Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Executive summary:
Omassa kuvassani on kolme kuvaa joululahjakseni valmistuneesta kitarasta. Se on tehty oksaisesta, halkeilleesta ja elämää nähneestä Pohjois-Suomen mäntylankusta. Vehje soi todella hyvin.
 
Pidempi versio:
Muutama vuosi sitten kuulin, että Billy Gibbons sai palan Muddy Watersin asuttaman plantaasihökkelin lattialankkua ja tästä piti tehdä kitara. Idea kuullosti hienolta, mutta lopputulos - Muddywood kitara - oli mielestäni kaikkea muuta kuin onnistunut. Muddyn henki kiertää kyseisen pelin kaukaa. Tämä oli kuitenkin heti mielessäni kun löysin Kuusamosta sään runteleman mäntylankkukehikon, jossa oli vääntyneitä ruosteisia 6:n tuuman rautanauloja. Raksin naulat pois ja lastasin lankut auton perään.
 
Toinen inspiraation lähde oli Bob Benedetton jazz-kitaran rakennuskirjassa oleva kuva Benedettosta, joka on tehty oksaisesta ja kaikesta yleisen käsityksen mukaan kelvottomasta puusta. Mestari Benedetto sanoo sen kuitenkin soundaavan ihan yhtä hyvälle kuin priima materiaalista tehdyt pelit.
 
Mahdollisimman vähäisen höyläämisen jälkeen puu paljasti mitä hienoimpia vihreän ja oranssin sekaisia värisävyjä, joiden peittäminen maalilla olisi rikos. Myös parrun läpi menevät ruosteiset naulan reiät olivat todella aistikkailta. Tässä vaiheessa lankku jotenkin ilmoitti, että siitä pitää tehdä telecaster. Ideaa kehitellessä tuli kaksi johtoajatusta:
- kromi ja kiilto eivät kuulu tähän projektiin
- kaikki nurkissa lojuvat käytettävissä olevat osat käytetään ennen minkään uuden hankkimista.
 
Tallan, mini-humbuckerin ja virittimien kromit kiiltelivät ikävästi. Kromipinnan rikkomisen ja ruostuttamisen sijaan päätin peittää kromit erilaisilla maaleilla. Tallaa peittää spray-pohjavärin päälle vedetty ruoste-efektimaali, jonka päällä on mattalakka. Mini-humbuckerin pintaan sekoitin pienoismalliväreistä saman sävyisen keltaisen kuin pintapelteihin käytetyssä sähkötolppakyltissä. Tallapalat ja virittimet töhrin erivärisillä spray-pohjamaaleilla.
 
Kolmesta palasta liimatun lankun pintaan vedin kolme kerrosta Danish Oilia, jotta sen värit nousisivat vielä paremmin esille. Kaula on alunperin jostain kaukoidän vasurikepistä ja se päätyi tähän projektiin, koska se nyt sattui olemaan sopivasti käsillä. Kaulassa olleen lakan hioin pois otelautaa lukuun ottamatta ja sekin sai Danish Oil käsittelyn.
 
Millainen on lopputulos? Kitara on tosi kevyt, se soi hyvin ja sellaista ei ole edes Billy Gibbonsilla. Voiko mies muuta toivoa?

Helvetin tyylikäs keppi. :)
Mistä tuollaista ruostemaalia muuten saa? Onko kallista kamaa?

Mistä tuollaista ruostemaalia muuten saa? Onko kallista kamaa?
 
Täältä: http://www.pintanikkarit.fi/kauppa/index.php?tid=42, hinta 27,90 euroa.
 
Eihän tuo ihan ilmaista ole. Tässä projektissa kyseinen maali oli suurin kustannuserä. Kaikki muu oli ylimääräistä nurkissa lojuvaa tai kierrätyskamaa.

Helvetin hieno kitara ja olen sinun kanssasi täysin samaa mieltä männyn ominaisuuksista soitinpuuna. Se on aliarvostettu täällä Suomessa jo pelkästään sen takia, että sitä löytyy kaikkialta, liian yleistä. Mun parhaitan soiva kitara on mäntykylki/koivukansionttokoppainen sähkis, toinen vastaava on työn alla.

Karun komea peli! Onnittelut!

Onpa makea peli! Kelpais mullekin tuollainen.
Talla on erityisen hieno. Taidan joskus kokeilla itekkin jotain tuollaista.
Mistä noi potikoiden nupit on peräisin? Mitä volapotikan nupissa lukee?
 
Ville
 
Edit: mitä tekstiä tallan takana olevassa levyssä on?

Mahtava peli!!!!
Kyllä tuollasella kelpaa revitellä.

No hittolainen, siisti kuin sika piänenä. Männystä muuten, että tekihän Leo Fenderkin ekat broadcasterin prototyypit männystä, eli ei se nyt ihan paskaa voi olla...

Kiitos palautteista!
 
wilo: Mistä noi potikoiden nupit on peräisin? Mitä volapotikan nupissa lukee?
 
Volapotikan nupissa lukee "Increase Output". Tämä löytyi kerran yhden sotilasradiokeräilijän romulootasta. Tone-nuppi on jostain vanhasta autoradiosta. Yksi käyttämättä jäänyt idea oli sahata nupit 10A sulakkeista.
 
mitä tekstiä tallan takana olevassa levyssä on?
 
Ylimmällä rivillä on kitaran malli "Sähkökitara" ja sitä seuraavilla riveillä tekijän nimi ja vuosiluku. Tekstit on lyöty kirjasimilla peltiin tolppamiehen toleransseilla. Tämän jälkeen vedin päälle spray mustaa ja pyyhin ylimääräisen maalin levyn päältä tärpättirätillä. Näin maalia jäi vain kirjaimien pohjiin.

Onpa jumalattoman ruma. Tykkään kosolti.

Omalla karulla tavallaan hieno...=) AITO!!

ompas hyvä kun tommonen tuli esille, tulee tass vanhat suunnitelmat mieleen... :)
 
Hieno kitara ja pieni tarina kitaran matkassa tekee siitä kyllä mielenkiinoitsen.
 
Joskus tallennin itselleni kuvia ja juttuja noista mäntykitaroita ja yhtäkkiseltään löysin tommosta.
http://www.zacharyguitars.com/071199pics.htm
 
pekka

Aika sähäkän näköinen laitos tosiaan. Mänty tosiaan ilmeisesti on aika aliarvostettua, mutta olen aiemminkin kuullut sitä käytetyn ja sointia kehutun. Valitettavasti en ole henkilohtaista kontaktia ikinä päässyt ottamaan männystä väsättyyn kitaraan, joten olisi kerrassaan mainiota jos pystyisit tuosta heittämään vaikka jopa jonkinlaisia soundinäytteitä kuultaville.
 
Siis nimenomaan akustisesta(kin) soinnista. Tai edes sanoin kuvailtuna. Jos tuota mäntyä pitäisi verrata vaikkapa leppään tai muihin yleisiin soitinpuihin, niin onko lämpimämpi vai kirkkaampi vai kuinkas.. ja entä sustain? Noh sori että meni tenttaamiseksi, mutta kun aihepiiri on niin perin mielenkiintoinen niin oli pakko :D Jokatapauksessa kymmenen pistettä ja papukaijamerkintä omaperäisestä telestä!

On kyllä hienon näköinen lankku. Tuollainen roso on nättiä.
Saakos tuosta jonkunlaista ääninäytettä?

Siis nimenomaan akustisesta(kin) soinnista. Tai edes sanoin kuvailtuna. Jos tuota mäntyä pitäisi verrata vaikkapa leppään tai muihin yleisiin soitinpuihin, niin onko lämpimämpi vai kirkkaampi vai kuinkas.. ja entä sustain?
 
Nyt ei oikein energia taida riittää ääninäytteiden väsäilyyn. Yritän verbaalisesti kuvailla akustista sointia muutamalla sanalla vaikka muuttujia on niin paljon, että pelottaa sanoa jonkun asian johtuvan juuri männystä - tai naulanreijistä ;). Tallat ja satulamateriaalit ovat erilaisia nämä vaikuttvat myös varmasti.
 
Vertailukohtana on -82 JV Squier Strato, jossa on leppälankku. Molemmissa on sama skaalan pituus ja straton talla on vedetty lankkuun kiinni sustainin maksimoimiseksi. Stratossa on hieman uudemmat ja kirkkaammin soivat kielet.
 
Strato:
- soi hieman kovempaa ja ääni syttyy röyhkeämmin
- soi hieman kirkkaammin, joka johtuu uudemmista kielistä
 
Tele:
- soinnut soivat tasapainoisemmin ja kokonaissointi on miellyttävämpi
- ohuemmat kielet eivät kilise vaan soivat erittäin heleästi
- rungon värähtelyn tuntee selvemmin
 
Molemmissa on lähes yhtä pitkä sustain. Tämä on aika epätoivoista kun molemmat soivat hyvin mutta hieman eri tavalla. Ehkä se tärkein havainto kuitenkin on että mänty itsessään soi kelvollisesti. Taidan tästä siirtyä vertailemaan punaviinejä...