Luthier: Teimme joskus yli 30 vuotta sitten silloisella työpaikallani elektrolyyttistä kultausta. Löysimme menetelmän jossa ei tarvinnut käyttää syanidia. Silloin kultaukset jaoteltiin niin että kulutuselektroniikkalaitteissa oli 1-2 mikronin kultaus, teollisuuselektroniikassa
10-15 mikronia ja armeijan vehkeissä 25 mikronin kultaus. Tuota ohuinta pinnoitetta kutsuttiin kultahivelyksi ja siinä oli kai selviä reikiä jo valmiiksi.
Aikoinaan puhuttiin dubleesta. Siinä esim. kellonkuoressa vars. runko oli esimerkiksi hopeaa, ja ohut kultalevy valssattiin siihen kiinni. Paksuudeltaan muistaakseni jotain muutama kymppi. Sitten alettiin säästämään, ja tuli nämä kemialliset kultaukset. In porto perse vitulus est. Käännös: "Satamassa on vasikka". | 
okabass