Elektroniikka ja soitinrakennus ›

joku mahtoi sanoa erikeepperillä liimaaminen on sama kuin purukumilla. eikö kuitenkin jos on oikein puristettu (ja oikean ajan) niin liimasaumasta pitäisi tulla jämäkkä? oli kyseessä otelaudan liimaus tai rungon liimaus.

joku mahtoi sanoa erikeepperillä liimaaminen on sama kuin purukumilla. eikö kuitenkin jos on oikein puristettu (ja oikean ajan) niin liimasaumasta pitäisi tulla jämäkkä? oli kyseessä otelaudan liimaus tai rungon liimaus.
 
Aivan näin! Se on tekniikkalaji eikä välineurheilua. Jos EriKeeper epäilyttää niin löytyyhän niitä paljon muun merkkisiä PVA liimoja Casco, Bostik, 3M puhumattakaan Titebondista.

Löytyyhän niitä paljon muun merkkisiä PVA liimoja Casco, Bostik, 3M puhumattakaan Titebondista.
 
Jostain vanhemmasta ulkomaan kitaranrakennusoppaasta olin ymmärtävinäni, että Titebond ei olisi PVA-liima ollenkaan. Kirjainyhdistelmä oli jokin muu, mutta kun kemisti en ole, se ei jäänyt mieleen. PVA-liimat mainittiin erikseen.
 
Kyllähän soitinrakennusguru Cumpianokin tuntuu olevan sitä mieltä, että nykyiset PVA-liimat ovat vallan sopivia jopa akustisen kitaran kasaamiseen. Titebondin etu kumminkin lienee esim. se, että liimasaumaa jyrsittäessä Titebond ei lämmön vaikutuksesta möhnäänny jyrsimen terään, kuten valkoisilla perusliimoilla kuulemma on tapana tehdä.

Jostain vanhemmasta ulkomaan kitaranrakennusoppaasta olin ymmärtävinäni, että Titebond ei olisi PVA-liima ollenkaan. Kirjainyhdistelmä oli jokin muu, mutta kun kemisti en ole, se ei jäänyt mieleen. PVA-liimat mainittiin erikseen.
 
AR, eli Aliphatic Resin. Ne jalostettiin PVAc-liimoista joskus aikaa sitten, mutta eivät ole tänne päin maailmaa ikinä kunnolla rantautuneet. Ovat ymmärtääkseni perusraaka-aineiltaan samoja PVAc-liimojen kanssa. Ne kuivuvat melko koviksi ja ainakin Titebondin avoin aika (ja myös kuivumisaika) on lyhyempi kuin käyttämilläni PVAc-liimoilla. Titebond jämähtää puristuksessa hyvin nopeasti, joten olettaisin tarvittavan puristusajankin olevan lyhyempi. Muistaakseni noita jalostettaessa pyrittiin myös parempaan sauman purettavuuteen. Omien kokemusteni mukaan osa PVAc-liimoista irtoaa lämmöllä yhtä helposti kuin Titebond, osa taas ei tahdo irrota millään vaikka kuinka lämmittäisi/kostuttaisi. Kolmas kehityskohde taisi olla sauman ryömimättömyys.
 
AR liimoista on kehitetty elastisempia versioita normaalikäyttöön. Yleensä rakenteiden elinkaarta ajatellen on suotavaa, että saumat pääsevät hieman elämään kosteusvaihteluiden mukana.
 
Titebondin etu kumminkin lienee esim. se, että liimasaumaa jyrsittäessä Titebond ei lämmön vaikutuksesta möhnäänny jyrsimen terään, kuten valkoisilla perusliimoilla kuulemma on tapana tehdä.
 
Totta. Tosin riippuu aika lailla saumasta onko tällä merkitystä vai ei.