Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Olen muutaman viime vuoden aikana katsellut useita videoita ja yrittänyt etsiä tietoa kuinka satulaurat tulisi tehdä, mutta lähes aina omien tekeleiden lopputulos on ollut, että vaikka kielet oikealla kädellä demppaakin, vähintään G-kieli jää hieman soimaan satulan ja viritittimen välille. Kova satulamateriaali (Esim. TUSQ) vielä korostaa tätä, kun taas joku pehmeämpi voi olla melko huomaamaton.
 
Monethan käyttää tällaisissa tapauksissa vaahtomuovi- tai hiuslenksuviritelmiä, mutta kyllä kaikissa kitaroissani, joissa on ollut ammattilaisen tekemä satula, homma on toiminut ilmankin (ja myös ilman kieltenohjainta D- ja G-kielille).
 
Voiko tuossa olla kyse siitä, että satulan urat ovat liian leveät, tai urassa on liikaa / liian vähän kulmaa, vai mikä yleensä aiheuttaa tuon kielen soimaan jäämisen? Kuinka te jotka olette enemmän kitaroita rakennelleet, viilaatte toimivan satulan tuollaiseen suoralapaiseen kitaraan?

Ensin disclaimer: en ole noita sentäs ammattilaismääriä tehnyt, pikemminkin niin että joka kerta tarttee muistella ja opetella että mites se nyt olikaan. Ja susiakin on sattunut matkalle, onneksi kauan sitten enemmän kuin viime vuosina.
 
Asiaan:
Ei kai tuota ongelmaa/ominaisuutta Fenderkään ole kokonaan ratkaissut, siksi ne kielenohjaimet lavassa. Ja "jos se ei kuulu vahvarista niin se ei ole vika" ;)
 
Mutta perusjuttu että satulaura laskee ja avartuu sinne lavan puolelle, trumpetin kellomaisesti. Itse yritän että kieli olis satulassa kiinni semmosen 1/3 satulan paksuudesta kaulan puolen reunasta, ura on hieman isompi kuin kieli ja niin ettei se kieli makaa koko paksuudeltaan uran sisässä.

73nd3r: Mutta perusjuttu että satulaura laskee ja avartuu sinne lavan puolelle, trumpetin kellomaisesti. Itse yritän että kieli olis satulassa kiinni semmosen 1/3 satulan paksuudesta kaulan puolen reunasta, ura on hieman isompi kuin kieli ja niin ettei se kieli makaa koko paksuudeltaan uran sisässä.
 
Kiitokset vastauksesta!
 
Oiskohan mulla tuossa se vika? Jotenkin olen jäänyt siihen käsitykseen, että tuo trumpettimainen uran avaaminen olisi tarkoitus tehdä vain Gibson-tyylisille kitaroille, joissa kielet menevät virittimille hieman vinosti, mutta että suoralapaisiin sitä ei olisi tarpeen tehdä?
 
Tähän mennessä olen kyllä lopulta saanut tyydyttävän tuloksen kun olen tarpeeksi monta kertaa täyttänyt satulauran ruokasooda-pikaliima-yhdistelmällä ja viilannut niin kauan että toimii, mutta olisi kiva osata tehdä kerralla hyvä, ilman vippaskonsteja. Olenkin aikeissa ostaa useamman satula-aihion ja treenata niillä hommaa kun tuli viime keväänä vihdoin nuo oikeat viilatkin hankittua.

Moi.
 
Ekku01: Olen muutaman viime vuoden aikana katsellut useita videoita ja yrittänyt etsiä tietoa kuinka satulaurat tulisi tehdä, mutta lähes aina omien tekeleiden lopputulos on ollut, että vaikka kielet oikealla kädellä demppaakin, vähintään G-kieli jää hieman soimaan satulan ja viritittimen välille. Kova satulamateriaali (Esim. TUSQ) vielä korostaa tätä, kun taas joku pehmeämpi voi olla melko huomaamaton.
 
Monethan käyttää tällaisissa tapauksissa vaahtomuovi- tai hiuslenksuviritelmiä, mutta kyllä kaikissa kitaroissani, joissa on ollut ammattilaisen tekemä satula, homma on toiminut ilmankin (ja myös ilman kieltenohjainta D- ja G-kielille).
 
Voiko tuossa olla kyse siitä, että satulan urat ovat liian leveät, tai urassa on liikaa / liian vähän kulmaa, vai mikä yleensä aiheuttaa tuon kielen soimaan jäämisen? Kuinka te jotka olette enemmän kitaroita rakennelleet, viilaatte toimivan satulan tuollaiseen suoralapaiseen kitaraan?
 
Itsekään en ammattilainen ole, ja harrastekohteissani suosin lähinnä "Gibson" tyyppistä satulaa (ja lapakulmaa) tai nollanauhaa, joten lisähaasteita satulauran nakertamiseen tuovista "Stratocaster" tyyppisistä satuloista -sen enempää kuin "suorista" lavoistakaan- en tarkoitushakuisesti ole juurikaan kokemusta vuosikymmenten varrella hankkinut.
 
Nakerrellut toki noitakin, mutten mielellään.
 
Tosiasia on kuitenkin se että pituudeltaan dekadiluokkaa halkaisijaansa suurempi rakenne värähtelee jollain pitkittäisjännityksen, poikkileikkausmassan ja tukipisteiden välin määrittelemällä ominaistaajuudella jollei värähtelyä jollain tapaa estetä.
Riippumatta siitä onko otelaudan vai lavan puolella, instrumentissa tai jossain muussa rakenteessa.
 
Ja kuten yllä todetaan:
 
73nd3r: Ei kai tuota ongelmaa/ominaisuutta Fenderkään ole kokonaan ratkaissut, siksi ne kielenohjaimet lavassa. Ja "jos se ei kuulu vahvarista niin se ei ole vika" ;)
 
Kyseessä on puhtaasti ominaisuus, eikä siitä demppaamatta voikaan päästä täysin eroon.
Eikä 99.99% tapauksista ole tarvettakaan ;).
Eli kaikissa laparakenteissa satulan ja virityskoneistojen välinen kielen osuus värähtelee demppaamatta aina, mutta niin pienellä amplitudilla ja niin nopeasti vaimentuen ettei kulokynnys ylity.
 
Samalla tapaa etenkin korkeammalta otelaudalla soitettaessa kieli värähtelee enemmän tai vähemmän satulan ja sormen väliseltä matkalta jollei demppaa.
 

 
Syitä siihen miksi joku kieli värähtelee satulan ja virityskoneiston välillä enemmän/häiritsevästi on lukuisia.
 
Jotta kieli "soi" eli värähtelee niin laajalla amplitudilla että kuulokynnys ylittyy, pitää värähtelyn herätteen olla varsin voimakas.
Sitä voimakkaampi mitä paksummasta ja lyhyemmästä (=tukipisteiden väli) kielestä on kyse.
Pitkällä ja ohuella riittää pienempikin heräte.
Koska (metalli)kielen värähtely on luonnostaan vaimenevaa, herätteen lisäksi pitää jonkin resonanssin tai voiman myös ruokkia värähtelyä jotta kuulokynnys ylittyy niin pitkään että sen havaitsee kielen soinnin vaimentuessa.
 
Kuten yllä todettiin, Fendereiden "suorissa" lavoissa kieltenohjaimet jakavat värähtelevän pituuden jollain muulla kuin 1:1 suhteella, joten värähtelyamplitudit laskevat kuulokynnyksen alapuolelle.
Ulkonäkösyistä tmv. 1:1 toimii myös, pituus on kuitenkin jo riittävän lyhyt.
Fendereissä rullasatulatta (Wilkinson) käytännössä pakolliset kieltenohjaimet toki täyttävät muitakin tarpeita, ensinnäkin tasaavat satulauriin vaikuttavat paineet, ja etenkin vanhemmiten mahdollistavat sen että b&e kielet edes satulaan koskettaisivat kun keulivan lavan ansiosta ko. kielten virityskoneistojen reiät ovat jo nousseet yli otelautapinnan.
Mutta tuokin on ominaisuus, ei vika eikä rakenne-/materiaalinvalintakämmi, ainakin jos Fenderuskovaisilta kysytään ;).
 

 
Toki tuo ylenmääräinen soimisominaisuus voi juontaa juurensa myös epätarkoista satulaurista, mutta omaan kokemukseen nojaten pitää olla sen verran rankasti pielessä että nuo haamuäänet eivät ole ainoita murheenaiheita.
 
Sekä liian tiukka että tolkuttomasti väljä ura voi vaikuttaa siihen että kieli intoutuu soimaan "väärällä" puolella, mutta kumpainenkin aiheuttaa muitakin ylimääräisiä ääniä jotka yleensä ovat helpompia huomata kuin satulan ja virityskoneiston välinen kielen soiminen.
 

 
Mitä omiin uraparemetreihin tulee:
 
73nd3r: Itse yritän että kieli olis satulassa kiinni semmosen 1/3 satulan paksuudesta kaulan puolen reunasta, ura on hieman isompi kuin kieli ja niin ettei se kieli makaa koko paksuudeltaan uran sisässä.
 
Pitkälti samoilla linjoilla olen minäkin ollut.
 
Mulla kosketuspinnan pituus riippuu materiaalista:
Puusatuloissa 100%
Pehmeät muovit ~70%
Kovemmat sekalaiset muovit ~50%
Graph Techin klassinen musta (oma lemppari) ja Tusq ~50~30%
Metallit ~30~10%
Luut kovuudesta riippuen ~70~30%
 
Vibratallallisissa ~20~30 prosenttiyksikköä lisää koska kuluminen vähenee radikaalisti kosketuspinnan kasvaessa.
Puu-/pehmeä muovi ei ole mun mielestä vibratallallisen lukottoman satulamateriaali ellei halua alvariinsa olla uutta satulaa askartelemassa.
 
Virityskoneistojen puoleinen levitys (Gibson tyyppisillä satuloilla pyöristys hoitaa suurimman osan tuosta) tietysti samalla tapaa kuin kosketuspintakin, muuten on todennäköistä että kieli värähtelee sivuja vasten kun pohjastaan on vapaana.
 
Punottujen kielten urat puoleen väliin kieltä, paljaiden urat kielen syvyisiksi.
 

 
Ekku01: Olenkin aikeissa ostaa useamman satula-aihion ja treenata niillä hommaa kun tuli viime keväänä vihdoin nuo oikeat viilatkin hankittua.
 
:) kerrankin tuli näpyttelyn lomassa katsottua onko tullut uusia viestejä, joten poistetaanpas pitkähkö sepustus nauhaviilojen todella olennaisesta vaikutuksesta lopputulokseen.
Etenkin uran pohjan muodon tiimoilta.
 
Jos työtapoja haluaa opetella, valmiiden aihioiden hankkimisessa ei tietenkään mitään väärää ole, mutta jos tarkoituksena on vain testailla erilaisia uria ja totuttaa kättä ja silmää työmenetelmiin, suosittelen harjoittelemaan vaihtoehtoisilla materiaaleilla.
Materiaaleilla jotka eivät välttämättä käyttöä kestä/ulkonäkö ei ole mieleinen, mutta työstettävyys on samankaltaista.
 
T:Samuli

basisti1971: Toki tuo ylenmääräinen soimisominaisuus voi juontaa juurensa myös epätarkoista satulaurista, mutta omaan kokemukseen nojaten pitää olla sen verran rankasti pielessä että nuo haamuäänet eivät ole ainoita murheenaiheita.
 
Sekä liian tiukka että tolkuttomasti väljä ura voi vaikuttaa siihen että kieli intoutuu soimaan "väärällä" puolella, mutta kumpainenkin aiheuttaa muitakin ylimääräisiä ääniä jotka yleensä ovat helpompia huomata kuin satulan ja virityskoneiston välinen kielen soiminen.
 
Kiitos syväluotaavasta ja laajasta vastauksesta!
 
Kyllä tolla tässä mun tapauksessa on selkeä syy noissa urissa, koska pahimmillaan esim. G-kieli jää niin räikeän kuuluvasti soimaan satulan ja virittimen väliin vaikka otelautapuolelta demppaakin kielet. Sitten kun taas koetan viilata pari vetoa esim. hieman eri kulmassa tms, niin ääni saattaa olla paljon hiljaisempi jne.
 
Mulla kosketuspinnan pituus riippuu materiaalista:
Puusatuloissa 100%
Pehmeät muovit ~70%
Kovemmat sekalaiset muovit ~50%
Graph Techin klassinen musta (oma lemppari) ja Tusq ~50~30%
Metallit ~30~10%
Luut kovuudesta riippuen ~70~30%
 
Tämä oli hyödyllinen tieto, kiitokset!
 
Punottujen kielten urat puoleen väliin kieltä, paljaiden urat kielen syvyisiksi.
 
Tätä suositusta olen pitkään ihmetellyt, että voiko olla pelkkä myytti, koska kielihän on pyöreän muotoinen, eikä kielen ylempi puolisko osu lainkaan satulauran reunaan - siis mikäli pysyy urassaan? Itse olen pitänyt tuota urien mataluutta lähinnä esteettisenä seikkana, mutta ehkä tässä on jotain jota en ole tullut ajatelleeksi? Olen toki mielelläni väärässä ja minua saa valaista asian suhteen.
 
Jos työtapoja haluaa opetella, valmiiden aihioiden hankkimisessa ei tietenkään mitään väärää ole, mutta jos tarkoituksena on vain testailla erilaisia uria ja totuttaa kättä ja silmää työmenetelmiin, suosittelen harjoittelemaan vaihtoehtoisilla materiaaleilla.
Materiaaleilla jotka eivät välttämättä käyttöä kestä/ulkonäkö ei ole mieleinen, mutta työstettävyys on samankaltaista.
 
Tuossa voisi olla ideaa. Minulla on varastossa, joskus pari vuosikymmentä sitten hankkimiani, muovisia ei-stratoon tarkoitettuja satuloita, joilla voisi ehkä treenata urien tekemistä.
 
Kiitos joka tapauksessa kun vaivauduit vastaamaan noin perusteellisesti!

Jäsen basisti1971lta taas kerran ns. kaikenkattava osuma. Plussalla heitin.
Tuohon kulmalapa/suora lapa -juttuun, jos suora oli Leon valinta niin se on oikia, muut katketkoon kaatuessaan ;)
 
Ekku01: "basisti1971: Punottujen kielten urat puoleen väliin kieltä, paljaiden urat kielen syvyisiksi."

Tätä suositusta olen pitkään ihmetellyt, että voiko olla pelkkä myytti, koska kielihän on pyöreän muotoinen, eikä kielen ylempi puolisko osu lainkaan satulauran reunaan - siis mikäli pysyy urassaan?
 
Minä olen ottanut tuon vähän silleen "viisaammat on kertoneet" totuutena, mutta kai liian syvässä urassa kieli helpommin takertelee esim. tremoloa/vibraa/venytyksiä käyttäessä, varsinkin kun syvä ura sit käytössä syvenee entisestään.

73nd3r: Jäsen basisti1971lta taas kerran ns. kaikenkattava osuma. Plussalla heitin.
Tuohon kulmalapa/suora lapa -juttuun, jos suora oli Leon valinta niin se on oikia, muut katketkoon kaatuessaan ;)
 
Näin on, Leo oli erehtymätön ;) Ainakin ennen MusicMan-aikaa :D
 
Huhu kieltenohjainten välttämättömyydestä Fender-lavassa on liioiteltu. Stratossa vain ohuen E:n ohjain on tarpeen, muut kielet saadaan riittävän alas kiertämällä ne tappiin niin että ne lähtevät satulaa kohti mahdollisimman alhaalta.
 
Vain puolet kielen paksuudesta satulaurassa... kai ne uran syrjät teoriassa tuottavat kitkaa. Vain bassoissa olen vaivautunut noudattamaan tuota suositusta, niissä kun huononäköisempikin huomaa turhan syvän uran tyhmän näköiseksi :)

Moi.
 
Ekku01: Kiitos syväluotaavasta ja laajasta vastauksesta!
 
Ole hyvä.
 

 
Ekku01: Kyllä tolla tässä mun tapauksessa on selkeä syy noissa urissa, koska pahimmillaan esim. G-kieli jää niin räikeän kuuluvasti soimaan satulan ja virittimen väliin vaikka otelautapuolelta demppaakin kielet. Sitten kun taas koetan viilata pari vetoa esim. hieman eri kulmassa tms, niin ääni saattaa olla paljon hiljaisempi jne.
 
Mielenkiintoista, itse en ole moisiin ominaisuuksiin törmännyt.
Mikä ei tietenkään tarkoita sitä etteivätkö olisi mahdollisia.
Pääsyy siihen etten ole törmännyt lienee se että Firebirdiä lukuunottamatta ei 6 puolellaan virityskoneistollisia instrumentteja ole juuri tullut tehtyä eikä omistettua sitten 80-luvun.
 

 
Ekku01: Tämä oli hyödyllinen tieto, kiitokset!
 
Noista on mun mielestä ja kokemuksen perusteella hyvä lähteä, jokainen tietysti tekee urat ja muutkin säädöt parhaaksi tai tarkoituksenmukaisemmiksi katsomillaan spekseillä.
Absoluuttisesti oikeaa tapaa kun ei ole, eikä toki voikaan olla koska säätökohteiden ja erilaisten yhdistelmien kirjo on mittava.
Ja kuten niin monessa muussakin askareessa, vain lopputuloksella on varsinaista merkitystä, ei sillä miten lopputulokseen päästään.
 

 
Ekku01: Tätä suositusta olen pitkään ihmetellyt, että voiko olla pelkkä myytti, koska kielihän on pyöreän muotoinen, eikä kielen ylempi puolisko osu lainkaan satulauran reunaan - siis mikäli pysyy urassaan? Itse olen pitänyt tuota urien mataluutta lähinnä esteettisenä seikkana, mutta ehkä tässä on jotain jota en ole tullut ajatelleeksi? Olen toki mielelläni väärässä ja minua saa valaista asian suhteen.
 
Pitkälti ulkonäkötekninenhän tuo on, mutta syystä tai toisesta ainakin omalla soittotyylillä (ja superlaiskalla kieltenvaihtotahdilla ;)) syvemmällä lepäävän kielen päälipuoli täyttyy todella nopsakkaasti ryönästä.
Joka puolestaan herkästi aiheuttaa kielen takeltelua ja uran voitelutarvetta.
Mitään varsinaista hyötyä syvästä urasta ei ole kunhan kileilinjat ovat edes suhtellisen suoria/symmetrisiä, jos kieli pyrkii pomppaamaan soittaessa urastaan pois pitää vikaa ja toisaalta rakaisuakin mun mielestä etsiä jostain muualta kuin satulan urasta.
Scimitar- ja johdannaiset lapamuodot ovat etenkin ohjureitta aivan oma suonsa, mutta noihin satuloita nakertelevat kyllä nopsakkasti huomaavat mikä toimii ja mikä ei.
 

 
Ekku01: Kiitos joka tapauksessa kun vaivauduit vastaamaan noin perusteellisesti!
 
Mukava kuulla ettei ollut liian pitkästi ja rönsyilevästi vastattu, lähellä sydäntä oleviin aiheisiin tuntuu olevan kokolailla mahdotonta vastata lyhyesti ja ytimekkäästi :).
 
T:Samuli

Moi.
 
73nd3r: Jäsen basisti1971lta taas kerran ns. kaikenkattava osuma. Plussalla heitin.
 
Kiitos.
 

 
73nd3r: Tuohon kulmalapa/suora lapa -juttuun, jos suora oli Leon valinta niin se on oikia, muut katketkoon kaatuessaan ;)
 
:)
 
Pitkälti samalla tapaa se katkeaa suora mahonkilapa kuin kulmassakin oleva vaikka toki hivenen enemmän vastustaa, tai toisaalta taipuu kulmassa oleva vaahteralapakin, muttei sentään aiheuta samansuuntaisia purkkakorjaustarpeita kuin suora ;).
 
En missään nimessä väitä että Gibsonin kaula-laparakenne olisi millään tapaa optimaalinen sen enempää materaalinkäytön kuin valmistuskustannusrakenteensakaan puolesta, mutta kasarisuperstratoihin liki poikkeuksetta olennaisena "designparannuksena" liitettävissä oleva lapakulmallinen vaahterakaula oli kyllä loistojuttu.
Mutta eihän puritaanit toki tuollaisia pyhäinhäväistyksiä hyväksy :(.
 
Leoa ajoi suunnitelussa ja valmistus-/rakenneratkaisuissa vain yksi ohjenuora, ja se oli maksimaalinen taloudellinen voitto.
Voiton maksimointi onnistuu yksinkertaisimmin kustannukset minimoimalla, vaikka varsinkin virumistaipumukseltaan hyvinkin huonosti ennustettavissa oleva materiaali kuten vaahtera ei tuohon filosofiaan mitenkään kaksisesti taivu ;).
Tokkopa muovikaan enää tuolloin oli niin kallis materiaali että satulan tilavuus piti Gibsonin vastaavasta puolittaa ;).
 
Mahdollisimman kevein kustannuksin valmistamisessa ei tietenkään mitään väärää ole, päinvastoin, ja jos asiakkaat saa uskomaan että kyseessä on ominaisuus ei vika, ja purkkakorjaukset ovat etukäteen sunniteltu designratkaisu, ei voi kuin hattua nostaa kekseliäisyydelle.
 
Taala tai pari, tai vain vartti sieltä täältä, jostain jopa kymppi, ja ulosmyyntihinnan pystyi kuitenkin määrittelmään kilpailijoiden rankempien kokonaiskustannusten pohjalta, ei näin jälkikäteen tarkastellen ole mikään ihme että suosio oli niinkin suuri kuin oli.
Ja on sitä edelleen.
 
T:Samuli

(Horinavaroitus)
Äläs ny himmentele sädekehiä vaikka sähköpörssi korkeella hyöriikin.
Jos purkkakorjauksella tarkoitat noita kielenohjaimia, niin nehän on loogisia tuotekehityksen askelia, sähkövoimakäyttöinen kitara kun oli aika alkeispisteessä tuohon Tele(/Stratokin) giant leapiin asti.
Ja vaahteravalinta oli kaukokatseinen ympäristöteko ettei mahonkimetät lopu Savosta ja Sudanista kokonaan.

Kokeilin tänään yhtä muovista satula-aihiota ja tällä kertaa sain kaikki punomattomat kielet toimimaan ilman häiriöääniä, mutta parissa punotussa oli jotain häikkää. Tein parista puupalasta ohuimpia viiloja varten tuen, että pysyvät aivan suorassa ja ilmeisesti se tuntui tepsivän, koska nyt ei niitä viilatessa ollut mitään ongelmaa - ei edes sillä pahimmalla G-kielellä.
 
Punottujen kanssa oli/on se ongelma, että käyttämälleni kielisetille ei ole olemassa valmiita viiloja, vaan pitää päättää käyttääkö jotain vähän paksumpaa viilaa, vaiko ohuempaa ja sitä kallistellen sitten tekee uran.
 
Mitenkäs omissa projekteissanne olette ratkaisseet asian jos pitäisi vaikkapa 0,030 paksuiselle kielelle tehdä ura ja lähimmät viilat mitä itseltä löytyy ovat 0,036 ja 0,024? Tuntuu, että tuo 36:nen tekee vähän turhan paksun uran. Vai kannattaisiko suosiolla hommata esim. 0,032 tai 0,028 viila?

Ekku01:
 
Mitenkäs omissa projekteissanne olette ratkaisseet asian jos pitäisi vaikkapa 0,030 paksuiselle kielelle tehdä ura ja lähimmät viilat mitä itseltä löytyy ovat 0,036 ja 0,024? Tuntuu, että tuo 36:nen tekee vähän turhan paksun uran. Vai kannattaisiko suosiolla hommata esim. 0,032 tai 0,028 viila?
 
Isompi on tietysti parempi kuin liian ahdas. Aivan hyvin voi olla 36:n viila 30:n kielelle. Sinne uran pohjallehan se kieli joka tapauksessa menee. Ei nuljunne havaittavasti.

varakeef: Isompi on tietysti parempi kuin liian ahdas. Aivan hyvin voi olla 36:n viila 30:n kielelle. Sinne uran pohjallehan se kieli joka tapauksessa menee. Ei nuljunne havaittavasti.
 
Eikös liian leveä ura kuitenkin mahdollista helpommin kielen räminän/särinän kun pääsee helpommin liikkumaan sivusuunnassa (vaikka toki teoriassa jääkin uran pohjan keskelle)? Olen kyllä joistain nettikeskusteluista lukenut, että jotkut tosiaan käyttävät vain kolmea viilaa kun tekevät satuloihin uria, koska urien ei kuulemma tarvitse olla ihan niin tarkasti oikean levyisiä. Sitten on tämä toinen koulukunta, jonka mukaan parempi tehdä urat aivan yksi yhteen kulloisenkin kielen kanssa. Ilmeisesti tämä on niitä asioita, jonka oppii ja sisäistää vain itse kokeilemalla ja tekemällä?
 
Tuota kapeampaa viilaa ajattelin lähinnä sen takia, kun käytännössä sillä kuitenkin tekee lähes väkisinkin hieman suuremman uran kuin mitä viilan paksuus on. Esim. 0,036 viilalla sain hyvin 0,038 kielelle uran.

varakeef: Isompi on tietysti parempi kuin liian ahdas. Aivan hyvin voi olla 36:n viila 30:n kielelle. Sinne uran pohjallehan se kieli joka tapauksessa menee. Ei nuljunne havaittavasti.
 
Tämmöinen kokemus minullakin on. Välillä olen vaihdellut kielisettejä huomattavasti ohuempiin enkä ole huomannut pulmia missään.

Tuskin sillä liian isolla uralla mitään ratkaisevaa merkitystä on, tehdassatulat esim. Fenderillä on "tehty" vakiosetille eli .009-.042 (siis noissa 9.5" radiuksissa), mutta ottaa kyllä paksummankin setin ihan hyvin vastaan jos ei ihan SRVtasolle mene.
 
Tuon sanottua, itse valkkaan kyllä sen lähinnä pienemmän viilan, sillä saa oman käden mielestä ihan näppärästi leveämmänkin uran. Ja taitettu vesihiomapaperi ympärille kun alku-ura on tehty, jos hifistellä leveyksillä haluaa.

Aihetta sivuten, onko suositella asianmukaista jälkeä tekevää ja hinta/laatu-suhteeltaan hyvää viilasarjaa satulan ja tallan (TOM) kieliurien tekoon kautta säätöön?

Ekku01: Olen muutaman viime vuoden aikana katsellut useita videoita ja yrittänyt etsiä tietoa kuinka satulaurat tulisi tehdä, mutta lähes aina omien tekeleiden lopputulos on ollut, että vaikka kielet oikealla kädellä demppaakin, vähintään G-kieli jää hieman soimaan satulan ja viritittimen välille. Kova satulamateriaali (Esim. TUSQ) vielä korostaa tätä, kun taas joku pehmeämpi voi olla melko huomaamaton.
 
Monethan käyttää tällaisissa tapauksissa vaahtomuovi- tai hiuslenksuviritelmiä, mutta kyllä kaikissa kitaroissani, joissa on ollut ammattilaisen tekemä satula, homma on toiminut ilmankin (ja myös ilman kieltenohjainta D- ja G-kielille).
 
Voiko tuossa olla kyse siitä, että satulan urat ovat liian leveät, tai urassa on liikaa / liian vähän kulmaa, vai mikä yleensä aiheuttaa tuon kielen soimaan jäämisen? Kuinka te jotka olette enemmän kitaroita rakennelleet, viilaatte toimivan satulan tuollaiseen suoralapaiseen kitaraan?
 
Viimeviikolla tein. Kiinastratonkaula, Uraltone luusatula valmis. Hioin kapiammaksi, ja matalammaksi. Tuli täydellinen. Oma kokemukseni on jos alkaa yksittäisiä uria syventelemään, leventelemään, menee se satula äkkiä pilalle. Uraltone luusatula valmiilla urilla oli hyvä. Tietenkin jos jotain SRV paksuisia tarvii soittaa on se eri juttu.
Pointtini on tehdasurat on yleensä aikahyvät. Monia olen tehnyt ite, mutta taidanpa tilata varastoon lisää Luusatuloita.