Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Sarjahehkutuksessa putkien hehkulangat kytketään sarjaan (yllätys yllätys =)). Eli kaikissa hehkuissa menee samansuuruinen virta. Jos tuo muistelemani 12-14 volttia pitään paikkansa, niin sinne hehkuketjun päihin pitäisi saada kolmella putkella 36-42 volttia. Jos putkissa on yksilöeroja hehkun resistanssissa, putken vaihtaminen muuttaa kokonaisvirran arvoa. Eli hehku voi olla liian kylmä tai kuuma.
Tämän tietysti voi kompensoida sillä, että laittaa ketjuun virtareguloinnin. Muuntajalta vaaditaan siis kaksi eri käämiä, eli se 6.3V E-sarjalaisille ja joku muu, huomattavasti korkeampi, P-sarjalaisille (jännite riippuu putkien määrästä).
Toinen vaihtoehto on ajaa P-sarjalaisia rinnan, mutta silloin on joka hehkulle järjestettävä virtaregulointi tai luotettava siihen, että valmistustoleranssit ovat putkien välillä pieniä ja virta pysyy samana kaikissa putkissa. (ja myös siihen, että eri tyyppisillä putkilla sama hehkuvirta saadaan samalla hehkujännitteen arvolla. Lienee epätodennäköistä)

Sarjahehkutuksessa putkien hehkulangat kytketään sarjaan (yllätys yllätys =)). Eli kaikissa hehkuissa menee samansuuruinen virta. Jos tuo muistelemani 12-14 volttia pitään paikkansa, niin sinne hehkuketjun päihin pitäisi saada kolmella putkella 36-42 volttia. Jos putkissa on yksilöeroja hehkun resistanssissa, putken vaihtaminen muuttaa kokonaisvirran arvoa. Eli hehku voi olla liian kylmä tai kuuma.
Tämän tietysti voi kompensoida sillä, että laittaa ketjuun virtareguloinnin. Muuntajalta vaaditaan siis kaksi eri käämiä, eli se 6.3V E-sarjalaisille ja joku muu, huomattavasti korkeampi, P-sarjalaisille (jännite riippuu putkien määrästä).
Toinen vaihtoehto on ajaa P-sarjalaisia rinnan, mutta silloin on joka hehkulle järjestettävä virtaregulointi tai luotettava siihen, että valmistustoleranssit ovat putkien välillä pieniä ja virta pysyy samana kaikissa putkissa. (ja myös siihen, että eri tyyppisillä putkilla sama hehkuvirta saadaan samalla hehkujännitteen arvolla. Lienee epätodennäköistä)
 
Totta,katsoin putkidatoista tuon virran ja aivan,300mA se oli.
Näkyy olevan esim PCL82 hehkujännite 16V ja esim PCL84
joka oli videopääterööri,taas 15V .Vanhan putkitöllön skemasta saa hyvän kuvan miten ne toteutettiin,joissain tai oikeastaan kaikissa oli etuvastus,ja taisi olla NTC-vastuskin jolla estettiin turha syöksyvirta hehkuille.
Voisin tonkaista arkistoa ja katsoa mitä noista löytyy,ja periaatekytkentääkin vois löytyä.

Riittääkö vahvistus noilla kahdella asteella, en tiedä, vai tarvisiko vielä yhden triodin lisää ketjuun. PCL/ECL-putkella tehtyjen "hifi"-vahvistimien kytkiksiä netistä löytyy. Siis sellaisia, joissa linjatasoisesta signaalista vahvistetaan eteenpäin.
 
Mulla on yksi telkkarin kytkentäkaavio, ja siinä ainakaan ei ole kuin yksi PCL86 putki audiovahvistimena, johon tuodaan linjatason signaali. Kyllä tuolla tavalla "tavallisen" vahvistimen saa, kitaraa varten on kyllä sitten kaiketi lisättävä ainakin yksi aste lisää.

Mulla on yksi telkkarin kytkentäkaavio, ja siinä ainakaan ei ole kuin yksi PCL86 putki audiovahvistimena, johon tuodaan linjatason signaali. Kyllä tuolla tavalla "tavallisen" vahvistimen saa, kitaraa varten on kyllä sitten kaiketi lisättävä ainakin yksi aste lisää.
 
Joo,aika pitkään oli töllöissä kriittiset pääteasteet putkilla,
olivat aika hassun näköisiä kun yksi tai kaksi putkea jökötti
piirilevyllä,viimeisimpinä taisi stondata juovapäätteen putket,
alkusarjan piikivet ei soveltuneet suurjännittekytkimiksi,ja germaniumkivillä se ei onnistunut alkuunkaan.