Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Tästä sanoisin, että et ole käsityöläisen, joka myy priimaa tavaraa, asiakas.
Kun asioita tuotannollistetaan niin jostain on tingittävä.
 
No, jos se harrastelija tekee oikeasti primaatavaraa, joka on laadukkaampaa kuin tehdasmalli, niin kyllä sitten se hintakin on sen mukainen. Mutta silloin luulisi, että se rakentaja ei ole enää harrastelija, jos laatu on kerran parempaa. Silloin häntä kutsuttaneen ammattilaiseksi, jolloin tilanne on ihan eri. Ja taitavia soitinrakentajia arvostan kyllä suuresti.

Mutta kuka kertoo minulle mikä on taitavan itseoppineen harrastajan ja ammatilaisen ero?

Mutta kuka kertoo minulle mikä on taitavan itseoppineen harrastajan ja ammatilaisen ero?
 
Ammattilainen tekee työtä elääkseen, harrastelija harrastuksekseen. :)
 
Taitavat itseoppineet harrastajat varmaan saattavat osata tehdä ihan yhtä hyviä soittimia, mutta jos heistä ei ole kukaan tietoinen, voi soittimien jälleenmyyntihinnan kanssa olla vähän niin ja näin. Siksi itse valitsisin soittimeni rakentajaksi noista kahdesta vaihtoehdosta sen ammattilaisen, ellei se itseoppinut harrastaja tekisi samaa hommaa halvemmalla.

Mutta kuka kertoo minulle mikä on taitavan itseoppineen harrastajan ja ammatilaisen ero?
 
No ammattilainen tekee sitä työkseen.... ? Vai mitä yrität sanoa?

Mutta kuka kertoo minulle mikä on taitavan itseoppineen harrastajan ja ammatilaisen ero?
 
Niin mikä ero on ammattilais jalkapalloilijalla ja harrastelijalla? -Toinen saa jalkapallon pelaamisesta rahaa ja toinen maksaa siitä.

jos lähtökohta on se, että molemmat tekevät yhtä hyviä soittimia niin minun mielestäni harrastajan ja ammattilaisen erottaa ainoastaan marrkinointi. Markkinoinnilla saadaan näkyvyyttä ja tunnettuutta ja se saa asian näyttämään "ammatimaiselta". In my opinion...

jos lähtökohta on se, että molemmat tekevät yhtä hyviä soittimia niin minun mielestäni harrastajan ja ammattilaisen erottaa ainoastaan marrkinointi. Markkinoinnilla saadaan näkyvyyttä ja tunnettuutta ja se saa asian näyttämään "ammatimaiselta". In my opinion...
 
Ei näin.

jos lähtökohta on se, että molemmat tekevät yhtä hyviä soittimia niin minun mielestäni harrastajan ja ammattilaisen erottaa ainoastaan marrkinointi. Markkinoinnilla saadaan näkyvyyttä ja tunnettuutta ja se saa asian näyttämään "ammatimaiselta". In my opinion...
 
Markkinointi tuo myös kustannuksia, jotka varmasti näkyvät kitaroiden hinnassa...samoin kuin se tunnettuus.
 
Tulee muuten mieleen eräs ammattilainen, joka rakensi kitaroita noin 40 vuotta eikä mainostanut ikinä, kun word-of-mouth toimi sen verran hyvin ettei tarvinnut. En kyllä tiedä paljonko hän soittimistaan pyysi, mutta nykyään menevät ihan kivaan hintaan... ;)

Ei näin.
 
Voisitko Juzzu vähän perustella?

Voisitko Juzzu vähän perustella?
 
No koska ammattilainen on ihminen joka tekee asiaa työkseen ja saa sitä rahaa. Harrastaja, joka markkinoi niin *erkeleesti ja luo itselleen imagon ammattimaisena rakentajana on lähinnä narsistinen persoona.
 
Tietty, tuotahan me kaikki täällä tehdään enemmän tai vähemmän kun laitamme esille kuvia omista tekemisistämme.
 
Harrastelijat vaalii tätä wanhanliiton olympiahenkeä, ennen ei taidoillaan _rahaa_ _tekevät_ _mattilaiset_ des päässeet olympialaisiin.
 
Mullon vissiin tylsää :o)

Väitättekö, että Ruokankaalla oli heti iso ja toimiva paja ja helvetisti asiakkaita kun se aloitti? Ei varmasti ollut. Ja jos tehdään töitä ilmaiseksi ja materiaalitkin läpilaskutuksella niin milläs ostat sitten leivän suuhun? Menee tietysti jo vähän Offtopic kun alunperin puhuttiin vain harrastelijarakentelijoista, mutta yritän vain havainnollistaa sitä, että osaava tekijä pärjää kun ei nöyristele.
 
Ruokangas aloitti kai aika lailla samalla tavalla kuin Paul Reed Smithkin, eli alussa merkittävä osa tuloista tuli erilaisista huolto- ja korjaustöistä. Oman valmistuksen osuutta on asiakaskunnan laajettua kasvatettu varovaisesti, mutta johdonmukaisesti. Menestystä olisi tuskin tullut, jos olisi lähdetty "soitellen sotaan".
 
Mua ei kiinnostais pätkääkään alkaa tyrkyttämään, markkinoimaan ja nöyristelemään artistien edessä että saisin antaa heille käyttöön oman tekeleeni kuten Ruokangas ja Paul Reed Smith ovat tehneet.
 
Vain harrastajalla onkin varaa tuollaiseen ehdottomuuteen. Ja kyllä noissakin tapauksissa menestys perustui lopulta hyvään tuoteeseen, eikä siihen että kitara oli saatu muilutettua tunnetuin soittajan käteen.

jos lähtökohta on se, että molemmat tekevät yhtä hyviä soittimia niin minun mielestäni harrastajan ja ammattilaisen erottaa ainoastaan marrkinointi. Markkinoinnilla saadaan näkyvyyttä ja tunnettuutta ja se saa asian näyttämään "ammatimaiselta". In my opinion...
 
Onhan tuossa myös sellainen pikku juttu kuin "takuu." Kun harrastaja myy yksityishenkilönä harastuksena rakentamansa kitaran, niin sille ei ole olemassa sellaista kuluttajan suojaa mikä löytyy jokaisesta kaupasta ostetusta kitarasta (jopa niistä halvimmista paskoista, tosin niissä se rajoittuu aika lyhyeen aikaan...). Joten kun ostat harrastelijan tekemän kitaran, niin voi olla että saat tosi hyvän laitteen kohtuu edullisesti. Varjopuoli on se, että jos kuitenkin tulee ongelmia niin niistä huolehtiminen on pitkälti tekijän hyvän tahdon varassa ellei ole sitten ostohetkellä sovittu muuta. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole ongelma..
 
Ruokangas aloitti kai aika lailla samalla tavalla kuin Paul Reed Smithkin, eli alussa merkittävä osa tuloista tuli erilaisista huolto- ja korjaustöistä. Oman valmistuksen osuutta on asiakaskunnan laajettua kasvatettu varovaisesti, mutta johdonmukaisesti. Menestystä olisi tuskin tullut, jos olisi lähdetty "soitellen sotaan".
 
Ja taitaa aika moni soitinrakentaja saada suuren osan tuloistaan nimenomaan korjauksista ja huolloista. Käsityö maksaa Suomessa aika reilusti, mutta kyllä minä maksan ihan mielelläni siitä että saan kitarani hyvin laitettuna ja säädettynä takaisin. Ehkä tuosta samasta syystä nämä vähän tuntemattomammat soitinrakentajat tekevät custom-soittimetkin vähän halvemmalla kuin nimekkäät, pääasiassa omaan kitaratuotantoon erikoistuneet pajat.
 
Hieman offtopic: Huomenna menen hakemaan Charvelia takaisin ja kaivelen kuvetta jonkin verran, mutta luotan siihen että olen tyytyväinen. Pintakäsittelyn tehnyt ja soittimen kokoava/säätävä soitinrakentaja kyseli tänään pari yksityiskohtaa kokoamiselle ja kehui soittimen ulkonäköä... noh, huomenna voi olla hymy korvissa :)

Tässä on ollut puhetta "harrastelijoiden" tekemistä kitaroista. Kuvia katsellessa ovat todella hienon näköisiä.
 
Olen jossain vaiheessa hankkimassa Les paul mallisen kitaran,
en kuitenkaa Gibsonia ja enkä muita tehdas kopioita.
 
Tarkoitus on hankkia ko. kitara joltain "harrastelijlta" Laadukas käsin/hyvin tehty,
hyvillä osilla ja puilla.
 
Nyt täytyy vain löytää kitaralle tekijä.

Nyt täytyy vain löytää kitaralle tekijä.
 
Saako kysyä miksi juuri harrastaja? Eikö helpommalla pääsisi marssimalla lähimmän ammattisoitinrakentajan puheille? Vai vahvistatko kenties threadin aiempia mielipiteitä siitä, ettei amatöörin työstä olla valmiita maksamaan samaa hintaa kuin ammattilaisen?

Saako kysyä miksi juuri harrastaja? Saa kysyä :-) Eikö helpommalla pääsisi marssimalla lähimmän ammattisoitinrakentajan puheille? Helpommalla kyllä.Jos ja kun saan ao. kitarani saatan samalla tukea tulevaa ammattilaista. Vai vahvistatko kenties threadin aiempia mielipiteitä siitä, ettei amatöörin työstä olla valmiita maksamaan samaa hintaa kuin ammattilaisen? Köyhänä en tule tässäkään säästämään (Ruokangas V.S.O.P löytyy, kyllä kirpaisi, mutta on mahottoman hyvä. Kunhan emäntä lopettaisi mykkäkoulun :-))
 
Uskon asiaa sivusta seuranneena, että näiden "harrastelijoiden" tekemät soittimet
hakkaavat laadultaan monet tehdastekeleet.

Tarkoitus on hankkia ko. kitara joltain "harrastelijlta" Laadukas käsin/hyvin tehty,
hyvillä osilla ja puilla.
Nyt täytyy vain löytää kitaralle tekijä.
 
Melko hurjaa...
Jos kuunkierrot ja biorytmit täsmää niin että löydät tekijän äm.nettiläisten joukosta, niin minusta tässä olisi saumat erittäin mielenkiintoisena "ennakkotapauksena" tehdä hyvinkin läpinäkyvä prosessi niin asiakkaan toivomusten kuin tekijän työnedistymisen suhteen. Tai ainakin se olisi sivullisten silmiin mielenkiintoinen. Jos itse jostain syystä haluaisin lähteä tuntemattomille soitinta tekemään niin tuskin haluaisin tehdä asiasta kovin julkista ja raportoida niitä harrastelijan tyypillisiä "oho"-juttuja kaikkien nähtäviksi - kun kerran oikein rahaa ollaan tekemässä pro-tyyliin :o)
 
Ihan mielenkiinnosta, kuinka tarkasti ajattelit speksata tuon LP:n? Lähinnä vaan ihan mielenkiinnon vuoksi kyselen mitä sinunlaisesi "haluun LP:n"-tyylinen asiakas haluaa? Onko kannen muodolla kuinka tarkat speksit? Haluisitko 50-luvun tyylisen kuoppareunaisen kannen? Millä rungonmitalla tehdään? Paljon olisi haluttu tarkka kaulakulma- ja lapakulma? Pitääkö soololoven reunalista kiertää reunan kaarta vai saako/pitääkö sen peittää koko vaahteran leveänä? jne.....
 
Veikkaan, että kaikki nuo kohdat taitaa olla sulla aikalailla "ihan sama", mutta nyt kun tilaisuus tuli niin mielenkiinnosta kyselen.... :o)

Melko hurjaa...
Jos kuunkierrot ja biorytmit täsmää niin että löydät tekijän äm.nettiläisten joukosta, niin minusta tässä olisi saumat erittäin mielenkiintoisena "ennakkotapauksena" tehdä hyvinkin läpinäkyvä prosessi niin asiakkaan toivomusten kuin tekijän työnedistymisen suhteen. Tai ainakin se olisi sivullisten silmiin mielenkiintoinen. Jos itse jostain syystä haluaisin lähteä tuntemattomille soitinta tekemään niin tuskin haluaisin tehdä asiasta kovin julkista ja raportoida niitä harrastelijan tyypillisiä "oho"-juttuja kaikkien nähtäviksi - kun kerran oikein rahaa ollaan tekemässä pro-tyyliin :o)
 

Hehee tää ois hauska. Otetaan lähtöhinnaksi vaikka 2000€, josta jokainen oho ja hups tiputtais hintaa aina vaikkapa 100€. Sitten kun kitara olisi valmis katsotaan mihin hintaan päästään :-)

Hehee tää ois hauska. Otetaan lähtöhinnaksi vaikka 2000€, josta jokainen oho ja hups tiputtais hintaa aina vaikkapa 100€. Sitten kun kitara olisi valmis katsotaan mihin hintaan päästään :-)
 
Ei se noin mee! Hinta olis jokatapauksessa se kaks kiloo, vaikka olis kuinka tullu ryssittyä.. ;)
 
Uskon asiaa sivusta seuranneena, että näiden "harrastelijoiden" tekemät soittimet
hakkaavat laadultaan monet tehdastekeleet.
 
Veikkaanpa itse, että jos lähtis joku mulle tekemään LP:tä ihan niillä spekseillä jotka haluun, ja G:tä vastaavalla _työnlaadulla_ niin maalauksen kuin muunkin osalta, ja ilman muuta sillä optiolla, että ostajan ei oo pakko hyväksyä soitinta, jos se ei täytä kaikilta osin speksejä, niin kahteen tonniin jää tekemättä. ;)
Laatukysymykseen kantaa ottamatta enempää. Toki yksin kappalein tehdessä pystyy huomattavasti enemmän valitsemaan puita, joten siltä osin lähtökohta on laadukkaampi. Työnjälki ei sitten välttämättä, ja osathan ovat tehdastekoisia joka tapauksessa.

Melko hurjaa...
Jos kuunkierrot ja biorytmit täsmää niin että löydät tekijän äm.nettiläisten joukosta, niin minusta tässä olisi saumat erittäin mielenkiintoisena "ennakkotapauksena" tehdä hyvinkin läpinäkyvä prosessi niin asiakkaan toivomusten kuin tekijän työnedistymisen suhteen. Tai ainakin se olisi sivullisten silmiin mielenkiintoinen. Jos itse jostain syystä haluaisin lähteä tuntemattomille soitinta tekemään niin tuskin haluaisin tehdä asiasta kovin julkista ja raportoida niitä harrastelijan tyypillisiä "oho"-juttuja kaikkien nähtäviksi - kun kerran oikein rahaa ollaan tekemässä pro-tyyliin :o)
 
Ihan mielenkiinnosta, kuinka tarkasti ajattelit speksata tuon LP:n? Lähinnä vaan ihan mielenkiinnon vuoksi kyselen mitä sinunlaisesi "haluun LP:n"-tyylinen asiakas haluaa? Onko kannen muodolla kuinka tarkat speksit? Haluisitko 50-luvun tyylisen kuoppareunaisen kannen? Millä rungonmitalla tehdään? Paljon olisi haluttu tarkka kaulakulma- ja lapakulma? Pitääkö soololoven reunalista kiertää reunan kaarta vai saako/pitääkö sen peittää koko vaahteran leveänä? jne.....
 
Veikkaan, että kaikki nuo kohdat taitaa olla sulla aikalailla "ihan sama", mutta nyt kun tilaisuus tuli niin mielenkiinnosta kyselen.... :o)
 
Nyt on mopo karannut käsistä, ei se mitään. LP:stä (Syvä kumarrus herralle)
U2:n The Edge omaa malliltaan aika makean LP:n (tv keikka joku aika sitten)
 
Speksit laitteesta löytyy Gibsonin sivulta. Mitat ym tosta,muut:
 
Lämpökäsitelty puu (leppä) voisi olla aika hyvä lähtökohta?? Kun tietämys ja peukalo asiasta ei ole paras mahdollinen, niin jokunen??
 
Mikit R:ltä (ei kioski :-) ) Välillä olisi syytä vetää henkeä....
 
Ei oteta liian vakavasti.

U2:n The Edge omaa malliltaan aika makean LP:n (tv keikka joku aika sitten)
Ööh, mielenkiintoinen pintavärjäys. Keltasta, vihreetä ja violettia viskottu pintaan.
http://www.guitarcenter.com/musicrising/images/hp_big.jpg