Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

Rantsu: Kyllä Bass-dorF on mun ymmärtääkseni ihan oikeilla jäljillä, eli mikä tahansa ilman liikkeeseen saava ilmiö (kättentaputus, hyönteisen siiven isku, soittimen kielen tai kaiuttimen kalvon poikkeama normaalitilastaan) toistuessaan taajuudella, joka osuu ihmisen kuuloalueelle, aistitaan äänenä. Jos on käytössä säädettävä äänitaajuusgeneraattori (vaikkapa syntikan oskillaattori) jonka taajuus ulottuu kuuloalueen alapuolelle, niin tätä voi hyvin demota. Eli: jos aaltomuoto sisältää äkillisen muutoksen (kuten saha-aalto tai pulssi) niin kuuloalueen alapuoliset taajuudet aistitaan peräkkäisinä napsahduksina, jotka johtuvat tämän äkkimuutoksen sisältämistä korkeammista taajuuksista (eli yläsävelistä). Taajuutta nostettaessa kuuloalueelle aletaan jossain vaiheessa aistia noiden peräkkäisten napsahduksien synnyttämä ääni. Taajuutta laskettaessa "ääni" taas häviää muuttuen sarjaksi napsahduksia. Jos sama tehdään siniaallolla (jossa ei ole äkillisiä muutoksia), niin ääni vain häviää siirryttäessä kuuloalueen (tai kaiuttimien toistoalueen) alapuolelle.
 
Mä lähtisin tuollaista alkuperäisen kysymyksen kaltaista kokeilua tekemään audioeditorilla pitch/timeshiftingin avulla.
 
katellaans näitä seuraavaksi, tänks!

Kiitos mielipiteistä,
 
tästä on hyvä jatkaa käytännönkokeiluihin,
 
it's time to walk the walk...

Bass-dorF: mä tarkotin tolla 100 kosketinta sekunnissa, ettei kukaan muukaan ole sitä kuullut.
jos ajatellaan teoriassa ettei sävelkorkeus muuttuisi, niin muuttuisiko tuo sitten yhtäjaksoiseksi ääneksi vai..
 
Muuttuisi se 100 Hz:pörinäksi (pianon mekaniikka) ja loppuisi sitten siihen koskettimen tuottamaan ääneen

Rantsu: Kyllä Bass-dorF on mun ymmärtääkseni ihan oikeilla jäljillä, eli mikä tahansa ilman liikkeeseen saava ilmiö (kättentaputus, hyönteisen siiven isku, soittimen kielen tai kaiuttimen kalvon poikkeama normaalitilastaan) toistuessaan taajuudella, joka osuu ihmisen kuuloalueelle, aistitaan äänenä. Jos on käytössä säädettävä äänitaajuusgeneraattori (vaikkapa syntikan oskillaattori) jonka taajuus ulottuu kuuloalueen alapuolelle, niin tätä voi hyvin demota. Eli: jos aaltomuoto sisältää äkillisen muutoksen (kuten saha-aalto tai pulssi) niin kuuloalueen alapuoliset taajuudet aistitaan peräkkäisinä napsahduksina, jotka johtuvat tämän äkkimuutoksen sisältämistä korkeammista taajuuksista (eli yläsävelistä). Taajuutta nostettaessa kuuloalueelle aletaan jossain vaiheessa aistia noiden peräkkäisten napsahduksien synnyttämä ääni. Taajuutta laskettaessa "ääni" taas häviää muuttuen sarjaksi napsahduksia. Jos sama tehdään siniaallolla (jossa ei ole äkillisiä muutoksia), niin ääni vain häviää siirryttäessä kuuloalueen (tai kaiuttimien toistoalueen) alapuolelle.
 
Mä lähtisin tuollaista alkuperäisen kysymyksen kaltaista kokeilua tekemään audioeditorilla pitch/timeshiftingin avulla.
 
E: Tai ei tarvii ees mitään shiftingiä jos vaan looppaa sen iskun/äänen ja säätää taajuuden loopin pituudella.
 
Tavallaan kyllä, mutta tavallaan ei. Värähtelyn pitäisi olla jatkuvaa, jotta se toimisi kuten ääni. Yksittäiset attackit muodostaa epäjatkuvia pulsseja. Mutta saattaa silti olla, että jonkinlainen kuultava pohjataajuus tulisi esiin, jos toistonopeutta nostaa tarpeeksi. Nähdäkseni tässä ei kuitenkaan ole minkäänlaista järkeä musiikintuotannon kannalta, joten en usko sen olleen alkuperäinen pointti. Pitääpä kuitenkin kokeilla.
 
Edit: mutta jos tämä oli alkuperäinen pointti, aika hiivatin kummallisella tavalla sitä kysyttiin.

Bass-dorF:
joo eli siis siniaallot ym.muut on sähkösignaalia, mites käytännön tasolla esim . siniaaltossa kun on positiivinen ja negatiivinen osa, niin mites tuo signaali liikuttaa kaiutinta eli onkos tuo siniaalto ikäänkuin ohjaussignaali joka yhdistyy jännitteeseen/virtaan ja laittaa kalvon liikkeelle,
 
Enpäs nyt tajua, mitä haet takaa. Ilmanpaineen värähtelyn voi kuvata aaltomuotona (positiivinen aallon osa on suurempi ilmanpaine ja negatiivinen pienempi ilmanpaine). Mikrofoni muuttaa tämän mikrofonista riippuen jollakin menetelmällä jännitteen värähtelyksi, jota voidaan kuvata vastaavanlaisella aaltomuodolla. Tämä aaltomuoinen jännitteen värähtely voidaan vahvistimessa vahvistaa ja sitten kaiutin liikkuu sen aallon mukaisesti (esimerkiksi eteenpäin positiivisella aallon osalla ja taaksepäin negatiivisella). Tämä kaiuttimen liike saa taas aikaan ilmanpaineen värähtelyn, jota voidaan taas kuvata sillä samalla aaltomuodolla.
 
käsittääkseni kalvo liikkuu vaan ylös tai alas, eli mites tuo ääni sit syntyy kalvossa?
 
Se kalvo työntää ilmaa ja vetää ilmaa -> ilmanpaineen värähtely.
 
onkohan nykytekniikalla muodostettu vahvistinääni lähelläkään analogista luonnollisesti muodostuvaa ääntä?
 
Mikä on vahvistinääni? Ideaalinen vahvistin ei muuta ääntä mitenkään, ainoastaan nostaa sen amplitudia. Sellaisia vahvistimia ei tietenkään ole, mutta aika lähelle päästään.

Jaava: Tavallaan kyllä, mutta tavallaan ei. Värähtelyn pitäisi olla jatkuvaa, jotta se toimisi kuten ääni. Yksittäiset attackit muodostaa epäjatkuvia pulsseja.
 
No pulssiaaltohan onkin siinä mielessä hyvä esimerkki, että kun se tavallaan ei ole "jatkuvaa", vaan vain sarja vaihteluita ääritilojen välillä. Mut ääntäpä vain siitäkin syntyy, vieläpä ihan käyttökelpoista.
 
mutta jos tämä oli alkuperäinen pointti, aika hiivatin kummallisella tavalla sitä kysyttiin.
 
No en mäkään aluksi ymmärtänyt.
 
Mut olihan tätä nyt testattava. Kokeilin kahdella samplella, omat kellopeli- ja tomisamplet. kun ajattelin että niissä sitä iskuääntä ainakin on. Sample audioeditoriin, lyhyt looppi, ja huraa!! Sitten kun laitoin vielä faden iskusta loopin loppua kohti, niin kuulosti sofistikoituneemmalta. Ajoin syntyneen aaltomuodon vielä modulaarisynan analogifiltteriin, ja siitä syntyneellä lopputuloksella voisi vaikka ajatella soittavansa jotain. Oliko soundi sitten jotain kovasti ihmeellisempi kuin perinteisillä aaltogeneraattoreilla aikaansaadut pörinät, enpä tiedä, mutta näin siis voi joka tapauksessa tehdä. Että tuosta sitten saisi aikaan oikeasti "soitettavan" soundin, joka tottelisi esim. koskettimistoa, niin sittenhän pitäisi tehdä puolestaan tuosta sample (tai vaikkapa muutama erikorkuinen loopin pituutta muuttamalla jos haluaa vähentää pitchshiftingin vaikutusta), laittaa se/ne sampleriin, virittää ja tehdä keymapit. Mut se jäi nyt tekemättä. :)
 
Ja tuli vielä mieleen, että eikös Omnisphere-softasynassa ole jotain soundeja tehty vähän tuolla tavoin? Eli samplattu jotain eksoottista (lampun hehkulangan värähtelyä yms.) ja tehty siitä sitten "uusia" aaltomuotoja?

Syntyykö laittamalla 1ms delay 1000-feedbackillä jonkun samplen päälle "uusi" aaltomuoto, jos siitä leikkaa hännän noiden feedbackien jälkeiseltä osalta. Syntyisi siis uusi 1000hz-peruskorkeudella oleva ääni(tai itseasiassa sekunnin pituinen sample siitä), josta voisi sitten aaltomuodon kopioida. softasynaan jossa graafinen aaltomuodonsyöttö(eli laatikko, mihin voi aaltomuodon piirtää. Mietin sillä, että kyseisellä tekniikalla saisi kenties tehtyä jopa jotain järkevän kuuloista. Ymmärsinkö oikein?

Bass-dorF: eikös jos 1000hz toistetaan 2000 kertaa sekunnissa niin taajuus ja ääni on 2000hz.
 
Auttaiskohan sellanen ajatusmalli, että jos laulat jonkun sävelen "laaa", tai saman sävelen "la-la-la-la-laa", niin se sävel pysyy yhä samana. Mutta jos toistat lyhyttä osaa äänen alukkeesta 1000 kertaa sekunnissa, se toki kuulostaa 100Hz pörinältä koska äänen sävelkorkeus itsessään ei ehdi soimaan lainkaan.
 
Äänessä on hyvin paljon eri piirteitä. Aluke, muutos alukkeesta sointiin, sointi, yläsävelet, ja loppu. Jos äänität pitkän pianon sävelen mutta otatkin alukkeen eli sen iskuäänen pois niin että ääni syytyy hitaasti, sävel kuulostaakin sellolta tai huilulta.
 
Kun ihminen sanoo esimerkiksi s-kirjaimen, syntyy taajuuksia hyvin laajalle alueelle. Vaikka voimakkaimmin kuuluva taajuusalue olisikin 7-8KHz, mukana on taajuuksia haarukassa (villi ja karkea veikkaus) 5-15KHz. Eri ihmisillä eri taajuudet kuuluvat eri suhteessa keskenään, jonka takia s-kirjaimetkin kuulostavat erilaisilta eri ihmisillä.
 
Joku 3-20Hz:n taajuusalue on sellainen johon ihmisen elimistö kyllä reagoi, kunhan ilma värähtelee riittävän suurella voimalla. Jonkun maan armeija oli käsittääkseni aikoinaan tutkinu infraäänien (hyvin matalien taajuuksien) käyttöä aseena. Ilmeisesti niillä saisi aikaan pakokauhua, pöntöllä käyntiä jne. Mutta sellaisten "subbarien" valmistaminen ei ihan kädenkäänteessä kävisikään.