Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Kävin tänään hakemassa kiiltävää Kiva-lakkaa ja ensimmäisen kerroksen sivelin Telen pintaan. Pitää huomenna hioa vähän ja lakata lisää, ei oikein priimaa jälkeä tullut. Etenkin lankun takana on pensselin jäljet tosi rumasti näkyvissä, kun en huomannut ohentaa lakkaa lainkaan.
 
Outoa on, että tuossa Varakeef kertoi kiillottaneensa Kivan kiillotustahnalla. Maalikaupan setä sanoi, että kiiltävä lakka on kiiltävää sellaisenkaan, ei sitä tarvitse kiillottaa. Eikä kuulemma saakaan, jos hankaan sitä kiillotustahnalla, hankaan siitä kuulemma päinvastoin kiillon pois.
Ketä tässä nyt pitäisi uskoa?
 
MPU:n suosittelema sellakka vaikutti kiintoisalta, mutta sama maalikaupan setä varoitti sen olevan todella vaikea käyttää. Kuivuu kuulemma järkyttävän nopeasti, pensseli saattaa jäädä jopa lakkaan kiinni, jos hidastelee ja tumpeloi.
Tiedä häntä, Soitinrakentajien sivuilla olevassa ohjeessa sitä pidettiin peräti helppokäyttöiseltä.
No, en sitten ryhtynyt testaamaan, etenkin kun sellakkaa ei saanut kuin kirkkaana, sävyä siihen ei saanut.
 
EDIT: nyt on lakattu kahteen kertaan, välillä hioin pensselin jälkiä tasaisemmaksi. En vaan osaa tehdä tasaista jälkeä, ohennetullakin lakalla pensseli jättää selvät jäljet pintaan :-(

Maalikaupan setä sanoi, että kiiltävä lakka on kiiltävää sellaisenkaan, ei sitä tarvitse kiillottaa. Eikä kuulemma saakaan, jos hankaan sitä kiillotustahnalla, hankaan siitä kuulemma päinvastoin kiillon pois.
Ketä tässä nyt pitäisi uskoa?
 
MPU:n suosittelema sellakka vaikutti kiintoisalta, mutta sama maalikaupan setä varoitti sen olevan todella vaikea käyttää. Kuivuu kuulemma järkyttävän nopeasti, pensseli saattaa jäädä jopa lakkaan kiinni, jos hidastelee ja tumpeloi.
 
Maalikaupan setä on tainnut haistella liikaa tinneriä...
 
Kiillotustahnat ovat oikeammin hiontatahnoja. Idea on siinä, että kiilto on loppujen lopuksi suurimmilta osin pinnan tasaisuutta. Ts. peruskiillotustahnat eivät sisällä mitään "kiiltävää", eikä niistä ole tarkoitus jäädä mitään pintaan. Vahat sun muut ovat asia erikseen. Ne sisältävät aineita, jotka paitsi kenties hiovat, täyttävät koloja ja muodostavat pintaa.
 
Jos lakka ei kestä kiillotusta, se todennäköisimmin on liian pehmeä, eikä sovellu kitaran pinnalle.
 
Toisekseen en ymmärrä, miksi myyttiä sellakan vaikeakäyttöisyydestä halutaan pitää yllä. Ei se ole. Se on erillainen kuin esimerkiksi muovilakat, muttei sen käytössä sinänsä mitään vaikeaa ole. Toki sellakka kuivuu nopeammin kuin mainitut verrokit, mutta jos nyt ei useaa minuuttia samaa kohtaa hinkkaa, niin pensselin kiinni jäämistä ei tarvitse pelätä. Nopea kuivuminen on myös hyödyksi - ei tarvitse odotella ikuisuuksia käsittelykertojen välillä; jos tulee virheitä, ne voi kohtuu lyhyen ajan jälkeen hioa tai siklata pois, yksikomponenttisien muovimaalien kanssa joutuu odottamaan pidempään.
 
Sellakka on käsittelynsä puolesta milteipä helpoin lakka, kun pintakäsittely tapahtuu vaatimattomissa oloissa ilman ruiskua. Sävynkin saa. Jos ei muuten, niin hankkimalla pigmenttiä ja sävyttämällä itse.

Kiillotustahnat ovat oikeammin hiontatahnoja. Idea on siinä, että kiilto on loppujen lopuksi suurimmilta osin pinnan tasaisuutta.
 
Mitähän tahnaa tms kannattaisi kokeilla tuohon Kivaan (vesiohenteinen akrylaattilakka)? Mitään laikkaa tai muuta räikkää ei ole käytössä, käsin ja jonkinmoisella rievulla toivoisin selviäväni kiillotuksesta.
 
Toisekseen en ymmärrä, miksi myyttiä sellakan vaikeakäyttöisyydestä halutaan pitää yllä. Ei se ole.
 
Ehkä keksin vielä jonkin kohteen jossa voin testata sellakan ihan itse. Tuo maalikauppa on Uula-tuotteen webbisivun mukaan ainoa putiikki kotikaupungissani, jossa Uulan purkkeja on hyllyssä. Siksi oli vähän pakko luottaa myyjään.
Hmm... sillä oli vain kaksi purkkia sellakkaa, ehkä se ei halunnut myydä niitä pois, ettei tarvitsisi tehdä töitä ja tilata lisää :-)

Ei sellakkaa millään siveltimellä levitetä. Lue ne Soitinrakentajien ohjeet vielä kerran. Jos osaat tehdä pyörittävää liikettä kädelläsi, osaat sellakkakiillotuksessa tarvittavan liikkeen. Sellakan lisäksi Sinolia ja pieni tippa vaikka ruokaöljyä niin muuta et tarvitse. Ehkä 400 hiomapaperia jos pinta vaatii välihiontaa.
Marko

Ei sellakkaa millään siveltimellä levitetä. Lue ne Soitinrakentajien ohjeet vielä kerran. Jos osaat tehdä pyörittävää liikettä kädelläsi, osaat sellakkakiillotuksessa tarvittavan liikkeen. Sellakan lisäksi Sinolia ja pieni tippa vaikka ruokaöljyä niin muuta et tarvitse. Ehkä 400 hiomapaperia jos pinta vaatii välihiontaa.
Marko
 
Ai, valmistajan (Uula) sivulla sanotaan, että sellakkaa levitetään siveltimellä tai mohairlastalla 2-5 kerrosta.
No, nythän minulla on käytössä ihan toinen lakka, sellakkaa kokeilen ehkä johonkin muuhun projektiin.
 
Laitoin albumiini muutamia kuvia lakkauksen nykyvaiheesta.
http://picasaweb.google.com/Karkki.K/Tele
 
Tuntuu olevan turhan vaativaa puuhaa minun taidoilleni. Tai mistä sitä tietää, kuinka hieno siitä lopulta tulee, mutta nyt ei ole kehumista. Keskeneräistä työtä ei kuulemma pitäisi arvostella...

Maalikaupan setä on tinneripäisyydestään huolimatta oikeassa siinä, että kiiltavä Kiva-lakka on kyllä kiiltävää sellaisenaan. Pinta ei kuitenkaan ole automaattisesti tasainen - siis onpa mahdollinen sellainen paradoksikin kuin kiiltävä, pensselinuria täynnä oleva pinta.
 
Mutta jos pohja on sileä, siihen voi vetää tasaisehkon kerroksen pensselillä. Siihen jää kyllä jonkinlainen penselin kuvio kuitenkin kaiketi. Mutta kun näitä kerroksia vetelee vaikka puolen kymmentä, hioo tasaiseksi, lakkaa taas useita kerroksia lisää jne, saa lopulta aikalailla tasaisen pinnan, jossa on jo jonkin verran paksuutta hienolle hiomapaperille hiottavaksi.
 
Farecla G3 oli tuubi, josta hiontatahnaa lopulta vetelin, rätillä hinkkasin. Sitten kyllästyin ja ostin motonetistä sellaisen lumppurättilaikan (mikälie nimeltään) ja kytkin sen porakoneeseen. Ennen tahnaa olin käyttänyt hiomapaperia varmaan kahteen tonniin saakka.
 
Hajuttomuus on kyllä aineen paras ominaisuus, kaupasta saa toki kiiltävämpiä ja tasaisempia kitaroita.

Ääh, nyt alkaa olla mitta täynnä tuon lakkaamisen kanssa - ei ole minun alaani :-(
 
Olen lakannut kitaran viiteen kertaan ja jälki on aivan saamarin kirjavaa - jos joku pystyy sielunsa silmin näkemään pahkasta valmistetun ja lakatun lampunjalan tms. niin saa aavistuksen siitä miltä Tele näyttää minun pensselini jäljiltä. Eli niissä kohdin, joihin lakkaa on siunaantunut paksummin kuin muualle, jälki on tummempaa.
Hieman elättelin sellaista toivetta, että kun hion sen tässä vaiheessa ja vedän viisi uutta kerrosta lakkaa, jälki saattaisi lopulta olla suunnilleen tasavärinen. Hieman tuumittuani ymmärsin miten epätodennäköistä tuo on ja päätin tyytyä kirjavaan kitaraan - eipähän tule ihan heti samanlaista vastaan.
 
Päätöstä helpotti se tuho, jota onnistuin saamaan aikaan välihionnassa. Kun yritin varovasti hioa pois jotain valumaa tai muuta paksun lakan kohtaa, onnistuin lähes joka kerta hankaamaan jostakin siitä vierestä lakat kokonaan pois ennen kuin olin saanut haluamani kohdan siloiseksi.
 
Niinpä vedin vielä yhden tasoittavan lakkakerroksen ja sitten saa olla siinä. Seuraavaksi pitää vain valmentaa esteettistä silmäänsä näkemään lopputuloksessa sen piilevä kauneus :-)

Olihan sulla hioessasi käytössä hiomatuki? Ilman sitä ei tasaisesta jäljestä ole toivoakaan.
Marko

Olihan sulla hioessasi käytössä hiomatuki? Ilman sitä ei tasaisesta jäljestä ole toivoakaan.
 
Jos tarkoitat sellaista vekotinta, johon hiomapaperi laitetaan kiinni, oli. Minun kappaleeni on kyllä tarkoitettu suorien pintojen hiomiseen, lankun sivun kaarilla sillä ei tee mitään. Siis tällainen bout 10x15-senttinen kapistus, jossa on kahva.
Eikä se pelastanut tilannetta edes lankun suorilla pinnoilla. Lähellä lankun reunaa olevia kohtia hioessani onnistuin pyyhkimään kulmasta (särmästä?) lakat kokonaan pois.
 
Välillä tuntuu, että kaikenlaista työvälinettä pitäisi olla onnistunutta rakennusprojektia varten niin paljon, että soittimen hinta kaksinkertaistuu. Ja sitten niitä pitäisi vielä osata käyttääkin.

Siinä tapauksessa lakkaa on ollut liian ohuelti ja hionta turhan voimallista. Ei muuta kuin lisää kerroksia ja kevyempi hionta.
Marko

Jos tarkoitat sellaista vekotinta, johon hiomapaperi laitetaan kiinni, oli. Minun kappaleeni on kyllä tarkoitettu suorien pintojen hiomiseen, lankun sivun kaarilla sillä ei tee mitään. Siis tällainen bout 10x15-senttinen kapistus, jossa on kahva.
 
Mun mielestä paras työkalu on suoraksi höylätty kakkoskakkosen pala johon paperi on kiinnitetty kaksipuoleisella teipillä (ja yläkulmat on pyöristetty rakkojen vähentämiseksi).
 
Tuollaisella kahvavirityksellä on kovin helppo kallistaa klossia sen verran, että se lähtee syömään epätasaisesti, etenkin reunoissa kun osa klossista on pinnan ulkopuolella.
 
Samaten paperi tahtoo noissa jäädä aina sen verran pussille että jos sitä ei ole vedetty teipillä kiinni, menevät reunat puhki.

No nyt on kiiltoa lakkapinnassa ja helposti tehtynä. Automaalikaupassa myivät minulle Paint cleaneria, Autorange by Lahega lukee purkissa. Puolen litran oranssi muovipullo, hintaa 12 euroa.
 
Sisällä on ruskeanharmaata kuraa, miedosti virtsalta tuoksuvaa. Sitä hankasin käsipelillä Telen pintaan pienelle alueelle kerrallaan. Vähän aikaa pyörittelin sitä pinnassa ja sitten hankasin sen pois puhtaalla kuivalla räsyllä.
 
Tosi mainio kiilto, etenkin suhteutettuna ponnistusten vähäisyyteen. Harmi vain, että lakkaus- ja hiontapuuhat eivät minulta menneet yhtä lailla putkeen.

VALMIS! :-)
Viimeisen rakennuspäivän kuvasaalis on lisätty tänne http://picasaweb.google.com/Karkki.K/Tele
 
Kokoaminen sujui suuremitta ongelmitta. Piuhoja varten porattua reikää piti rassata suuremmaksi ja yhden kadonneen ruuvin tilalle piti etsiä uusi, mutta muita ylläreitä ei oikeastaan tullut vastaan.
No joo, SP-elektroniikasta tilaamani plexin ruuvinreikäjako ei täsmännyt alkuperäiseen eikä siis myöskään lankkuun porattuihin reikiin, mutta pientähän tuokin on.
Ai niin, mikkivalitisin toimii väärinpäin, mutta eipä tuokaan menoa haittaa.
 
Tyytyväinen olen kuitenkin lopputulokseen, vaikkei ulkonäkö ihan optimistisimpia odotuksia vastaakaan. Ei onnistu lakkaaminen mestarillisesti ilman harjoittelua, ei.
 
Säätämisen tarpeessahan tuo soitin on kipeästi kokoamisen jäljiltä, mutta jääköön huomiseksi. Voihan olla, että kaula elää hieman saatuaan kielet.
Nyt se soi kutakuinkin viidennelle nauhalle, mutta siitä ylöspäin kielet vain rämisevät nauhoihin.
 
Kannattaisiko ongelmaa lähestyä kieliä nostamalla vai kaularautaa säätämällä?
 
EDIT: Kuva valmiista Telestä nyt myös omakuvana.
 
EDIT 2: Olisiko mahdollista, että kielten räminä johtuisi siitä, että kaula olisi hieman väärässä kulmassa kiinni lankussa? Nostin kokeeksi paria kieltä, ja niitä joutuu ruuvaamaan aika pirun korkealle ennen kuin alkaa soida kutakuinkin puhtaasti. Ja sittenkin vielä tuntuu, että ylhäältä (12-15 nauha) soitettaessa joku noin 16. nauha ottaisi kiinni aina.

Jep, kaulakulma taisi olla viturallaan. Otin kaulan irti ja kokeilin ensin muuttaa kulmaa pienellä puukiilalla, mutta muuttui liikaa: räminä hävisi, mutta action tuli urheilullisen korkeaksi.
Muistelin tällä palstalla nähneeni joskus maininnan, että kaulakulmaa olisi korjattu plekulla. Tai sitten olen nähnyt unta, mutta temppu toimi. Eli puukiila hittoon ja pleku tilalle - nyt kelpaa soittaa.
 
Satulalle pitäisi varmaan vielä tehdä jotain, lähinnä viilailla kieliurat hieman matalammiksi. Onko tähän mitään nyrkkisääntöä olemassa kuinka tunnistaa kielen olevan satulassa liian korkealla / oikealla korkeudella?
 
EDIT: Haulla löysin Juzzun joskus taannoin antaman ohjeen satulan korkeudesta, sillä pitäisi pärjätä.

Ai niin, mikkivalitisin toimii väärinpäin, mutta eipä tuokaan menoa haittaa.
 
Tuohan on helppo korjata, jos ovat pikaliittimillä. Vaihdat vain mikeistä tulevat johdot keskenään.

Tuohan on helppo korjata, jos ovat pikaliittimillä. Vaihdat vain mikeistä tulevat johdot keskenään.
 
Ite ruuvaan mikkivalitsimen irti ja käännän toisinpäin.Mä oonkin aina kolvannu nuo ja yleensä aina käy noin.

Nostanpa tämän ketjuni uudelleen esille, kun on kysyttävää Telen säädöistä.
 
Kielet on nyt melkoisen korkealla, mutta eipä tuo kymppikielillä hirveästi menoa haittaa. Venytykset on vähän tylsiä, kun sormet & venytettävä kieli tahtovat mennä viereisen kielen alle, mutta vastaavasti soinnut soi oikein mallikkaasti. Niin että ei hätää, voin käyttää Teleä komppeihin ja soitella soolot jollakin toisella kitaralla.
 
Mutta: Siitä huolimatta, että kielet ovat näin korkealla, E- ja A-kieli särisevät nauhoihin, kun otan äänen 13. nauhalta. Ilmeisesti ottavat siis hieman kiinni 14. nauhaan. Ei se kyllä silmämääräisesti näyttäisi olevan mitenkään koholla.
Miten lähestyä ongelmaa:
- Yritänkö nostaa noita alakieliä entisestään?
- Käynkö syylliseksi epäilemäni nauhan kimppuun viiloin ja vasaroin?
- Jotakin muuta?
 
Onko mitään tietoa kenestäkään Porvoon seudulla vaikuttavasta henkilöstä, joka voisi kitaraa omin silmin tarkastella ja mahdollisesti apua antaa?

Nostanpa tämän ketjuni uudelleen esille, kun on kysyttävää Telen säädöistä.
 
Kielet on nyt melkoisen korkealla, mutta eipä tuo kymppikielillä hirveästi menoa haittaa. Venytykset on vähän tylsiä, kun sormet & venytettävä kieli tahtovat mennä viereisen kielen alle, mutta vastaavasti soinnut soi oikein mallikkaasti. Niin että ei hätää, voin käyttää Teleä komppeihin ja soitella soolot jollakin toisella kitaralla.
 
Mutta: Siitä huolimatta, että kielet ovat näin korkealla, E- ja A-kieli särisevät nauhoihin, kun otan äänen 13. nauhalta. Ilmeisesti ottavat siis hieman kiinni 14. nauhaan. Ei se kyllä silmämääräisesti näyttäisi olevan mitenkään koholla.
Miten lähestyä ongelmaa:
- Yritänkö nostaa noita alakieliä entisestään?
- Käynkö syylliseksi epäilemäni nauhan kimppuun viiloin ja vasaroin?
- Jotakin muuta?
 
Onko mitään tietoa kenestäkään Porvoon seudulla vaikuttavasta henkilöstä, joka voisi kitaraa omin silmin tarkastella ja mahdollisesti apua antaa?
 
Testaa sitä nauhan korkeutta jollain suoralla, esim. viivottimella.
Jos se keikkuu siinä sen nauhan päällä, se nauha on luultavasti muita korkeammalla.
Oikeasaan, jos se särisee vain yhdestä kohtaa, niin luultavasti joko 13. nauha on liian alhaalla tai 14. liian ylhäällä.
Liian alhaalla oleva nauha on luullakseni ongelmallisempi, koska seuraavaa hiomalla ongelma siirtyy ainakin osittain vain eteenpäin. Liian korkealla olevan nauhan voi sitten varovasti hioa alemmas.
 
Niin ja tuota kielten korkeutta voi säätää sekä tallasta että kaularaudalla, kannattaa etsiä sitä sopivaa kombinaatiota.

Testaa sitä nauhan korkeutta jollain suoralla, esim. viivottimella.
Jos se keikkuu siinä sen nauhan päällä, se nauha on luultavasti muita korkeammalla.
 
Viivottimella testailin. Ei se nyt varsin keiku, mutta kun viivotinta liuttaa nauhoja pitkin satulasta kohti tallaa, niin sen pää tökkää 14. nauhaan. Eli se tuntuisi siis olevan liian korkealla ja nimen omaan juuri tuolta alakielien (E ja A) kohdalta.
 
Viilaa sille pitäisi varmaan näyttää - tai ehkäpä vielä kokeilla opettaa sitä tavoille puupalikalla ja vasaralla?
 
Jos viilailuun ryhdyn, olisiko jotakin mitä pitää eritysesti tietää? Mitään oikeaa nauhaviilaa minulla ei ole, ajattelun kirskutella sellaisen pikkuviilasetin tarpeilla, jonka joskus halpakaupasta ostin. Kyllä niillä ainakin teräviksi jääneet nauhojen päät sai silitetyksi.

Jos viilailuun ryhdyn, olisiko jotakin mitä pitää eritysesti tietää?
 
Ota koko ajan huomioon, etten ole mikään pro, eli mieti neuvot sen mukaan! :D
 
ELi, jos viilaat, niin suosittelen, että vedät teipit nauhan molemmin puolin otelautaan ja sitten esim. mustalla tussilla ensin koko nauhan yläosan mustaksi. Sitten lähdet sitä varovasti viilailemaan, hyvin vähän kerrallaan.
Väristä näet, mitä kohtia olet jo viilannut, ja myös kuinka syvälle, jos vedät tussia vähän sinne sivuillekkin.
Pikkuisen viilalla, sitten hienolla hiomapaperilla ja testaus/mittaus.
Mieluummin liian vähän kuin liian paljon! ;)