Bassot ›

Tuli tarve ostaa uusi soittopeli. Otsikon mukaiset vehkeet ovat kiikarissa ja niitä on käyty jo vähän hypistelemässä. Nyt vielä pitäisi päättää mikä on paras vaihtoehto.
 
Auttakaa aloittelijaa ja kertokaa mielipiteitä. Muitakin saman hintaluokan vehkeitä saa ehdottaa.

Noista harkitsisin Ibanezia ja warwickia. Joista Iba taitaa olla aktiivipeli ja warwick passiivi (?). Hellraiserin jätän pois laskuista koska se omaa itselleni paskan tatsin.
Warressa paksu kaula ja Ibassa hieman ohuempi. Omaan makuun warren saundi sopii paremmin. Eli suosittelen warwickia.

Itselläni on tuo Hellraiser ja omistin vielä jokin aika sitten tuon SR500:sen isoveljen, 505:sen.
 
Hellraiser on kevytsoittoinen, itselleni ainakin kaikkea muuta kuin paska tatsi, mun mielestä hyvinkin miellyttävä kaula. Kaikin puolin muutenkin hyvä soitin, saundi ei ehkä kaikkien makuun, on aika perkussiivinen, mutta ruuvailemalla löytyy kyllä se pehmeämpikin saundi.
 
Ibanez SR505 oli todella tanakan oloinen, oli mulla luottosoittimena kolme vuotta ja hyvin pelitti. Iban osalta saundissa riittää eniten säätövaraa noista kolmesta, etuaste oikein mainio. Kaula oli mukava soittaa ja jotenkin mukavan jämäkkä. En ole testannut tuota nelikielistä versiota, mutta eipä siinä muuta eroa ole vitoseen kuin yksi kieli.
 
Warresta ei kokemusta, vaikka juuri sellaista itsekin himoitsen.

Ääni Warwickille. Kandee tosin koettaa käteen ennen ostoa. Kaula on oikeasti paksu ja sanotaanko näin, että helpposoittoisempiakin kauloja on tullut vastaan. Mutta saundi ja fiilis antaa niin paljon, että ajaa mun mielestä kaulahommien ohi. Ja kyllä warrenkin kaulaan tottuu, se on toisaalta mukavan jykevän tuntuinen.

Ite oon soitellu vuoden verran Hellraiserilla, eikä oo mitään pahaa sanottavaa. Pirun laadukkaan ja tukevan olonen peli. Tatsi ja saundit on ainakin mulle ihan kohdallaan. Tarvis vaan oma yksilö myydä pois, kun ei meinaa rahat riittää kaikkiin harrastuksiin. Osta se tuolta torilta pyörimästä:http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=331751

Oma mielipiteeni on, että tuolla kaulan paksuudella ei hurjasti ole merkitystä, sillä niihin tottuu kuitenkin melko nopeasti. Paksukaulaisia bassoja on aivan turha pelätä, soittaahan ihmiset kontrallakin. Musiikkityyli ja oma käsitys hyvästä soundista varmasti nostaa jonkun näistä varsin hyvistä ehdokkaista ylitse muiden. Ainoa tapa selvittää asiaa on siis käydä vain kaupassa koesoitoilla.
 
P.S. Warwickkikerholaisena vedän kotiinpäin.

Ääni Warwickille. Kandee tosin koettaa käteen ennen ostoa. Kaula on oikeasti paksu ja sanotaanko näin, että helpposoittoisempiakin kauloja on tullut vastaan. Mutta saundi ja fiilis antaa niin paljon, että ajaa mun mielestä kaulahommien ohi. Ja kyllä warrenkin kaulaan tottuu, se on toisaalta mukavan jykevän tuntuinen.
 
Komppaan. Ainut basso mikä on itselle istunut käteen heti ensikosketuksesta lähtien.
 
Ko. iba lyhyen kokeilun perusteella tuntui ihan laadukkaalta peliltä ja säätömahdollisuuksia löytyy riittävästi. Mutta soundi omaan korvaan oli jotenkin tylsä, ja omaan käteen kaula tuntui hyvin leluiselta.
 
Sehteriä eipä ole tullut kokeiltua.
 
Kokeilemallahan se paras selviää.

Ja siis Warwickeissahan noi kaulat vaihtelee vähän vuosimallien mukaan. Ite oon kokeillu sellasta corvettea missä kaula oli pesäpallomailan luokkaa. Omassa -98 corvetessa kaula on taas itseasiassa melko ohut, ei jää kauas Ibanezista.
Kannattaa myös muistaa että vaikka se Warwickin kaula olisi vähän paksumpi niin ovat kuitenkin kapeita eli sormet yltävät kyllä.
Warwick kyllä miellyttää itteä varsin paljon, sekä soitettavuudelta, että soundilta. Ääni warrelle.

SR-sarjan Ibaneeseissa tuntuu olevan vähä mid scooppi -meininki. Yläpäät on tosi modernit ja alapäätäki irtoaa. Ei tuntunu akustisesti soivan kovin kummosesti ku liikkeessä testasin. Puuta ei ollu kovin paksusti, liekkö siinä jotai yhteyttä. Mut monipuolista saundia tuntuu irtoavan ilmeisesti hyvän aktiivi-eq:n ansiosta. Tosiaan aika pintapuolisen testauksen tulos. Saundeja toki tsekkaillu näistä aika laajalti ääni- ja videonäytteiden perusteella. Ohut kaula ja body.
 
Corvette taas on ihana. Soi helevetin hyvin ja murisee. Jos Warwick-saundi toimii nii ehoton vehe. Toiset rakastaa ja toiset vihaa. Tarpeen vaatiessa kunnon aktiivi-eq vaan kiinni niin avautuu kunnolla se soitin. Tänään olin studiossa soittelemassa saarniversiolla jossa EMG:n etuaste kiinni nii studioukko halus ostaa sen itelleen. Mut enpä myyny. '99 jälkeisissä Corveteissa pyöreähkö mutta kapea kaula. Tästä vuodesta eteenpäin tehdyissä malleissa taas ohut niinku '99 edeltävissä.

Tuo ibanez on itselläkin ostoslistalla. SR-sarja on aina miellyttänyt meikäläistä niin saundillisesti kuin myös tatsiltaan. Warwickkia olen kerran testaillut noin vartin verran, ja eipä ollut kovin kummonen peli. Ei missään tapauksessa huono tietenkään, ei vaan millään tavalla säväyttänyt.

Itselläni on ollut kolme vuotta tuo Ibanez ja tyytyväinen olen ollut. Soittotuntuma on erinomainen ja saundissa on paljon säätövaraa. Tosin yleissaundi on hieman mitäänsanomaton, mutta kyllä sillä toimeen tulee hyvin. Kannattaa testata monia eri bassoja ja myös vintage-henkisempiä esim. jazzarit ja presarit.