Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Toi tyhjästä ponkaiseminen tähtitaivaalle on kai melko harvinaista. Välillä joku kehittää jotain ylitse muiden ja onnistuu toteuttamaan oman unelmansa.
 
Kilpailu alati paranevien kiinalaisten soittimien kanssa alkaa pikkuhiljaa olemaan jo aika hankalaa. Ne pikkuruiset Kiinalaiset ovat vuosien riiston saatossa keränneet taskuunsa paljon tietoa ja taitoa, siis näiltä suurilta alan yrittäjiltä, jotka tuottavat kamansa Kiinassa kilpailun nimissä. Nyt niillä on tietoa ja taitoa tuottaa tehdaskamaa omasta takaa. Oli kuulemma hauskaa nähdä vain joitakin vuosia sitten Kiinalaisten tekemiä akkareita Frankfurtin musamessuilla, olivat sellaisia lelun näköisiä ja tuntuisia ja soinnista ei ollut tietoakaan. Nyt ovat kuulemma kirineet kiinni seitsem'än peninkulman saappailla. Tuonne väliin on vaikea päästä, varsinkaan ilman nimeä. Iso nimi esim. Fender tai joku vastaava on jo vissiin aika tunnettu maailmalla, mutta jos tuonne väliin saisikin kaupanhyllylle jonkun Fimbazimban niin kuinka moni sellaisen ostaisi? Mä luulen et moni laadukkaasta soittimesta haaveileva muusikon retku nauttii soittaa jollain munakkaalla klassikolla ja mielellään vielä sellaisella oikein vanhalla ja nuotteja kerännellä pelillä. Tuohon väliin se Fimbazimba pitäis sitten iskeä. Voi onnistua, mutta voi myös jäädä onnistumatta.
Yksi idea voisi olla myös kaikkien kotimaisten harrastelijoiden ja ammattilaistenkin maalattavaksi tarkoitettujen soittimien kerääminen konttiin ja lähettää ne sitten Kiinaan maalattavaksi. Voisi olla paljon edullisempaa, jos saisi ISON kasan soittimia. Tai sit tuottaa niitä pikkuruisia Kiinalaisia tänne kotimaahan ja asuttaa ne tynnyriin, josta päästää ne vain töihin ja takas. Sillein vois välttää palkat ja kalliit vakuutusmaksut, koska kotimaiset työntekijät ovat kovasti palkan perään ja viranomaiset kyselevät niitä vakuutuksia. No, huonoa huumoria. Saa visioita olla. Vähän tulee vain sellainen olo, että kirjoittaja ei ole ihan kartalla tai sitten mielessä on jotain hyvin suurta. Toki jos on rahaa ja taitoa perustaa tuo suuri niin voisihan tuollainen toimia. Tosi asia on kuitenkin se, ettei tässä maassa pystytä vielä kilpailemaan palkkakustannuksissa idän kanssa. Jos täällä joku haluaa palkkaa 10 € timma ja Kiinassa joku tekee eurolla päivän, vai olikohan vielä halvemmalla. Esimerkkinä Liikasten tilaama kerfing Kiinasta ja satulan ja tallan luut. Luut maksavat muistaakseni euron kappale ja ovat hyviä. Kerfin oli muistaakseni myös euron kipale. Noilla hinnoilla ei taida paljon Suomesta saada, eikä monesta muustakaan maasta.. Toki jos teet Kerfing tehtaan Suomeen ja myyt kaikille kymmenelle kotimaiselle akkareiden ammattimaisille rakentajille ja niille kymmenelle harrastajalle paljon listaa niin voisi siitä saada särvintä leivälle. Eurooppaan myyminen voisi myös tulla kyseeseen. Markkinointi vaan on vähän työlästä ja kallistakin. Alkupääomaa tarttis pikkusen..
Mä ajattelin järjestellä tuota soitinrakentajille (lähinnä harrastelijoille) suunnattua seminaaria, jossa olisi alan tämän maa kovimmat rakentajat puhumassa. Muutama on jo lupautunut. Tässäkin on se pieni ongelma eli raha..pitäisi löytää rahoittaja moiselle seminaarille. No, asiaakin olisi eli seminaarin yksi aihe olisi nimen omaan tästä meidän käymästä keskustelusta eli kuinka myydä soittimia tässä maassa ja ulkomaille. Puhumaan on jo lupautunut tämän maan kovin nimi tässä touhussa. Tosin hän ei vielä tiedä että tämä on yksi aihe josta hän saa puhua. Avustushakemuksia pitäisi rustailla, jotta saisi tälle seminaarille rahoituksen tai jos jollakin on pari kymppiä ylimääräistä niin voi soitella ! Mä lupaan järjestää sut ilmaiseksi sisään Krice, jos saan moisen seminaarin aikaiseksi!
 
Maalaamisesta en tiedä tuon taivaallista, joten jätän siitä keskustelun teille sitä harrastaneille !
 

 
-Sami

Krice vois olla yks luennoitsija. Kertois miten soitinrakennusbisnestä pitäisi Suomessa pyörittää. Nää nykyiset soitinrakentajat kun kulkevat onnensa ohi kun hinnottelevat itsensä ulos. Liekö ovat laiskoja tai muuten vaan niin hitaita tekemään kun pitävät niin kovaa hintaa soittimillaan? Tekisivät kunnon automaattilaitteilla töitä eivätkä nysväis käsin niin voisivat myydä customeita halvemmalla. Silloin se kauppa kävis ja rahaa tulis ovista ja ikkunoista.
Marko

MPU: Kertois miten soitinrakennusbisnestä pitäisi Suomessa pyörittää.
 
Vähän erikoiselta se kuulostaa, että ainoa yritysmalli on kitarapaja, joka tekee pienen määrän huippulaatuisia ja kalliita soittimia. Onhan tässä maassa esimerkkejä poikkeuksellisesta ajattelutavasta yritysmaailmassa, kuten Tuurin kyläkauppa. Varmaan aika moni kauppias on repinyt hattunsa, että miksi ei keksinyt samaa ideaa itse.

...........

Krice: Vähän erikoiselta se kuulostaa, että ainoa yritysmalli on kitarapaja, joka tekee pienen määrän huippulaatuisia ja kalliita soittimia.
 
Tein tässä hieman tutkivaa journalismia.
 
Finlandia Instruments kertoo sivuillaan seuraavaa:
"Pulttikaulainen kitara & basso (esim. strato, tele, jazzbasso) -Hinnat alkaen 1850e"
 
Myös Amfisoundilta löytyy "peruskitaramallisto" joka pyörii tuossa muutaman tonnin hujakoilla.
 
Ruokankaan VSOP ja Mojo mallin muistaakseni saa karvalakkiversiona siinä 2000e molemmin puolin.
 
Miksei ole näistä lafkoista ole tullut kitaramaailman Angry Birdsiä? Sinun logiikallasihan peruskuluttaja mielellään ostaa 2000e kitaran jos se vakuuttaa enemmän kuin tunnetun valmistajan kallis tehdaskitara.
 
Laatu on varmasti sitä luokkaa ettei se häpeä kenellekkään. Amfisound ja Ruokangas ovat erittäin ahkeria markkinoimaan tuotteitaan alan messuilla ja anteliaasti antavat soittimiaan alan lehdille tehtäväksi. Sen sijaan endorsement dealien tekoon artistien kanssa tai laajamittaiseen mainontaan painotuotteissa heillä ei ole varaa, koska se on kallista. Uskon myös, että jos heidän kamoillaan on ihan tajuton rahallinen potentiaali, niin joku varmasti heille lainaisi sitä että saadaan kauppa rullaamaan niinkuin bisneksessä sijoittajat ja pankit tuppaavat tekemään. Yritystä on ainakin mutta kuulisin sinulta mielelläni miksei homma luista siinä mittaluokassa mitä väität potentiaalia olevan.
 
Bisneksen pyörittäminen näin ajatuksena on suht helppoa: Osta halvalla, myy kalliilla. Tai vaikkapa: Tee tuote, joka on parempi ja kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin kilpailijan vastaava. Tälläinen viisastelu ei kuitenkaan tee sitä varsinaista toteuttamispuolta ja siinä vielä onnistumista yhtään helpommaksi.

Moi.
 
Johan hauskan debatin aikaansai tuo viaton kitaranmaalauskyssäri :D.
 
Kun enemmän tai vähemmän aiheen vierestä on menty jo sivutolkulla, niin jatketaan samalla mallilla.
 

 
Osasyy siihen etten 80 luvulla alkanutkaan instrumentteja työkseni väsäämään, oli asiakkaiden totaalinen puuttuminen.
KUKAAN ei ostanut "itsetehtyä" kitaraa, ja vain harvat moisen tehneet kehtasivat julkisesti sen kera näyttäytyä. Useita omaan käyttöön tehtyäni sain viimein muutaman myytyä, omakustannehintaan, ja se oli siinä sitten se.
 
Ikaalisten soitinrakennuslinja oli hilpeydenaiheena vaikka joku siitä salaisesti haaveilikin. Muistan joskus Ruokankaalta kysyneeni kun herra kertoi ko. oppilaitoksessa opiskelevansa, mitä älliä on työttömäksi kouluttautua ja vastaus oli muistaakseni unelman toteuttaminen. Ja hienosti toteuttikin unelmansa, KOVALLA TYÖLLÄ.
 
Mitä tuohon finanssipuoleen tulee, yksityisyrittäjän lainoitus on kammohankalaa saatavaa, jollei ole jotain oikeasti arvokasta kiinteää antaa vakuudeksi. Starttirahalla ei tuontantoon kelpaavia työvälineitä ja työtilaa saa. Eikä kyllä periaatteessa kuulukkaan saada, em. rahan tarkoitus kun on kannustaa jatkuvuuteen, ei tehdä lyhytaikaista "helppoa rahaa", eikä mahdollistaa subventiota.
 
Mainitseppa että käytät leikkavia työstökoneita tai -käsityövälineitä vähintään sen 50% työajasta, niin vakuutusyhtiön setä tai täti triplaa hymyssä suin vakuutusmaksusi. Ja jos jätät tuon sivuseikan mainitsematta säästämistarkoituksessa, niin tapaturman sattuessa vuosia maksetuilla vakuutusmaksuilla saa kieltävän korvauspäätöksen väärin ilmoitetun vahingonvaaran takia.
 
Peukun tai muun ulokkeen kun sitten sahaat tai jyrsäiset irtipoikki on tulot pyöreä nolla pitkän aikaa. Jos koskaan puusepäntöihin edes kykenee.
 
Krice: Vähän erikoiselta se kuulostaa, että ainoa yritysmalli on kitarapaja, joka tekee pienen määrän huippulaatuisia ja kalliita soittimia.
 
Esimerkkejä kehiin kiitos.
 
Myönnän että olen aikalailla kuutamolla nykymeiningistä, ei ole koskaan tarvinnut ulkopuolisen palveluita instrumenttihommissa käyttää, mutta klassisesti kitaranrakentajat jotka ELÄÄKSEEN puuhaavat instrumentteja raaka-ainetasolta asti kaikki velvoitteet täyttäen, saavat perusosan päivittäisestä toimeentulostaan korjaus- ja säätötöistä. Ainakin alussa. Eli about 5-15 vuotta.
 
Toki toiminnan vakiinnuttua niin että tilauskirja alkaa olemaan vuodeksi eteenpäin tappiin asti täynnä, voi olla mahdollisuus kannattamattomimpia korjaus ja säätöhommia alkaa vähentämään. Toisaalta, kun instrumentinrakennuksen jyvittää (jos osaa ;)), huomaa tiettyjen osa-alueiden olevan hyvinkin kannattavia tehdä ohessa.
 
Krice: Onhan tässä maassa esimerkkejä poikkeuksellisesta ajattelutavasta yritysmaailmassa, kuten Tuurin kyläkauppa. Varmaan aika moni kauppias on repinyt hattunsa, että miksi ei keksinyt samaa ideaa itse.
 
????
 
Mikä tuossa ajattelutavassa niin poikkeuksellista nyt sitten mielestäsi on?
 
Ostetaan kökköä konttitolkulla kaukoidästä ja jaetaan se kaverien kesken ympäri Suomen markkinoitavaksi eri halpakauppaketjujen (ja -ryppäiden) basaareihin.
 
Rakennetaan kolossaalinen torppa jossa itse voidaan mielikuvamarkkinoinnilla saada osa tuosta kakkosreiästä tulleesta tuotteesta käkimassan avustuksella toimitettua enemmän tai vähemmän suoraviivaisesti kaatopaikalle.
 
Tappaen tietty KAIKKI pienyrittäjät 50km säteeltä, tosin tarjoten heille duunarinvirkaa yrittäjyyden sijaan.
 
Kaiken tuon on tämän meidän lintukotomittakaavassakin muut tehneet jo vuosikymmeniä sitten, saati sitten tuolla manner-euroopassa, jenkkilästä nyt puhumattakaan.
 
T:Samuli

Krice: Vähän erikoiselta se kuulostaa, että ainoa yritysmalli on kitarapaja, joka tekee pienen määrän huippulaatuisia ja kalliita soittimia. Onhan tässä maassa esimerkkejä poikkeuksellisesta ajattelutavasta yritysmaailmassa, kuten Tuurin kyläkauppa. Varmaan aika moni kauppias on repinyt hattunsa, että miksi ei keksinyt samaa ideaa itse.
 
Eli tilataan Kiinasta kontillinen halpiskitaran osia tai mielummin halpiskitaroita, lätkäistään oma nimi lapaan ja myydään "järkevällä" hinnalla täyttä sekundaa. Eikös Thomann jo hoida tuon leiviskän ihan hyvin?
Marko

MPU: Eli tilataan Kiinasta kontillinen halpiskitaran osia tai mielummin halpiskitaroita, lätkäistään oma nimi lapaan ja myydään "järkevällä" hinnalla täyttä sekundaa.
 
Tämä viesti osoittaa hyvin miten pinttyneet ajatustavat ihmisillä on kun ainoa vaihtoehto on tietysti huijaaminen. Eihän mikään muu voi onnistua.

Krice: Tämä viesti osoittaa hyvin miten pinttyneet ajatustavat ihmisillä on kun ainoa vaihtoehto on tietysti huijaaminen. Eihän mikään muu voi onnistua.
 
Kerro sinä meille se toinen vaihtoehto. Eikä tuossa ole kyse huijaamisesta vaan siitä, miten sitä bisnestä tehdään halvemmalla.
Marko

Krice: Tämä viesti osoittaa hyvin miten pinttyneet ajatustavat ihmisillä on kun ainoa vaihtoehto on tietysti huijaaminen. Eihän mikään muu voi onnistua.
 
Ei sen tarvitse olla huijaamista. Kunhan tavara läpäisee toleranssi testit niin se on kuranttia kamaa.

MPU: Kerro sinä meille se toinen vaihtoehto. Eikä tuossa ole kyse huijaamisesta vaan siitä, miten sitä bisnestä tehdään halvemmalla.
Marko
 
Mites olisi esimerkinomaisesti Matti Nevalaisen vintage-sarjalaiset? Hintalapusta päätellen osa kokonaisuudesta on peräisin jostakin muualta kuin herran omalta verstaalta (noin 1000€ per peruskitara), mutta siitä huolimatta varmasti kelposoittimia, omilla päähänpinttymillä, Matin mikeillä, kohtuuhinnalla, jne.

Krice: Tämä viesti osoittaa hyvin miten pinttyneet ajatustavat ihmisillä on kun ainoa vaihtoehto on tietysti huijaaminen. Eihän mikään muu voi onnistua.
 
Suomen kustannustasolla on nykyisin äärimmäisen vaikeaa valmistaa bulkkia siihen hintaan, että hommasta jäisi jotain käteen. TJEU: metsäteollisuus tai oikeastaan mikä tahansa teollisuus. Ja joku kitaranveisto on ihan kyläsepän hommaa esim. paperin valmistukseen verrattuna, ei millään pahalla käsityöläisiä kohtaan.
 
Sitä voi sitten kukin tahollaan miettiä, että jos vaikka sattuisi voittamaan lotossa, niin olisiko valmis laittamaan voitostaan edes jotain osaa varmaan Kricen bisnekseen, laadukkaiden bulkkikitaroiden valmistamiseen Suomessa.

jii.haanpaa: Mites olisi esimerkinomaisesti Matti Nevalaisen vintage-sarjalaiset? Hintalapusta päätellen osa kokonaisuudesta on peräisin jostakin muualta kuin herran omalta verstaalta (noin 1000€ per peruskitara), mutta siitä huolimatta varmasti kelposoittimia, omilla päähänpinttymillä, Matin mikeillä, kohtuuhinnalla, jne.
 
Varmaankin oiva esimerkki. Mutta Miksei näitä ole enempää? Ovatko kenties soitinrakentajat kuitenkin niin vannoutuneita käsityöihmisiä, että tuollainen kitaran"kasaaminen" ei ole heille se oikea tapa työskennellä? Mene tiedä. Ja onko Nevalainen rahaan ja mammonaan hukkuva niinkuin voisi olettaa tämän keskustelun pohjalta?
Marko

Moi.
 
jii.haanpaa: Mites olisi esimerkinomaisesti Matti Nevalaisen vintage-sarjalaiset? Hintalapusta päätellen osa kokonaisuudesta on peräisin jostakin muualta kuin herran omalta verstaalta (noin 1000€ per peruskitara), mutta siitä huolimatta varmasti kelposoittimia, omilla päähänpinttymillä, Matin mikeillä, kohtuuhinnalla, jne.
 
Herraa tai herran tuotantoa sen kummemmin tuntematta, 1000€ ei ole mahdoton saavutettava, ei edes Suomessa. Tarkkaanhan toki on jokainen osa-alue laskettava, "sormenjäljet" minimoitava ja luotettava menekkiin, mutta ainakin omien laskelmien mukaan kohtuudella tehtävissä.
 
Esim. tuolla mun vielä projektiasteella olevalla Biessen jyrsinkoneella syntyisi kivuttomasti 2-4 samanlaista bodyä yhtäaikaa. Enemmänkin modaamalla työstöpäitä. Kauloja tulisi vähintään se kaksi kerralla. Sopivalla kiinnitystavalla ja erikoisterillä vaikka lähes puuvalmiiksi asti. Työaika vajaa 10 minuuttia per ajo, indeksoiduilla aihioilla asetusaika sekunteja alipainepöydälle, ajon aikana kun indeksoi seuraavat lankut ja ottaa ohjelman valmiiksi jos muoto tai detaljit vaihtuu jne. Monenmonta tulee uunista ulos tunnissa.
Eikä tuo ko. kone mikään kammokallis ole, halvin tuotantokunnossa oleva on ollut viime vuosina rapiat 9K€ (Sveduissa) ja kallein 20K€ (Tavaritsien pesässä). Painaa kyllä sitten 8 tonnia, pari metriä korkeutta, vajaa 5 pitkä, ja alkuperäisessä kuosissaan tahtoo 3*63A fjondaa. Eli ei välttämättä ihan autotallipajakokoa.
 
Jos olisi rahaa rakentaa puuntyöstöpaja tuon värkin ympärille tusinacustomeita tekemään, en lähtis, en vaikka joku dorka rahottaisi, mutta jos olisi oikeata tarvetta yksilölliselle jyrsinnälle saattaisin jopa harkita. Vaan kun ainakin omien markkinahaisteluiden perusteella "tarve" on max. kymmeniä bodyjä/vuosi, ei oikeasti kiinnosta. Eikä missään nimessä kannata.
Ehkä sitten kun peli joskus sysää, otan sivuun joskus jonkun ulkopuolisen bodynjyrsinnän kunhan muoto on mielekäs, mutta tuohon tulee vierähtämään tovi jos toinenkin.
 
MUTTA, eri asia onkin sitten suostuuko kukaan ostamaan "käsityönä" tehtyä instrumenttia käsityönä tehdyn hinnalla, kun automaattikonetyön ~80% osuutta on mahdoton pitää salassa? Itse en suostuisi.
Enkä toisaalta edes moisena markkinoisi jos ko. puuhaan itse ryhtyisin.
 
Ja jos etiikka on sillämuodoin vinksallaan että yrittää vielä pöhköyksissään salata asian, paljastuminen aiheuttaa varman bisneksen kuoleman. Petossyytteistä puhumattakaan.
 

 
Kumma kun ei kukaan, ;), ole muuten vielä maailmalta Wishnewskin nimeä nostanut esille näin käsityönä tehdyistä halvoista customeista puhuttaessa. Kustomeita kaikkityyni, äijän tuotoksia nähneet tuskin muuta voisivat pokkanaamalla väittääkään. Tai Devriesin tekeleet, tosin tuon teinin kepit ovatkin sitten ihan omaa luokkaansa (eikä missään positiivisessa mielessä ;))
 
T:Samuli

Krice: Vähän erikoiselta se kuulostaa, että ainoa yritysmalli on kitarapaja, joka tekee pienen määrän huippulaatuisia ja kalliita soittimia.
 
Mielestäni mainitsemasi kitarapajamalli on ainoa joka tässä maailmantilanteessa voi toimia suomessa kannattavasti tai lähes kannattavasti. Toinen vaihtoehto olisi todella suuri tuotanto joka vaatisi miljoonia maksavat automaattikoneet . Tällöin tuotanto olisi markkinoitava globaaleille markkinoille ja konaistyötuntimäärä olisi saatava puristettua n. 3-4 tuntiin per kitara jotta tuotteensa pystyisi myymään kannattavasti.
Halvan työvoiman maassa se vielä jotenkin euroopassakin onnistuu ( esim espanja ,puola, romania jne mutta ei oikein suomessa. Halpis -- hieman kalliimpi, hintaisten kitaroiden välisen markkinaraon ovat kaukoidän tuotteet täyttäneet niin tehokkaasti että ei ole mitään järkeä kilpailla niillä tasoilla suomalaisilla tuotteilla.Kun ei pysty suomen työvoimakustannuksilla kilpailemaan niin ei pysty. Ei se ole ajattelun köyhyydestä kiinni. Jäljelle ei jää muuta kuin huippulaatuiset ns. käsintehdyt kitarat joiden tekeminen on myös suurempi nautinto kuin tehdastyö halpiksia tehden.
Pienempi määrä on myös helpompi myydä. Eivät nämä suomen pienet kitaranvalmistajat ikinä rikastu , mutta tällainen omaehtoinen työ tuntuu mielekkäältä pienemmilläkin tuloilla.

Huh. Polkashan maalauskeskustelu tämänkin asian taas käyntiin.
Kannattaisi Kricen todellakin ottaa selvää, mitä Suomessa käsityöläisellä jää käteen kaikkien vähennyksien jälkeen ja mistä tässä käsityössä on kyse.
Aikamoista.
 
Iso kiitos ammattikunnan puolestapuhujille: Luthier, Basisti1971, Les Fender, MPU ja muut.
 
Palatakseni vielä alkuperäiseen keskusteluun:
 
basisti1971:
Pistä vielä tuo automaalaamokin lainausmerkkeihin jos näin todella on.
 
Ei niitä pohjatöitä pintakäsittelijän toimesta ole unohdettu, veikkaan, vaan asiakkaan.
 
Tai asiakkaalta on kysytty mitä pohjakäsittelyitä tehdään, ja hinnan kuultuaan on asiakas vastannut että ei mitään.
 
Olet oikeassa. Kyllä asiansa osaava automaalaamo osaa pintakäsittelyn. Näissä mainitsemissani tilanteissa saattoi kyse juurikin olla tuosta asiakkaan maksukyvystä tai sitten jostain muusta.
 
Sami Koivisto
www.koivistoguitars.com

MPU: Eli tilataan Kiinasta kontillinen halpiskitaran osia tai mielummin halpiskitaroita, lätkäistään oma nimi lapaan ja myydään "järkevällä" hinnalla täyttä sekundaa. Eikös Thomann jo hoida tuon leiviskän ihan hyvin?
Marko
 
Onhan näitä kotimaassakin jo muutama, ainakin:
 
http://www.wornaguitars.com/
http://www.huttulacustoms.fi
 
Tosin näiden puljujen "omia" ja alihankkijoiden tuotoksia on sen verran tullut vastaan, ettei ihan täydestä sekundasta uskalla puhua. Hintaansa nähden jees kamaa...

p130: Onhan näitä kotimaassakin jo muutama, ainakin:
 
http://www.wornaguitars.com/
http://www.huttulacustoms.fi
 
Tosin näiden puljujen "omien" ja alihankkijoiden tuotoksia on sen verran tullut vastaan, ettei ihan täydestä sekundasta uskalla puhua. Hintaansa nähden jees kamaa...
 
Varmasti 400 euron bassoksi ovat 400 euron bassoja. Ovatko sitten oikeasti customeita onkin eri asia. Jos epätavallinen väri (jota ei kuitenkaan voi vaihtaa mieleisekseen) tai osien ( joita ei niitäkään voi vaihtaa mieleisekseen) haaliminen sieltä täältä tekee soittimesta customin niin sitten ovat.
Marko

MPU: Varmasti 400 euron bassoksi ovat 400 euron bassoja. Ovatko sitten oikeasti customeita onkin eri asia. Jos epätavallinen väri (jota ei kuitenkaan voi vaihtaa mieleisekseen) tai osien ( joita ei niitäkään voi vaihtaa mieleisekseen) haaliminen sieltä täältä tekee soittimesta customin niin sitten ovat.
Marko
 
Ei kai kukaan täysjärkinen noita minään kovin erikoisina tapauksina tai aitoina yksittäisen asiakkaan tarpeisiin tehtyinä customeina pidä. Vaan selkeästi mahtuu tähän maahan soitinbisneksessä ainakin "oikea" custompaja- ja halpamaista uittamisliiketoimintamallit ja varmaan paljon muutakin siltä väliltä... Ja yrittäjyyshän on aina positiivinen juttu.

Perusongelmat ovat seuraavat:
 
1. kitaran bodyn maalauttaminen on liian kallista verrattuna kitaroiden ja maalattujen kitaran bodyjen hintoihin.
 
2. se on myös liian vaikeaa ja vaivalloista, jotta sitä viitsisi tai kannattaisi itse tehdä.
 
Eli lähtökohtaisesti ajatus siitä, että hankkii tai omistaa bodyn, jonka haluaa väriltään sellaiseksi, jota se ei jo ole, on joko kallista tai hankalaa.
 
Jos puhummme hyvin yleisistä kitaramalleista (tele, strato) edullisinta lienee löytää mieleisellä värillä varustettu body. Jos väritoive on ns. klassinen (Fenderin 50- ja 60-lukujen värikartta), niitä löytyy kyllä edullisestikin. Itse hankin surf greenin telebodyn Suomesta uutena sadallaviidelläkympillä. Hinta voi toki olla myös 200 - 300, kuitenkin alle sen, mitä täällä halutaan pelkästä maalauksesta.
 
Kotimainen käsityöläinenkin saattaa tehdä telen bodyn pintakäsiteltynä alle viidensadan jotakuinkin minkä värisenä tahansa... mikä kyllä viittaa siihen, että siinä synergiaedut käyvät myös ostajan kukkaron parhaaksi.
 
Vähän eksoottisemman värityksen (näitä kultahileitä tms.) saanee edullisimmin tilaamalla valmiin bodyn maalattuna USA:sta. USA Custom Guitars, Musikraft, Warmoth jne. Bodyt maksavat maalaamattomina jostain 150 dollarista ylöspäin, maalaukset yleensä 200 dollarista ylöspäin (joku tekee hilettä 270 dollarilla). Rahtia menee tyypillisesti viitisen kymppiä. Veroineen päästäneen viiteen sataan tässäkin.
 
Valmiit kitarat voi tietysti myös palastella, jos sopivan värisen rungon löytää. Tämä voi olla saiturille mieleisin vaihtoehto.