Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Rupesin tota miettiin, niin voihan olla että jos scarf-liitoksessa on käytetty löperöä liimaa ja kaularauta ruuvataan kireälle, niin ehkä se saa liitoksen ryömimään.
 
Eikäku eiku ei kyse ole kohoumasta joka tulee työvaiheessa, vaan aikojen saatossa kun ehkä puusssa jännitykset muuttuu/vaihtuu ja kielien lapaan aiheuttama vääntö aiheuttaa momentin kaulalle - joka tässä tapauksessa vaikuttaisi sitten dramaattisemmin juuri scarf-jointin kohdalla olevaan puun epäjatkuvuuskohtaan.
Emmä näistä khyl tiiä, kunhan oon kuullu huhuja isolla kirkolla ja loput arvailen ;o)

Eikäku eiku ei kyse ole kohoumasta joka tulee työvaiheessa, vaan aikojen saatossa kun ehkä puusssa jännitykset muuttuu/vaihtuu ja kielien lapaan aiheuttama vääntö aiheuttaa momentin kaulalle - joka tässä tapauksessa vaikuttaisi sitten dramaattisemmin juuri scarf-jointin kohdalla olevaan puun epäjatkuvuuskohtaan.
Emmä näistä khyl tiiä, kunhan oon kuullu huhuja isolla kirkolla ja loput arvailen ;o)
 
Aivan. Löytysköhän netistä kuvaa tommosesta viasta, mäkin olen joskus kuullut moisesta mutta olen pitänyt urbaanilegendana. Täytyy joskus joutilaalla aikaa hakea.

Onko tämä se sama vika, joka akustisissa esiintyy yleisenä? Eli että kaulaliitoksen kohdalle tulee taitos, jolloin kielet alkavat rämistä ylänauhoilla? Omassa akkarissani ainakin on tuota vikaa.

Jos joku väittää että mahonkia ei kannata käyttää kaulan valmistamiseen niin se on kyllä hänen henkilökohtainen mielipide. (tai sitten valtaosa maailman arvostetuimmista soitinrakentajista on väärässä, kuten Paul Reed Smith, Tom Anderson...)
 
Joo, tässä tulee kyllä tätä rohkasevaa kommenttia jo sen verran, että uskallan lähtee koittaan. Vähän jäi vaan ihmetyttään nää kommentit, ettei lepästä ja mahongista kannata tehä..! Molemmistahan nyt on runkoja tehty pilvin pimein ja mun mielestä kaulojakin. Olin siis vissiinkin oikeessa tässä..!? :/
Ei vaan uskalla lähtee aina uusia puulajeja kokeileen ihan, ihan summamutikassa.
 
Noh, huomena saankin sitten haapalankun käsiini, josta tulee nyt seuraava kaula. Kokeilu sekin, hankilökohtasella tasolla. :|

Onko tämä se sama vika, joka akustisissa esiintyy yleisenä? Eli että kaulaliitoksen kohdalle tulee taitos, jolloin kielet alkavat rämistä ylänauhoilla? Omassa akkarissani ainakin on tuota vikaa.
 
Meinaat vissiin kaulan ja kopan liitosta? Spekuloinnin kohteena oli otelaudan alle tuleva liitos, jolla lapa liittyy kaulaan otelaudan alkupäässä. (Jos nyt yhtään olen puhunut samasta asiasta kuin muut!)

No niinhän onkin... Ei pitäisi mennä pikaluvulla näitä.
 
Pahoittelen ja poistun takavasemmalle.

No niinhän onkin... Ei pitäisi mennä pikaluvulla näitä.
 
Pahoittelen ja poistun takavasemmalle.
 
No älähän vielä, itse keskustelun aloittaneena tarkoitin juuri bodyn ja kaulan liitoskohtaa... No tosi hyvää keskustelua tästä kyllä tuli, mutta luulisin että just bodyn päässä se syysuunta on elämisen kannalta vielä tärkeämpi. Ja sitten mahonki on pehmeänä puuna muutenkin helpommin vääntyilevää, kuin esimerkiksi straton ja telen kaulat jotka muutenkin on helppo pulttikaulaisena uusia jos alkavat vääntyilemään. Siitä syystä epäilen että se Alakuha painotti kirjassaan puun syiden suunnan oikein päin kääntämistä. Ja tietysti ne syyt menee kaulan suuntaisesti, mutta ns vuosirenkaat on pystysuunnassa otelautaan nähden. Mahongista on kyllä usein melko hankalaa erottaa renkaita, vaikka ovatkin olemassa. (parhaimmin erottuu tukin tai raakalankun päässä jos on sahattu tylsällä sahalla)
 
Niin ja olen keskustellut edesmenneen JAK:n kanssa tuosta liitoksen ongelmasta, sanoi korjaavansa tekemiensä kitaroiden kaulat ilmaiseksi jos vääntymistä tapahtuu, sitä kun ei pysty ennustamaan. (RIP)

mutta luulisin että just bodyn päässä se syysuunta on elämisen kannalta vielä tärkeämpi.
 
Rungon pään nousuun auttaa kun kaulan loppuun hioo nauhoihin todella loivan viisteen. Tästä on ollut palstalla ennekin puhetta, ny o kiire niin ei ehdi tarkentamaan.

JAK kirjoitti tässä Alfamerin julkaisemassa kitarakirjassa, että mahonkikaulan puun pitää olla siten, että syyt ovat 90 asteen kulmassa otelautaa vastaan, tällöin lujuus paras mahdollinen.
 
Muun kirjallisuuden mukaan puu on varttisahattuna noin 25 prosenttia vahvempaa (jäykempää) kuin läpisahattuna. Tällä siis tarkoitetaan juuri sitä, että vuosirenkaat ovat 90 asteen kulmassa otelautaan nähden, kun katsotaan lavan tai tallan suunnasta - vastakohtana on se, että vuosirenkaat ovat otelaudan kanssa saman suuntaisia.
 
Mahonkikaulat tehdään yleensä JAK:n mainitsemalla tavalla. Toisinkin voi tietysti tehdä, jos siltä tuntuu.
 
(Väärinymmärtäjille tarkennettakoon, että puun sahaustapa ei sinänsä tee puusta jäykempää, vaan vuosirenkaiden suunta taivutussuuntaan nähden merkitsee ja sahaustapa pitää sisällään oletuksen vuosirenkaiden suunnasta taivutussuuntaan nähden).

Mulla on 8-kielisessä(bassossa) wenge:inen kaula, jossa vuosirenkaat on just tällei 90:nen asteen kulmassa otelautaan nähden ja on sitten ehkä vähän tarpeettomankin jäykkä kaula. Taipuu just ja just sen tarvittavan verran, ettei kielet rämise, vaikka rauta on löysällä ja kielissä vääntöö jotain 'bout +170 kg...
 
Onkoos tää sitten puulajikohtaista jossain määrin, että kannattaako vuosirenkaat laittaa kaulaan otelaudan suuntasesti, vai tollei 90 asteen kulmaan..? :/

Muun kirjallisuuden mukaan puu on varttisahattuna noin 25 prosenttia vahvempaa (jäykempää) kuin läpisahattuna. Tällä siis tarkoitetaan juuri sitä, että vuosirenkaat ovat 90 asteen kulmassa otelautaan nähden, kun katsotaan lavan tai tallan suunnasta - vastakohtana on se, että vuosirenkaat ovat otelaudan kanssa saman suuntaisia.
 
Mahonkikaulat tehdään yleensä JAK:n mainitsemalla tavalla. Toisinkin voi tietysti tehdä, jos siltä tuntuu.
 
(Väärinymmärtäjille tarkennettakoon, että puun sahaustapa ei sinänsä tee puusta jäykempää, vaan vuosirenkaiden suunta taivutussuuntaan nähden merkitsee ja sahaustapa pitää sisällään oletuksen vuosirenkaiden suunnasta taivutussuuntaan nähden).
 
Seuraava on sitten täysin mutuilua ja huhupuhetta:
 
Muistelisin, että projectguitarin foorumilla tuota varttisahausta on kyseenalaistettu sillä perusteella, että nuo lukemat vahvuudesta ovat jonkinnäköisiä taivutuslujuuksia puun poikki/rikki-katkeamiselle. Kitarassahan tällä ei niinkään ole merkitystä. Näiden kirjoittajien mukaan tärkeämpää on se, että syyt kulkevat suorassa ja tasavälein. Läpisahatun ja varttisahatun (hyvän) puun ero tulee ilmi lähinnä siinä, mihin suuntaan puu elää.
 
Itse en asiasta mitään tiedä, enkä ole ottanut sen enempää selvää. Aika paljon noita läpisahattuja puita kauloissa kuitenkin käytetään, hyvällä menestyksellä. Jos jollain on tästä tietoa, niin mielellään kuulisin.