Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moi.
 
Lastinen: Seison tosi mielelläni korjattuna:) Mulla on vain omakohtaisia kokemuksia, että trankkunuppia täysillä huudettuna saa aikaan elementtien kärähtämisen, vaikka elementit olisi suunniteltu paljon suuremmalle teholle. Olen ymmärtänyt tämän johtuvan trankkujen clippaamisesta, jossa siniaalto muuttuu kantiksi ja tuottaa jotain korkeita taajuuksia mikä rikkoo kajarin. Tästä on kenties lähtenyt vallalla oleva myytti siitä, että pieni vahvistin rikkoo helpommin kaiuttimen, mitä iso.
 
PA vahvistimilla ja elementeillä ei ole juurikaan muuta yhtäläisyyttä instrumenttivastaavien kanssa kuin ulkonäkö.
Suunnittelulähtökohdat ja topologiat kun usein ovat aivan toiset.
 
Instrumenttikaiutinkaapeissa käytetään myös aniharvoin (jakotaajuudeltaan) oikein mitoitettuja diskanttielementtejä, joten siinäkään mielessä yleistäminen tai vertaileminen ei ole kovin mielekästä.
 

 
Kuten aiemminkin jo mainittiin, ylenmääräinen teho se on se mikä ehjällä vahvistimella ajetun diskanttielementin yleensä tappaa.
 
Alapääelementin toisaalta tappaa yleisimmin syystä tai toisesta tapahtuva maksimi liikepoikkeaman ylitys, mutta se on tässä tapauksessa toinen juttu se.
 

 
Ylenmääräinen teho diskanteille taasen on pääsääntöisesti seurausta kokemattomuudesta ja/tai välinpitämättömyydestä.
 
Tässä(kään) tapauksessa vahvistimen ilmoitetun tehon suhteella kaiuttimen termiseen tehonkestoon ei juurikaan ole merkitystä, urpo rikkoo elementin joka tapauksessa.
"Liian tehokkaalla" vahvistimella tuhoutuu kyllä sitten yleensä koko läjä jos suojaukset eivät ole kunnossa.
 
"Liian tehottomalla" menee vain diskantit.
 

 
Ilman erikoismittalaitteita ei tavallisella sukankuluttajalla ole mitään mahdollisuutta edes mitata puhekelalle menevää tehoa, muuttujia on aivan liikaa.
Tahot joilla moinen tietotaito ja laitteet ovat hallussaan, eivät yleensä moisia mittaile kuin korkeintaan (diskantti)elementtien suojauspiirejä sunnitellessaan.
 
Tästäkin syystä diskanttipiirien yhteydessä usein löydettävien "lamppujen"/ "sulakkeiden / "lasijuttujen" ominaisuudet ovat tarkkoja, mitä tahansa kantaan tai juotosrasteriin sopivaa ei kannata vaihdokiksi MUTU:n siivittämänä kokeilla jos haluaa piirin yhä suunnitellulla tavalla toimivan.
 

 
Nyrkkisääntönä usein mainittu 2*teho kanttiin sinistä mentäessä ei luonnollisestikaan käytännössä ihan pidä paikkaansa, seikka joka on helposti visualisoitavissa alltomuotojen pinta-aloista, mutta ihan oiva lähtökohta kaiutinelementin kantilta.
 
Kumpaakaanhan aaltomuotoa ei toki musiikissa puhtaana edes esiinny, kanttia varsinkaan.
Äärimmäisen harvassa ovat nimittäin kaupalliset vahvistimet jotka pystyvät kanttiaallon maksimitehollaan puhtaasti toistamaan, eikä toki ole tarkoituskaan.
Em. syystä kanttia käytetäänkin mittasignaalina usein kun vahvistimen ominaisuuksia äärirajoilla haarukoidaan.
Siniä taasen käytetään mm. tehon määrittelemiseen hyvän toistettavuuden ja "lempeyden" vuoksi, audiokäytössä ala-arvoisenkin vahvistimen saa 1KHz sinisignaalilla ihan kohtuullisen oloiseksi.
 

 
Tehonkesto kun on vain yksi suure monien joukossa kun kaiutinelementin epäkiitollista osaa signaaliketjussa tutkitaan.
 
Huomattavasti enemmän kuin pelkkää raa'an U*I tulon suuruutta johonkin vakioresistanssiin puhekelaa lämmittämään niin ettei mitään irtoa tai katkea, asiaan vaikuttaa taajuus sekä elementin impedanssi kyseisellä taajuudella.
 

 

 
Lastinen: Ilmiö tulee aika ajoin ilmoille keikkapaikoissa, joissa alitehoista pa:ta on huudatettu niin, että diskantit ovat historiaa. Ilman jakosuodinta, olisi muutkin (kuten kitarakaapeissa voi käydä).
 
Lastinen: Kuten aiemmin sanoin: jakosuotimen ansiosta vain diskantit hajoaa. Kitarakaapissa sulla ei ole jakosuodinta.
 
Ilman jakosuodinta diskantit olisivat historiaa het' ensimmäisestä pihauksesta alkaen.
 
Alempien taajuuksien toistoon tarkoitettujen elementtien toiminta ei korkeista äänistä ole niiden suhteessa pienistä energamääristänsä johtuen moksiskaan.
Toki, jakotaajuuden yläpuolinen informaatio suodatetaan alapääelementeistä jakotaajuuden yläpuolelta pois oikein suunnitelluissa monitiejärjestelmissä koska muuten ko. taajuudet sotkisivat yläpääelementin toimintaa ja suuntakuviota tarpeettomasti.
Alapääelementin toimivuuteen ko. korkeilla äänillä ei ole mitään vaikutusta.
 
Ainoastaan tarkoituksella ylijäykillä ripustuksilla varustetuilla elementeillä on kuuloalueella ala- ja ylärajataajuus jolla toiston voidaan käytännössä sanoa loppuvan, kaikki muut dynaamiset (joita valta osa elementeistämme ovat) elementit toistavat jollain äänenpaineella aina kuuloalueen alapuolelta reippaastikin yli saakka.
 
Käyttökelpoinen taajuusalue jonka mm. tehonkesto, herkkyys, suuntakuvio yms. usein määrittelee, on sitten totaalisen eri asia.
 

 
treble: Juu mutta onko tämä normaalia break-inin yhteydessä? Noissa joissain tapauksissa joidenkin mukaan on?
 
Olen kenties puukorva, mutten ole kuunaan huomannut elementtien (MI/PA) juurikaan sisäänajoja tarvinneen.
 
Mikä ei missään nimessä tarkoita etteikö sisäänajo olisi tarpeellinen, varsinkin jos valmistaja näin kehoittaa tekemään.
Näkemissäni sisäänajo-ohjeissa on kyllä sekä signaalin laatu, voimakkuus että amplitudi selkeästi ja tarkkaan määritelty, koskaan en ole nähnyt mainintaa instrumenttisignaalin käyttämisestä.
 
Enkä ole koskaan uusilla elementeillä mitään sisäänajohajuja myöskään huomannut.
Vahingossa (/typeryttään) on kyllä elementtejä tullut vuosikymmenten saatossa tärvättyä siinä missä kaikki muutkin, joten haju sinänsä on tuttu.
 

 
treble: Juu. Eilen soittelin ja hajua lukuunottamatta kaikki ok. Soundi on terve. Taidan nyt silloin tällöin tuota käydä luukuttelemassa ja katsoa mitä tapahtuu. Kai se jossain vaiheessa sopimuksen irtisanoo? :D
 
Oikosulku elementissä (=ääretön kuorma) kyllä sitten tappaa melko varmasti trankkumarsusi päätteen kaiuttimien kytkennästä riippumatta, ja jos elementit ovat sarjassa, puhekelan langan katkeaminen (=ei lainkaan kuormaa) ei tee hyvää putkipelille.
 
T:Samuli