Mitä enemmän bensaa ni sitä lujempaa pääsee. Käämin määrä vaikuttaa myös hyvin paljon, ja sillä noi erot yleensä tehdään.
Magneettien voimakkuus, jos luit aikasemman postauksen, vaikuttaa siihen "flux fieldiin" eli magneettikenttään, jos kenttä on ihan hurrrrjan voimakas, niin eipä oo mikistä ainakaan soittimeen.. kielten värähtely vaimenee alta aikayksikön, tai sitten joutuu mikkiä pitämään niin kaukana kielistä, että ei oo mitään järkeä.
Niinku Aki tuossa ylempänä sanoi, se teho haetaan käämin ominaisuuksilla, langan paksuudella ja kierrosmäärillä.
Kuten yks jenkkiläinen kitaranrakentaja totesi, kokeiltuaan jotain yyber-magneetteja: "Darn near to weld the strings on!" Eli helkkarin likellä, ettei kielet hitsaantunu kiinni...
Kuten totesin, joskus kasiköt-luvulla noita magneetteja pistettiin lisää mikkeihin, ja vanhoja magneetteja magnetisoitiin, mutta ei niistä mikeistä sen tehokkaampia juurikaan tullu.. :) Kyllä ne on todennäköisesti jo nyt sellasella optimitasolla nuo mikit, päätellen siitä, että kaikkein tehokkain (millivolteissa mitattuna) passiivimikki on edelleen tuo 70-luvun loppupuolen DiMarzio X2N.... (Ottamatta kantaa ko. mikin ominaisuuksiin äänellisesti ym..) |
matmal01
Aki
fox