Aihe: Puun ominaisuuksista
1 2 3 4
Mike M. Hiirenloukku
01.02.2007 17:44:07
Tämän myötä minun on nykyään mahdoton kulkea missään ilman että kiinnittäisin huomioni ympäröivään puustoon - on sitten kyse puistojen jalavista tai ravintoloiden mahonkipöydistä.
 
Yhdyn tuohon täysin!! Monta kertaa huomaa miettivänsä että "tulispa tuostakii hyvä kitara..!" :D
That's the spirit - Tuo on pirtua.
gasser
01.02.2007 17:44:30
Tätä on tullut itsekin vitsinä mietittyä. Instant-vintage. Tai ei ihan instant. Kyllä sen pitäisi olla koneessa aika kauan, että vastaisi kymmenien vuosien soittelua. Toisaalta kone tekisi sen kuitenkin tehokkaammin.
 
Ajelee raakalankun yli katujyrällä, sitten heittää sen ultraäänikäsittelyyn ja mikroaaltouuniin. Mahdollisimman väkivaltaista käsittelyä, niin hyvä tulee...
Porno on
Juniper
01.02.2007 20:40:13

Itse oon fantasioinut sellaisesta "aukisoittokoneesta", jossa jo valmis kitara altistetaan pitkäaikaiselle ehkä kovallekin värähtelylle. Notta josko se siitä paranisi se soitin :o) Toisaalta, värähtelyjen pitäisi kai olla samanmoisia taajuuksiltaan ja voimakkuuksiltaan kuin kitaran itse tuottamat värähtelyt, että se kaiketi soisi "auki" sitten tämän värähtelykäsittelyn jälkeen. En taida hakea vielä patenttia ;o)

 
Heh tuollainen aparaatti on jo olemassa. Hitto kun linkki on hukassa.....
Mutta kovasti väittivät eroja tulevan useampiin kitaroihin kun niitä altistettiin voimakkaalle värähdykselle muutamaksi vuorokaudeksi......
Arzzi
01.02.2007 21:04:18
Itse tein kokomahonkisen (kaula, kansi ja runko mahonkia) liimakaulakitaran.
 
Paljonko tuli painoa kitaralle, oletko punninnut ?
 
Yhdyn tuohon täysin!! Monta kertaa huomaa miettivänsä että "tulispa tuostakii hyvä kitara..!" :D
 
-nimim. "mistähän se anoppi taas mahtoi oikein suuttua?" :D
 
Niin vielä tuohon painoasiaan.. Jostain olin lukevinani, että mitä painavampi aine, sitä paremmat sustainit, eli esim. betoni olisi hyvä materiaali (en kylläkään muista sen tiheyttä nyt tähän väliin). Tällaista jostain luin. Olisikohan ollu Suuri Kitarakirja vai... Tehkääs joku kurat ja siitä kitara nii katotaa miten soi :D
Juniper
01.02.2007 21:14:51
Paljonko tuli painoa kitaralle, oletko punninnut ?
 

 
-nimim. "mistähän se anoppi taas mahtoi oikein suuttua?" :D
 
Niin vielä tuohon painoasiaan.. Jostain olin lukevinani, että mitä painavampi aine, sitä paremmat sustainit, eli esim. betoni olisi hyvä materiaali (en kylläkään muista sen tiheyttä nyt tähän väliin). Tällaista jostain luin. Olisikohan ollu Suuri Kitarakirja vai... Tehkääs joku kurat ja siitä kitara nii katotaa miten soi :D

 
Paino ja sustain eivät kulje käsikädessä. esim. akustisessa kitarassa voi olla todella hyvä sustain.
Rakenne (ja rakenteeseen sopiva materiaali)vaikuttaa mielestäni eniten sustainiin. Kitaran rakenteen pitää tukea kielen värähtelyjä eikä kumota niitä. Tämä on kyllä niin vaikeaa tiedettä etten minä ainakaan ymmärrä juuri mitään kaikkien värähtelyjen vaikutuksista.
Aki
02.02.2007 00:16:59
 
 
soundin paranemisesta iän myötä?
 
Tää on tietty asia joka on hirmu helppo kääntää myytiksi. Tuo Juzzun mainitsema värähtelylle altistaminen tekee soittimessa todella paljon. Kaikki pidemmälle ehtineet viulistit tietävät kyllä mikä ero on soittimella jota on soitettu, ja soittimella jota ei. 80-luvun alun Japsit on järkyttävän upeita jos niillä on soitettu paljon.
 
50-luvun strato on taatusti hyvin soiva ku on niin vanhakin.
 
Olen soittanut muutamaa 60-luvun stratoa, ja hyvin useita 70-lukulaisia. Kallein niistä (se Kitarapajalta pari vuotta sitten myyty) soi aivan järkyttävän tukkoisesti, oli soundeiltaan ja tuntumaltaan mielestäni aivan hirvittävän huono. Hintaa melkein 15000€. Pajan myyjät allekirjoittivat kokemukseni ja sanoivat soittimen olleen soittamatta pitkän aikaa. Vertasin erääseen 70-lukulaiseen jota tiettävästi oli soitettu hyvin paljon. Uskomattoman suuri ero, tämä paljon soitettu oli herkkä, avoin, monin puolin sellainen kuin soittimen pitääkin.
 
Akkarin pitäminen subbarin vieressä on useaan kertaan kuulemani vinkki soittimen herkistämiseksi. Lämpökäsittely myös muokkaa puun solurakennetta aiheuttaen hieman samantyylistä sointieroa kuin soitolle altistaminen. Tuo lämpökäsittely ei aivan odotetunsuuruista suosiota saanut, vielä Landola-aikaan tuntui että niin sähkiksiä kuin akustisiakin tykätään uunitella vallan mielellään.
 
mitä tiheämpi puu, sitä paremmat sustainit
esim. betoni olisi hyvä materiaali
 
Tuo betonin "hyvyys" ei liity siihen tiheyteen, vaan siihen ettei se resonoi pätkän vertaa. Ei siis takuulla ole taistelemassa kielten resonointia vastaan. Omasta mielestäni tärkeämpää kuin tuo taistelemattomuus olisi se että soittimen puiden resonanssit vahvistavat soittimen mieluisia piirteitä ja taajuuksia. Monissa 70-lukulaisissa Jazz-bassoissa tuntuu juuri tältä, koko soitin tärisee sylissä kuin kehräävä kissa, ja sävelet soivat täyteläisesti, eloisasti, ja pitkään.
"Every being in the universe knows right from wrong." -Prot, 2001
Juzzu
02.02.2007 08:27:56 (muokattu 02.02.2007 08:31:03)
Paljonko tuli painoa kitaralle, oletko punninnut ?
 
En muista punnineeni, arvioni on n. 4.1kg :o)
Mahonkeja (=etelä-amerikan) on muuten sitten valtavan eri tiheyksillä - vaikka niitä ostaisi samasta paikastakin. Että kun ostat 'mahokia', kannattaa varautua väri-, tiheys- ja työstettävyyseroihin pitkällä aikajänteellä. Mullei ole tullut AMF:ltäkään vielä kertaakaan mahonkilankkuja, jotka olisivat olleet täysin identtisiä keskenään ominaisuuksiltaan. Kaikki viisi(kö niitä nyt oli..) ovat olleet hiukkasen erilaisia jollain tapaa. Mikä on kyllä kelvannut mulle :o)
flattopguitar
02.02.2007 09:49:29
Paino ja sustain eivät kulje käsikädessä. esim. akustisessa kitarassa voi olla todella hyvä sustain. Rakenne (ja rakenteeseen sopiva materiaali)vaikuttaa mielestäni eniten sustainiin.
 
Totta ja koin henkilökohtaisesti asian ,kun akustisessa kitarassani oli kaulan liimasaumat antaneet hieman periksi. En tiennyt asiaa, koska näin oli tapahtunut ennen kuin ostin kitaran ja kuvittelin siinä olevan luontaisesti nopeasti kuoleentuva soundi, mikä ei myöskään ole mitenkään huono. Kun sain kitaran takaisin korjauksesta ja kaula oli liimattu jämäkästi paikoilleen, niin kitaran sustain oli parantunut järjettömästi. Eli varmaan sustainiin vaikuttaa entien se miten jäykkä, mutta kuitenkin resonoiva kitara on välillä talla ja virintinkoneistot. Yleensä liimakaulaa pidetään rakenteellisesti parempana sustainin suhteen kuin pulttikaulaa, mutta tämäkään ei ilmeisesti pidä paikkaansa.
flattopguitar
02.02.2007 09:53:07 (muokattu 02.02.2007 09:53:48)
Itse oon fantasioinut sellaisesta "aukisoittokoneesta", jossa jo valmis kitara altistetaan pitkäaikaiselle ehkä kovallekin värähtelylle. Notta josko se siitä paranisi se soitin :o) Toisaalta, värähtelyjen pitäisi kai olla samanmoisia taajuuksiltaan ja voimakkuuksiltaan kuin kitaran itse tuottamat värähtelyt, että se kaiketi soisi "auki" sitten tämän värähtelykäsittelyn jälkeen. En taida hakea vielä patenttia ;o)
 
Tälläisiä ovat jotkut harrastelijat väsänneet ainakin akustisille kitaroille. Yleisin tapa on tehdä jonkinnäköinen arkku/laatikko johon kitara mahtuu ja molemmille puolille kaiuttimet. Sitten vaan kitara arkkuun ja musiikkia luukuttamaan repeatilla työpäivän ajaksi. Väittävät uuden kitaran herkkyyden parantuvan viikoissa. Akustisille tämä on silti helppo ymmärtää ei tarvitse kuin laittaa kitara kaiuttimen eteen, niin tuntee miten ääniaallot värisyttävät kitaran jokaista osaa jo pienellä äänenvoimakkuudella. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kitaran pitäisi kuulostaa jo uutena hyvältä, tai sitten ostaa sellainen käytettynä joka on jo sisäänajettu.
Aki
02.02.2007 11:39:20
 
 
Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että kitaran pitäisi kuulostaa jo uutena hyvältä
 
Eihän sitä kukaan huonosoundista kitaraa osta, mutta jos vähällä vaivalla saa samaisesta kitarasta VIELÄ paremman, miksipä se ei houkuttaisi.
"Every being in the universe knows right from wrong." -Prot, 2001
marco_albertz
02.02.2007 12:01:04
Terve kaikille,
 
Itse en ole kitaraa rakentanut, mutta veistänyt kelloja, tauluja yms. ja puiden kanssa pelannut suhteellisen paljon. Minulla oli korurasiaa varten punapyökkiä pitkä lankku. Ei todellakaan kannata luottaa siihen, että puut olisivat olleet kuivassa ja lämpimässä tarpeeksi pitkään.
 
Höyläsin puun ensin sähköhöylällä. Sitten puu oli kuukausia kuivumassa.
 
Kuukausien jälkeen sahasin puut ja ja höyläsin sopiviksi. Meillähän tietysti myös vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa puuhun. Ehkä 3 kuukautta myöhemmin aiemmin täsmälleen sopivat palat olivat vääntyneet joitain millejä niin, että ne piti höylätä vielä uudestaan kosketuspinnoista.
 
Eli kyllä siinä puun kuivumisessa voi mennä jopa vuosi. Mutta varmasti kuivumisessa tapahtuvaan vääntymisen näkyviin muutoksiin vaikuttaa myös puun paksuus. Eli jos on ohut lauta niin siinä muutoksen voi nähdä varmasti helpommin kuin paksussa pölkyssä.
 
Kannattaa katsoa puiden syitä millaista vuosikasvu on ollut. Eli kiinnitä huomiota siihen onko puu jotain nopeakasvuista lannoitettua "pikapuuta" vai kunnon kitukasvuista sitkeää kunnon ainesta!
kulmahiomakone
02.02.2007 13:36:35
Minulla oli korurasiaa varten punapyökkiä pitkä lankku....
 
Punapyökki on eläväistä puuta. Mulla on varastossa kaksi reilut 20 vuotta vanhaa punapyökkilankkua ja täytyy sanoa, etten ole nähnyt monia puita, jotka reagoisivat yhtä voimakkaasti pieniinkin ilmankosteuden muutoksiin.
 
Ja sitten noin yleisesti. Vahvistinrakentelupiireissä törmää monesti ajatukseen/periaatteeseen että saundi tulee kytkennästä, ei osista. Sama pätee mielestäni pitkälti kitaranrakentamiseen. Poropeukalo ei rakenna soitinta laadukkaistakaan puista, mutta hyvä rakentaja kyhää soittimen aikaan vaikka rakennustyömaan jätelaudoista. Puiden (laadullisia) ominaisuuksia pystyy lähes aina kompensoimaan rakenteellisilla ratkaisuilla. Kyse on ainoastaan viitseliäisyydestä ja asiohin perehtymisestä - ainakaan sähkökitaranrakennuksessa ei tarvita mitään taikakäsiä.
 
Tarkoitus ei ole sanoa, etteikö puilla olisi väliä tai niiden ominaisuuksista keskusteleminen hyödyllistä. Monesti vain näistä keskusteluista - johtuen luultavasti kamapuolen aktiivisuudesta - saa sen kuvan, että kitarat ovat samalla tavoin osiensa summia kuin vaikkapa tietokoneet.
 
Rakennusharrastus on hyvä aloittaa hyvillä puilla. Niiden myötä ei voi syyttää kuin itseään jos soittimesta tulee paska.
Eva jag behöver dig. Mer än vad jag vill ha dig och jag vill ha dig för gamla tiders skull. Du betydde inte allt. Men det blåste aldrig kallt. För du var solskenet. Jag var ensam.
thekimble
02.02.2007 15:13:24
 
 
Puukeskuksesta minäkin olen puuni hakenut lähinnä juuri kaulavaahterat.
Ei ole vääntyillyt eikä kääntyillyt osaksi kyllä auttaa että olen aina kaulat tehnyt vähintään kahdesta osasta symmetrisesti pystysyin liimaten.
kyllä käypää tavaraa löytyy, plokkaamaan tietenkin vähän joutuu.
Illalla hilpeenä kaljaa, aamulla hilpeenä kaljaa.:sananlasku remix
massee
02.02.2007 23:05:20
Ostin ensimmäiseen projektiini kuivaa lankkua puu- ja venetyöfirmasta. Vaahteraa ja leppää ei löytynyt, mutta koivua ja saarnia sai. Iso koivulankku ja pienempi saarnilauta maksoivat yhteensä 15 euroa. Puista tuli koivubody, koivukansi, saarnikansi ja saarnikaula. Vähän extremet noi puut on, mutta mitään ei opi jos ei koita.
 
Saarni ei ollut tarpeeksi paksua bodyksi, joten tein siitä kaksiosaisen thinlinen kannen.
 
Olen aiempien kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että työllä kitaraa voi jalostaa paljon enemmän kuin rahalla. Perusteiden pitää tosiaankin olla kunnossa.
 
Saa nähdä kuinka tuo soi. :)
Jymi
03.02.2007 11:41:43
Kaikkein tärkeintähän on kuitenkin että psykoakustinen soundi on kunnossa. Siksi yritän itse hommata soitinpuut sieltä mistä ammattilaisetkin niitä hankkii - eli AMF:ltä.
 
Psykoakustinen sointi on kyllä kieltämättä tärkeä ;) Mutta tuohon että ammattilaiset hankkisivat puunsa AMF:ltä en usko paristakaan syystä. Ensimmäinen on se että tiedän parin Tampereen seudulla vaikuttavan ammattilaisen hankkivan puunsa Hakalan puutukusta ja muista vastaavista paikoista ja kuivattavat itse. Tämä on ihan järkevää, koska ammattilaiselle soitinrakennus ja korjaus on elinkeino, jolloin on turha maksaa puun kuivattamisesta jollekkin toiselle. Näin jää parempi kate omasta työstä.
 
Toisekseen on myös muitakin soitinrakentajia kuin AMF, jotka myyvät kuivaamiaan puita harrastajille. Puiden kuivaaminen muutaman kuukauden ja myyminen on kuitenkin hyvä lisä elinkeinoon ja se kaikille soitinrakentajille suotakoon.
 
Mutta muodostaako soitinrakentajan tekemä kuivaus puuhun paremman saundin kuin että harrastaja kuivaisi saman puun ? Siihen en usko vaikka kuuluisa psykoakustiikka toista väittäisi.
Juzzu
03.02.2007 13:25:03
Poropeukalo ei rakenna soitinta laadukkaistakaan puista, mutta hyvä rakentaja kyhää soittimen aikaan vaikka rakennustyömaan jätelaudoista.
 
Väitän vastaan. Poropeukalo rakentaa hyvin soivan (siis soundillisesti) soittimen takuuvarmasti, jos puut ovat vain hyviä. Oon kylä nähny jos kohta kahdenkinlaisia "räpellyksiä", mutta prkl, soivat kuin unelma.
Eri asia on sitten ovatko ne kauniita, helpposoittoisia, intonoivia jne. Mutta se perussoundi, se on hyvä.
Little Savage
04.02.2007 15:38:08
Olen soittanut muutamaa 60-luvun stratoa, ja hyvin useita 70-lukulaisia. Kallein niistä (se Kitarapajalta pari vuotta sitten myyty) soi aivan järkyttävän tukkoisesti, oli soundeiltaan ja tuntumaltaan mielestäni aivan hirvittävän huono. Hintaa melkein 15000€. Pajan myyjät allekirjoittivat kokemukseni ja sanoivat soittimen olleen soittamatta pitkän aikaa. Vertasin erääseen 70-lukulaiseen jota tiettävästi oli soitettu hyvin paljon. Uskomattoman suuri ero, tämä paljon soitettu oli herkkä, avoin, monin puolin sellainen kuin soittimen pitääkin.
 
Voihan se olla niinkin että hyvä saundista kitaraa vain soitetaan enemmän. Eli kitara on ollu alunperin ihan hyvältä saundaava.
tuota mikäs ois helppo Children of bodom soolo ?
iepi
04.02.2007 16:27:27
Huonekalualalla opiskelevana tiedän että puun peruskosteus on noin 6-8%, siitä kuivemmaksi sitä kai on hankala saada, ( eli ne kotona kuivailemiset on aika turhaa, jos puu on esim, pakkasessa voi sitä pitää sen viikon huoneenlämmössä lämpenemässä) puukeskuksissa myytävät puut ovat kosteudeltaan sitä luokkaa.
 
Puulajeilla on se merkitys että kovemmat puut halkeavat usein hieman helpommin. nyt teen itse khayamahongista les paulia ja kaveri tekee irokosta, irkoko on hankalampi työstää ja se on jo halkeillut jyrsittäessä, ilmeisesti siitä tärinästä.
 
Joku oli ostanut tuolta amf:ltä leppää ja vaahtera soitin puiksi, en tiedä mitä muuta tilaus oli sisältänyt, mutta 100€ siitä määrästä puuta on kyllä hävyttömän kuulosta, itse ostin 150x21x5cm mahonkilankun ja hintaa tuli 15€.
 
Kannattaa kuitenkin muistaa aina että puu elää koko ajan, joten se onko se vanhaa vai ei vaikuta kosteuteen vaan sen puun rakenteeseen, 100 vuotta vanha mäntykään ei ole enää ollenkaan verrattavissa tämän päivän mäntyyn joka on kasvatettu paljon nopeammin, oli pintakäsittelynä mikä tahansa niin puun kuivuuteen vaikutta ilman kosteus.
Juzzu
05.02.2007 07:08:47
irkoko on hankalampi työstää ja se on jo halkeillut jyrsittäessä, ilmeisesti siitä tärinästä.
 
Hmph. Pitäisköhän tarkistaa jyrsimet terät ja työstöarvot....? Ja joidenkin puulaatujen kanssa pitää aina olla tarkkana mistä suunnasta syitä kohti tulee terällä, ettei 'potkaise' syytä pitkin puun halkipoikki.
HanskiS
05.02.2007 08:50:28 (muokattu 05.02.2007 08:51:42)
Moi
 
Onko kellään tietoa siitä miten khaya sopisi kaulan tekoon.
Seuraavan projektin bodyssä on tarkoitus käyttää khayaa, kun sitä on Puukeskuksesta saatavana. Mutta uskaltaako siitä tehdä myös kaulan ?
Olen tehnyt yhden bodyn ko. puusta. Reikiä poraillessa tuli sellainen tuntuma että puu on välillä erittäin kovaa. Terä ei meinaa upota milliäkään, mutta hetkenpäästä uppoaa sentin niikuin olis balsaa poraamassa. Olishan siellä Puukeskuksessa vaahteraakin, mutta haluaisin että kaula ja body olis saman värinen.
Sitten toinen juttu.
Mihinkäs suuntaan niiden puun syiden olis paras olla kaulassa? Mistä kohtää pölkkyä ja mihin suuntaan sahattu ? Ja mitä sahaus tapaa kannattaa varoa?
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)