Elektroniikka ja soitinrakennus ›

kävisikö LM358-operaatiovahvistin sen sijasta?
 
ja tarkoittaako tuo VCC kenties patteria? Jos tarkottaa, niin minkäköhän tehosta ja kokosta?
 
ja riippuuko ne oktaavit siitä potentiometrin arvosta?
 
LM358 kelpaa mainiosti. Vcc tarkoittaa yleisesti positiivista käyttöjännitettä (samoin kuin Vdd). Vss tai Vee puolestaan tarkoittavat negatiivista käyttöjännitettä, jota tässä kytkennässä ei ole.
 
Kuten linkin tekstissä sanotaan, yhden puolijakson aika on n. C*R, eli taajuus on n. 1/(2*C*R).
C:lle hyvä arvo on jotain 22-100nF. R:ksi kelpaa esim. 100k potikka. En nyt saa päähäni, olisiko lineaarinen vai logaritminen parempi, kokeile.
 
Oktaaveista: jos valitset esim. C=47nF, matalin taajuus on n. 1/(2*47n*100k)=106Hz. Tämä on lähellä kitaran avointa A-kieltä. Korkein riippuu siitä, kuinka pieneksi annat potikkasi säätyä. R ei saa käytännössä mennä nollaa, vaan joudut rajoittamaan sen johonkin järkevään minimiarvoon, joko mekaanisesti estämällä liian kääntämisen tai mieluiten sähköisesti laittamalla potikan kanssa sarjaan pienen vastuksen, esim. 4.7k voisi olla sopiva arvo. Nyt korkein mahdollinen taajuus on n. 1/(2*47n*4.7k)=2263Hz. Oktaavihan tarkoittaa aina taajuuden kaksinkertaistumista. Jos lasketaan vaikka siitä kitaran avoimesta A-kielestä (110Hz), tuosta vehkeestä löytyisi seuraavat oktaavin välein olevat A:t: 110Hz, 220Hz, 440Hz, 880Hz, 1760Hz ja vielä vähän päälle, eli reilut 4 oktaavia. Käytännössä joku 3 1/2 oktaavia lienee enemmän kuin tarpeeksi; muuten soittaminen menee aika vaikeaksi (ainakin Thereminillä).

Mutta eihän tuohon kai stereo potikkaa tarvi, vaan nuo molemmat systeemit tulevat siihen samaan potikkaan.

 
Wien-Bridge -oskillaattorin kanssa olisi tarvinnut stereopotikkaa (=kaksi erillistä säätövastusta samalla akselilla), koska siinä pitää säätää yhtä aikaa kahta vastusta taajuuden muuttamiseksi. Suosittelen kuitenkin alkajaisiksi tuota ensimmäisen linkin kolmio/kanttioskillaattoria, se on paljon yksinkertasempi.
 
Huomaa, että kun todennäköisesti aiot kytkeä tuon johonkin vahvariin, pitää kolmioaalto-outputtiin laittaa sarjaan DC-erotuskonkka. Esim. 1uF olisi sopiva arvo. Jos kolmioaalto kuulostaa liian säröiseltä, voit yrittää pehmentää sitä seuraavasti: laita lähtöön (DC-erotuskonkan jälkeen) potikka (esim. 10k lineaarinen), ikäänkuin volumepotikaksi kytkettynä, siis toinen laita lähtöön, toinen maihin ja keskikarvasta signaali ulos. Keskikarvan rinnalle kytke 2 diodia (1N4148) eri päin maihin. Sitten vielä pienehkö konkka (10n-100n, kokeile) keskikarvasta maihin. Nyt kun säädät volumea niin, että signaalin amplitudiksi tulee n. 1.4V huipusta huippuun, diodit leikkaavat kolmion kärjen pyöreäksi.

juuri tuota narusysteemiä tarkotin. Aivan prkeleen mielenkiintonen soitin. tai siis siltä se vaikuttaa. huvittais hulluna saaha edes sen tapanen (laadultaan huonompi) soitin.
 
Mutta se nykyaikaisempi systeemi saattaa olla helpompi vai mitä? Minkä nimisiä ne koskettimet on joissa on tollanen systeemi?
 
Tuli mieleen vielä yksi todellinen quick-and-dirty -hommeli:
 
katsopas ensin tästä linkistä alinta kuvaa:
 
http://www.tompolk.com/Tannerin/customtannerins.html
 
Taajuutta säädetään liu'uttamalla metallitankoa vehkeen reunalla. Kysessä täytyy olla jonkinlainen säätövastus, eli reunalla oleva musta aine on resistiivistä ja mitä pidempi pätkä sitä jää toisen laidan ja sauvan väliin, sen suurempi vastus. Kyselin nyysseissä miten tuollaisen liukuvastuksen voisi tehdä: vastaus oli yksinkertainen, lyijykynän lyijystä (=grafiitista). Testailin tuota eilen kotona ja hyvin pelitti "lyijykynävastus", tässä kuva:
 
http://kotisivu.mtv3.fi/mtme/vastus.html
 
Eli mahdollisimman pehmeällä lyijykynällä (kovat eivät toimineet ollenkaan) sotket monta kerrosta (kerrokset eri päin) lyijyä paperille, kontaktit esim. paperinliittimillä ja tadaa, siinä on säädettävä vastus, jonka voit kytkeä suoraan tuo kolmioaalto-oskillaattorin R:n paikalle. Säädettävän kontaktin saa kaikista parhaiten jollain pyöreällä sileällä metalliesineellä, esim. slideputkella tms.
En kyllä tiedä miten tämä käytännössä pitkällä aikavälillä toimii, mutta hyvä yhden illan lelu tuosta ainakin tuli.

entäpä, minkä arvonen potikka tuohon "system adj" kohtaan?

entäpä, minkä arvonen potikka tuohon "system adj" kohtaan?
 
Siis tarkoitat varmaan "symmetry adj"? Siinähän lukee 10k, se on ihan hyvä arvo, ja lineaarinen pitää tuon olla. Tuolla saa siis säädettyä kolmioaallon symmetriaa; joko taakse- tai eteenpäin kallelleen, suunnilleen keskiasennossa pitäisi tulla symmetristä kolmiota. En tiedä onko merkittävää vaikutusta soundiin pienellä epäsymmetrialla, voipi olla että ei. Sikäli koko trimmerin voisi korvata kahdella, vaikka nyt 4.7k, vastuksella.

okei, pitää käydä ostamassa ja sitten kysyä uuestaan ku kämmään :)

ellei rakentaminen ole hanskassa, saattaa olla hyvä tsekata tämän
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-146001.html
 
sisarlaite airSynth

ellei rakentaminen ole hanskassa, saattaa olla hyvä tsekata tämän
 
http://www.netzmarkt.de/thomann/thoiw3_artikel-146001.html
 
sisarlaite airSynth
 
ennemmin ostaisin/rakentaisin thereminin
 
Pääsen rakentaan systeemiä vasta ensviikolla. Muistakaa olla täälä sillon, nii voin kysyä neuvoa! :)

Ondes Martenotissa ei taida olla mitään potentiometria mikä pyörii narusta vetämällä.
 
Googlella hakemalla löysin erään kirjoituksen elektronisten soittimien historiasta jossa mainittiin yhdessä lauseessa ohimennen, että Ondes Martenotin ohjausmenetelmä perustuu muuttuvaan kapasitanssiin aivan samoin kuin thereminin ohjaus. Ondes martenotin naru liikuttaa kondensaattorin elektrodia, joka muuttaa kondensaattorin kapasitanssia.
Lisäksi toinen elektrodi on maadoitettu narussa olevan renkaan kautta soittajan kehoon.
 
Muuten theremin ja ondes martenot ovat siis identtisiä.
 
Martenotin ohjausnarusta on ilmeisesti puolet jotain johtavaa metallia joka on kiinni ohjausrenkaassa, ja toinen puoli jotain johtamatonta ainetta. Nämä puolikkaat ovat kiinni toisissaan muodostaen lenkin. Lenkki on sitten ripustettu kahden rullan ympärille, ja rullien toisella puolella on kondensaattorin toinen elektrodi.
 
Kun rengasta siirtää, niin narun metallisesta osasta suurempi osa siirtyy toisen elektrodin päälle, jolloin kapasitanssi kasvaa. Kun rengasta siirtää toiseen suuntaan, niin metallinen osa narusta siirtyy pois elektrodin päältä, jolloin kapasitanssi pienenee.

Ondes martenotin naru liikuttaa kondensaattorin elektrodia, joka muuttaa kondensaattorin kapasitanssia.
Lisäksi toinen elektrodi on maadoitettu narussa olevan renkaan kautta soittajan kehoon.
 
Muuten theremin ja ondes martenot ovat siis identtisiä.
 
Martenotin ohjausnarusta on ilmeisesti puolet jotain johtavaa metallia joka on kiinni ohjausrenkaassa, ja toinen puoli jotain johtamatonta ainetta. Nämä puolikkaat ovat kiinni toisissaan muodostaen lenkin. Lenkki on sitten ripustettu kahden rullan ympärille, ja rullien toisella puolella on kondensaattorin toinen elektrodi.
 
Kun rengasta siirtää, niin narun metallisesta osasta suurempi osa siirtyy toisen elektrodin päälle, jolloin kapasitanssi kasvaa. Kun rengasta siirtää toiseen suuntaan, niin metallinen osa narusta siirtyy pois elektrodin päältä, jolloin kapasitanssi pienenee.
 
Rakentakaapas joku mulle kestävä tollanen. Maksan 100e , kopan voin tehä ite

Thereminworld.com:in keskustelupalstalla joku kyseli zorro-nimimerkillä tätä samaa ondes martenotin rakennusohjetta. Siellä ehdotettiin ratkaisuksi saksalaista trautonium soitinta.
 
Trautoniumin ohjaus perustuu säädettävään vastukseen, hieman samanlaiseen kuin aiemmin esitetty lyijykynä&paperi-esimerkki.
Trautoniumissa on kiillotettu teräslevy joka toimii eräänlaisena otelautana. Tämän otelaudan ylle on pingotettu kieli joka on samanlainen kuin sellon kieli, tai kitaran punottu kieli. Tämä kieli poikkeaa tavallisesta sellon-/kitarankielestä siten että kielen ympärille punottu lanka on vastuslankaa.
 
Näin kieli on itsessään vastus, ja kun kielen painaa kiinni teräksiseen otelautaan, toimivat kieli ja otelauta eräänlaisena potentiometrinä jonka keskijalkana on teräksinen otelauta ja reunimmaisina jalkoina ovat kielen molemmat päät.
 
Tuollaisen punotun kielen valmistaminen voi olla aika hankalaa, mutta samanlaisen potentiometrin voi toteuttaa myös niin että "otelaudan" ympärille on kierretty vastuslankaa, ja kielenä voi olla vaikka tavallinen sähköä johtava kitaran kieli.
 
Tavallisesti vastuslangassa on resistanssia ilmeisesti muutamasta ohmista muutamaan kymmeneen ohmiin per metri. (www.kouluelektroniikka.fi :stä voi tilata vastuslankaa jossa on 44 ohmia/metri.) Tuo vastus on aika pieni, mutta jos vastuslangan kiertää esim. "otelaudan" ympärille, niin yhden metrin pituiselle otelaudalle saa noin 20 metriä lankaa, jonka yhteenlaskettu resistanssi on sopivampi, eli n. 800 ohmia.
 
Tuollainen 44 ohmia/metri vastuslanka voisi toimia tällaisena kielenä ihan yksinäänkin, ilman punomista, mutta metrin pituisella kielellä olisi resistanssia vain 44 ohmia, josta seuraa että kieleen kytketyn jännitteen täytyy olla pieni (ehkä alle 0,5 V.) Tällaisen pienen jännitteen voisi sitten vahvistaa yksinkertaisella vahvistimella sopivaksi, jotta sillä voisi ohjata syntetisaattorimodulia.

Thereminworld.com:in keskustelupalstalla joku kyseli zorro-nimimerkillä tätä samaa ondes martenotin rakennusohjetta.
 
joo, minä se olin sielläki.
 
Voiko kenties sellasta siniaalto-oskillaattoria ostaa mistään?
vaikka joltaki teistä?

tulee jotenkin mieleen kun kaverillani oli 80-luvulla opiskeluaikana kuplavolkkari, jota korjaili parkkipaikalla. Aina kun meni peukalo suuhun pyöräili veikkomme parin kilometrin päähän anttila-tavarataloon ja katsoi seuraavan työvaiheen Alfa-Merin oppaasta. Parhaana päivänä oli viisi anttilareissua, mutta kirjaa ei koskaan ostanut. Käytiin sitten muiden kavereiden kanssa ihailemassa ko. teoksesta mustia peukalonjälkiä sivujen laidoista...
 
No kyllä se siitä sitten lutviutuu ja kaikki kunnia yritteliäisyydelle.
 
Niin, sillä kaverilla on nykyään uutena ostettu Chrysler Voyager ;-)

nuo siniaalto-oskillaattorit on käsittääkseni monimutkaisempia ja niistä lähtee parempi ääni. Mutta kun minä en tajua niistä yhtikäs mitään, ja ainaki jenkeissä niitä myydään ihan elektroniikka kaupassa valmiina systeeminä, niin olis laitteen toimivuudenki kannalta parempi jos saisin sen ostettua valmiina :)
 
mutta huomena on taas kaupat auki

Googlella hakemalla löysin erään kirjoituksen elektronisten soittimien historiasta jossa mainittiin yhdessä lauseessa ohimennen, että Ondes Martenotin ohjausmenetelmä perustuu muuttuvaan kapasitanssiin aivan samoin kuin thereminin ohjaus. Ondes martenotin naru liikuttaa kondensaattorin elektrodia, joka muuttaa kondensaattorin kapasitanssia.
Lisäksi toinen elektrodi on maadoitettu narussa olevan renkaan kautta soittajan kehoon.
 
Muuten theremin ja ondes martenot ovat siis identtisiä.
 
En suosittele tätä Zorrolle. Itsekin käväisi mielessä, että yksinkertaisella levy- tai pikemminkin nauhakondensaattorilla voisi generoida joko DC-signaalin jolla ohjata VCO:ta (Voltage Controlled Oscillator) tai sitten tosiaan thereminin tapaan miksata kaksi oskillaattoria yhteen, joista toinen kiinteä ja toista moduloidaan tällä "narukonkalla". Tässä toteutustavassa vain mukana seuraavat kaikki thereminin ongelmat + muutamia uusia.
Thereminin keskeisin ongelma on mielestäni oskillaattorien stabiilisuus lämpötilan, kosteuden, auringonpilkkujen ;) yms. ulkoisten seikkojen suhteen. Stabiilisuuden maksimointi vaatii suurta huolellisuutta komponenttivalinnoissa ja toteutustavassa, eikä täydellistä tulosta saa siltikään aikaan. Käytännössä theremin kuin theremin vaatii aina virittämistä ennen soiton aloittamista. Lisäksi vire vaeltaa stabiilisuudesta riippuen joko hitaasti tai nopeasti pois kohdaltaan. Jos siis tavoitteena oli alunperin "kiinteävireinen" soitin, jossa samasta kohtaa otelautaa löytyy aina sama sävel, ei tämä toteudu thereminin periaatteella.
 
Uusia ongelmia syntyy tuon narukondensaattorin toteutuksesta. Kondensaattorissa elektrodien välisellä etäisyydellä on suuri merkitys kapasitanssiin (C=(A*e)/d, A=pinta-ala, e=dielektrisyysvakio (ilmassa n. 8.85pF/m, d=elektrodien välinen etäisyys). Tämä johtaa siihen, että oskillaattoria säätävän levy/narukondensaattorin mekaanisen toteutuksen tulisi olla äärimmäisen särmä. Siis joka ainut kerta, kun kondensaattorin elektrodit liikkuvat toistensa limitse, niiden etäisyyden pitäisi olla täsmälleen sama, mieluiten millin osien tarkkuudella.
 
Jos pyritään maksimaaliseen toteutuksen helppouteen ja maksimaaliseen toimintavarmuuteen, mielestäni ainut järkevä vaihtoehto on joku suoraan audiotaajuudella toimiva oskillaattori, jonka taajuutta tavalla tai toisella ohjataan säädettävällä vastuksella. Esim. tuo Tommi S.:n julkituoman Trautoniumin ohjausperiaate voisi olla yksi konsti, tai sitten se lyijykynähomma (ei välttämättä niin kovin luotettava) tai se potikan naruohjaus.

nuo siniaalto-oskillaattorit on käsittääkseni monimutkaisempia ja niistä lähtee parempi ääni. Mutta kun minä en tajua niistä yhtikäs mitään, ...
 
Jos päädyt tuohon jo varhaisessa vaiheessa esiintyneeseen ideaan ohjata narulla potikkaa, joka säätää oskillaattoria, voit helposti tehdä itse stereopotikalla säädettävän sinioskillaattorin. Kas tässä kuva:
 
http://www.ecircuitcenter.com/Circuits/opwien/opwien.htm
 
Tuossa vastuksia R1 ja R2 pitää säätää yhtä aikaa sillä stereopotikalla, että taajuus muuttuu.
 
Toinen mielestäni täysin kelpo vaihtoehto on tuo edellä esiintynyt kolmioaalto-oskillaattori ja siihen ns. "sine-shaper" perään (2 vastusta tai potikka, 2 diodia ja 1 konkka, ks. tämän ketjun 2. sivun 2. ylin viesti) Tässä on se etu, että tuon oskillaattorin taajuutta voi säätää helposti yhdellä vastuksella. Voin yrittää huomiseksi äänitellä näytteitä tuolla "lyijykynäthereminilläni", niin voitte itse kuunnella miltä kuulostaa.

http://www.angelfire.com/music2/theanalogcottage/ribcont.htm
Tuolla on piirustus yksinkertaisen "ribbon controller":in valmistuksesta. Se toimii samalla tavalla kuin tuo trautonium ohjaus, mutta "kielenä" on vastuslangan sijaan pätkä videokasetin nauhaa. Yllättäen videokasetin, tai vaikka C-kasetin, nauha on johtavaa ainetta (ei ilmeisesti kaikissa kaseteissa), jonka vastus on noin 1 megaohmi/metri.
 
Myös staattiselta sähköltä suojaavia muovipusseja voi käyttää vastusmateriaalina, vaikkakaan kaikki pussit eivät sovellu vastusmateriaaliksi.
 
www.elfa.se/fi/ osoitteessa on ELFA:n verkkokauppa.
Kun tuolla laittaa hakukoneeseen hakusanaksi 2100R, niin löytyy ESD-suojapussi, tyyppiä 2100R. Tämän pussin ulkopinnassa mainitaan olevan vastus, jonka voi mitata mittarilla, joten sen luulisi soveltuvan myös tällaiseen "ribbon control":iin.
Suurin koko on 30x40 cm, ja jos pussin leikkaa auki, niin siitä saa leikattua 2*40cm pituisen liuskan.
ELFA:ssa on myös toisentyyppisiä pusseja, mutta tuolla verkkokaupassa niiden pienin tilauskoko on 100 kappaletta, ja hinta on silloin muutamia kymmeniä euroja, kun taas 2100R pusseja voi tilata yksitellen, ja suurimman koon hinta on noin 6 euroa (plus postikulut).
 
Tuota suojapussia (ja videonauhaakin) kannattaa käyttää samalla tavalla kuin sitä lyijykynää paperissa, eli pussista leikattu liuska kiinnitetään johonkin alustaan, ja jollain johtavalla osalla kosketetaan sitten tätä alustaa.

http://www.angelfire.com/music2/theanalogcottage/ribcont.htm
Tuolla on piirustus yksinkertaisen "ribbon controller":in valmistuksesta. Se toimii samalla tavalla kuin tuo trautonium ohjaus, mutta "kielenä" on vastuslangan sijaan pätkä videokasetin nauhaa. Yllättäen videokasetin, tai vaikka C-kasetin, nauha on johtavaa ainetta (ei ilmeisesti kaikissa kaseteissa), jonka vastus on noin 1 megaohmi/metri.
 
Myös staattiselta sähköltä suojaavia muovipusseja voi käyttää vastusmateriaalina, vaikkakaan kaikki pussit eivät sovellu vastusmateriaaliksi.
 
Tuo videokasetti olisi loistava tässä käytössä, mutta minä en ainakaan saanut yhdestäkään kasetista mitään vastuslukemia. Kokeiliko kukaan muu? Tuossa pitää varmaan olla joku tietynlainen kasetti.
 
Töissä kokeilein eilen hopeanvärisiä, punertavia, mustia (Farnell) ja tavallisen muovipussin näköisiä ESD-pusseja. Farnellin musta pussi toimi hyvin, muut eivät ollenkaan.

Voin yrittää huomiseksi äänitellä näytteitä tuolla "lyijykynäthereminilläni", niin voitte itse kuunnella miltä kuulostaa.
Nyt löytyy täältä pari ääninäytettä + skema:
 
http://kotisivu.mtv3.fi/mtme/theremin.html

hieno ääni tuossa sinisysteemissä
 
http://kotisivu.mtv3.fi/mtme/oskillaattori.jpg
noilla schemoilla sait sen siniäänen?
 
entäpä ku on nuo kolmio ja siniulostulot, niin pitääkö niille molemille olla omat jakit?
 
ja jos vaikka laittaa mono-jakit, niin mistä tulee siihen toiseen systeemiin maa(?)piuha?