Elektroniikka ja soitinrakennus ›

no huhhuh.. Aika outo kommentti että vie leivän soitinrakentajan suusta jos myy omatekemän kitaran. Eikös sitten soitinrakentajat vie leipää kitaratehtailta kun myyvät ite tekemiään kitaroita.. kysehhän on VAPAISTA markkinoista joissa kuluttaja määrää.
Jos joku Pingo Pango haluaa myydä purukumista tehdyn kitaran jollekkin älyttömään hintaan ja se ostaa sen niin mitä sitten.. kuluttajan päätös.
 
niinpä.

no huhhuh.. Aika outo kommentti että vie leivän soitinrakentajan suusta jos myy omatekemän kitaran.
 
Mikäli viittaat minun kommenttiin, niin kysymys on minulle eettis-moraalinen, kuten olisi asian sinullekin luulleen selvinneen jos olisit kirjoitukseni ajatuksella lukenut. En tietenkään usko että meikäläisen taidoilla oikeasti voidaan viedä yhtään senttiä pois suomalaisten tasokkaiden rakentajien tilipussista.
 
Mä käyn töissä rahan takia ja teen kitaroita harrastuksena. Mun mielestä on iso ero, kummasta haluan tienata ja kumpaan en halua sekoittaa rahaan liittyviä tulostavoitteita tai ulkopuolelta tulevia suorituspaineita millään tavalla.
 
Näin on.
Sitä vaan haen tällä marmatuksella, että ei omaa työtä saa aliarvostaa vaan sen takia että sillä ei ole julkista statusta.
 
Teettekö te tosiaan näitä soittimia 'työksenne'?

Työ ja työ. Kyllähän tuo kitaroiden ja bassojen rakentaminen työstä käy vaikka harrastusmielessä tekisikin.
Itse otan kaikista näistä vapaa-ajan töistä jonkinlaisen korvauksen. Ihan ilmaiseksi en tee kuin kavereille, silloinkin mielellään käydään vaihtokauppaa. (esmes vaihdoin ikkunan kaverin maalaamolle ja sain Telen lakkauksen)
Puolitutuilta otan nimellisen korvauksen ihan sen takia, että omaa aikaani, taitoani ja vaivaani heille tarjoan. En kuitenkaan tee näitä harrastushommia ansaitsemismielessä, joten samaa hintaa kuin ammattilaiset en ota.
Mielestäni hinnoittelussa on kyse jossain määrin myös oman tekemisen arvostamisesta. Jos jotain osaa, niin kyllä sitä osaamista tarvitsevat ovat yleensä halukkaita maksamaan. Varsinkin jos se sama osaaminen maksaa muualla enemmän. Enkä usko tällä puolitalkoohengellä vieväni leipää kenenkään suusta.
Marko

Itse en kitaroita tee, kun en osaa, mutta tuli vaan mieleen yksi käsintehtyjen kitaroiden hinnoitteluun liittyvä juttu.
 
Olen mielenkiinnolla seurannut Zemaitis kitaroista tehtyjen kopioiden hintoja. Välillä näkee maailmoilla myytävän melko autenttisen näköisiä käsintehtyjä kopioita, joissa puut ja elektroniikkakin ovat kunnossa. Näissä on hinta näkynyt jäävän melko usein jonnekin 1000 dollarin tietämille (poislukien nimimiesten tekemät "look aliket", joita ei tosin voi kopioiksi laskea ja feikit, joita myydään aitoina). Eli katetta ei tule varmaan juurikaan ollenkaan, ja hintakin jää alhaisemmaksi kuin tehdasvalmisteisten kopioiden. Se mielestäni kertoo aika paljon siitä, kuinka vaikeaa on käsintehdyistä kitaroista saada hyvää hintaa.

Mikäli viittaat minun kommenttiin, niin kysymys on minulle eettis-moraalinen, kuten olisi asian sinullekin luulleen selvinneen jos olisit kirjoitukseni ajatuksella lukenut. En tietenkään usko että meikäläisen taidoilla oikeasti voidaan viedä yhtään senttiä pois suomalaisten tasokkaiden rakentajien tilipussista.
 
Mä käyn töissä rahan takia ja teen kitaroita harrastuksena. Mun mielestä on iso ero, kummasta haluan tienata ja kumpaan en halua sekoittaa rahaan liittyviä tulostavoitteita tai ulkopuolelta tulevia suorituspaineita millään tavalla.
 
Teettekö te tosiaan näitä soittimia 'työksenne'?
 
En minäkään kitaroista leipääni saa, enkä työ-sanalla siinä sitä tarkoittanutkaan, ja jos ajatuksella olisit lukenut kirjoitukseni niin olisit sen ymmärtänytkin.
 
Minulle ei ole millään lailla kynnyskysymys (eikä saa ollakaan) se että vienkö joltakin leipää, jos joku minun tekeleitäni (=työtäni) ostaa, vaikkakaan ei kitaroita, vielä ainakaan. Aina joku jonkun leipää syö jos sen niin haluaa ajatella; joku puusepän töiden harrastaja vie minun leipää; joku hitsaa kaverilleen auton pohjaa ja vie autopeltisepän leipää, kolmas tekee talkoilla kattoremppaa ja syö kirvesmieheltä juustot leivän päältä...
Jeesustelua...
 
Jos vielä tarkennan tämän marmatuksen syytä, niin mua on aina vituttaneet ihmiset, jotka tekee hienoa työtä; kauniita esineitä, maukasta ruokaa, soittoa, laulua, mutta sitten kumminkin nuilotetaan että emmää mitään osaa, tämä safkakin on ihan paskaa, tämä nyt on vaan tämmöstä nysväämistä... Mä en vaan ymmärrä ettei voi olla ylpeä "työstään", tekemisistään. Hemmetti!
Ei tartte vouhottaa mutta saahan sitä ylpee olla jos on kerta sydänverensä johonkin puupalikkaan vuodattanut!

Jos vielä tarkennan tämän marmatuksen syytä, niin mua on aina vituttaneet ihmiset, jotka tekee hienoa työtä; kauniita esineitä, maukasta ruokaa, soittoa, laulua, mutta sitten kumminkin nuilotetaan että emmää mitään osaa, tämä safkakin on ihan paskaa, tämä nyt on vaan tämmöstä nysväämistä... Mä en vaan ymmärrä ettei voi olla ylpeä "työstään", tekemisistään. Hemmetti!
 
Olemme suomalaisia.

Olemme suomalaisia.
 
Amen to that, bro.. Me ostamme kaiken halvalla (vaikka olis maksanu vatusti), emme osaa mitään, palkkaa emme juurikaan saa työstä, opiskellessa tentit menee läpi rimaa hipoen, lapsemme on sellasiaki reppanoita ja vaimo, no, joku rumahan se on, säälistä otettu.. ;)

Heipä hei!
Sanoista toimiin; leipää suihin.
Nythän on yhteishaku ja voimme vaihtaa harrastelun (kaikella kunnioituksella),
hyödylliseen opiskeluun.
Ikatan soitinrakennuspuolelle ( harmonikka/kitara) kuulemma kaivataan "tuoretta verta" ;).

Ei tartte vouhottaa mutta saahan sitä ylpee olla jos on kerta sydänverensä johonkin puupalikkaan vuodattanut!
 
Toki! Kuka nyt ei ylpeä olisikaan!
Mutta me puhumme edelleenkin vähän eri asioista. Kaikella kunnioituksella ammattimaisia rakentajia kohtaan, mutta tuskin he nyt jokaiseen työhynsä nyt ihan kaikkia sydänveriä laittavat. Eri asia on sitten meidän harrastajien kanssa.
 
Jeesustelua...
 
Kaikissa noissa sun esimerkeissä oli kyse nimen omaan juuri kavereiden tai tuttujen kesken tehdyistä jutuista.

Toki! Kuka nyt ei ylpeä olisikaan!
Mutta me puhumme edelleenkin vähän eri asioista. Kaikella kunnioituksella ammattimaisia rakentajia kohtaan, mutta tuskin he nyt jokaiseen työhynsä nyt ihan kaikkia sydänveriä laittavat. Eri asia on sitten meidän harrastajien kanssa.
 
Hehheh, meillä ei nyt vaan osu ymmärrykset yksiin...;)
Tarkoitin nimenomaan harrastajien jonninjoutavaa vaatimattomuutta.
On vaan niin mukavaa joskus kun näkee jonkin ihan harrastelijan näyttämän vehkeen josta tekijä on hienolla tavalla ylpee, ihan ittellekin nousee pala sillon kurkkuun...
Ja ihan turhaan sinäkin noita tekemiäs kitaroita yrität huonosti tehdyiksi väköstyksiksi väittää; en usko. Tai sitten kuvat valehtelee enemmän kuin tuhannen sanaa.
Mutta henkilökohtaisia juttujahan nämä on, vaikka sitä toivois että kaikki olis samaa mieltä kuin itte... vaan kuinka olis tylsä maailma sitten...;)
 
Kaikissa noissa sun esimerkeissä oli kyse nimen omaan juuri kavereiden tai tuttujen kesken tehdyistä jutuista.
 
Niin juuri... mutta jonkun leipäähän nekin vie... vai?
Sovitaanko, tai ainakin itse sovin itseni kanssa, että kaikki saa myydä tai olla myymättä, ilmatteeksi tai sikahinnalla, kunhan on itte tyytyväinen diiliinsä.
Koetan olla enää kommentoimatta. Toivottavasti joku tajusi noita horinoita... tai mitäs väliä silläkään on... menempäs kuokkimaan puutarhaa...;)

Olemme suomalaisia.
 
Ainii. Kuuluukohan suomalaisuuteen (vai kainuulaisiin juuriin) ruveta jankkaamaan palstoilla yömyöhään pikkusihneessä asioista, joista ei ihan välttämättä kannattais...
Näin pääsi käymään. Damn! ;}
 
No, täältä tähän.

Ja ihan turhaan sinäkin noita tekemiäs kitaroita yrität huonosti tehdyiksi väköstyksiksi väittää
 
No katsos, kun en ole niin tässäkään ketjussa kertaakaan väittänyt :o) En tietenkään, nehän soi hienosti!
 
Niin juuri... mutta jonkun leipäähän nekin vie... vai?
 
Eivät vie, kuten joku aikaisemmin totesikin perusteluiden kera. Ja kuten itsekin totesin, kaverijutut on erikseen, mä puhun asiakas-rakentaja -suhteesta jossa ei ole kaveriaspekteja mukana.
 
No, tää on ny tätä toistoo, riittänee mun osalta :o)

Juu saapa nähdä tuleeko koskaan tehtyä kitaraa, joka joutaisi myyntiin. Ensimmäistä värkätty 1.5 vuotta, joten tuskin kovin äkkiä. Tää eka ainakin on semmonen isältä pojalle kitara, vaikkei lapsia vielä olekaan.
En osais sanoo mistä hinnasta tosta viittis edes luopua. Luultavasti hinta olis niin korkee, ettei sitä pahinkaan GASin raastama ostaja maksaisi.
 
Edit: Jos omatekoisen kitaran arvonmääritys vaivaa, niin ennemmin kuin miettii paljoko joku siitä olis valmis maksamaan, niin mietippä, että paljonko maksaisi jos haluaisit ostaa/teettää vastaavan.
Tosin ammattilaisen tekemä samoilla spekseillä voisi olla laadukkaampaa tekoa, mutta ajattelunaihetta kuitenkin.

Minun mielestäni tuollaisella "nöyristely" asenteella ei elämässä saa koskaan mitään. Jos kaveri osaa tehdä hyvin soittimia, oli sitten koulutettu tai ei, pitää hänen hinnoitella työ itselleen kannattavaksi. Talkoilla ei töitä kannata tehdä. Ja puhun nyt nimenomaan rakentaja/asiakas suhteesta ilman kaveriaspektia.
Markkinoille syntyy aina kilpailua kun toimijoita on useita. niin välillisesti, kuin suoraankin. Leivän toiselta vieminen on väärä tapa ajatella, jos oikeasti aikoo tehdä soittimia edes harrastustöikseen. Sen sijaan tulisi ajatella, että millä lailla ne itse tehdyt soittimet ovat parempia kuin toisten tekemät. Millä asiakas saadaan ostamaan minun valmistama kitara...Pienestä nyrkkipajasta ne on isommatkin puljut lähteneet! Tuskin kenelläkään on ollut valmiina laajaa asiakaskuntaa ja jo valmiiksi tunnettua, asiakkaiden tarpeisiin vastaavaa tuotetta. Itseen pitää sen verran luottaa ettei heti myy aikaansa pelkällä osien hinnalla.
Näin siis siinä tapauksessa, että asiansa osaa. Enkä nyt tod. puhu ekasta, enkä tokastakaan telestä, vaan asiaa jo reilusti itseopiskelleen ja -oppineen käsitöistä ja kunnianhimosta. UGH.

Minun mielestäni tuollaisella "nöyristely" asenteella ei elämässä saa koskaan mitään. Jos kaveri osaa tehdä hyvin soittimia, oli sitten koulutettu tai ei, pitää hänen hinnoitella työ itselleen kannattavaksi. Talkoilla ei töitä kannata tehdä. Ja puhun nyt nimenomaan rakentaja/asiakas suhteesta ilman kaveriaspektia.
Markkinoille syntyy aina kilpailua kun toimijoita on useita. niin välillisesti, kuin suoraankin. Leivän toiselta vieminen on väärä tapa ajatella, jos oikeasti aikoo tehdä soittimia edes harrastustöikseen. Sen sijaan tulisi ajatella, että millä lailla ne itse tehdyt soittimet ovat parempia kuin toisten tekemät. Millä asiakas saadaan ostamaan minun valmistama kitara...Pienestä nyrkkipajasta ne on isommatkin puljut lähteneet! Tuskin kenelläkään on ollut valmiina laajaa asiakaskuntaa ja jo valmiiksi tunnettua, asiakkaiden tarpeisiin vastaavaa tuotetta. Itseen pitää sen verran luottaa ettei heti myy aikaansa pelkällä osien hinnalla.
Näin siis siinä tapauksessa, että asiansa osaa. Enkä nyt tod. puhu ekasta, enkä tokastakaan telestä, vaan asiaa jo reilusti itseopiskelleen ja -oppineen käsitöistä ja kunnianhimosta. UGH.
 
En vain jaksa uskoa, että jos nobody vaikka kuinka henkseleitä paukuttaa ja yrittää myydä itse tekemäänsä kitaraa sellaisella hinnalla, että voisi saada siitä raka-aineet + taskurahat, niin kyllä se myymättä jää. Ei ole kyse nöyristelystä tai toisten leivän syömisestä.
 
Montako ventovieraan harrastelijan rakentamaa kitaraa teiltä löytyy kotoa?

En vain jaksa uskoa, että jos nobody vaikka kuinka henkseleitä paukuttaa ja yrittää myydä itse tekemäänsä kitaraa sellaisella hinnalla, että voisi saada siitä raka-aineet + taskurahat, niin kyllä se myymättä jää. Ei ole kyse nöyristelystä tai toisten leivän syömisestä.
 
Jep, kysynnän ja tarjonnan laki pätee myös niihin käsintehtyihin kitaroihin. Ainahan ne voi hinnoitella niin korkealla kuin haluaa, mutta eri asia sitten on ostaako kukaan.
 
Montako ventovieraan harrastelijan rakentamaa kitaraa teiltä löytyy kotoa?
 
Eipä löydy, mutta en pidä mahdottomana, että jonain päivänä löytyisikin. Jos tehdas/merkkimallia halvemmalla saisi semmoisen kuin haluaa, ja vielä laadukkaan, ei mulle ole juuri väliä kuka sen on tehnyt.

otetaanpa esimerkiksi vaikka Ruokankaan Juha, joka varmasti on tällä hetkellä yksi suomalaisen kitaranrakennuksen suurlähettiläistä. Tehdään hyvin, hyvistä materiaaleista, markkinoidaan hyvin ja saadaan pikkuhiljaa jalansijaa markkinoilta. Väitättekö, että Ruokankaalla oli heti iso ja toimiva paja ja helvetisti asiakkaita kun se aloitti? Ei varmasti ollut. Ja jos tehdään töitä ilmaiseksi ja materiaalitkin läpilaskutuksella niin milläs ostat sitten leivän suuhun? Menee tietysti jo vähän Offtopic kun alunperin puhuttiin vain harrastelijarakentelijoista, mutta yritän vain havainnollistaa sitä, että osaava tekijä pärjää kun ei nöyristele.

Eipä löydy, mutta en pidä mahdottomana, että jonain päivänä löytyisikin. Jos tehdas/merkkimallia halvemmalla saisi semmoisen kuin haluaa, ja vielä laadukkaan, ei mulle ole juuri väliä kuka sen on tehnyt.
 
Tästä sanoisin, että et ole käsityöläisen, joka myy priimaa tavaraa, asiakas.
Kun asioita tuotannollistetaan niin jostain on tingittävä.

otetaanpa esimerkiksi vaikka Ruokankaan Juha, joka varmasti on tällä hetkellä yksi suomalaisen kitaranrakennuksen suurlähettiläistä. Tehdään hyvin, hyvistä materiaaleista, markkinoidaan hyvin ja saadaan pikkuhiljaa jalansijaa markkinoilta. Väitättekö, että Ruokankaalla oli heti iso ja toimiva paja ja helvetisti asiakkaita kun se aloitti? Ei varmasti ollut. Ja jos tehdään töitä ilmaiseksi ja materiaalitkin läpilaskutuksella niin milläs ostat sitten leivän suuhun? Menee tietysti jo vähän Offtopic kun alunperin puhuttiin vain harrastelijarakentelijoista, mutta yritän vain havainnollistaa sitä, että osaava tekijä pärjää kun ei nöyristele.
 
Toki, mutta mä oon ainakin itse kaiken tuollaisen.. hmm.. no, sanotaan, yläpuolella (ettei mene liikaa nöyristelyksi). Mua ei kiinnostais pätkääkään alkaa tyrkyttämään, markkinoimaan ja nöyristelemään artistien edessä että saisin antaa heille käyttöön oman tekeleeni kuten Ruokangas ja Paul Reed Smith ovat tehneet.
 
Mun mielestä on ihan helvetin paljon mielenkiintoisempaa tehdä hyvälle kaverilla kitara (puoli-ilmaiseksi) ja kuulla se levyllä ja nähdä livenä. Niitä kiksejä ei rahalla saa.
 
Noh, kukin tyylillään. Mä en ainakaan rakenna rahan takia.

Väitättekö, että Ruokankaalla oli heti iso ja toimiva paja ja helvetisti asiakkaita kun se aloitti? Ei varmasti ollut.
 
Eipä varmasti ollut. Mutta olisi mielenkiintoista tietää miten ko. herra tuotteensa hinnoitteli uransa alussa. Paljonko meni tavaraa alihintaan / ilmaiseksi?