luppa: Tarviiko noiden kanssa olla tarkkana kuinka reagoivat eri lakkausten kanssa? Brändätyt musakaupassa myytävät liemet lienevät ainakin turvallisia.
PU ja poly kestää suunnilleen mitä vaan, mutta nitro(selluloosalakka) ja sellakka voi vahingoittua vääristä aineista. Varsinkin toi sellakka ottaa itteensä kaikista alkoholipitoisista aineista (jonka takia se ei olekaan mun suosikki instrumenteissa).
Kaupan brändiaineissa lukee 'nitro safe' jos ne sellaisia on, tai vastaava tieto löytyy valmistajan sivuilta.
Ja kun ite menen aina oldschool-meiningillä, niin zippolitku on turvallista kaikilla noilla - pannaan vielä varmistus, että mun kokemusten mukaan, ja aina kokeilu piilossa olevassa paikassa ensin.
Kaikista erilaisista öljykäsittelyistä en mene takuuseen, ei oikein ole mun sektorissa. |
73nd3r: Vissiin kaikissa brändätyissä kitaranputsaus/suojausaineseteissä on jotain vahaa, aika usein carnauba-pohjaista mutta monissa myös silikonijohdannaisia. Eli kyllä se vaha suojaa kitaraa samalla tavalla kuin autoakin.
Ihan riittävän pitkälle kyllä pääsee pelkästään kyynärrasvalla, tarvittaessa sit putsaus Zippolitkulla.
Ei kai nyt sentään silikonijohdannaisia? Ainakin "ennen muinoin" niiden käyttö oli ehdottomasti "no-no" koskapa silikoni tuppaa imeytymään sinne puuhun, jos vaan "pääsee" ja sen jälkeen ei sitä soitinta pysty esmerkiks paikkamaalaamaan..
Näin ainakin muinaisaikoina. ;) |
Laitoin tuon enemmän kaikenvaralta - kaikkia msds-selosteita en ole lukenut, ja aika harvoista kitaratuotteista niitä on edes tehty.
Yks mitä maailman forumit usein suosittelee esim. naarmunpoistoon (autoaineista) on Meguiar, jolla kuitenkin joissain tuotteissa on silikonia.
En edes osaa sanoa noista silikonien haitoista kun ei ole osunut kohdalle, mutta jos haluaa olla varma niin valitsee tuotteen jossa luvataan 'silicone free'. Ja tietysti se 'nitro safe', kun ne käy sitten kaikkiin. |
Kuten joku mainitsi, niin silikoni pohjaisista aineista kannattaa pysyä erossa.
Just mahdollisen jatkon kannalta, niissä ei kokemuksen mukaan oikein pysy mikään päällä paitsi jotkut vahat.
Silikoni ei oikeastaan kovetu ja sikäli hylkii kaikkia, hyvä idea esim tiivisteissä, soitinpuolella taitaa olla vähän käyttöä.
Muuten periaatteessa oli sitten minkä hyvänsä kovaa pohja, niin aina pehmeämpää päälle tai samaa kuin pohja että pysyisi.
Esim vesiliukoiset on kovia ja 2-komponenti nopeasti kuivuvat.
PU (polyuretaani) lakat on esim kovia ja epoksi pohjaiset.
PU lakkoja on usein kitaroissa, nopea kuivuminen kun tehdastuotannossa eduksi.
Pehmeämpiä on öljypohjaiset lakat, useimmat ns alkydilakat on samaa, nitrolakat (spriilakat eli alkoholi ohenteiset polymeerihartsit), vernissa( keitetty pellaöljy), shellakka esim on ns nitrolakkaa, jne.
Kaikkein pehmeimpiä on kovettuvat vahat ja öljyt ja tietysti "kovettumattomat" vahat ja öljyt periaatteessa, käytännössä kaikki kovettuu kuitenkin aikanaan, myös soittaja mutta se lienee uuden aiheen asioita.
Takaisin päin tulee vaikeuksia jos ei alempaa kerrosta pinnasta kokonaan ole poistettu, krakeloituneita pintoja tosin on nähty kaupallisestikin ja mikä estää kokeiluja, mutta noin periaatteessa kovuuksista.
Sama koskee tietysti kaikkia maaleja, ne on pigmenttiä sidosaineilla. . |
73nd3r
fox
Azolith