Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Kefiiri: Resistanssi noissa G3-mikeissä näyttäisi surffailun perusteella olevan noin 5,5 K.
 
http://www.talkbass.com/forum/f38/gibson-g3-pickups-876590/
 
Kauhean tehokkaina noita ei tunnuta pitävän. Magneetin voimakkuudestahan se pitkälti riippuu.
 
Huvittavaa, että yhden keskustelun mukaan Gibsonillakaan ei tiedetä noiden mikkien speksejä. Kai ne nyt ne selville saisivat jos tosissaan yrittäisivät.
 
Eiköhän noissa vanhoissa mikeissä ole vaan käämitty kela täyteen ja that's it. Tuskin on kovasti resonanssipisteitä suunniteltu ja laskettu. Sen ajan bassovahvistinten ylä-äänien toisto on ollut sen verran rajallista että suotta sitä mikin taajuusaluetta kovin ylös olisi hinattukaan.

MPU: Eiköhän noissa vanhoissa mikeissä ole vaan käämitty kela täyteen ja that's it.
 
Jos kelarunko olisi suunnilleen oikean mallinen, niin tuolla lähestymistavalla kopioinnin lopputulos olisi varmaan aika lailla alkuperäisen kaltainen.

Onkos joku koittanut vääntää mikkiä hieman paksummasta langasta, esim. AWG41, 40, ehkä paksummistakin? Ehkä matalan impedanssin mikkejä, ehkä aktiivihommiin.

luppa: Onkos joku koittanut vääntää mikkiä hieman paksummasta langasta, esim. AWG41, 40, ehkä paksummistakin? Ehkä matalan impedanssin mikkejä, ehkä aktiivihommiin.
 
Humppari kokoista singleä?

Old Joe: Humppari kokoista singleä?
 
Mikä jottei semmoistakin, mutta ihan kaikenlaiset käytännön kokemukset kiinnostaa, myös vaikka tavalliseen sinkula-aihioon käämitty paksumpi lanka, jota olisi ikäänkuin yhtä paksu kerros kuin ohuempaakin, mutta kierroksiahan tulee tietenkin vähemmän. Resistanssihan pienenee ja aika reilustikin jo langan paksuudesta johtuen.

Kierroksia mahtuu kelalle vähemmän ja ne tulevat suhteessa kauemmas magneeteista, joten lopputulos on tehottomampi. Impedanssi on matala ja sointi kirkas, mutta lähtöjännite jää vaisuksi. Menisikö ulos saatava jännite ihan suhteessa kierroslukuun, jos kelasta tehdään saman kokoinen kuin ohuemmalla langalla.
 
Kokeilin joskus jotain julman paksua lankaa jota ei mahtunut kuin muutama kymmenen kierrosta. Äkkiseltään arvellen lähtöjännite oli levysoittimen magneettisen äänirasian luokkaa, sangen niukka.
 
Aktiivihomma varmaan onnistuisi tuollaisellakin jos mikin yhteydessä olisi heti jonkinlainen vahvistinaste. Mutta sointi olisi nolostuttavan puhtoinen :D

Kefiiri: Kierroksia mahtuu kelalle vähemmän ja ne tulevat suhteessa kauemmas magneeteista, joten lopputulos on tehottomampi. Impedanssi on matala ja sointi kirkas, mutta lähtöjännite jää vaisuksi. Menisikö ulos saatava jännite ihan suhteessa kierroslukuun, jos kelasta tehdään saman kokoinen kuin ohuemmalla langalla.
 
Kokeilin joskus jotain julman paksua lankaa jota ei mahtunut kuin muutama kymmenen kierrosta. Äkkiseltään arvellen lähtöjännite oli levysoittimen magneettisen äänirasian luokkaa, sangen niukka.
 
Aktiivihomma varmaan onnistuisi tuollaisellakin jos mikin yhteydessä olisi heti jonkinlainen vahvistinaste. Mutta sointi olisi nolostuttavan puhtoinen :D
 
Itse Les Paul käytteli käsittääkseni myöhemmillä päivillään kitaroita matalan impedanssin mikeillä, sitä miten ne oli varsinaisesti tehty en tiedä, mutta kuvaus vastaa ainakin äänen kirkkauden osalta tuota.
 
Äänen puhtoisuus ja kirkkaus ei haittaa :) Kitarassa kaulamikiksihän tuommoinen voisi olla poikaa. AWG40:llä kierroksia saisi ainakin enemmän kuin muutaman kymmentä. Tuo ulostulon teho kiinnostaa, esim. verrattuna mikkiin jossa lankaa on saman tilavuuden verran mutta "normaalina" ohuempana.
 
Näin nopeasti ajateltunahan tuo kierrosten määrä vaikuttaa suoraan ja melko lineaarisesti ulostulotehoon, jos asiaa ajattelee generaattorin kautta (yksi kierros = virta i, kaksi kierrosta = virta 2*i). Jos samanlaiseen mikkiaihioon lyö samanpaksuisen kerroksen lankaa, keskimääräinen etäisyys pysyy käsittääkseni samana. Paksummalla langalla ja vähemmillä kierroksilla putoaa sekä resistanssi, induktanssi että kapasitanssi, joten kierrosmäärän putoamisen vaikutus jää näin katsottuna vähäisemmäksi.

Juu, Les Paulillahan oli se oma LP Recording jossa oli matalaimpedanssiset mikit. Kitaristit ilmeisesti eivät yleisemmin innostuneet niiden soinnista, kun moisia mikkejä ei ole kauheasti kitaroissa näkynyt. Mutta hyvä jatsisoundi niistä varmaan lähtee.
 
Rickenbackerin mikeissä käytetty lanka ymmärtääkseni on vielä hieman ohuempaa kuin muilla valmistajilla. Olen ajatellut että ohutta lankaa käytetään sen takia, että kelaaan saataisiin mahdollisimman paljon kierroksia magneettien lähelle. Täytyyhän sen herkkyyden vähitellen hävitä magneeteista kauemmas mentäessä, kun magneettikenttä harvenee.
 
Mietin itsekin tuota kierrosmääräasiaa perus verkkomuuntajan kautta, siinähän toision kierrosmäärän lisääminen nostaa ulostulojännitettä niin että jos viidellä kierroksella saa voltin niin kymmenellä saa kaksi. Mutta muuntaja on rakenteeltaan suljetumpi, kitaramikissä taitaa tulla enemmän kaiken maailman häviöitä?