Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Nauhojen liimaaminen otelautaan on huono idea.
Ainakin jos pitkää ikää kitaralle toivoo joskus eteentulevan nauhojen vaihdonkin suhteen.
Liimattuja nauhoja ei onneksi usein tapaa, ainakaan tehtailta.
Lämpö auttaa liimatuissa jos on lämpöön sulavaa, epoksilla vaikka kiinnitetty on sitten jo käytännössä mahdotonta irroittaa vaurioitta.
Jos nauhoja ei ole liimattu ja irti pitäisi saada, niin lämmityksestä ei ole mitään hyötyä, metallia jota koittaa irti laajentamaan?
 
Vai perustuuko kyseinen lämmöllä medodi siihen että puu kutistuu enemmän? Mutta lähteehän liimaamattomat nauhat sopivilla työkaluilla muutenkin.
Nauhoissa on pienet "väkäset" joiden on tarkoitus pitää ne paikalla.
Jos uutta tilalle, niin ei vanhoihin väkäsloviin, vaan viereen.
Nauhoitushommissa on olennaista esitaivuttaa nauha.
Mielellään keskeltä hieman koholla asennettaessa ja muovipää vasaralla pohjaan on oma mieltymys, en väitä ainoaksi tai muuten toimivammaksi kun joku muu tapa, mutta koeteltu.
Aika standardi näkyy nykyisin olevan nauhojen "köli" paksuuksiltaan, otelautaan uppoavassa osassa.
Vintage kitaroissa on monen paksuisia ja sikäli haasteellista.

Kyllä minä pitäisin lämmitystä nauhojen irroituksessa tärkeänä. Minä teen sen aina nauhoja irroitettaessa. Nauha irtoaa paljon helpommin, eikä juuri tule "chippejä". Olen mm. WAL-bassojen tekijältä (Peter Stevens) ihan kasvokkain kuullut asian. Samoin sanoo tämä Dan Erlewine kirjassaan.
Eli siinä ymmärtääkseni lämpö pehmentää mahdollisen liiman (hajottaa sidoksen), lian, kuivuneen öljyn jne. Ja ikäänkuin voitelee nauhan. Ehkä myös hieman laajentaa nauhauraa. Vaahteraotelautaan tulee "palo"jälkiä, jos lämmittää liikaa.

Epoksikin "irtoaa" kyllä kolvin lämmöllä. Syy miksi en käytä nauhoissa epoksia, on se että jos on rasvainen/öljytty puu (mm. ruusupuu), niin epoksi ei välttämättä kovetu. Ja se on hyvin ikävä kaapia pois, ja aloittaa homma alusta.
 
Minä kyllä varmistan uudelleen nauhoituksessa nauhat liimalla. Ja pidän sitä oikein hyvänä asiana. Ja hyvin näkyy pelittävän. Vaihdoin joskus 15 vuotta sitten pääkeikkabassoon nauhat. Otin fret benderilä esitaivutetujen nauhojen nystyröistä hieman pois, jolloin ne menivät painamalla paikoilleen. Pikaliima oli valmiina urassa. Eikä mitään irtoamisia, huonoa sointia jne. ole ilmaantunut.

Vasarointi on perinteinen tapa, mutta uudelleen nauhoituksessa ed. tapa toimii mielestäni paremmin. Ja vaikka vasaroisinkin, niin käyttäisin liimaa, sellakkaa varmistuksena.
 
Ns. Fret bender on hyvä olla. Mulla on DIY-peli, kun oli niin kallis.
 
Toi on hyvä opiskella.
http://www.amazon.co.uk/Guitar-Play … r-Repair-Dan-Erlewine/dp/0879309210

Ok,Okabassin kokemukseen on uskominen.
Omani ei ole kun 5:stä nauhojen vaihdosta ja hyvin menivät liimaamatta.
Irroituksessa oli yksi tapaus jossa epoksilla kiinni ja kokeilin lämmöllä huonolla menestyksellä ja lopulta tuskastuneena vaihdoin koko otelaudan.
Kuten mainittua, niin eri metodeillakin päästään usein hyvään lopputulokseen.

Amerikan opaskirjoissakin sanotaan, että epoksilla liimatut nauhat saa lämmittämällä irtoamaan. En tiedä sitten ovatko epoksit ennen vanhaan olleet erilaisia.

Kefiiri: Amerikan opaskirjoissakin sanotaan, että epoksilla liimatut nauhat saa lämmittämällä irtoamaan. En tiedä sitten ovatko epoksit ennen vanhaan olleet erilaisia.
 
Olemme liimanneet nauhat epoxilla yli tuhanteen valmistamaamme kitaraan. Nauhojen vaihdon yhteydessä olemme irrottaneet nauhat kostuttamalla otelataa nauhan viereltä ja kuumentamalla silitysraudalla. Irrottaminen on lähes aina sujunut vaurioitta. Aloimme käyttää epoxia kun huomasimme kitaroiden soivan paremmin nauhat liimattuina.
 
Nauhat voi liimata hieman väljempiin uriin jolloin kaulaan ei tule jännitystä tai jopa taipumaa kireistä nauhoista johtuen. Nauhat eivät huolellisesti liimattuina ala koskaan nousta ylöspäin.
 
Työtä epoxilla liimatessa on hieman enemmän mutta mielestämme lopputulos on parempi.

Ok, uskotaan että epoksillakin voi nauhoja kiinnittää ja saada jopa myöhemmin irti.
Itselläni veneenveistoajoilta jäi mieleen kokemusta liimaamisista.
Puuta puulle tosin yleensä.
SP-106 oli yleisimmin käyttämäni ja sai kyllä niin naimisiin palikat ettei uunissa lämmittäminen eikä muutkaan metodit saaneet aikaan että saumasta olisi irronnut.
Aina puu antoi rasituskokeessa periksi ennen liimasaumaa ja sikäli pidin "lopullisena" ratkaisuna epoksia.
Tuli todettua esim että ns linnunokka metodilla rimoista kasaan mastot ja puomit onttoina oli jäykkyydeltään melkein tuplat umpipuuhun verrattuna ja huomattava painonsäästö.
Koepalaa jäi yli testata ja 10t tunkin puristukseen, puu petti, ei liimasauma.
Mutta epokseissakin on tietysti erilaisia, joku "pehmeämpi" versio siis ilmeisesti toimii nauhoissa ja hyvä niin.
Taas ollaan viisaampia.

Azolith: Ok, uskotaan että epoksillakin voi nauhoja kiinnittää ja saada jopa myöhemmin irti.
Itselläni veneenveistoajoilta jäi mieleen kokemusta liimaamisista.
Puuta puulle tosin yleensä.
SP-106 oli yleisimmin käyttämäni ja sai kyllä niin naimisiin palikat ettei uunissa lämmittäminen eikä muutkaan metodit saaneet aikaan että saumasta olisi irronnut.
Aina puu antoi rasituskokeessa periksi ennen liimasaumaa ja sikäli pidin "lopullisena" ratkaisuna epoksia.
Tuli todettua esim että ns linnunokka metodilla rimoista kasaan mastot ja puomit onttoina oli jäykkyydeltään melkein tuplat umpipuuhun verrattuna ja huomattava painonsäästö.
Koepalaa jäi yli testata ja 10t tunkin puristukseen, puu petti, ei liimasauma.
Mutta epokseissakin on tietysti erilaisia, joku "pehmeämpi" versio siis ilmeisesti toimii nauhoissa ja hyvä niin.
Taas ollaan viisaampia.
 
Tuota SP 106 epoksia olemme käyttäneet nauhojen liimaamiseen kymmeniä vuosia lähes yksinomaan. Nauhojen irrottamisessa ei ole ollut ongelmia. Se silitysraudalla kuumentaminen pehmentää epoksin kuin epoksin ja kostuttaminen pehmentää otelautapuun. Silitysraudan pitää vain olla tarpeeksi kuuma.
Kahden puun toisiinsa liimauksessa epoksi, joskus jokin muukin liima, pitää ja puu lohkeaa rasituksessa ensin. Tilanne on nauhojen kohdaalla ihan toinen

Tympee Huttunen: Tikusta asiaa, mutta kaulanhan ei kuulu olla tikkusuora "kisäsäädöissä" ja suorasta puhuminen vähän hämää. Tuossa korjaaja katsoo vain, ettei kaula ole kierossa. Ehjän kitaran kaula toki voidaan säätää suoraksi, mutta soittotarpeisiin sen kuluu olla vähän kovera.
 
Aha. Paitsi että makuasioita nämä. Itse diggaan juuri siitä kun nauhojen hionnan jälkeen kaulan saa säädettyä ihan tikkusuoraksi. Vasta kun alkaa kulumaa tulemaan niin särinät alkaa ja siinä kohtaa tulee kaularautaa hieman löysättyä. Silti, mitä suorempi, sitä parempi, munsta. Mutta henkilökohtaisia mieltymyksiähän nämä ja toki myös kielet vaikuttavat.

Joo... mun mielestä taas kieliä ei saa yhtä alas ilman räminöitä jos kaula on ihan suora, verrattuna siihen jos siinä olisi se kisarelief. Mutta suoran kaulan kannattajia aina löytyy, ehkä siinä on oma soittotuntumajuttunsa, eihän kielten loputtoman alhaalla tarvi ollakaan.

Tehtailta lähtökohta on aina suora kaula.
Hyvä niin, näkee tai mittaa paremmin kuinka suora on oikeasti.
Jos nyt oikein nutaamaan pilkkua käydään niin intonaatio heittää koverassa, koska lyhentää skaalaa.
Tosin niin vähän ettei seikasta ole haitaksi ainakaan kuultavaksi jos muuten kohdillaan satula, tallapala (t) ja nauhat.
Sähkökitaroissa löytää helpommin "kompromissin" kun tallapalat on ruuvattavissa, akustisissa työläämpää.
Joskus törmää nauhat hiottuihin kitaroihin joissa nauhojen kruunaaminen on jäänyt työkalujen puutteesta tai muuten ja silloin nuotilleen osumisessa on nähty isojakin eroja.
Tehtaaltakin on nauhojen muodoissa eroja, jonkun eran Gibsoneissa oli mielestäni hieman kulmikkaita nauhoja, vai sattuiko siten että omalle kohdalle osuneet oli kaikki viilattu kauttaaltaan tasaisiksi?
Vaikea kuvitella, ammattitaitoinen nauhaviiluri hioo kaikki samaan tasoon ja pyöristää sitten.
Periaatteessa hieman tasaisilla nauhoilla olisi kyllä puolensa.
Urautuminen soittaessa vähenisi, tasaisen kulutuksen kestävyys kasvaisi varsinkin paljon kieliä venyttetteleville, mutta pitäisi satulaa viedä kauemmaksi ja lopulta vain enemmän säätämistä intonaation kanssa.
Eli tuskin tulevaisuutta sekään.
Entä rosterinauhat, kestävyyttä tulee heti reippaasti lisää.
Puhumattakaan muista seoksista, titaanipäälystetyt?