Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Vaihdoin mehikolaisen Fender Custom 62 Telecasterini humpparikaulamikin 250K vola- ja tonepotikoiden tilalle 500K potikat. Nyt kuitenkin humpparimikin volumea säätäessä alueella 4-10 volume vaimenee periaatteessa oikein, mutta potikan asennossa 2-4 kitara menee jo käytännössä äänettömäksi. Mutta sitten taas volapotikan asennossa 1-2 signaali palaa ja kuuluu vaimeasti. Onko potikka rikki vai missä vika? Kolvasin kyllä piuhoitukset täsmälleen samoin kuin 250K potikoilla oli ja yritin vielä vian havaittuani mittailla ja kolvailla juotoksia uudelleen, mutta ei auttanut.

Viallinen potikka.
 
Corto: Vaihdoin mehikolaisen Fender Custom 62 Telecasterini humpparikaulamikin 250K vola- ja tonepotikoiden tilalle 500K potikat. Nyt kuitenkin humpparimikin volumea säätäessä alueella 4-10 volume vaimenee periaatteessa oikein, mutta potikan asennossa 2-4 kitara menee jo käytännössä äänettömäksi. Mutta sitten taas volapotikan asennossa 1-2 signaali palaa ja kuuluu vaimeasti. Onko potikka rikki vai missä vika? Kolvasin kyllä piuhoitukset täsmälleen samoin kuin 250K potikoilla oli ja yritin vielä vian havaittuani mittailla ja kolvailla juotoksia uudelleen, mutta ei auttanut.

Zeus_God: Viallinen potikka.
 
Perhana. Ei muuta kuin pleksi taas auki ja kolvailemaan... :/

Onkohan missään skenaariossa mahdollista, että iec-liittimen suojamaanastan juotos sulaisi jos runko tulisi jännitteelliseksi ja virta lähtisi kulkemaan maihin? Voiko lämpötila kasvaa niin suureksi ennen kuin sulakkeet paukkuvat?

Corto: Perhana. Ei muuta kuin pleksi taas auki ja kolvailemaan... :/
 
Eli keskiasennossa hiljaisimmillaan? Kyllä tossa voi olla vaan kytkennät väärin. Katso yleismittarilla toimiiko potikka.

julkke: Onkohan missään skenaariossa mahdollista, että iec-liittimen suojamaanastan juotos sulaisi jos runko tulisi jännitteelliseksi ja virta lähtisi kulkemaan maihin? Voiko lämpötila kasvaa niin suureksi ennen kuin sulakkeet paukkuvat?
 
Ei, jos käytössä on asianmukainen hyväksytty ja kunnossa oleva verkkojännitteen syöttö sekä sitä suojaava sulake.
 
Laitteen sisälläkin suojamaadoitusjohto olisi syytä kuitenkin pyrkiä liittämään ruuvi-tai puristusliitoksella.
Ja jos juottamaan joutuu, mielellään vielä johtimen kierto juotosnastan ympäri, ennen juotosta.
Juotoksilla on paha tapa joskus murtua, vaikka riski pieni onkin.

blaekie: Ei, jos käytössä on asianmukainen hyväksytty ja kunnossa oleva verkkojännitteen syöttö sekä sitä suojaava sulake.
 
Laitteen sisälläkin suojamaadoitusjohto olisi syytä kuitenkin pyrkiä liittämään ruuvi-tai puristusliitoksella.
Ja jos juottamaan joutuu, mielellään vielä johtimen kierto juotosnastan ympäri, ennen juotosta.
Juotoksilla on paha tapa joskus murtua, vaikka riski pieni onkin.
 
Kiitoksia vastauksesta, chassikseen mulla onkin kiinnitetty abikolla mutta verkkoliittimeen kiertämällä ja juottamalla. Lähinnä tuli mieleen että onko mahdollista tuo sulaminen. 16A sulakkeella ilmeisesti ei.

Olisi tuossa yhdet pioneerit joista kartiot on hapertuneet, joten ajattelin askarrella niihin uudet. Itse kartion halkaisija näyttäisi olleen noin 15cm(noin 6 tuumaa? Eikös nuo kaiuttimien koot tarkoita sitä varsinaisen kartion kokoa), mutta sitten vielä ne reunat. Mistäköhän niitä reunassa olevia joustavia juttuja(mitä onkaan suomeksi) saa helpoiten. Onko jollain kokemuksia?

Mitä kaapelia/johdinta pedaalin sisään ja kitaran elektroniikkaan yleensä laitetaan? Jotain A/B boksiin pitäis saada mut en tiedää yhtään mitään noista. Viittisittekö heittäkää linkkiä johonki sopivaan kaapeliin mikä löytyy uraltonen valikoimista kiitos :) Vajaa metrikin piisaa hyvin.

Henkka370: Mitä kaapelia/johdinta pedaalin sisään ja kitaran elektroniikkaan yleensä laitetaan?
 
Eipä sillä paljoa ole väliä, lähinnä sellaista jota on hyvä käsitellä. Esimerkiksi Teflon-kaapeli ei karkaa heti kun kolvi tulee lähelle. Kuten Uraltonen Teflon-kaapelisivullakin sanotaan, "16AWG for grounds and 20AWG for everything else". 20AWG = 1,5mm^2. Mä ottaisin varmaankin tuota:
http://uraltone.com/kauppa/product_ … flon-1-50mm2-Helukabel---black.html

Tarttis kolvi ostaa, mietityttää lähinnä hommaanko kalliimman termostaattisen vai halvemman staatittoman. Tai se tässä lähinnä että kuinka helposti niitä komponentteja oikeasti saa paskaksi liialla lämpötilalla? Amiksessa siitä kovasti varoiteltiin että pidetään ne kolvit siellä kolmessasadassa tai menee faradit fituiksi, mutta miten paljon sillä oikeasti on väliä (muita kuin joitain mikropiirejä) juottaessa onko se juotin nyt 300 vai 400 -asteinen?
 
e. siis pointtina oli: jos noin niinkuin osaa kolvata siististi ja nopeasti ilman ylenpalttista sohimista, niin riittäisköhän tollanen karvalakkimalli? Noitakin näyttäis saavan eri tehoilla... Tietty termostaattisen saa kivasti päälle ja pois ja onhan se lämpötilan säätö nyt hyvä, mutta mutta. Tää meni nyt aika kauas pelkästä kysymyksestä.

Tortu: Tarttis kolvi ostaa,
siis pointtina oli: jos noin niinkuin osaa kolvata siististi ja nopeasti ilman ylenpalttista sohimista, niin riittäisköhän tollanen karvalakkimalli? Noitakin näyttäis saavan eri tehoilla... Tietty termostaattisen saa kivasti päälle ja pois ja onhan se lämpötilan säätö nyt hyvä, mutta mutta. Tää meni nyt aika kauas pelkästä kysymyksestä.
 
Jos vähäistä enemmän aikoo juottaa, on termostaattinen ihan must. Ne halpis kolvit kelpaa keikoille, tai vastaaviin tilapäisiin tarpeisiin, mutta kyllä piirilevyille ja muihinkin heikkovirta juotoksiin on termostaattinen ihan ehdoton.

Mulla on ikivanha Weller joka ei ole säädettävä mutta pitää itse lämmön tasaisena (termostaatilla). Pinnoitetun kärjen kanssa onnistuu ongelmitta sekä SMC:n että potikan kuorien kolvailu. En pidä lämpötilan säätöä kolvissa tärkeänä.
 
Edit: Kun tina sulaa, ei kolvia ole tarpeen pitää kohteessa sekuntia kauempaa oli se lämpötila sitten 300 tai 400 astetta. Silloin itse komponentin lämpenemisessä ei juuri ole eroa.

Aki: Mulla on ikivanha Weller joka ei ole säädettävä mutta pitää itse lämmön tasaisena (termostaatilla). Pinnoitetun kärjen kanssa onnistuu ongelmitta sekä SMC:n että potikan kuorien kolvailu. En pidä lämpötilan säätöä kolvissa tärkeänä.
 
25 v. on meikäläisenkin Welleri ollut kuvioissa. Lähes 20 v. ammattimaisessa käytössä. Teriä on joutunut uusimaan ajoittain.
Säätöä en minäkään ole kaivannut, termostaatti hoitelee homman riittävän hyvin.
 
Edit: Kun tina sulaa, ei kolvia ole tarpeen pitää kohteessa sekuntia kauempaa oli se lämpötila sitten 300 tai 400 astetta. Silloin itse komponentin lämpenemisessä ei juuri ole eroa.
 
Näin se käy, halpiskolvilla ei onnistu ihan yhtä helposti.

Old Joe: Näin se käy, halpiskolvilla ei onnistu ihan yhtä helposti.
 
Ihan halvimmat halpiskolvit ovat köpöjä vehkeitä. Mutta itselläni on termostaatiton 25W Weller, kai niitä vieläkin tehdään, ja sillä pärjäilee tilapäishommissa hyvin. Kärki on asiallista kuparia ja itse kolvi näppärän kokoinen.

Kefiiri: Mutta itselläni on termostaatiton 25W Weller
 
Mulla on samantehoinen Antex jostain -90 -luvun alusta. Ei termaria, toimii suoraan verkkovirralla. Vielä ei ole tullut vastaan hommaa josta tuolla ei olisi selvinnyt. Suurin haittapuoli on jäykähkö virtajohto, mutta kun ei raaski toimivaa laitosta vaihtaa.

s151669: Mulla on samantehoinen Antex jostain -90 -luvun alusta....
 
Antexilla turasin itsekin joskus, ja Wellerin hommasin joskus 80-luvun lopulla. Edelleenn pelittää ihan täyttä päätä, vaikka muuntajan koppaa on joutunut kertaalleen liimaamaan kasaan. 7- ja 8-kärjillä pärjää melkein vaikka missä. Isompaa lämpöä varten hommasin vähän aikaa sitten kaasukolvin, joka on osoittautunut ylen käteväksi vehkeeksi.

Zeeboo: Antexilla turasin itsekin joskus, ja Wellerin hommasin joskus 80-luvun lopulla. Edelleenn pelittää ihan täyttä päätä, vaikka muuntajan koppaa on joutunut kertaalleen liimaamaan kasaan. 7- ja 8-kärjillä pärjää melkein vaikka missä. Isompaa lämpöä varten hommasin vähän aikaa sitten kaasukolvin, joka on osoittautunut ylen käteväksi vehkeeksi.
 
Samoten käytössä Weller WTCP vuodelta 1983, seiskaa nomihommiin ja kasilla kovemmat kuumennukset.

Se on ihan kurko juttu että on se sieni mihin kolvin kärjen voi pyyhkäistä.

mattim: Samoten käytössä Weller WTCP vuodelta 1983, seiskaa nomihommiin ja kasilla kovemmat kuumennukset.
 
Jouduin tuossa reilu vuos sitten uusimaan termostaattiasemani, ja ei voi ku kehua Wellerin PU-81 pinoa. Jos vähänkään enemmälti harrastaa, niin sanoisin, että kitarasähköjen laitossa kannattaa satsata. (sen yleismittarin lisäksi toki!) =)
Tosin tuon Wellerin edeltäjä Oryx pelas kohtuullisen loistokkaasti vuosikymmenet..
Pikkunen Antexin 15 W kynä sitten kapeella terällä on myös käytössä, tosin vähemmän, sillä tuon Wellerin kynä on tosi sipponen ja kätevä..