Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Nevalainen käyttääpi keraamisia magneetteja... huonekalumagneetteja...
 
HÄH! Siis kaikissa mikeissä vai jossakin tietyssä versiossa?
 
"Virallinen totuus" on kai edelleen että vain alnicolla saa oikeaa vintagesoundia...

HÄH! Siis kaikissa mikeissä vai jossakin tietyssä versiossa?
 
"Virallinen totuus" on kai edelleen että vain alnicolla saa oikeaa vintagesoundia...
 
Noissa "sound of blues"- mikeissä käytetään keraamista magneettia. Matilla on käsittääkseni myös toinen, enemmän vintagetyylinen mikki, jossa on juuri nuo heikennetyt alnico V- magneetit.
 
Kyllä vintagesoundin saa keraamisellakin magneetilla- keraamisia magneettejakin on saatavilla eri voimakkuuksina. Kyse on vain magneetin ja kelan suhteesta. Mutta kyllä, vintagehörhöt käyttävät yleensä vain alnicoa.

Suomessa lienee vain yksi magneettitehdas: NEOREM MAGNETS Ulvilassa Porin kupeessa.
 
Taitavat keskittyä teollisuusmagneetteihin eli veikkaanpa että heillä ei ole tehtaanmyymälää ;)

I-magnet taitaa myydä sopivia magneetteja. Näin oon kuullu.

Farskin linkin http://koti.mbnet.fi/sarza66/alasivut/rakennamikki.htm takaa löytyy tällaista:
Humbuckerin saat tehtyä kytkemällä sarjaan kaksi vastakkaisessa vaiheessa olevaa kelaa. Teippaa mikit yhteen, kolvaa kytkennät ja kiinnitä yhteinen magneetti alapuolelle. Humbuckeri on yleensä melko häiriötön, johtuen juuri kelojen vastakkaisista vaiheista.
 
Siis mites tuo käytännössä tapahtuu, kun ei ole ihan kunnolla nuo termit hallussa :)
Eli. Tuleeko siis kaksi mikkiä, toisessa vastakkaiset polaarisuudet magneeteissa?
Entäs tuo sarjaan kytkentä?
Eli yhdistetäänkö niitä keloja mitenkään siinä, vai liitetäänkö niistä vain ne liitäntäjohdot yhdeksi?

Jepjep. Laitoin tossa yhden pacifican originellin mikin paperipainokuntoon testaillessani, joten ajattelin, että nyt on sopiva aika kokeilla käämimistä. Pistin lankakelankin tilaukseen, kun tuo vanha, en muista mistä haalittu, on näyttänyt ottaneen vähän iskua.
 
Eli kertokaahan vinkkejä noista käämintäkoneista. Muutamat m.nettiläiset näyttävät näiden threadien perusteella ainakin kokeilleen mikin käämintää.
 
Taritseeko, tai olisiko hyvä, jos kuparilankakela olisi jossain lakeroidussa härvelissä kiinni, jotta pääsee pyörimään vapaasti, vai riittääkö joku tanko?
 
Ja toisekseen: jos rapsuttelen langasta pinnan pois mittausta varten, niin millä kotikutoisella aineksella tuota lankaa voisi taas lakata? En viitsisi mitään tarkoitukseen sopivia lakkapurkkeja yhtä mikkiä varten ostaa. Ajattelin kynsilakkaa, sitä olisi helppo levittää ihan kotioloissa, toisin kuin jotain spayta. Miten on?
 
Laskin että Dremelillä menee vajaat puolisen minuuttia per mikki, jos täysillä paahtaa :-)

Niin, tuo numero alnicon perässä tarkoittanee juuri magneetin vahvuutta. Uudet alnico vitoset ovat joidenkin mielestä liian voimakkaita, joten niitä heikennetään erilaisilla kikoilla.
 
Ei välttämättä tarkoittane suoraan magneetin vahvuutta, eivät ole samanlaisia. Alnico vitonen on voimakkaampi koska on anisotrooppinen (magn alueet saman suuntaiset, suunnatut), kakkonen on isotrooppinen(ominaisuudet joka suuntaan samat ja luonnollisesti heikommat). Alnicot on herkkiä tärinälle, ehkä niitä vanhennetaan vaikka laittamalla pesukoneen rumpuun pyörimään =)
 
Konsultoisin näitä asioita fyysikolta joka työskentelee firmasa(just toi NEOREM) joka valmistaa magneetteja. Useasti kuulemma kysellään juuri mikkien napapaloja, mutta kiinteät kustannukset ovat niin suuret että ei ole järkeä tehdä pieniä eriä. Mutta lötyyhän noita varmasti hyllytavara liikkeiltä jotka ostavat suuria eriä.
 
Koitin kysellä ultimate vastausta magneetin ja soundin suhteeseen mutta se jäi saamatta. On kuulemma vaikea mallintaa (3D) ja kylmiltään vaikea vastata. Noh, mulla on vielä neuvottelut kesken, eiköhän jotain selviä ajan kanssa. =)

Kinmanin sivuilta löytyy mr. Kinmanin melkoisen tuoreita ajatuksia magneeteista (päivitetty tämän kuun 13.): http://www.kinman.com/html/toneWorkshop/perfectGuitar.htm#magnets
 
Selvä juttu, että osittain homma menee omien tuotteiden puolustamisen piikkiin (Fender julkaisee hurinattoman SCN-nimisen mikin, Kinmanilla on syytäkin hermostua...). Mutta edelleen Kinmanit kuullostavat ainakin minun korviini enemmän vintagestratomikeiltä kuin uudet Fender/Bill Lawrence-mikit, eikä Kinmanilla ole ollut tapana perättömyyksiä sivuilleen laittaa. Australiassa lienee kehumiskulttuuri kuitenkin erilainen kuin jenkeissä.
 
Jos Kinman sanoisi soundin paranevan, jos tanssii ripaskaa kitara kourassa täysikuulla keskiyöllä niin minä saattaisin hyvinkin tehdä sen... On tullut huomattua nettisivun ohjeita noudattamalla, että äijän ymmärrys hyvän soundin päälle on aika ylivertainen!

Eli kertokaahan vinkkejä noista käämintäkoneista. Muutamat m.nettiläiset näyttävät näiden threadien perusteella ainakin kokeilleen mikin käämintää.
tsekkaa http://www.geocities.com/pp_guitars/
tai
http://www.guitarattack.com/winder.htm

 
Taritseeko, tai olisiko hyvä, jos kuparilankakela olisi jossain lakeroidussa härvelissä kiinni, jotta pääsee pyörimään vapaasti, vai riittääkö joku tanko?
Paras tapa todennäköisesti olisi pitää kela pystyssä lattialla siten että lanka tulee siitä löyhästi pois, tätä mieltä oli mm Jason Lollar joka tekee jenkeissä custom-mikkejä.Kotikonstein paras keino langan kireänä pitämiseen on antaa sen juosta sormien välistä.
 
millä kotikutoisella aineksella tuota lankaa voisi taas lakata?Periaatteessa lakka kuin lakka käy, mutta raaputtaessa katkaisee helposti hiuksen paksuisen langan, en suosittele.
 
Laskin että Dremelillä menee vajaat puolisen minuuttia per mikki, jos täysillä paahtaa :-) Yllättävän hidasta nopeutta joutuu käyttämään, muuten menee ohjailu metsään. Onnea!

Kuulemma parasta soundia ei saavuteta aivan tasaisesti tehdyllä kelalla, vaan lanka pitäisi vetää jotenkin vähän epätasaisesti.
Termi on "scatterwind" mikä tässä tarkoittaa että jos muuntaja käämitään tasaisesti kierros kieroksen viereen, scatterwind menee jos manuaalisesti tekee pakostakin ristiin eli seuraava kierros voi mennä ristiin edellisen kierroksen kanssa, muutenhan käämi käämitään symmetrisesti eli tasaisesti jolloin käämin muoto suorakaide. Tosin väittävät että sillä onko käämitys korkea tai matala ja leveä on myös merkitystä. Scatterwindin väitetään tuovan pehmeyttä sointiin mikä osoin voi johtua siitä että käämin sisään jää enemmän tyhjää joka sitten täytetään vahalla tai epoxilla.

Kuka on ostanut ja mistä kuparilankaa? kannatta kysyä kotimaisilta kitaran valmistajilta, ainakin A.P.Paasonen JaSeSoi-liikkeestä myy sopivan pätkän lankaa.

Niin ja käämimiskoneessa pitää olla laskuri, jonka voi tehdä helposti ainakin SP elektroniikan myymästä askellaskurista n. 10 euroa)
http://pickups.myonlinesite.com/programs.php
Tuoll aoli joku tehnyt aika näppärän laskurin pc:lle käyttämällä tavallista reed-kytkintä sarjaportissa. Kytkin katkoo suoraan mikrofonin alustan pyörähdysten mukaan. Näppärän näköinen.

Scatterwindin väitetään tuovan pehmeyttä sointiin mikä osoin voi johtua siitä että käämin sisään jää enemmän tyhjää joka sitten täytetään vahalla tai epoxilla.
 
Ei kyllä epoksilla..Tosin lopuksi VOI mikin valaa epoksiin mutta eipä sitä käämin sisksien stabiloimiseksi kannata käyttää, ei ole tarpeeksi tunkeutuvaa siihen hommaan.. Tuo scatterwound juttu on Bill Lawrencen tutkimusten mukaan enemmän sitä "psyko-akustiikkaa", tosin mikistä tulee sitä kautta kiertoherkempi. koska kela on löysempi silloin. Ja tässä tarkoitan mikrofonista kiertoa.
Kelan muodolla on merkitystä, kapea ja korkea tuo strato-tyylistä keski-yläpainotteisuutta kun taas P-90 tyyppinen leveä ja matala keskikorostusta. Vaikka Fendän Jazzmaster - Jaguar pari hyvänä vertailuna..
Vanhat vintageStraton mikit hra Lawrencen mukaan ovat useimmiten käämiltään ei-niin tasaiset, saattavat olla esim. keskeltä huomattavan turpeat, tai vahvemmat alareunasta, koska käämintäkoneen langanohjuri ei liikkunut tasaisesti.
Siitä vaan koittamaan käämintää, on haasteellista hommaa...
=)

Paras tapa todennäköisesti olisi pitää kela pystyssä lattialla siten että lanka tulee siitä löyhästi pois, tätä mieltä oli mm Jason Lollar joka tekee jenkeissä custom-mikkejä.Kotikonstein paras keino langan kireänä pitämiseen on antaa sen juosta sormien välistä.
 
Jeps. Tähän tulokseen tulin itsekin. Mikäli tilauksessa oleva kela on yhtään samanlainen kuin tuo mikä minulla jo on, lanka pääsee juoksemaan oikein mukavasti, kun leikkaa kelan yläosaan viillon ja taittaa sen kartioksi. Toivottavasti uuden kelan pahvi on yhtä taipuisaa materiaalia...
 
Periaatteessa lakka kuin lakka käy, mutta raaputtaessa katkaisee helposti hiuksen paksuisen langan, en suosittele.
 
Hyvä tietää. En ajatellut mitään kierroslaskimia rakennella - ehkä sitten jos päädyn tekemään noita useampia - vaan tarkistaa vastusta ihan yleismittarilla. Toki kun noita yksikelaisia tekee, niin voi aika pitkälti käämiä rungon täyteen lankaa ja sitten ihmetellä, että minkälainen tuli - ei ole niin resistansseilla tai kierroksilla väliä, kunhan edes toimisivat.
 
Yllättävän hidasta nopeutta joutuu käyttämään, muuten menee ohjailu metsään. Onnea!
 
No juu, en kyllä odottanutkaan, että 33 tuhatta kierrosta minuutissa olisi realistinen vauhti. Rakentelin sellaisen pultilla kiristettävän ohjain-kiristimen, jossa on pumpulia pehmusteena lankaa suojaamassa. Mitä tuolla lankajämällä kokeilin, niin aika hyvää vauhtia saa posottaa ilman ongelmia. Eihän sitä lankaa tietysti kovin tarkasti voi kovassa vauhdissa ohjailla, mutta tuolla langalla näytti olevan sellainen maaginen kyky levitä aika hyvin koko rungon mitalle. Sen huomasin myös, että bobbinin reunat kannattaa hioa "sisäpuolelta" hieman pyöreiksi, niin lanka pysyy paremmin rungon sisällä ja toisekseen lanka ei mene katki bobbinin reunojen terävyyden takia.
 
Magneetteja saa tilaamalla ainakin I-Magnet Oy:stä, tietävät siellä mitatkin ja laadun. Kuparilangan hankin AP Paasoselta Jyväskylästä.
 
Kehtaatko hintoja kertoa? Tuosta kelasta jouduin maksamaan niin suolaisen hinnan - tai ainakin luulen niin - että vieläkin harmittaa. 15 euroa 5 kilometriä. Ei vain löytynyt mistään sopivan paksuista halvemmalla...

Ei kyllä epoksilla..Tosin lopuksi VOI mikin valaa epoksiin mutta eipä sitä käämin sisksien stabiloimiseksi kannata käyttää, ei ole tarpeeksi tunkeutuvaa siihen hommaan
EMG näytti käyttävän epoxia vahan asemasta, kotitaloudessa tosiaan halvemmin on niin juoksevaa epoxia kuin mitä tuo vaha.
Kelan muodolla on merkitystä, kapea ja korkea tuo strato-tyylistä keski-yläpainotteisuutta kun taas P-90 tyyppinen leveä ja matala keskikorostusta. Vaikka Fendän Jazzmaster - Jaguar pari hyvänä vertailuna..
joo, vaan tähän tietty oli vaikutusta myös käytetyllä käämimäärällä, stratossa oli alunperin yli 8000 kieppiä mikä tekee soundista aika kimeän. Toki saippuatangossa on paljon matalammat murinat, paljonkohan siinä muuten mahtaa olla käämiä?
Vintage straton mikeissähän oli muitakin epäpuhtauksia kuin epätasainen käämintä, magneettien magneettisuus vaihteli ja joissain oli jopa yksi napa väärinpäin. Usein kuitenkin persoonallinen soundi syntyy näistä virheistä.
Käämintä on haasteellista hoimmaa, mutta hyvä on palkintokin kun vahvarista helähtää omanlaisensa soundi :)

joo, vaan tähän tietty oli vaikutusta myös käytetyllä käämimäärällä, stratossa oli alunperin yli 8000 kieppiä mikä tekee soundista aika kimeän. Toki saippuatangossa on paljon matalammat murinat, paljonkohan siinä muuten mahtaa olla käämiä?
 
Muistelisin jostain lukeneeni, että P90:ssä on 10000 kierrosta 42 awg lankaa... Ihan muistinvaraista tietoa. Ei pidä uskoa.
 
dit. http://mywebpages.comcast.net/skgs/sk/pickup_specs.htm

Toki kun noita yksikelaisia tekee, niin voi aika pitkälti käämiä rungon täyteen lankaa ja sitten ihmetellä, että minkälainen tuli - ei ole niin resistansseilla tai kierroksilla väliä, kunhan edes toimisivat. Tuokin on totta että jos ajaa ne täyteen niin DC-vastus on yli 7K ja silloin ollaan melkein standardistraton lukemissa. Jos 8k sitten ollaan jo oikein hyvissä lukemissa. Vahaus lisää vastusta vielä 0.1K ainakin minulla.
 
Sen huomasin myös, että bobbinin reunat kannattaa hioa "sisäpuolelta" hieman pyöreiksi, niin lanka pysyy paremmin rungon sisällä ja toisekseen lanka ei mene katki bobbinin reunojen terävyyden takia. Itse noteerasin tämän ensimmäisten yritysten jälkeen myös :)
 
Kehtaatko hintoja kertoa? Tuosta kelasta jouduin maksamaan niin suolaisen hinnan - tai ainakin luulen niin - että vieläkin harmittaa. 15 euroa 5 kilometriä. Ei vain löytynyt mistään sopivan paksuista halvemmalla...
Enpä muista mitä Paasonen niistä veloitti, mutta halvempaaolisi ollut ostaa koko kela. Mistä muuten ostit? Muistaakseni Turussa joku firma niitä myi.
Magneettien hintaakaan en muista mutta ne maksoivat suhteessa yllättävän paljon.

Muistelisin jostain lukeneeni, että P90:ssä on 10000 kierrosta 42 awg lankaa... Ihan muistinvaraista tietoa. Ei pidä uskoa.
 
dit. http://mywebpages.comcast.net/skgs/sk/pickup_specs.htm
 
Seymour Duncan Research Laboratory mittaustulokset koskien Fender Stratocaster vuosimalli -54 mikkejä...
Poimintoja tuosta liuskasta:
Vastus 6.05 kOhm
Keskimääräiset vastukset tehtaan mukaan v. 1954 (hyvä vuosi...)
etumikki 5.91 keskimikki 5.38 tallamikki 6.02
 
Käämilanka 42 AWG heavy Formvar insulated
8350 kierrosta (Myöhemmissä malleissa 7600 tasan..)
 
Gibsonin vanhoissa PAFfeissa muuten on 6500 kierrosta per kela, ja monet pitävät tätä ns. maagisena lukuna ja käämivät just tuon 6500...

Gibsonin vanhoissa PAFfeissa muuten on 6500 kierrosta per kela, ja monet pitävät tätä ns. maagisena lukuna ja käämivät just tuon 6500...
 
Eli jos tuo pitää paikkaansa, niin tuon antamani linkin tiedot joutuvat aika kyseenalaiseen valoon. Siellä väitetään G:n PAFeissa olevan 5000 kierrosta per kela.
 
Mitä magneettia originelli-PAFeissa käytettiin? Nykyäänhän noissa SD:n PAFeissa on alnico 5:sta. Mulla on sellainen käsitys että pitäisi olla alnico 2:sta(?)

Eli jos tuo pitää paikkaansa, niin tuon antamani linkit tiedot joutuvat aika kyseenalaiseen valoon. Siellä väitetään G:n PAFeissa olevan 5000 kierrosta per kela.
 
Mitä magneettia originelli PAFeissa käytettiin? Nykyäänhän noissa SD:n PAFeissa on alnico 5:sta, mulla on sellainen käsitys että pitäisi olla alnico 2:sta(?)
 
Nuo on vanhojen PAFfien dataa, mulla ei ole uusista varmaa tietoa, sorry.. Tuo tieto on Seymour Duncanin Research Dpt..
Kyllä niissä vanhemmissa vissiin AlNiCo II magneetit oli, tuosta oli 80-luvulla rakentaja-ja modariporukoissa hirveitä vääntöjä ja jopa oikeen magneettipuolen guruja jotka uudelleen magnetisoi, vanhensi, vaihtoi ja lisäsi magneetteja erimoisiin mikkeihin. Esim. tuosta Gibsonin mini-humbukkerista saa purkamalla Telen etumikin kuoriin mahtuvan stacked-humbukkerin..Siihen täytyy kyllä magneetit hioa erikseen, kun ne täytyy saada sinne puretun kelan keskelle..:)