Elektroniikka ja soitinrakennus ›

ATIA: Olisihan se hienoa kun omasta metsästä puut kaataisi ja tekisi niistä soittimia. Mutta saisi siinä kärsivällinenkin olla, ties montako vuotta sitä puuta pitää kuivattaa että siitä tulee sellaista josta tulee hyvä soitin?
 
Mulla on omasta metsästä vaahteraa ja leppää odottelemassa, että joskus kasvatan lehmän hermot ja aika riittäisi näpertelyyn...

Tuossa siisti jenkkimännystä tehty kitara:
 
http://zacharyguitars.com/120207pics.htm
 
Toinen enempi eurooppalaisesta Ikea-männystä (tai mistä lie) tehtyjä soittimia:
 
http://zacharyguitars.com/120300pics.htm
http://www.zacharyguitars.com/070209pics.htm
http://www.zacharyguitars.com/240500pics.htm
 
Tuollain laminoituna voisi käytää moniakin suomalaisia puulajeja jotka eivät kasva riittävän isoiksi.
 
Voisikohan "teollisesti" tuotettua, nopeasti kasvatettua puuta sitten vanhentaa ja parantaa esim. lämpökäsittelyllä? Lankkukitaran runkopuuna suomalainen mänty olisi kyllä muuten hyvää puuta, tiheys ainakin olisi sopiva tarkoitukseen. Paulowniaa pitäisi jonkun alkaa kasvattamaan Suomessa...

Moi!
 
Mitä vaatimuksia on kaulaan käytettävälle puulajille? Sen pitänee varmaan olla ainakin suhteellisen taivutuslujaa ettei mene mutkalle? Ja sellaista ettei kierry mutkalle sivusuunnassakaan?
 
Minkälaista otelauta materiaalin tulee olla? Siihen tulee nauhat kiinni ja sen tulee kestää sormista tulevaa kulutusta, rasvaa ja likaa?
 
Runko voinee lankkukitarassa olla mitä vain mikä pysyy kasassa silloinkin kun siinä on kaula kiinni ja kielet kireällä?
 
T: at

Eikai sille nyt mitään suoraa ohjetta ole olemassa noille kaula- ja runkopuille. Koivukin toimii, jos sen laminoi ja/tai laittaa myös vahvikkeet. Jos runkopuu on helposti työstettävissä, on se suuri plussa. Otelaudan voi aina lakata, jos pelkää, että puu ei kestä.
 
Yleisesti puun pitää olla kuivaa ja kuivausvaiheessa pitää huolta, että puu myös pysyy suorassa. Eli jos omasta mettästä käyt kaatamassa esim. koivua, on hyvä huolehtia vähän painoa siihen päälle, ettei puu pääse elämään liikaa.

Vahooo: ... Yleisesti puun pitää olla kuivaa ja kuivausvaiheessa pitää huolta, että puu myös pysyy suorassa. Eli jos omasta mettästä käyt kaatamassa esim. koivua, on hyvä huolehtia vähän painoa siihen päälle, ettei puu pääse elämään liikaa.
 
Ei painoa puun päälle, vaan annetaan puun taipua luontaisesti: puuhun ei jää jännitteitä niin paljoa. Parhaiten kaulapuu kuivuu pystyasennossa nojallaan.

Ekman: Ei painoa puun päälle, vaan annetaan puun taipua luontaisesti: puuhun ei jää jännitteitä niin paljoa. Parhaiten kaulapuu kuivuu pystyasennossa nojallaan.
 
Mulla on n. 65 cm pätkä halkaisijaltaan n.25 cm pihlajaa ollut vajaan vuoden pystyssä kuivumassa. Jos jotain kiinnostaa, sen saapi täältä hakea - itse tuskin sillä mitään teen.

Tuollaisesta voisi joku taitaja tehdä varmaan jokusen kaulan. Jos ei kitaraan niin johonkin muuhun.
 
Miten hyvin tuollainen puu kuivuu vuodessa? Varmaan sellaista saa vielä kuivattaa muutaman vuoden lisää?
 
Eikö kukaan käytä kuusta sähköisissä soittimissa? Akustisen kitaran kansia kuusesta on käsittääkseni tehty, kokopuu kuusikansia.

ATIA: Moi!
 
Mitä vaatimuksia on kaulaan käytettävälle puulajille? Sen pitänee varmaan olla ainakin suhteellisen taivutuslujaa ettei mene mutkalle? Ja sellaista ettei kierry mutkalle sivusuunnassakaan?
 
Toisin sanoen kaulamateriaalin pitää olla jäykkää ja resonoimatonta. Suomen oloissa varsikin kun ilmankosteus vaihtelee aika rajusti hiilikuitu- ja komposiittimateriaalit (flaxwood) ovat varmaan parhaita kaulamateriaaleja, mutta ne eivät varsinaisesti ole puuta (vaikkakin flaxwood tehdään nykyään havupuukuidusta, aiemmin pellavakuidusta).
 
Mutta jos katsoo mitä soitinrakennuksen ammattilaiset käyttävät niin esim. Korpi instruments myy tuollaisia materiaaleja:
 
http://www.korpi-instruments.com/tuotteet_puut.html
 
Warmothin sivuilta löytyy jonkinlainen analyysi erilaisista kaulaan ja/tai otelautaan käytettävistä puumateriaaleista:
 
http://www.warmoth.com/Guitar/Necks/NeckWoodsPop.aspx
 
Eikö kukaan käytä kuusta sähköisissä soittimissa? Akustisen kitaran kansia kuusesta on käsittääkseni tehty, kokopuu kuusikansia.
 
Kuusi on jäykkä ja kevyt ja siitä saadaan sopivalla rimoituksella vahvistamalla hyvin akustisen kitaran sointia vahvistava kansi. Kuusesta saa varmaan sähkökitaran lankunkin aikaiseksi (pihka voi olla ongelma), puoliakustisissa sitä varmaan käytetäänkin vaikka yleensä nekin ovat vaahteraa.

Moi!
 
En tiennytkään että Flaxwoodit tehtiin ennen pellavakuidusta. Mulla on vanha Flaxwood. Ei soinnissa ole valittamista. Miksiköhän se alunperin tehtiin pellavakuidusta? Olisiko tarkoitus olla tehdä se jostain jämämateriaalista joka olisi ollut tosi halpaa? Ja sitten siirtyneet käyttämään laadukkaampaa kun firma alkoi vetää ja oli enemmän motivaatiota maksaa raaka-aineesta? Itsestäni tuo pellavakuitu kuulostaa ideana tosi oudolta soittimen yhteydessä. Keskustelin aikoinaan tuon puukuitumateriaalin kehittäjän kanssa mutta en koskaan tullut kysyneeksi mitä lajia se luonnonkuitu on, kun oletin että se olisi puuta. Ihmekös että niissä uudemmissa Flaxwoodeissa on jotenkin erilainen sointi, sellainen terävämpi.
 
T: at
 
edit: poistin ilmoituksen torilta

ATIA: Moi!
 
En tiennytkään että Flaxwoodit tehtiin ennen pellavakuidusta. Mulla on vanha Flaxwood joka on torillakin myynnissä. Ei soinnissa ole valittamista. Miksiköhän se alunperin tehtiin pellavakuidusta? Olisiko tarkoitus olla tehdä se jostain jämämateriaalista joka olisi ollut tosi halpaa? Ja sitten siirtyneet käyttämään laadukkaampaa kun firma alkoi vetää ja oli enemmän motivaatiota maksaa raaka-aineesta? Itsestäni tuo pellavakuitu kuulostaa tosi oudolta soittimen yhteydessä. Keskustelin aikoinaan tuon puukuitumateriaalin kehittäjän kanssa mutta en koskaan tullut kysyneeksi mitä lajia se luonnonkuitu on, kun oletin että se olisi puuta.
 
T: at
 
Luulen että pellava oli kalliimpaa kuin nykyisin käytettävä materiaali. Sun kannattaa kuitenkin kysyä noita asioita Veijo Rautialta ja kumppaneilta itse. Tässä vanha juttu T&T lehdestä:
 
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/article35750.ece
 
Flaxwoodin Hybrid on omalla hankintalistalla (samanlaista kun ei voi itse rakentaa, eivätkä taida lähteä myymään pelkkiä kauloja).

ATIA: Tuollaisesta voisi joku taitaja tehdä varmaan jokusen kaulan. Jos ei kitaraan niin johonkin muuhun.
 
Kyllä tuosta pöllistä ammattimies tekee melkein mitä vaan.
 
ATIA: Miten hyvin tuollainen puu kuivuu vuodessa? Varmaan sellaista saa vielä kuivattaa muutaman vuoden lisää?
 
Asiantuntija en ole, mutta aikamoinen raakilehan tämä vielä taitaa olla.

mhelin: Flaxwoodin Hybrid on omalla hankintalistalla (samanlaista kun ei voi itse rakentaa, eivätkä taida lähteä myymään pelkkiä kauloja).
 
Niin tuon materiaalin käyttö kun vaatii suurlujuus teräksestä valmistetun muotin. Minulle kerrottiin aikoinaan että yksinkertaisen muotin valmistus koneistamalla suurlujuus teräksestä maksaisi 100000 euroa. Muistaakseni komposiitti materiaali valetaan muotoonsa korkeassa paineesssa ja lämpötilassa. Kaula on kitarassani kyllä tosi hyvä ja kaulaliitos tosi huomaamaton. Otelaudan pinnassa on ihan pientä kulumaa joten kyllä tuokin materiaali kuluu. Muuten se kyllä vaikuttaa tosi kestävältä. Ja muotonsa on pitänyt täysin eikä ole elänyt mihinkään suuntaan. Liimaamalla kaula kuulemma runkoon kiinnitetään. Millä liimalla, en tiedä.
 
Olisin iloinen kun Flaxwood alkaisi valmistaa myös bassoja. Materiaali olisi varmaan sopivaa. Kun muotit maksavat ja niitä tarvitaan kaulaan ja runkoon omansa, voi olla ettei taloudellisesti vaikuta kannattavalta.
 
T: at

Heippa, itselläni on ollut ladossa kuivumassa koivulankkuja noin 25-35 vuotta. Meinasin tehdä lankusta kitaran rungon.
Miten koivu soveltuu runko materiaaliksi? Itseäni eise paino niin pelota, mutta eläminen? Luulisi ettei se enään hirveitä elämöi. Joudun liimaamaan rungon 3 palasta, miten nuo palat tulisi liimata? Kitarasta tulisi telemaster mallinen. Mistä kaula olisi hyvä tehdä, meinasin laittaa ruusupuuta päälle, mutta mitä alle?
 
Hyvät joulut kaikille,
Mikko

ATIA: En tiennytkään että Flaxwoodit tehtiin ennen pellavakuidusta.
Firmahan on saanut nimensäkin pellavasta. ('Flax' tarkoittaa suomeksi pellavaa.)
 
Tässä linkki erääseen juttuun kotimaisen puun käytöstä kitaroissa: http://www.forest.fi/smyforest/fore … d4/681876DC9B63A106C225739C0028ED01
 
Puun kuivauksesta muistelen joskus kuulleeni nyrkkisäännön että pari vuotta ensin ulkona ja sen jälkeen sisällä pari kolme vuotta lisää. Nämä siis vähimmäisaikoja. Pidemmästä kuivausajasta ei liene haittaa. Jossain vaiheessa tosin ei ehkä enää lisähyötyäkään.

Mikä suomalainen puulaji olisi hyvää kaulaan?
Tervaleppä. Sitä saa melkein joka rautakaupasta laudepuuksi tarkoitettuna. Valitsee yhden suoran ja oksattoman tervaleppärangan, laittaa sen keskeltä poikki ja laminoi palat yhteen. Toimii. Rungon saa vastaavasti ja siihen käy lyhyempikin tavara kun valikoi parhaat palat. Jos tekee kaulan läpi rungon, niin toimii vielä paremmin.
 
Koivussa kuivatus ei auta. Se elää kosteuden mukaan, vaikka olisi kuinka vanhaa ja "kuivaa".

Rodger: Tervaleppä. Sitä saa melkein joka rautakaupasta laudepuuksi tarkoitettuna. Valitsee yhden suoran ja oksattoman tervaleppärangan, laittaa sen keskeltä poikki ja laminoi palat yhteen. Toimii. Rungon saa vastaavasti ja siihen käy lyhyempikin tavara kun valikoi parhaat palat. Jos tekee kaulan läpi rungon, niin toimii vielä paremmin.
 
Koivussa kuivatus ei auta. Se elää kosteuden mukaan, vaikka olisi kuinka vanhaa ja "kuivaa".
 
Tervaleppää saa ainakin Etelä-Suonmessa helposti vaikkapa Fiskarsin laatupuusta (Raasepori) tai Hakalan puutukusta (Lahti). Omani olen hankkinut kohtuuhintaan Fiskarsista ja ollut sekä laatuun että palveluun tyytyväinen.
 
Kyllä se koivu pelittää ihan hyvin. Sain parikymmentä vuotta sitten appiukolta röykkiön koivulankkuja, jotka siinä vaiheessa olivat saaneet kuivua aitassa 30 vuoden ajan. Nyt ne palat, jotka minulla on jäljellä, ovat yli 50-vuotiaita. Osa näistä lankuista on ollut upeaa loimukoivua, josta on laminoituna syntynyt kitarankaulojakin. Pari vuotta sitten tein kahteen Les Pauliin koivukaulat, eikä mitään elämistä ole esiintynyt. Kaipa riittävä lakkaus estää kosteuden pääsyn puun sisään.

Ehtoopäivää
 
Tuo koivu on ihan bueno materiaali, kun tietää mitä on tekemässä. Se on kuin ensimmäisille syysjäille meno. Pitää tietää mitä on tekemässä. Marko on moneen kertaan maininnut laminoinnin ja vahvistamisen. Luonnollisesti raaka-aineen on oltava kelpoa.
Itse rakensin ekan bassoni v. 78. Kaula oli presarityyliä ja yhdestä palasta. Toki kuivatus oli suht pitkäkestoinen. Nimittäin ko. koivuhalko oli silloisen asuintalon pannuhuoneessa ollut n. 2m päässä lämmityskattilasta semmoiset about 30 vuotta. Ei vääntyillyt ei. Sittemmin ko. basuuna koki The Clashin London Callingin kannessa olevan kohtalon.
Kotimainen puu kiinnostaa, eikä vähiten tuossa lottosesta kertovassa jutussa mainittu hyvän soitinpuun saannin vaikeutuminen. Hiukan kärjistäen saa tuonne laukkuun heittää soittimen kaveriksi mapillisen aitoustodistuksia ja sertifikaatteja, tai muuten tullin setä napauttaa kumipuun oksalla otsalumpioon. "Taidatkin olla salakaataja". Ellen väärin muista on Gibsonia höykyytetty juuri ko. asiasta...

akuankkakomppi: Mulla on n. 65 cm pätkä halkaisijaltaan n.25 cm pihlajaa ollut vajaan vuoden pystyssä kuivumassa. Jos jotain kiinnostaa, sen saapi täältä hakea - itse tuskin sillä mitään teen.
 
Tuosta jollekin viulunrakentajalle tai maniskanrakentajalle. Eräs parhaankuuloisista viuluista mitä olen kuullut (mun mielipide) oli tehty pihlajasta kuusikannella.

Miten jalava toimisi soitinpuuna? Pihalla kasvaa kolme varmaan metrin paksuista ja todella pitkää jalavaa. Siitä saisi soittimen jos toisenkin.
 
Eipä ne silti ole kaatolistalla ja vaikka kaadettaisiin, niin em. kuivumisajoilla taitaisi olla enemmän jälkikasvun hommia...

Perjantaina sain kunnian kokeilla erään puusepän rakentamaa kitaraa. En tiedä onko rakentaja näillä palstoilla liikkuva.
 
Tämä oli vasta prototyyppi ja oli siksi kommentoitavana.
Kitarasta huomasi, että rakentaja ei ole soittaja ja on tehnyt ennen akustisia kitaroita.
 
Mutta kaula oli kolmesta palasta, keskellä punapyökkiä ja reunoilla mäntyä, ruusupuu otelauta. Rungossa keskellä ~10cm siivu leppää ja reunat haapaa.
Jäi kysymättä mutta haapa mahdollisesti tuosta meidän metsästä peräisin.
 
Mitat Les Paul -luokkaa pääpiirteissään.
 
Yllättävää tuossa kitarassa oli se, että painoltaan oli huomattavasti kevyempi kuin kiinan-squier strato, joka on myös kevyt. Ja toisaalta se, että sustainia oli aivan hirvittävän pitkästi. Olisi voinut kuvitella, että mänty ja haapa eivät välttämättä tuolla tavalla soi.
Jatkossa suunnitelmissa on kuulemma tehdä laminoitu kotimainen koivukaula.
 
Noilla eväillä sanoisin, ettei kotimaiset puut kyllä ole mitenkään este kitaran soimiselle.
Saanen toivottavasti testata kitaran seuraavaa kehitysversiota, joissa kehityskohteet on fiksattu kuntoon.