Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Terve!
 
Otenauhojen paikathan ovat matemaattisesti laskettavissa jopa tuhannesosamillimetrin tarkkuudella kulloinkin käytettävän skaalan mukaan, heh, mutta mikä olisi tarkin tapa mitoittaa paikat itse otelaudalle kotikonstein? (Sahauksen tarkkuus myöhemmin on sitten asia erikseen, heh)
 
Millaisia mittavälineitä käytännössä käytätte/suositte? Esim. riittääkö tarkkuus tavallisessa millimetrimitassa? Yläsatulaa nollakohtana käytettäessä ei liene muuta vaihtoehtoa käytettävissä..
 
Työntömitassa tarkkuutta löytyisi hyvinkin, mutta itse mitan lyhyys rajoittaa. Nauhasta nauhaan mittaus olisi mahdollista todella tarkasti, mutta onko sittenkään suositeltavaa?
 
Palstaa on seurattu pitkään, hakua on käytetty, kirjoja on lainattu, straton piirrustukset on nenän alla jne, mutta em. asiasta en ole tarpeeksi valaistunut vieläkään, heh.
 
Kiitos asiallisista vastauksista.

Mä oon aina itse mitannut nauhojen paikat ihan sellaisella normaalilla jäykällä metalliviivottimella, missä on viivat millin välein. Milliviivojen välin saa aika tarkasti jaettua silmällä niin, että kun merkkaa nauhan paikan otelautaan neulankärjellä, ei heittoa varmasti tule kymmenesosamilliäkään. Metalliviivoitin kannattaa kiinnittää otelautaan hyvin esim. parilla puristimella tai sitten kaksipuolisella teipillä.
 
En suosittele mittaamista nauhanväleittääin: jos vaikka jokaiseen nauhanväliin tulee 0,1mm heiton, 22. nauha on jo yli kaksi milliä pielessä. Kannattaa käyttää ns. nollapistemitoitusta, eli mittaa kaikkien nauhojen paikka satulasta.
 
Ja kun olet merkannut nauhanpaikat, tarkista ne ainakin pari kertaa;-)

Olen tehnyt kuten yllä kerrottiin, paitsi että merkkasin askarteluveitsellä. Teräsviivoitin 2puoleisella teipillä kiinni niin, että sen reuna kulkee otelaudan reunaa vasten. Kannattaa katsoa sitä viivoitinta aina samasta suunnasta, ei niin että pidät päätäsi koko ajan samassa paikassa. Tämän jälkeen asetetaan suorakulma tuota samaa reunaa vasten ja vahvistetaan merkit.
 
Tuo tönärillä nauha kerrallaan mittaaminen ei silti välttämättä ole lainkaan huono tapa. Mikäli mahdollisesti syntynyt toistuva virhe on jonkinnäköisessä suhteessa nauhavälin pituuteen, ei tämä haittaa kitaran vireisyyttä. Vaikka koko skaala muuttuisi viisikin milliä, ei tämä lopputuloksessa juurikaan näy. Kunhan nauhojen väliset suhteelliset etäisyydet ovat kohdallaan.
 
Käytännössä tuo virhe taitaa silti about samansuuruisena joka kerta.

Minä mittailin ihan työntömitalla. Satulan paikkaa käytin 0 kohtana, jota vasten mitailin kaikki nauhat niin pitkälle, kuin työntömitalla pääsi. Sen jälkeen käytin tätä viimeistä nauhaa 0 kohtana. Ihan viimeiset nauhat taisivat vaatia sitten vielä toisen 0 kohdan siirron. Onnitui hyvin eli kaulassa ei oo mitään vireongelmia.

Käytin täsmälleen samaa metodia kuin Jymi, tosin tarkistin nauhojen paikat myös viivaimella. Menetelmän onnistumisesta minun on sen sijaan paha sanoa mitään, kun ei ole kitara vielä niin pitkällä.

Nauha saa olla 0.3 mm liian edessä tai takana. 0,5 mm kuuluu jo äänessä. Jon Tirone http://europa.spaceports.com/~fishbake/strat/neck.htm on itse tehnyt niin että nauhojen mitat on juuri pyöristetty tuohon puolen millin tarkkuuteen. Onneksi tarkat mitat voi pyöristää tuohon puolen millin tarkkuuteen ilman äänen muuttumista, muuten tuo nauhoitus olisikin jo paljon vaikeampi juttu.

Nauha saa olla 0.3 mm liian edessä tai takana. 0,5 mm kuuluu jo äänessä. Jon Tirone
 
Mjitaah? Kun kerran tehdään, niin tehdään kunnolla. Sadasosien toleransseilla tässä pelataan. Mitä sitten, että pieniä heittoja ei kuule? Se on paljon pahempaa, että tietää nauhan olevan väärässä kohdassa. Sitten sen jo kuuleekin. Hymiö.

Kiitoksia kaikille hyvistä vastauksista ja vinkeistä. Juuri tällaista käytännön keskustelua kaipailinkin.
Koen olevani nyt viimein valaistunut asian tiimoilta, heh.

Kyllä ne nauhat kannattaa edes yrittää saada kohdalleen. Eli jos mitottaa jo valmiiksi 0,3mm pieleen ja sahauksessa tulee pahimmassa tapauksessa muutama kymmenesosamilli heittoa, ollaan jo aika isosti pielessä. Kannattaa edes yrittää mitoittaa tarkasti. Tyhmää jo mitotusvaiheessa tahallaan aiheuttaa nauhaväleihin noin isoja heittoja oikeasta mitasta.

... Kannattaa edes yrittää mitoittaa tarkasti. ...
 
Aivan. Kannatta tietenkin olla tarkka mutta pitää myös muistaa että ei se onnistu sadasosamillilleen mittaamallakaan jos ei ymmärrä mitä tekee.
Kitaran asteikko on, voitaisiinko sanoa, logaritminen.
12 nauha on täsmälleen mensuurin puolessavälissä.
Viidennen nauhan paikka taas on satulan ja 12 nauhan puolessavälissä.
Koko hommahan perustuu geometriaan. Kolmiomittaukseen, jos niin voi sanoa.
Kaikista viheliäisin ja virheellisin tapa hakea nauhojen paikkoja on mitata "sadasosamillilleen" nauhasta nauhaan työntömitalla.
Mittaamisessa ainoa oikea tapa on mitata koko ajan satula lähtökohtana.
 
Tässä vähän asiaa...
 
http://www.dougsparling.com/software/fretaplt.html
 
http://www.buildyourguitar.com/resources/tips/fretdist.htm
 
http://members.lycos.nl/ajgp/details.html
 
http://www.angelfire.com/biz3/luthier/cegbuild/design.html

Juu, aivan totta tuo Poppamiehen teksti. Kitaran kaulan vireisyys perustuu kahteen asiaan: yksittäisen äänen korkeus määrittyy nauhojen mukaan niin, että nauhat jakavat kaulan kahteen osaan juuri tietyssä suhteessa: jokainen nauha määrää äänen korkeuden suhteessa kielen vapaaseen ääneen. Ja sitten kun otetaan sointu, myös vierekkäisten nauhojen etäisyydet toisistaan vaikuttavat vireisyyteen. Eli molemmat asiat pitää olla kunnossa että kitara soi vireisesti.
Nauhavälit ovat geometrinen sarja (lukiomatikkaa), eli vierekkäisten nauhavälien suhteet ovat aina samat, muistaakseni suhdeluku on jotain luokkaa 1,15.
 
Mitatessa tulee aina kahdenlaista virhettä: systemaattista ja satunnaista. Systemaattinen virhe tarkoittaa esim. sitä, että (jos nyt mitataan vaikka työntömitalla nauhanväli kerrallaan), niin mitan nollakohta on kärsinyt vaikka niin, että jokaisesta mitasta tulee millin liian pitkä (liioittelua, mutta periaate selviää näin paremmin)ja satunnainen virhe tarkoittaa sitä, että painaa neulakärjen vähän väärään kohtaan.
 
Systemaattinen virhe toistuu jokaisessa nauhassa. Se tarkoittaa siis sitä, että jokainen nauhaväli on millin liian pitkä. Näin nauhavälien suhteet menevät ihan pieleen, milli ekassa välissä on ihan eri suuruusluokan virhe kuin milli vikassa nauhavälissä. Systemaattinen virhe on AINA olemassa mitattaessa, sen suuruus vaan riippuu mittausmenetelmästä.
 
Satunnainen virhe on taas sitä pienempi, mitä tarkemmin mittauksen hoitaa.
 
Kun mitatessa käyttää aina nollakohtana satulaa, ja kiinnittää mitan kunnolla otelautaan, ei tule kuin yksi systemaattinen virhe, kun 24 nauhan kaulassa näitä tulaa 24 kpl. Siksi ei missään tapauksessa voi suositella mittaamista väli kerrallaan. Työntömitalla kannattaa kyllä tarkistella mittauksia väli kerrallaan.
 
Pientä eroa yksittäisen nauhan paikan heitossa ei kuule, nauhathan muutenkin kuluvat ja niihin tulee tasainen harja, mutta jos nauhanvälit eivät ole keskenään oikeassa suhteessa, kitaraa voi olla vaikea virittää niin että se kuulostaa muitten soittimien kanssa vireiseltä.
 
Mittaus on itse asiassa vähän helvetin vaikee taiteenlaji;-)

Onko jollain tietoa kenenkään ns. "oikean" soitinrakentajan tavoista mitoittaa näitä? Tavallaan harmi kun ei näille palstoille kirjoittele sellaiset tyypit myös, voisi saada toisenlaista näkemystä.
 
EDIT: En siis tarkoita tätä "oikea soitinrakentaja" -termiä missään tapauksessa vinoiluna alan harrastajille. Ehkä parempi termi olisi ammattisoitinrakentaja..?

Onko jollain tietoa kenenkään ns. "oikean" soitinrakentajan tavoista mitoittaa näitä? Tavallaan harmi kun ei näille palstoille kirjoittele sellaiset tyypit myös, voisi saada toisenlaista näkemystä.
 
Enemmän tai vähemmän teolliset soitinrakentajat eivät sahaa nauhauria yksi kerrallaan, vaan kaikki nauhaurat kerralla (useaan otelautaan yhtäaikaa). Laitteessa on monta pyörösahan terää samalla akselilla sopivien välimatkojen päässä toisistaan, joten mitoittaminen tehdään siirtelemällä noita sahanteriä akselilla. Moisesta laitteesta on muistaakseni kuva Finnish guitar worksin kotisivulla. (http://www.flyingfinnguitars.com/kaula3.jpg)
 
Toinen mahdollinen, vähemmän teollinen tapa on käyttää apuna jotain kertaalleen tarkalleen työstettyä tulkkia joita on esim. StewMacin valikoimissa. (http://www.stewmac.com/shop/Frettin … ting/Dual_Fret_Scale_Templates.html)
 
EDIT: Linkkien lisäys
EDIT: Vielä yksi kuva, tällä kertaa Leo Fenderin tehtaalta (http://www.glguitars.com/factorytour/tour-page2/tour2.asp ja sieltä "Close up view of the fret slotting saw.")

Onko jollain tietoa kenenkään ns. "oikean" soitinrakentajan tavoista mitoittaa näitä? ...
 
Luulisin että "oikeilla soitinrakentajilla" on kaupasta ostetut, tai itsetehdyt viivoittimet mihin eri mensuurien nauhavälit on merkitty valmiina.
Jos sellaisen haluaa tehdä itse (niinkun myös minä olen tehnyt basson 34" mensuurille), niin se tapahtuu seraavalla tavalla:
 
Päätetään asteikko. Jaetaan asteikko luvulla 17.817.
Tulos on ensimmäinen nauhaväli. (Periaatteessa voisi jatkaa, ja aina vain jakaa jäljelle jäävä asteikko sillä samalla luvulla 17.817 mutta se ei ole paras tapa)
Otetaan jäykkää kartonkia, tai vielä parempi, 2 mm alumiinipeltiä joka on mensuurin mittainen pala ja noin 5 cm leveä.
Vasen alanurkka on satulan paikka. Merkataan se äsken laskettu nauhavälin paikka tarkasti vaikkapa veitsenkärjellä vaaka-akselille "y".
Otetaan harppi ja painetaan piikki satulan paikkaan (vasen alanurkka), ja säädetään piirtoterä tarkasti ensimmäisen nauhan paikalle.
Piirretään kaari ylöspäin ja näin saadaan merkattua ensimmäisen nauhavälin mitta myös pystyakselille "x".
Vedetään viiva tästä "x" akselilla olevasta mittapisteestä aina mensuurin oikeaan ääripäähän akselilla "y".
Näin muodostuu loiva alamäki mensuurin toisesta päästä toiseen.
Laitetaan hapin piikki edelleen ensimmäisen nauhan paikalle ja otetaan mitta siitä kaltevasta viivasta kohtisuoraan ensimmäisen naunhan yläpuolelta.
Tämä mittahan on vähän pienempi kuin ensimmäinen nauhaväli.
Pyräytetään harppi oikalle ja näin saadaan toisen nauhan paikka.
Näin homma jatkuu niin pitkälle kuin halutaan.
Ymmärsikö kukaan. Ei se mitään. Kerron tämän silti. En löytänyt netistä mitään kuvia.

Mä oon nähnyt ammattilaisten käytössä kolmenlaista systeemiä nauhaurien tekemiseen:
 
Toi Nevalaisenkin käytössä oleva systeemi on selkeästi paras ja nopein. Siinä on vaan sellainen huono puoli, että jokaista mensuuria varten tarttee olla oma kara, tai jos kara on sama, niin ainakin terän väliholkit täytyy olla omat jokaiselle mensuurille (tai homma kyllä toimii niin, että esim. 25,5" mensuurista saa suunnilleen 24" mensuurin kun jättää ekan välin pois, varmaan siksi Fenderin Jagauureissa on 24" mensuuri, koska Leo Fender oli pihi mies, ja varmaan muitakin mesuureita voi yhdistää).
 
Toinen tapa tehdä uria on sellainen "sahauslaatikko", missä on nauhasahan terän levyinen ura jokaisen nauhan paikalla. Otelauta kiinnitetään sahauslaatikkoon ja urat sahaillaan yksi kerrallaan. Tällaisi laatikoita saa ostaa vissiin Rockinger.de:stä.
 
Kolmas tapa on Stewmacin mitta+nauhasahayhdistelmä. Eli stewmacilta saa mittaviivaimia, missä nauhanpaikat on merkitty lovilla ja nauhasahoja, jotka toimivat tuollaisen viivaimen kanssa kimpassa.

Minulta voit saada excel laskentataulukon oikean nauhan paikan määrittämiseen.
 
mr.w@suomi24.fi

Mä oon oon toiminut urien kanssa kahdella tavalla.
 
Vaihtoehto 1:
 
-Tasaiseen otelautaan teipataan maalarinteippiä toiselle (oikaistulle) sivulle.
 
-Otelauta puristetaan jotain tasaista pintaa vasten siten, että pitkä suora metallinen viivain jää myös puristuksiin otelaudan siihen pintaan jonka alla maalarinteippi on. Viivain mielellään tietenkin siten että nollakohta on satulan päässä.
 
-Nyt ryhdytään skaalan mukaan tökkimään nuppineulan kärjellä reikiä viivaimen avulla oikeisiin paikkoihin. Millikin on viivaimessa pitkä matka kun pientä nuppineulan kärkeä sovittaa oikeaan kohtaan.
 
-Nuppineulan piston jälkeen sutaisen vaikka jollain yliviivaustussilla vähän reiän päältä, jolloin pistojälki näkyy vielä paremmin. Koko teipin tarkoitus on myös vaan se, että sen avulla on pistojälki helpompi paikallistaa, esim. pelkästä eebenistä on niin hankala katsella jotain yhtä pientä pistettä.
 
-Tämän jälkeen katsellaan vielä uudelleen missä se pistojälki olikaan ja tarkastellaan kuinka monta kymppiä sen reiän pitikään olla yli tai alle jonkun tasamillin. Jos heittoa on, olen vielä kirjoittanut reiän viereen että -1 tai vaikka +3 (tarkoittaen kymppejä).
 
-Uria sahatessa olen yrittänyt sovittaa sahan keskelle nuppineulan reikää, eli vähän pitää tsuumailla eri sahan piikeillä koska ne harottavat eri suuntiin. Maalarinteipin päälle on myös helppo tehdä pari varovaista koevetoa, koska piikit rikkoo teipin ja siitä näkee hyvin onko ura tulossa juuri pisteen kohdalle. Tässä vaiheessa voi myös ottaa huomioon ym. lukemat, eli onko piste mennyt vähän vinoon. Jos pisteen on arvioinut laittaneensa jokusen kympin sivuun, voi vielä sahan terän sijainnilla yrittää kompensoida merkkipisteen virhettä.
 
Vaihtoehto 2:
 
-Tilasin otelaudat Stewmacilta :o)

Kävin tuolla Rockingerin sivulla, niin näyttää tuo urasaha aika hyvälta. H...vetin kallis kylläkin mutta uskosin että sillä kyllä sahaa sitten kitarat omiks tarpeiks hautaan saakka..
 
Ja aina tulee tarkkaan, eikä tarvitse turhia mittailla. Puu ja systeemi vaan puristimilla kiinni pöytään ja menoks - sanoi Annie Lenox.. :D
 
No vähän vielä väsyny näin aamusta..
 
Niin ja linkki Rockingerille - http://www.rockinger.com/index.html?lang=ENG ja keskellä sivua.

Mun menetelmä oli ennen viime viikkoa täysin samanlainen kuin Juzzun vaihtoehto yksi - plus ja miinus kymppien merkkaamista myöten. Vaihtoehto kaksi oli myös samanlainen, joskin tilauspaikka oli eri. Viime viikolla keksin kuitenkin omasta mielestäni paremman menetelmän. Toivottavasti joku ymmärtää selityksen.
 
Otetaan viivain, suorakulma ja sopivankokoinen suorakulmainen puupalikka, joka liimataan suorakulman viivainosan tasalle. Kiinnitetään otelauta-aihio tasaiselle pinnalle. Asetellaan suorakulma otelautaan ekan, mun tapauksessa nollanauhan kohdalle ja kiinnitetään ruuvipuristimella. Asetellaan viivain suorakulman taakse siten, että viivaimen alku (nolla) on suorakulman viivainosassa kiinni otelauta-aihion suuntaisesti. Jos ja kun otelauta loppuu alkupäästään ns. kesken, pitää sitä jatkaa muulla puulla, joka on täsmälleen otelaudan paksuista. Merkataan tuo viivaimen nollakohta jollain, vaikka hakkaamalla nuppineula lautaan kiinni. Sahataan eka nauhaura puupalikkaa vasten. Siirrytään seuraavan nauhan kohdalle. Seuraavan nauhan kohta selviää siirtämällä viivain- suorakulmaviritelmää siten, että viivaimen mitta-asteikko näyttää merkin kohdalla oikeaa lukua (esim. 35,6 jne.).
 
Itse siirryin tähän uuteen menetelmään siksi, että mulla oli vaikeuksia sahata ura oikeaan kohtaan, vaikka merkki oikeassa kohdassa olikin. Jiginä toimiva puupalikka oli kuitenkin helvetin vaikeaa sijoittaa jokaisen merkin kohdalla samoin, tässä menetelmässä se ongelma poistuu. Jigi on jokaiseen uraan nähden samassa kohdassa, kunhan vain viivain on oikeassa kohdassa. Nauhasahana toimii muuten japaninsaha, jota on vähän hiottu kapeammaksi ja johon on kylkeen liimattu epoksilla L-profiili tueksi ja syvyydenrajoittimeksi.

Toivottavasti joku ymmärtää selityksen.
 
Eli vähän samaan tyyliin kuin vanhassa threadissa qhoq kertoi tehneensä?
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ?c=31&t=37013&o=20#p1760395
 
http://koti.mbnet.fi/lespa/nauha_saha.jpg
http://koti.mbnet.fi/lespa/nauha_saha2.jpg
 
Paitsi, että tuosta puuttuu se sinun nuppineula-nollakohta-standardipiste.