Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Perinteisesti akustisten kitaroiden kannethan on tehty kuusesta, vieläpä eurooppalaisesta.
 
Antonio de Torres, jota pidetään nykymuotoisen akustisen kitaran kehittäjänä, kokeili kitaran kaikukopan valmistamista paperimassasta, siten että ainoastaan kansi oli hyvälaatuista kuusta. Ääni oli ollut erittäin hyvä. Paremmin asiasta löytyy linkistä http://www.guitarsalon.com/index.php?site_url=115

kaikukopan valmistamista paperimassasta
 
Puutahan se paperimassakin on, kuidut on vain vaihtaneet muotoa, kokoa ja järjestystä.

Puutahan se paperimassakin on, kuidut on vain vaihtaneet muotoa, kokoa ja järjestystä.
 
Niinpä, muttei sen kopan tarvitse olla jotain eksoottista (yleensä aina "uudelta mantereelta") löytyvää puulajia, joka vielä maksaa niin maan perusteellisesti. "Kun se kitara ei soundaa muuten hyvältä"

Niinpä, muttei sen kopan tarvitse olla jotain eksoottista (yleensä aina "uudelta mantereelta") löytyvää puulajia, joka vielä maksaa niin maan perusteellisesti. "Kun se kitara ei soundaa muuten hyvältä"
 
Kyl. Mutta tokihan soittimissa pitää sitä 'mojoa' olla, ja ns, eksotiikallahan sitä niihin saa, vaikkapa se magagankabojopuu olisi siellä toisella puollela maapallolla käypäinen korkeintaan paskariukujen tukipuina.
 
Eilenpä liimailin kuusesta kansipuun kasaan. Odotan innolla että pääsee muotoja tekemään, ilmeisesti edessä on vähemmän tuskainen homma vaahteran muokkaamiseen verrattuna josta tulikin rakkoja.

Kyl. Mutta tokihan soittimissa pitää sitä 'mojoa' olla, ja ns, eksotiikallahan sitä niihin saa, vaikkapa se magagankabojopuu olisi siellä toisella puollela maapallolla käypäinen korkeintaan paskariukujen tukipuina.
 
Tahi klapeina. Jos mennään soitinrakennuksen ulkopuolelle, niin pyökki on hyvä esimerkki. Keskieuroopassahan tuota kasvaa riesaksi asti ja suuri osa päätyy lämmitystarvikkeeksi. Sitten sitä tuodaan suomeen ja myydään melkoisen suolaisella hinnalla eteenpäin.
 
Eilenpä liimailin kuusesta kansipuun kasaan.
 
Mistä hommasit kuusta? Tuntuu tuo hyvälaatuisen löytäminen olevan hankalaa, enkä viitsi oikein noita keväällä kaadettujakaan vielä käyttää...
 
Odotan innolla että pääsee muotoja tekemään, ilmeisesti edessä on vähemmän tuskainen homma vaahteran muokkaamiseen verrattuna josta tulikin rakkoja.
 
Höh. Mitäs glooriaa siinä on, jos helpolla pääsee? Verta ja hikeä, niistä syntyy kunnon soitin.
 
----------
 
Tuli kaatamisesta mieleen, että pitäisi viikonloppuna pistää palasiksi yksi vaahteravanhus. Tyvipuu on härskin kieroa ja osin lahonnutta, katotaan tulisko pariin "spalted" kanteen värkit. Voipi olla metkan näköistä tavaraa.

Mistä hommasit kuusta? Tuntuu tuo hyvälaatuisen löytäminen olevan hankalaa, enkä viitsi oikein noita keväällä kaadettujakaan vielä käyttää...
 
Soitinrakentajalta: http://www.jasesoi.fi/
Kun ei itsellä ollut tarvetta ihan orkesterikitaran tarpeisiin tehtyihin isoihin (ja kalliimpiin) paloihin, löytyi ratkaisu onneksi A-P:n omista wanhoista varastoista. Eli pitäisi olla ainakin kuivaa.
 
Höh. Mitäs glooriaa siinä on, jos helpolla pääsee? Verta ja hikeä, niistä syntyy kunnon soitin.
 
Niin, no tokihan se soitin paremmin soi mitä enemmän sen eteen on kärsinyt. Mutta LP-rojektiin verrattuna saa tällä kertaa muotoilla kansia nelinkertaisen määrän (etu- ja takakansi molemmilta puolilta), niin ei nyt varsinaisesti ainakaan haluttaisi kovemmasta puusta tehdä kuin edelliskerralla. Tai sitten pitää kehittää työmenetelmiä viime kertaisen talttatekniikan jäljiltä. :o)
 
Tuli kaatamisesta mieleen, että pitäisi viikonloppuna pistää palasiksi yksi vaahteravanhus. Tyvipuu on härskin kieroa ja osin lahonnutta, katotaan tulisko pariin "spalted" kanteen värkit. Voipi olla metkan näköistä tavaraa.
 
No woehan rähmä! Mulle kanssa yksi quarter-pala! ;o) Kuvia sitten näytille, jos löytyy kuvattavaa!

Tuli kaatamisesta mieleen, että pitäisi viikonloppuna pistää palasiksi yksi vaahteravanhus. Tyvipuu on härskin kieroa ja osin lahonnutta, katotaan tulisko pariin "spalted" kanteen värkit. Voipi olla metkan näköistä tavaraa.
 
Tuoko se on se mistä tuolla toisaalla puhuit?? Jos ei pilan pehmeää oo, niin voi olla "jänskää". Juzzun tavoin totean että kuvia sitte esiin..
Noista exotisista puista vielä: Kyllähän noita on kai kohta kaikkia mahdollisia kokeiltu..mutta eipä ole kovin laaja vieläkään se "useimmin hyödynnetyt" soitnpuut- kategoria, kun tahtoo olla noissa kummallisissa puissa aina jotain vikaa optimitulokseen pääsyn tiellä, tosiaan saatavuudesta aina niihin ominaisuuksiin saakka..
Tulikin tässä ihan off-topic mieleen että montaakohan puulajia mahtaa Gibsonin LP Standardissa olla käytetty?..
(Tässä onpi pieni kompa piilossa..hih.)

Tulikin tässä ihan off-topic mieleen että montaakohan puulajia mahtaa Gibsonin LP Standardissa olla käytetty?..
(Tässä onpi pieni kompa piilossa..hih.)
 
No enpä tainnut tuota kompaa hokata, josten vastaan että Stankussa, jos puhutaan alkuperäisistä, löytyi kolmea puulajia: Hondurasin mahonkia, itä-ämeriikän vaahteraa ja rasilian ruusupuuta.
 
Vai oliko lavassa viilua, esim. eebeniä.. hmm.. hm... :o)

Vai oliko lavassa viilua, esim. eebeniä.. hmm.. hm... :o)
 
Viilua on, mutta ylläripylläri, ei ebonya vaan hollya. Eli White holly veneer... Jottain paatsamaa se on, sukua Suomessakin kasvelevalle korpipaatsamalle..

Viilua on, mutta ylläripylläri, ei ebonya vaan hollya. Eli White holly veneer... Jottain paatsamaa se on, sukua Suomessakin kasvelevalle korpipaatsamalle..
 
Heh. Tuossa imehtelinkin kun jollain webbisivuilla joku oli käyttänyt Hollywoodia kaulamateriaalina (oli kylläkin kirjoitettu holly wood) =)
Toisaalta, mistähän tuokin kaupunki on nimensä saanut.
 
Näistä materiaaleista vielä. Kyllä soitin on muutakin kuin laite, jolla muodostetaan äänielämyksiä. Eli kyllähän sitä silmänruokaakin pitää olla. Toiselle se on eksoottisia puulajeja, toiselle sitä että, kitara on kuluneen/käytetyn näköinen tai sitten molempia.

Heh. Tuossa imehtelinkin kun jollain webbisivuilla joku oli käyttänyt Hollywoodia kaulamateriaalina (oli kylläkin kirjoitettu holly wood) =)
Toisaalta, mistähän tuokin kaupunki on nimensä saanut..
 
American White holly on tosi hienosyistä ja sen saa hiottua todella sileäks, näin olen antanut itselleni kertoa..
Kyllä minä ainakin arvostan "hienoja" puulajeja, vaikka eksoottisiakin, ei siinä mitään.. Toki tiedän kavereita joille tuo puu on liki toisarvoinen juttu, mutta kyllä kaikki maailmaan mahdutaan.. ;)

Mä käytin lavan viiluna eebeniä kun mistään hollywyydeistä tiedä... Mutta kyllä senkin siliäksi saada, lakan alla näyttää lähinnä maalatulta. Noh, noinko sekään kovin hyvä asia on :o)

Mä käytin lavan viiluna eebeniä kun mistään hollywyydeistä tiedä... Mutta kyllä senkin siliäksi saada, lakan alla näyttää lähinnä maalatulta. Noh, noinko sekään kovin hyvä asia on :o)
 
Sepä siinä tarkoitus, että siliä pinta ja mustaa (oikeammin hyvin tummanruskeaa) maalia. Näin se tiämmä tapahtuu.. Se on se headplate hiottu ja maalattu ennen paikoilleen liimausta, sitten lakkaa pintaan.. Ja toki siinä on lavan inlayt kaikki paikoillaan, helpompi on kaivertaa tuommosta lavan kokosta tasasta noin 2 mm paksua levyä kuin koko skebaa pyöritellä työpöydällä. ;)

Tuoko se on se mistä tuolla toisaalla puhuit??
 
No ei. Kun puhutaan homeisesta haavasta, niin tarkoitetaan homeista haapaa. Mä kyhäsin pari rungon aihiota vanhoista, 15 vuotta sitten rakennustelineinä käytetyistä haapalankuista. Koloilla olivat, sekä harmaita ja maalissa mutta ehjääkin puuta löytyi. Kovin nättiä tuo ei kuitenkaan ole, joten maalaamaan joutuu. Sointiin palataan joskus parin vuoden päästä...
 
No woehan rähmä! Mulle kanssa yksi quarter-pala! ;o) Kuvia sitten näytille, jos löytyy kuvattavaa!
 
Jos ei pilan pehmeää oo, niin voi olla "jänskää". Juzzun tavoin totean että kuvia sitte esiin..
 
Katotaan nyt. Voi olla, ettei tuosta saa mitään käyttökelpoista, paitsi ehkä sen talon lämmittämiseksi jonka tieltä tuo kaadetaan.

Voip' olla, että meikäläiseltä jäävät testit tekemättä. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, ei löydy puuta. 200 millistä kuusilankkua löytyisi puukeskuksesta hintaan 3,40 metri, mutta sitä joutuisi ostamaan neljän metrin lankun. Ja mitä kävin katselemassa, niin voisi olla työn ja tuskan takana löytää tuosta neljästä metristä telen puolikkaan rungon kokoinen oksaton kohta, saati kahta puolikasta.
 
Koivua ei löydy ollenkaan. Ei lämpökäsiteltynä tai edes normilankkuna. Jotain koristelistaa voisi kuulemma löytyä.

Voip' olla, että meikäläiseltä jäävät testit tekemättä.
 
No älä heti luovuta. Koivua löytyy varmasti jos hiukan odottaa ja etsii. Missä Puukeskuksessa kävit? Joka tapuksessa nuo puufirmojen kuusilankut kannattaa jättää omaan arvoonsa. Ne tuppaavat olemaan niin höttöstä puuta, ettei sitä soittimeen kannata laittaa.
 
Käy kyselemässä paikallisilta puusepiltä. Heidän varastoistaan luulisi ainakin mäntyä ja koivua löytyvän, mutta myös monet "löydöt", kuten saarni, leppä, pihlaja tms. ovat mahdollisia. Tuon hyvälaatuisen kuusen löytyminen onkin sitten jo hankalampaa.

Tulin just eilen Chilestä. Reissun aikana tuli ajettua parinkin sahan ohi, vähän kyllä alkoi nykimään siellä sun täällä muttei oikein ollut aikaa lähteä tutkimaan mitähän kaikkea puuta olisi saattanut löytyä.

Heh, tulin eilen Intiasta, ja oli samat fiilikset. Sieltä olis voinu itä-intian ruusupuuta löytyä, mutta ei varmaan otelautablankkeja paljon turistit ostele, eikä toi mikään turistipaikka kyllä ollutkaan. Täyty tyytyä joihinki ruusupuu ja ebony kaiverruksiin.
Tosin noi otelaudat ei nyt niin kauheita maksa muutenkaan.

Damn! Ei ne otelaudat, vaan kokonaiseen kaulaan riittävät aihiot! Hitsi, tiesinhän että olet sinne menossa, mutta ei tullut mieleen silloin aikaisemmin. Täällä kotosuomessa, euroopassa ja jenkeissäkin aihiot kokonaisiin kauloihin on käytännössä erittäin harvinaisia(?), jos kohta valmistajien kokonaan ruusupuiset kaulatkin. PRS ainakin pyytää omistaan kovia hintoja. Tosin jos olen oikein ymmärtänyt niin aihioita sopisi olla pari, kolme, joista sitten voisi saada sen yhden onnistumaan...

No älä heti luovuta...
 
Mulle olisi ollut ihan yhdentekevää noiden kuusi- ja koivulankkujen laadun kanssa. Lähinnä niiden oli vain tarkoitus palvella harjoituskappaleiden virkaa. Loppuun saakka oli toki tarkoitus kitara niistäkin tehdä.
 
Kaikki lähimaaston puutyöpajat olen läpi kiertänyt jo vaahteraa ja saarnea hakiessani. Noita pajoja on tässä Vsan keskustan alueella aika nihkeästi ja kovin kaukaa ei tee mieli alkaa fillarilla tai bussilla tuota puutavaraa roudaamaan. Koivua olisi yhdessä paikassa uunissa, saisi ensi viikolla, mutta en siitä tiedä, kun on jo valmiina yksi vaahterainen projektikaula ja lisäksi tulossa puut kahteen muuhun. Kuusta mieleni tekevi, vaan kiviä joutunee sen mieliteon eteen kääntelemään.
 
Ja mikä on myös osoittautunut ongelmaksi, on se, että niissä pajoissa mistä puuta löytyy, ollaan kovin haluttomia sahaamaan sitä haluttuun mittaan ja muotoon. Niinpä puulle kertyy kohtuuttomasti hintaa, kun laskutus tapahtuu kuutiomäärän mukaan ja puuta saadakseen joutuisi ostamaan täysin rakennukseen sopimattoman kokoisen palan. Parhaassa tapauksessa esim kaulalankusta jää puuta reilusti yli, mutta se on silti sopimattoman kokoinen - liian pieni - yhden palan kaulan rakentamiseen.
 
Tämän kitaranrakennusharrastuksen aloittamisen jälkeen ei oikein millään tahdo uskoa, että Suomi elää puusta. Tai että Suomessa ylipäänsä kasvaa mitään puita. Helpommin löytyy ulkomaiden tuontitavaraa ja sitäkin joutuu tilailemaan.