Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Terve.
 
Tulipahan tilattua Squier-bassoon uusi pleksi. Matkustelee kai jossain päin Kiinaa tällä hetkellä.
 
Ongelmana on se, että bassossa on kaksi mikkiä, kun taas pleksi on tehty yksimikkiselle bassolle. -- Ja valinnanvaraa ei juuri ollut, kun kyseessä on 5-kielinen malli. Ei ainakaan millään järkevällä hinnalla, joka on suunnilleen kymppi.
 
Nyt (eikun sitten, kun pleksi tulee ja pääsen rakentelemaan, mikä tapahtunee joskus ennen joulua, mutta en sano, minkä vuoden joulua) pitäisi saada yhtä (tai worst case, kahta) potikan reikää siirrettyä puolen reiän verran, jotta kolmas reikä mahtuu. Paikan saa jäämään potikan nupin alle piiloon, ettei sen tartte olla ihan huomaamaton.
 
Onko ideoita kautta kokemuksia, miten tuo tehdään?
 
Itselle tuli mieleen joko
- valaa reikä täyteen epoksia tai
- upottaa reikään muovi nappi.
 
Jos muovi olisi ABS:iä sen voisi *periaatteessa* sulattaa kiinni asetonilla. Tai sitten jos se olisi selluloidilevyä ... vaikka plektoja, voisi liimata pleksiä vastaavat kerrokset reikäänkin. Täytyy tutkia, millähän sitä liimattaisiin. Epoksista en ole kokeilematta varma, miten hyvin se tarttuu pleksiin, jonka todellinen materiaali saattaa olla jotain ihan muuta kuin speksi sanoo sen olevan.
 
Jotta homma ei menisi liian helpoksi, uusi pleksi on tietenkin valkoinen helmiäispleksi.
 
Niin ja koko operaatio alkoi siitä, kun tajusin tallamikin kelan olevan poikki. (Kauanko lienee ollut, en tiedä, kun en ole itse kokeillut sitä vahvistimeen moneen vuoteen.) Siinä tuli sitten mieleen käydä koko värkki läpi ja tehdä siinä samalla pieniä päivityksiä, kuten vaihtaa J-tyylin kaulamikki P-tyyliseksi, joka tavallaan, vähän niin kuin kuuluisi Precision-tyyppiseksi nimettyyn bassoon.

Voinet kokeilla panna jotain muovia fylliksi reikään ja asentaa isot, ohuet prikat molemmin puolin pleksiä. Potikan liikkuminen on eniten kiinni kiristämisestä. Saattaa pysyä hyvin paikallaan ilman täytettäkin.
 
Useimmat soittimissa käytetyt potikat ovat mallia halpis. Kierteet voivat korkata, jos jenka on matala ja mutteri vähän horo. Siksi kiristämisessä saa olla tarkkana.
 
DIN 127/128 tai DIN6798 voi olla hyvä alapuolella. Jos DIN432:n kieleke sattuu reiän toiseen päähän (vaikka pienesti muokaten), sekin voi olla kokeilun arvoinen.

No, jos ostaisi pleksiaihion, eli leikkaamattoman palan pleksiä, piirtäisi vanhan pohjalta ääriviivat uuteen, ja leikkaisi/leikkauttaisi jollain sepällä uuden pleksin. Siinä on toki omat niksinsä, niihin kannattaa tarvittaessa perehtyä lisää.

anapena: No, jos ostaisi pleksiaihion, eli leikkaamattoman palan pleksiä, piirtäisi vanhan pohjalta ääriviivat uuteen, ja leikkaisi/leikkauttaisi jollain sepällä uuden pleksin. Siinä on toki omat niksinsä, niihin kannattaa tarvittaessa perehtyä lisää.
 
Melkein kyllä suosittelisin tätäkin mielummin ku että tilaa markan kiinanpaskaa ja joutuu vielä modaamaan.

Itse olen pieniä muovikorjauksia tehnyt ruokasooda-pikaliima menetelmällä.

No ruokasoodakikka on kyllä ennestään tuttu mutta ei ehkä sovi tähä tapaukseen.
 
Itseasiassa kävi ilmi, että ei se mikin kela ollutkaan poikki: Tuon kyseisen basson mikit vaan ovat liian lyhyet, että B-kieli on ihan magneettikentän reunalla. Sitten lainaaja oli (joskus toista kymmentä vuotta sitten) ruuvannut kaulamikin niin lähelle kieliä, että ääniaallosta kuului vain toinen puolikas, mistä tietenkin aiheutui valheellinen "saturaatio efekti". Tallan puoleinen mikki taas on vielä enemmän liian lyhyt ja etusormella näppäämällä B-kieli liikkuu mikin päädyssä jotenkin neutraaliin suuntaan, ettei se synnytä signaalia ollenkaan. Siksi tuli tuo "kela poikki" vaikutelma. Peukalolla näpäten kuuluu ihan hyvin.
 
En tiedä, mitä lienevät Squierilla tuota rakentaessaan ajatelleet. Vekotin on vuodelta 2000 ja nykyään Squierin 5-kieliset näkyy olevan rehellisiä Jazz-bassoja. Tämä on jostain syystä Precision mallinen mutta "hurinattomilla" jazz-mikeillä. Mikit ovat aika täsmälleen Seymour Duncanin Noiseless-kaulamikin kokoisia, joka kaikesta päätellen on tarkoitettu kapeammalle kielivälille.
 
Mitä taas tulee "kiinan paskan" modaustarpeeseen niin se johtuu ihan puhtaasti Fenderin ja Squierin välisitä eroista: Aluperäisen esikuvan mukaan tehdyssä plootussa on aukko P-mikille ja potikan reiät yhtä mikkiä varten. Squierissa taas on J-mikin aukko ja tarvitaan volapotikan paikka toisellekin mikille. Mieluummin poraan yhden uuden reiän ja viilaan vähän toista, kuin rupean järsimään puolitosta metriä uutta viistereunaa umpilevystä ... ja mikkikolo ja muut reiät päälle.
 
Sitäpaitsi, jos homma meneekin suteen niin mitä halvemmalla romppeet on saanut sitä vähemmän harmittaa.
 
Ja siks toisekseen länsimaissa myydään ihan sitä samaa "paskaa" kuin Kiinassakin. Samasta tehtaasta ne tulevat. Kun speksi on annettu Kiinaan niin nehän tietenkin myyvät samaa tavaraa sekä toimeksiantajalle että suoraan asiakkaalle.
 
Olen ollut sen verran kiinalasen teollisuuden kanssa tekemisissä, että allekirjoitan kyllä kaikki "kiinanpaska" puheet, mutta siellä on se toinekin puoli, että kun johonkin tarvitaan osia, niin ne tilataan kiinalaiselta toimijalta, joka vastaa heti ja tekee sen mitä pyydetään. Ei ruveta edes kyselemään naapuripajasta, josko sattuisi meidän tarpeet kiinnostamaan ja ehtisikö vielä jossain välissä tehdäkin. (Valitettavasti tilanne on muutamissa tapauksissa juuri tällainen.)
 
Mutta takaisin asiaan: Keksin, että eihän mun tartte reikää edes porata. Laitan koaksiaalipotikan, kunhan jostain löytyy 250/250 kombo. Mulla taitaa olla hyllyssä yksi, mutta se on varmaan 250/500. Sellasia ainakin näkyy yleensä myytävänä. Mihin se on tarkoitettu, en tiedä.