Tietokoneet ja musiikkiohjelmat ›

Etsiskelen mahdollisimman aidonkuuloista sinfoniaorkesterin soundia jäljittelevää ohjelmaa tai/ja sample-kirjastoa. Kaikenlaisiin muovisiin ja ohuenkuuloisiin syntikkapohjaisiin äänityksiin olen törmännyt, mutta mikä olisi pätevin täysin softapohjainen sinfoniaorkesteria jäljittelevä järjestelmä?
 
Ennestään tunnen vain Reasonin Orkesterin (joka välillä kuulostaa varsin vaikuttavalta), Tascam Gigastudio 3 Orchestran ja Garritan Personal Orchestran. Ovatko nämä verrattaen hyviä ja onko olemassa muita mainitsemisen arvoisia?

Ovatko nämä verrattaen hyviä ja onko olemassa muita mainitsemisen arvoisia?

Vienna tai EWQLSO PRO XP. Myös Sonic Implants kuulostaa hyvältä.

Vienna tai EWQLSO PRO XP. Myös Sonic Implants kuulostaa hyvältä
 
Viennaa en Googlella löytänyt ja kaksi jälkimmäistä ovat aivan järkyttävän kalliita. Pitäisi ehkä mainita, että hintataso ei kulje aivan tuhansissa euroissa...

Viennaa en Googlella löytänyt ja kaksi jälkimmäistä ovat aivan järkyttävän kalliita. Pitäisi ehkä mainita, että hintataso ei kulje aivan tuhansissa euroissa...

Olisit heti sanonu. Luulin että kyse oli mahdollisimman hyvistä kirjastoista :)

Vienna: http://www.vsl.co.at

Useimmista noista löytyy myös halpisversioita.

Luulin että kyse oli mahdollisimman hyvistä kirjastoista :)
 
No toki, mutta amatööribudjetilla!

MOTU:n uusi (uudehko) Symphony Instrument voisi olla muuten kova sana.
Ei varmaankaan pärjää niille kaikkein kalleimmille kilpailijoilleen, mutta saattaapi olla aika kukko omassa hintaluokassaan. Thomannilla 259e. 8gb sampleja ja motun oma rompleri. Isompi siis kuitenkin esimerkiksi kuin garritan personal orchestra, joka putoaa samaan hintaluokkaan.
 
www.motu.com

Ohessa linkki pieneen pätkään Beethovenin 3:sta sinfoniasta Harmony Assistantilla ja GoldBase 2:lla tehtynä:
 
http://www.parnet.fi/~sten.siren/mp3/Beet_Symphony_3-1.mp3
 
Softa ja soundbase löytyy osoitteesta http://www.myriad-online.com, hinta yhteensä 100€ ja siihen vielä 20€:llä Virtual Singeri päälle niin on aika pätevä paketti.

MOTU:n uusi (uudehko) Symphony Instrument voisi olla muuten kova sana.
 
Kuuntelin muutamia demokappaleita ja oli aivan uskomattoman pätevää jälkeä. En juurikaan onnistu edes kuulemaan, että tuo on tietokoneella tuotettua. Tämä voisi hintansakin puolesta oikeasti olla jo harkittavissa.
 
Harmony Assistant ja GoldBase 2
 
Tuo Beethoven kuulosti harmillisen muoviselta, ja hinnassahan se näkyy...

Mulla on GPO, ja se on ainakin siihen hintaan tajuttoman kova paketti. MOTU:n uudesta systeemistä ei ole kokemuksia.
 
Täytyy ottaa huomioon, että "aitous" ei tule pelkästään soundeista vaan myös siitä jätkästä, joka konetta ohjastaa. Onko orkestraatio hallussa? Sekään ei vielä riitä, koska lisäksi tarvitaan MIDI-kikkailua soiton elävöittämiseksi. Ja jos haluaa tehdä elävän kuuloisia "lähelle tulevia" sooloja, niin ne kannattaa äänittää ns. oikeasti.
 
Jos haluaa helppokäyttöisyyttä sävellykseen, niin uuteen Sibelius 4:ään saa GPO:sta erikoisversion, joka seuraa automaagisesti Sibeliuksen dynamiikka- ja tekniikkamerkintöjä, jolloin MIDI-kikkailun voi jättää vähemmälle. Paketin yhteishinta on varmaan jotain tonnin kieppeillä.
http://www.sibelius.com/products/gpo_sibelius/
 
GPO ja "GPO Sibelius Edition" ovat eri tuotteita. GPO:n omistajillekin GPO Sibelius Edition maksaa lisää... ja toimii vain uusimman Sibelius 4:n kanssa.

Täytyy ottaa huomioon, että "aitous" ei tule pelkästään soundeista vaan myös siitä jätkästä, joka konetta ohjastaa. Onko orkestraatio hallussa? Sekään ei vielä riitä, koska lisäksi tarvitaan MIDI-kikkailua soiton elävöittämiseksi. Ja jos haluaa tehdä elävän kuuloisia "lähelle tulevia" sooloja, niin ne kannattaa äänittää ns. oikeasti.
 
On toki tiedossa. Lähdenkin siitä liikkeelle, että ohjelmaa/sampleja osataan käyttää täydellä kapasiteetilla ja saavutetaan se "aitouden" taso mikä kyseisellä välineistöllä on mahdollista.
 
Voisiko joku valottaa hieman tästä MIDI-säätämisestä? En ole perehtynyt aiheeseen juurikaan, joten en tiedä...
 
Ja miten soolot äänitettäisiin 'oikeasti'? Esim. triggeroitaisiin kitara (miten?), soitettaisiin soolo sillä ja korvattaisiin kitaran äänet/signaali viulun sampleilla?

Midi-säätäminen. Automaatiota ja pelailua kymmenien midi kanavien ja soundivariaatioiden kanssa. Tosin nämä uudet ohjelmistot taitavat olla huomattavasti helppokäyttöisempiä kuin ennen. Vaikkapa pelkästään siinä, että saadaan sello vetelemään vuorotellen ylös-alas vetoja on jo kivasti näpertämistä. Kun tähän lisätään se että nuo isot kirjastot sisältävät aivan törkeän paljon erilaisia artikulaatioita, niin sitä näpräämistä ja automaatiota kyllä riittää.
 
Tosin nämä uudemmat ohjelmistot lienevät suhteellisen helppokäyttöisiä ja osaavat tarvittaessa automaattisesti avittaa käytäjää. Mulla ei ole tosin itselläni kokemusta näistä jättikirjastoista, se todettakoon tässä vaiheessa =)
Mutta esimerkkinä erään rumpusoftan sampleri pitää itse huolen, siitä että kaksi peräkkäistä iskua eivät koskaan koostu samasta samplesta, vaikka sisääntuleva midi-data olisi prikulleen sama molempien iskujen osalta.
 
Cubasisti taisi ihan tarkoittaa, että roudataan sieltä musiikkiopistolta joku soittamaan se tärkeä soolo ja lykätään mikki eteen.

Midi-säätäminen. Automaatiota ja pelailua kymmenien midi kanavien ja soundivariaatioiden kanssa. Tosin nämä uudet ohjelmistot taitavat olla huomattavasti helppokäyttöisempiä kuin ennen. Vaikkapa pelkästään siinä, että saadaan sello vetelemään vuorotellen ylös-alas vetoja on jo kivasti näpertämistä. Kun tähän lisätään se että nuo isot kirjastot sisältävät aivan törkeän paljon erilaisia artikulaatioita, niin sitä näpräämistä ja automaatiota kyllä riittää.
 
Tämä on tuttua siitä, kun on tullut rakennettua rumpuraitoja sampleista. Rumpujen kanssa pystyi helpommin vain laittamaan yhdelle lyönnille samankaltaisia sampleja päällekkäin ja vaihtelemaan niiden määrää satunnaisesti. Miten tämä sitten toimisikaan orkestraatioissa...

Tosin nämä uudemmat ohjelmistot lienevät suhteellisen helppokäyttöisiä ja osaavat tarvittaessa automaattisesti avittaa käytäjää. Mulla ei ole tosin itselläni kokemusta näistä jättikirjastoista, se todettakoon tässä vaiheessa =)
Mutta esimerkkinä erään rumpusoftan sampleri pitää itse huolen, siitä että kaksi peräkkäistä iskua eivät koskaan koostu samasta samplesta, vaikka sisääntuleva midi-data olisi prikulleen sama molempien iskujen osalta.

Kuulostaa hyvältä, sillä manuaalisesti säätäminen orkestraatioissa voi varmasti olla hyvinkin työlästä.
 
Cubasisti taisi ihan tarkoittaa, että roudataan sieltä musiikkiopistolta joku soittamaan se tärkeä soolo ja lykätään mikki eteen.
 
Toki näin kannattaa tehdä varsinkin juuri soolo-osuuksien kanssa, mutta sillä ei sitten ole enää mitään tekemistä softaorkestroinnin kanssa.
 
Tuo Symphonic Instrument kuulostaa mp3-näytteiden perusteella erittäin aidolta (soundeissa on "munaa" ja jämäkkyyttä verrattuna ohueen ja muoviseen äänimattoon, jota harmillisen usein saa kuulla), vaikuttaa helppokäyttöiseltä (miten sitten lieneekään sen variaatioiden säätämisen laita) ja hinta on kohdallaan. Makuasioitahan nämä osittain ovat, mutta löytyykö SI:lle haastajaa samassa luokassa?

Tarkoitin justiinsa sitä, että äänitetään mikrofonilla oikeaa soittajaa. Jo yksi tai kaksikin oikeaa soittajaa sample-orkesterin joukossa tuo ääneen paljon elävyyttä. Ja jos jaksat hommata jonkun oikean soittajan, kannattaa soitattaa saman tien tuplauksia ja triplauksia ja muita stemmoja. ;)
 
MIDI-säätöä tulee paljonkin. Perinteisesti jokainen artikulaatio on oma soundinsa, ja soundit ovat esim. eri MIDI-kanavien takana. Tai sitten käytetään ns. keyswitchejä, eli joitain soittoalueen ulkopuolella olevia koskettimia painelemalla saadaan artikulaatiota vaihdettua. Ylös/alas jousituksiin on joissain ohjelmissa automaattisia apuja, mutta soiton "kaarien" luomiseen tarvitaan MIDI-kontrollereita, eli kontrolleriliukuja. Kaikenlaiset reaaliaikasäätimet auttavat asiaa, eli potikat, slaiderit, MIDI-kaasupolkimet, jne. Puhallinsoittimien tekemiseen suosittelen puhallettavaa breath-controlleria, jolla saa mukavaa ailahtelua ja luonnollista ilmaisuvoimaa. Ja viuluihin ja puhaltimiin on välillä hyvä konsti säätää "vahingossa" ääntä ylävireeseen. Esim. huilistit soittavat välillä tahattomasti yläoktaaveissa ylävireisesti, ja ilmiötä on helppo matkia pitch bendillä. Kuulostaa paljon aidommalta kuin täysin tasavireiseksi säädetyt samplet. Sama toimii viulussa erittäin hyvin. Rupuisestakin syntikkaviulusta saa paljon aidomman kuuloisen, kun pitch bendillä heiluttelee ääniä vähän epävireeseen.
 
Sibelius on mielestäni menossa juuri oikeaan suuntaan, eli integroidaan soundikirjastot kunnolla sävellysohjelmaan ja laitetaan soundit tottelemaan nuottimerkintöjä. Minkä ihmeen takia edelleen vuonna 2005 säveltäjien täytyy temppuilla 1980-mallisen bittitason tekniikan kanssa? Program change, control change, non-registered parameter numbers, system exclusive, MIDI clock, running status, 7 bit, 14 bit, LSB, MSB, blaa blaa! Ei nämä mitenkään ylivoimaisia asioita ole oppia, mutta kyllä jossain mennään pieleen, jos musiikkia ei voi kuvailla musiikin kielellä.
 
Itse käytän edelleen Sibeliuksen versiota 2, ja enimmäkseen teen hommat Cubase SX:llä, koska olen bittinörtti. Mutta ns. normaaleille ihmisille suosittelen ehdottomasti Sibelius 4:ää.

Tarkoitin justiinsa sitä, että äänitetään mikrofonilla oikeaa soittajaa. Jo yksi tai kaksikin oikeaa soittajaa sample-orkesterin joukossa tuo ääneen paljon elävyyttä. Ja jos jaksat hommata jonkun oikean soittajan, kannattaa soitattaa saman tien tuplauksia ja triplauksia ja muita stemmoja. ;)

Pitää paikkansa. Jos soolosoitin on oikea, se tuo aitouden tunnetta myös koko orkesteriin, vaikka orkesteri yksinään saattaisi kuulostaa keinotekoiselta.
 
MIDI-säätöä tulee paljonkin. Perinteisesti jokainen artikulaatio on oma soundinsa, ja soundit ovat esim. eri MIDI-kanavien takana. Tai sitten käytetään ns. keyswitchejä, eli joitain soittoalueen ulkopuolella olevia koskettimia painelemalla saadaan artikulaatiota vaihdettua. Ylös/alas jousituksiin on joissain ohjelmissa automaattisia apuja, mutta soiton "kaarien" luomiseen tarvitaan MIDI-kontrollereita, eli kontrolleriliukuja. Kaikenlaiset reaaliaikasäätimet auttavat asiaa, eli potikat, slaiderit, MIDI-kaasupolkimet, jne. Puhallinsoittimien tekemiseen suosittelen puhallettavaa breath-controlleria, jolla saa mukavaa ailahtelua ja luonnollista ilmaisuvoimaa.
 
Huh, kylläpäs riittää terminologiaa. Mutta tuosta saa käsityksen, että softaorkesterin käyttö tai 'äänittäminen' toimisi siis MIDI-keyboardin avulla (joka toimisi minkä ohjelman kautta?), vai löytyvätkö nuo kaikki eri säätimet mahdollisesti sekvensseristä tai jostakin vastaavasta? Ja mitä tarkoitat kaarilla?
 
Ja viuluihin ja puhaltimiin on välillä hyvä konsti säätää "vahingossa" ääntä ylävireeseen. Esim. huilistit soittavat välillä tahattomasti yläoktaaveissa ylävireisesti, ja ilmiötä on helppo matkia pitch bendillä. Kuulostaa paljon aidommalta kuin täysin tasavireiseksi säädetyt samplet. Sama toimii viulussa erittäin hyvin. Rupuisestakin syntikkaviulusta saa paljon aidomman kuuloisen, kun pitch bendillä heiluttelee ääniä vähän epävireeseen.
 
Yksinkertaistettuna voisi sanoa, että epätäydellisyys johtaa suurempaan uskottavuuteen.

Sibelius on mielestäni menossa juuri oikeaan suuntaan, eli integroidaan soundikirjastot kunnolla sävellysohjelmaan ja laitetaan soundit tottelemaan nuottimerkintöjä. Minkä ihmeen takia edelleen vuonna 2005 säveltäjien täytyy temppuilla 1980-mallisen bittitason tekniikan kanssa? Program change, control change, non-registered parameter numbers, system exclusive, MIDI clock, running status, 7 bit, 14 bit, LSB, MSB, blaa blaa! Ei nämä mitenkään ylivoimaisia asioita ole oppia, mutta kyllä jossain mennään pieleen, jos musiikkia ei voi kuvailla musiikin kielellä.
 
Itse olen aikoinaan heikosti opitut nuotit unohtanut jo vuosia sitten, joten nuotittomassa käyttöliittymässä ei ole mitään ongelmaa!
 
En ole vielä oikein käsittänyt, että miten sitten esimerkiksi sinfonisen kappaleen varsinainen tuottaminen tapahtuu. Otetaan esimerkiksi MOTU:n Symphonic Instrument. SI:n omassa ohjelmassa tehdään sekvenssejä tai patterneja tai melodioita tai miksi niitä nyt kutsuukaan, ja sekvensseri- tai raituriohjelmassa (esim. Cubase) nämä äänenpalaset sitten kootaan yhtenäiseksi kappaleeksi ja miksataan. Ymmärsinkö oikein?

Itse käytän edelleen Sibeliuksen versiota 2, ja enimmäkseen teen hommat Cubase SX:llä, koska olen bittinörtti. Mutta ns. normaaleille ihmisille suosittelen ehdottomasti Sibelius 4:ää.
 
Sibelius sitten maksaakin maltaita ja mansikoita, eli on auttamatta budjetin tuolla puolen. Onko se siis vain nuotinnussofta vai mikä se oikein on? Sivuilta ei oikein löytynyt selkeää määritelmää.

Itse käytän edelleen Sibeliuksen versiota 2, ja enimmäkseen teen hommat Cubase SX:llä, koska olen bittinörtti. Mutta ns. normaaleille ihmisille suosittelen ehdottomasti Sibelius 4:ää.

Niin no...kukin tavallaan. Mä kirjotan käsin ja soitan stemma kerrallaan ilman mitään kvantisointeja sekkariin. Kandee toisella kädellä ajaa voluumiautomaatiota samanaikaisesti soiton kanssa, tulee paljon luonnollisemman kuulosta.

>>Vienna tai EWQLSO PRO XP. Myös Sonic Implants kuulostaa hyv..
 
> Viennaa en Googlella löytänyt ja kaksi jälkimmäistä ovat aivan järkyttävän kalliita. Pitäisi ehkä mainita, että hintataso ei kulje aivan tuhansissa euroissa...
 
Vienna tulee Creativen korttien kanssa eli on heitin softaa.
 
Mä ostin tuon Sonic Implants orkesterisoundit muutama vuosi sitten eikä se maksanut kovinkaan paljoa, alle sata dollaria. Mikähän version mulla sitten on, viulut on ainakin hyvät.

Vienna tulee Creativen korttien kanssa eli on heitin softaa.
 
Hohohoho! Minkä blasterin mukana tuollainen Vienna olis tarjolla?

Puhumattakaan siitä että noi *oikeet* Vienna-paketit maksaa muutamia tuhansia. Niitä tuskin lykätään sellaisenaan minkää SB-paketin kylkiäisiks :)

SoundBlasterin mukana tuleva Vienna on creativen oma ohjelma soundfont presettien muokkaukseen ja luomiseen.
http://www.soundblaster.com/soundfont/
 
Toinen Vienna on VSL:n oerkesterituoteperheen nimi.
http://www.vsl.co.at/en-us//65/71/214.vsl
 
Kolmas ja vähäpätöisin Vienna on Itävallan pääkaupunki.
http://www.vienna.at/

Ei ehkä se pätevin, mutta ei myöskään se kallein, IK Multimedia Miroslav Philharmonik 369 €. Suomessa tuo maahan Into-Luhtman. Tuovat muuten tuota vsl:ää kanssa