Bassot ›

Olen soitellut aikani ns. Halppisbassoilla ja nyt olisi tarkoitus ostaa jompikumpi ko. bassoista. Kummassakin hyvät puolensa, mutta nyt tarvittaisiin hyviä perusteluja puolesta ja vastaan. Käteen molemmat kyllä sopivat. Ulkonäköseikoista puhuttaessa Riku vie ehdottomasti voiton, siis minun mielestäni.
Miten on arvon säilymisen laita?
Onko presari monipuolisempi?
Saundissa Riku lienee omalaatuisempi..
Ähhh..loputon suo..

Tähän täytyy heti linkittää tämä video. http://www.youtube.com/watch?v=NlsEK4j-07Y

"Jotenkin alapää hönkää paljo enemmän" ,sanoi jamppa Fenderistä. Mielestäni tuo Rickenbacker vie silti voiton, ainakin noilla säädöillä. Tuollainen säröinen ja metallinen röhina miellyttää.

Mitä musaa soitat? Kuinka monipuolisen soittimen haluat?
Nää kaks on täysin erillaisia soittimia joten on todella paha verrata näitä keskenään...

Typhus: Mitä musaa soitat? Kuinka monipuolisen soittimen haluat?
Nää kaks on täysin erillaisia soittimia joten on todella paha verrata näitä keskenään...
 
Tässäpä se ongelma onkin. Musaa soittelen melko monenlaista. Tunne vetää Rikuun, järki ehkä Fenderiin.

Topiello: Tässäpä se ongelma onkin. Musaa soittelen melko monenlaista. Tunne vetää Rikuun, järki ehkä Fenderiin.
 
Suurin osa ostaa basson ulkonäön perusteella ja perustelee jälkikäteen miksi se on hyvä. Reilusti vaan tunteen perässä.

hollstro: Suurin osa ostaa basson ulkonäön perusteella ja perustelee jälkikäteen miksi se on hyvä. Reilusti vaan tunteen perässä.
 
Jep.
 
Jälleenmyyntiarvoista sen verran, että torilta kun ostat, niin et kadu ainakaan pahasti. Rikuja liikkuu melko hyvin. Sellainen ei-vintage, mutta mintti liikkuu hinnoissa 1700-1800€ pyynti. Onko liioittelua, jos sanon, että niitä on mennyt torilla vuoden aikana enemmän kuin viisi? Ja itsekin mm. ostin sellasen viime vuonna "Osto"-ilmolla, eli kyseistä bassoa ei missään vaiheessa ollut torilla nähtävissä. Vaihtobasson ja välirahan kanssa sellainen teoreettinen kauppahinta oli noin 1300€. Joku 2005 vuoden Fireglo kyseessä. Hieman erinäköistä kulumaa ja lommoa.
 
DLX-presari on noin 1000-1200€ torilta ostettuna. Jos neli- ja viiskieliset laskee yhteen, niin niitä on viimevuosina ollut ehkä 2-4 kpl vuoden aikana myynnissä. Tämmöstäkin pitelin jonkun aikaa sattumoisin viime vuonna. Tonnilla tuli ja tonnilla meni.
 
Kummallakaan vaihtoehdolla et lyö kättäsi paskaan.

Mulla oli viime vuonna Riku, mutta se ei kyllä mun soittotyyliin oikein istunut. Plektralla kun veteli bändi soitossa, niin jotenkin tuntui "jäävän jalkoihin". Samoilla vahvistin säädöillä kun päästeli P-bassolla, niin ei mitn ongelmaa. Hintansa tuntuu Rikut kyllä pitävän, elikkä sinänsä järkevä hankinta. Ja se näkö, se on kyl asiallinen... :)

Rikun suhteen en ole asiantuntija, kun en ole moista omistanut. Sen tiedän, että on hieno ja siillä on soitettu persoonallisen kuuloisia juttuja. Omat niukat soittokokemukseni Rikulla ovat olleet virkistäviä ja positiivisia. Laatu on ilmeisesti pysynyt kautta aikojen tasaisen hyvänä. Presarista tiedän sitä paljon soittaneena, että sillä ei rokkihommissa voi mennä pahasti metsään. Soundi on tanakka ja juureva sekä erottuva. Se, joka väittää P-bassoa yhden soundin bassoksi ei osaa käyttää sitä. Soundin luonne muuttuu hurjasti riippuen soittotekniikasta, näppäilykohdasta, potikoiden asennosta,...lähes kontrabassomaisesta metalliseen kolinaan. P-Basso on plug and play -tapaus -aina keikkavalmis, ei tarvi pahemmin säätää nappuloden kanssa löytääkseen kunnon soundin.
Onko P-basson pakko olla Am. Deluxe? Esim. Am. Standard tai usa/japan -reissuet ovat mainioita ja hyväsoundisia.

Rämppy: Rikun suhteen en ole asiantuntija, kun en ole moista omistanut. Sen tiedän, että on hieno ja siillä on soitettu persoonallisen kuuloisia juttuja. Omat niukat soittokokemukseni Rikulla ovat olleet virkistäviä ja positiivisia. Laatu on ilmeisesti pysynyt kautta aikojen tasaisen hyvänä. Presarista tiedän sitä paljon soittaneena, että sillä ei rokkihommissa voi mennä pahasti metsään. Soundi on tanakka ja juureva sekä erottuva. Se, joka väittää P-bassoa yhden soundin bassoksi ei osaa käyttää sitä. Soundin luonne muuttuu hurjasti riippuen soittotekniikasta, näppäilykohdasta, potikoiden asennosta,...lähes kontrabassomaisesta metalliseen kolinaan. P-Basso on plug and play -tapaus -aina keikkavalmis, ei tarvi pahemmin säätää nappuloden kanssa löytääkseen kunnon soundin.
Onko P-basson pakko olla Am. Deluxe? Esim. Am. Standard tai usa/japan -reissuet ovat mainioita ja hyväsoundisia.
 
Tähän pakko lisätä, että DLX-presari on aika niukasti "presari" sanan perinteisessä merkityksessä. Aktiivihimmeli, joka on (kuten myös mikit antavat ymmärtää) saundinsa puolesta lähempänä esmes musaria.

Rämppy: Se, joka väittää P-bassoa yhden soundin bassoksi ei osaa käyttää sitä.
 
Sama pätee myös Rickenbackeriin, jota syytetään yhden soundin bassoksi Precisionia paljon useammin.

2541: Sama pätee myös Rickenbackeriin, jota syytetään yhden soundin bassoksi Precisionia paljon useammin.
 
Mun mielestä se menee niin, että kumpikaan ei ole yhden saundin basso, mutta kummankaan saundia ei myöskään saa muunlaisista bassoista.

Onko P-basson pakko olla Am. Deluxe? Esim. Am. Standard tai usa/japan -reissuet ovat mainioita ja hyväsoundisia.
 
Ei tuo DLX-malli nyt mikään ehdoton vaihtoehto ole. Toki standard käy. Jäisi rahaa vielä johonkin badass-säröön. Mutta, mutta... Nyt kun tuota youtubea plärää vähän aikaa, niin selviää pian että molemmista saa hyvinkin erilaisia saundeja irti.

Rickenbacker tietenkin.

Johannes_t: Rickenbacker tietenkin.
 
Joo. Rickenbackerin etu- ja takamikin soundiero on lahes poikkeuksellisen erilainen. Takamikki on se kuuluisa plekusoittajien ( ja toki tallaisten mun kaltaisten sormitumpeloidenkin) rayhakas rokkikolina, jota ei kuten todettua juuri muista bassoista irtoa. Etumikki taas antaa tumman ja pehmean juurimusasoundin.

jukkajylli: Joo. Rickenbackerin etu- ja takamikin soundiero on lahes poikkeuksellisen erilainen. Takamikki on se kuuluisa plekusoittajien ( ja toki tallaisten mun kaltaisten sormitumpeloidenkin) rayhakas rokkikolina, jota ei kuten todettua juuri muista bassoista irtoa. Etumikki taas antaa tumman ja pehmean juurimusasoundin.
 
Tottapa turiset, ei taida monessa bassossa olla noin iso ero mikkien soundissa. Itse ajelen rokkihommissa molemmat mikit päällä mutta etumikin volumea hiukan vähentäen. Omaan makuun pelkkä tallamikki on liian koliseva mutta noin saa hiukan etumikin tummuutta soundiin.
 
Oma valinta on kohdistunut Rikuun, presaria ei tällä hetkellä olekaan, tosin gas siihen on päällä. Jos tässä joskus lakkaisi köyhtymästä niin voisi sellaisenkin taas hankkia.
 
Mutta alkuperäiseen kysymykseen munkin ehdotus on Rickenbacker.

PasiB: Tottapa turiset, ei taida monessa bassossa olla noin iso ero mikkien soundissa. Itse ajelen rokkihommissa molemmat mikit päällä mutta etumikin volumea hiukan vähentäen. Omaan makuun pelkkä tallamikki on liian koliseva mutta noin saa hiukan etumikin tummuutta soundiin.
 
Oma valinta on kohdistunut Rikuun, presaria ei tällä hetkellä olekaan, tosin gas siihen on päällä. Jos tässä joskus lakkaisi köyhtymästä niin voisi sellaisenkin taas hankkia.
 
Mutta alkuperäiseen kysymykseen munkin ehdotus on Rickenbacker.
 
Mun tämänhetkinen tunne on vahvasti se, että pitää olla molemmat. Presari ja Riku.

hollstro: Mun mielestä se menee niin, että kumpikaan ei ole yhden saundin basso, mutta kummankaan saundia ei myöskään saa muunlaisista bassoista.
 
Aitoa asiaa ei toki korvaa mikään mutta uskaltaisin väittää että Presarityyppistä soundia on helpompi saada aikaiseksi muilla bassoilla. Riku on niin omanlaistaan kolinaa että se on jo vaikeampi tapaus.
 
Presari on ehkä yleiskäyttöisempi. En välttämättä lähtis Rikun kanssa humppakeikalle.

Vessajono: Aitoa asiaa ei toki korvaa mikään mutta uskaltaisin väittää että Presarityyppistä soundia on helpompi saada aikaiseksi muilla bassoilla. Riku on niin omanlaistaan kolinaa että se on jo vaikeampi tapaus.
 
Presari on ehkä yleiskäyttöisempi. En välttämättä lähtis Rikun kanssa humppakeikalle.
 
Rikun etumikkisoudi toimii hyvin humppakeikalla. Ulkonako ehka ei, mutta se on vain plussaa!

Molemmat on plakkarissa, mutta jos vain yksi pitäisi olla niin ottasin presarin. Siinä on kuitenkin kaikkeen istuva soundi, parempi ergonomia ja botne. Rikulla saa kyllä monenlaista soundia, mutta yhden basson taktiikalla ekaksi hoitasin presarin. Rikun sitten myöhemmin jos on mahdollisuuksia. Riku on muutenkin hivenen haastavampi soitin säädettävyydeltään. Hieno soitin toki kaikkinensa.