ensin...

Kiitoksia kommenteista, ja kunnon vahvari löytyy jo. Edelleenkin odottaisin enemmän kommentteja kumman valitsisit jos olisi sinun rahat. Ibanez vai fender? Myin sr300 pois juuri ja alkaisi olla ratkaisun paikka. Kumpaakin on testattu, mutta haluaisin vielä ammattilaisten mielipiteitä.
Jätin sen Music manin testauksen väliin, koska se menee jo budjetista yli.

Itsellä oli joskus SR900, ja joskus olen Jassollakin soittanut. Päätyisin ehkä tällä kokemuksella siihen Jazziin. Mun mielestä oli parempi soundi.
 
Tuohon hintaluokkaan mahtuu sitten tietysti vielä vaikka Warwickeja, Spectoreita, Laklandeja... valinnanvaraa on, enkä usko, että kauheasti voi pieleen mennä valitsi minkä vain.

Itse olen kauan jo halunnut Laklandin. Ne ovat kuin Fenderit mutta paremmat. Näinä aikoina vain kun ei tiedetä onko töitä enää kovin kauan, en vaan millään pystyisi sellaista hankkimaan.
 
Ymmärrän että joku dissaa aikaisempi kommenttini, mutta kannattaa ainakin miettiä sitä mitä kirjoitin siinä.
 
Välillä kannattaa ostaa kunnon vehkeet heti, muttei aina. Minulla oli onnea kitaravahvistimeni kanssa kuin ostin heti kunnon Fender Hot Rod Deluxe. En ole päivääkään katunut sitä. Sen soundi on minun, epäilemättä. Kerran ostin Fender telecaster thinline 5000:lla markalla. Noin vuosi myöhemmin annoin sen vaihdossa kun ostin ensimmäisen bassoni, Warwick Corvette, joka maksoi 7000 markkaa. Huomasin ettei telen soundi ollut läheskään "minun", muuten olisin varmaan pitänyt sen. Paljon en kuitenkaan saanut siitä. Halpis-stratoni (mexican fenkku, maksoi 2000 markkaa) on ollut pääkitarani kauan ja pidän siitä tosi paljon. Saatan vaihtaa mikit jossain vaiheessa, mutta ääni ei ole siinä läheskään huono.
 
Warwickista pidin monta vuotta, kunnes huomasin etten saanut sellaista soundia siitä kuin mitä halusin. Se soundi löytyi jazzarista. Halusin kunnon jazzari mutten halunnut laittaa liikaa raha peliin, joten ostin japsi-fenkun v. 2007. Kaikki kehuu japsit (samaa ei voi sanoa mexico-bassoista), joten halusin sellainen kun en halunnut maksaa itseäni kipeäksi siitä että lukee Made in USA basson headstockilla. Bassossa oli jo Made in USA mikit jotka ovat tosi hyvät. En ole sitäkään kauppaa katunut. Kallis oli kuitenkin, lähes 900€. Jouduin ostamaan sen luottokortilla. Silloin vielä uskalsin tehdä niin.
 
Voisin myös kertoa kuinka monta tuhansia euroja kitaristikaverini on tuhlannut vehkeisiin josta hän ei ole pitänyt kuin ostoshetkellä, mutta se saa olla...
 
Ibanezista on miksattuja tunteita. Muutamista olen pitänyt, muutamista (esim kaverin bassosta) en ollenkaan. Jos voisin laittaa tonnin verran bassoon tänään, ostaisin kuitenkin Laklandin.
 
Edit: Vielä sen verran bassosoundeista - Se mikä kuullostaa kivalta kun soittaa yksin, ei välttämättä sovi mixissä. Jazzarini jossa flatwoundsit ei kuullosta sellaisenaan kovin houkuttelevalta, mutta ai kun se soundi istuu hyvin mixissä... :-)