Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Satuloita minä olen viilannut lehmänluusta, ja hyvin on pelanneet. Ei mitään huomautettavaa. Ja hinta noin 0 euroa.
 
Luusatula, messinkisatula, grafiittisatula, earvana.. nuo kaikki on varmasti monta kertaluokkaa parempia kuin se orkkissatula, JOS satulaurat on oikeen kokoiset ja -korkuiset.
Ootko muuten ottanut sellasta asiaa huomioon, että "kitara on osiensa summa", vaikka tuolla oli vähän vastakkaistakin mielipidettä.. Eli tahdoin vaan sitä seikkaa tuoda esille, että vaikka kuinka vaihtaisit rautaosia vähän halvemman hintaluokan kitaraan, se silti tahtoo jäädä "jotain vaille" siitä laatupelistä. Toki soitettavuutta ja käyttömukavuutta tulee roimasti.

Eli tahdoin vaan sitä seikkaa tuoda esille, että vaikka kuinka vaihtaisit rautaosia vähän halvemman hintaluokan kitaraan, se silti tahtoo jäädä "jotain vaille" siitä laatupelistä. Toki soitettavuutta ja käyttömukavuutta tulee roimasti.
 
Heh, realiteetit kuntoon :) Kyllä sanoisin että jalat on maassa. Ei tuosta mitään tonnin kitaraa varmasti saa tekemälläkään, mutta väittäisin että minun tarpeisiini hyvä. Eli näyttää hyvältä, soi hyvin ja pitää vireen. Ei liene liikaa pyydetty näillä tuunauksilla.
 
Earvanaa etsiessä. Jossain oli earvana-tyyppisen satulan rakennusohjeet. Voisi viime kädessä kokeilla sitä, mutta antaa noiden kitarapajojen ensin vastata.

väittäisin että minun tarpeisiini hyvä. Eli näyttää hyvältä, soi hyvin ja pitää vireen.
 
Ja tuohan toki riittää! :)

Inlayn monimutkaisuus ei vaikuta eikä lopulta nauhojen ylityskään. Niitten palluroittenkin hiominen hyviksi jos nauhat on paikallaan on Tuskaa!
 
Täm on totta kyllä... Työtä teettää inlayta vaihtaa, teki sen sitten niin tahikka näin.

Inlayt ovat harkintavaiheessa. Teen varmaan lopullisen päätöksen jahka pääsen kokeilemaan hukkapuuhun.
 
Mutta nyt nousee ihan uudenlainen kysymysmerkki. Satulasta. Ei niinkään mitä ja miksi, vaan että tarkalleen mikä. Selitän:
 
Täällä suositeltiin Earvanan satulaa. Mikäs siinä, löytyyhän netistä toki ESP-tyylin satula Earvanalta. Hyvä, kysellään. Saisiko Suomesta. No aika heikosti. Lopulta pistän ystäväni kotomaassa kysymään asiaa Oeschilta. Ja silloin herääkin n+1 kysymystä.
 
Oesch nimittäin sanoo, ettei Earvanan satulat sovi ESP:n kitaroihin. No, ehkä, mutta hämmentävää, menkää vaikka katsomaan EC-500 LTD:n satulaa. jep, Earvana. Oesch ohjeistaa ystävän musamaailmaan, jossa sanovat että Earvanan satulat ei käy mutta he voivat 50 eurolla tehdä ESP:n satula-aihiosta kompensoidun satulan.
 
Joten mitä pirua, käykö se Earvana vai ei. Gh. Pistän kohta satulaksi jätskitikun.

Mutta nyt nousee ihan uudenlainen kysymysmerkki. Satulasta. Ei niinkään mitä ja miksi, vaan että tarkalleen mikä. Selitän:
 
Täällä suositeltiin Earvanan satulaa. Mikäs siinä, löytyyhän netistä toki ESP-tyylin satula Earvanalta. Hyvä, kysellään. Saisiko Suomesta. No aika heikosti. Lopulta pistän ystäväni kotomaassa kysymään asiaa Oeschilta. Ja silloin herääkin n+1 kysymystä.
 
Oesch nimittäin sanoo, ettei Earvanan satulat sovi ESP:n kitaroihin. No, ehkä, mutta hämmentävää, menkää vaikka katsomaan EC-500 LTD:n satulaa. jep, Earvana. Oesch ohjeistaa ystävän musamaailmaan, jossa sanovat että Earvanan satulat ei käy mutta he voivat 50 eurolla tehdä ESP:n satula-aihiosta kompensoidun satulan.
 
Joten mitä pirua, käykö se Earvana vai ei. Gh. Pistän kohta satulaksi jätskitikun.
 
Mitä hemmettiä? Onhan Earvanalla nyt myynnissä ihan ESP-satula, jonka pitäisi mennä heittämällä. Ja olen itse laittanut yhteen LTD-ritsaan sen kolmen ruuvin retrofit-satulan, jonka pohjakappale muotoillaan otelaudan mukaisesti (se LP-versio). Ei tuossa ole mitään ongelmaa.
 
Ja jälleen kerran suosittelen tilaamaan suoraan Earvanalta, kustantaa posteineen n. 30€ ja tulee perille noin viikossa. Jos ei omista luottokorttia, niin lainaa kaverilta. Helpoin ja edullisin tapa.

Terve taas!
 
Projekti todella on alkanut. Earvanan satula on tilattu, ja DiMarzion mikki tulossa. Ferrulit näyttävät olevan kiven alla, mutta soitin Kristian Oeschille ja hän ystävällisesti lupasi pistää talteen kuusi kappaletta ylä- ja alamallia kunhan tulee ensi viikolla. Nyt enää virittimet pitäisi löytää - kellään myydä halvalla laadukkaita 3R/3L -virittimiä mustina? ;) Toomannin tilaus kerkesi jo lähteä...
 
Tänään siis olin sellaiset yhdeksän tuntia isoisän kanssa puuhastelemassa kepin parissa. Tilanne nyt lyhyesti: Lakkaamassa ollaan. Päivän sisällä vanhat maalit pois ja uudet tilalle. Ei hullummin vaikka itse sanon. http://muusikoiden.net/dyn/users/28718.jpg Siitä löytyy kuva projektista. Tosin mainittakoot, että pinta on oikeasti tummempi, sävyä lähempänä violettia - puu teki jotain ;)
 
Mutta ei tuostakaan ongelmitta selvitty. Ensinnäkin oli maalipinta. Taitavat tehdaslinjalla käyttää jotain laminointitaktiikkaa, sen verta paksua oli päällyste, mutta hiomalla siitä selvisi. Lapaan tosin jäi jotain, mukava ylläri kun petsattiin...
 
Opin myös sen että kuvan mustia raitoja ei kannata tehdä pahvisapluunalla - jäivät millin irti pohjasta ja tarkat rajat hävisivät. No, lakattuna ja petsattuna hyväksyn silti suorituksen itse.
 
Äsken kävin vetämässä kolmanne kerroksen Rautian kiiltävää lakkaa spraypullosta. Seuraava eteneminen kolmen viikon päästä - ellen uskalla pistää tyttöystävää lakkaamaan tuota ;)

Ja lisäpäivitystä.
 
Pinta alkaa olla jo hyvässä kuosissa. Lakkaus etenee ja nyt on suunnitelmissa vaihtaa ruiskulakka paksumpaan dicco-lakkaan ja viimeistellä sillä pinta. Sitten se hiontaan ja katsotaan josko lakkaus riittäisi.
 
Holkit sain viime lomilla haettua ja olivat oikeat. Huomasin tosin tietty nyt vasta että niistä tuskin saa 070-kieliä läpi, hyvä jos edes 060-kieliä, joten voi olla että pitää tyytymäni kapeampiin kieliin (kuten tähänkin asti). Tietty sitä voisi aina koettaa kuumentaa liekillä ja sopivan naulan tms. avulla naputella isommaksi... ideoita saa antaa.
 
Virittimiksi varmistui Gotohin lukkiutumattomat. Jämäkältä tuntuvat, olen tyytyväinen. Alunperin piti olla Sperzelit mutta niitä ei ollut t-kaupassa ja liian myöhään tulisi lisää joten se siitä.
 
Toinenkin mikki, DiMarzion Tone Zone tuli postissa ja sekin näyttää hyväkuntoiselta. Piuhaa molemmissa riittää. Samoin uudet inlay-materiaalit sain toverilta ja kunhan tältä reissulta kotio pääsee niin täytyy käydy tuon artesaanin kanssa juttelemassa että onko järkeä toteuttaa ja millä tarkkuudella onnistuu.
 
Kaiken kaikkiaan projekti etenee mallikkaasti, jopa paremmin kuin odotin, mutta iso kiitos siitäkin kuuluu kotoväelle joka lakkailee sitä säntillisesti poissaollessani.
 
Kolmen viikon päästä jatkuu.