Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Eli, on jo pidemmän aikaa seisonut nurkissa tuollainen Framuksen Les Paul -kopio, joka vaatii jonkin verran ehostusta. Kitara on parhaimpina aikoinaan näyttänyt kutakuinkin samalta kuin tämä http://personal.inet.fi/koti/arranger/framus.jpg
 
Jotain erikoista jos tuossa pitää kaivaa, niin näyttää löytyvän nollanauha ja kaula on jonkin asteista liimapuuta, monesta n. 2mm paksusta levystä kasaan puristettua. Myöskin huomattavan kaulapainoinen; body on huomattavasti ohuempi kuin vaikka Gibsonin lespoissa. Mikit eivät myöskään ole standardikokoisia, joka aiheuttaa päänvaivaa.
 
Noin rakenteellisesti kitara on täysin kunnossa, mutta aika nyt on tietysti tehnyt tehtävänsä ja lakkapinta yms on mitä on. Joku huutaa heti että "Vintagea!" mutta itse kyllä aion tuon lakkailla uudestaan. Kyseisen operaation sain itseasiassa alotettuakin n. puolitoista vuotta sitten poistamalla kannesta lakan, mutta sen jälkeen unohtui koko kitara.
 
Suurimmat ongelmat tässä projektissa on lähinnä ne mikit. Kuvan kitarassa kaulamikki on ilmeisesti ihan nykypäivän standardien mukainen, mutta tuosta omasta Framuksestani löytyy kuvan tallamikkejä vastaavia mikkejä kaksin kappalein, eikä tuo mikki taida täyttää enää oikein minkään luokan standardeja. Jos noin suurinpiirtein arvioidaan nykyisin humppareiden olevan pidemmältä sivultaan 6cm~, niin tuohon täytyisi löytää 8cm pituinen.
Alkuperäisistä mikeistä toinen lyötyy kuorineen, toisesta ei ole jäljellä kuin käämit. Kuoresta oli leikattu "kansi" syystä tai toisesta jonain armon vuonna auki, luultavasti kirkkaamman soundin toivossa. Olisi siis mahdollista toinen mikki käydä käämittämässä uudelleen vanhoihin kuoriin, mutta tavoite on joka tapauksesa löytää kaksi samanlaista, mielellään hopeanvärisissä kuorissa olevaa mikkiä. Ja niiden löytämiseen / teetättämiseen / mihin vaan otan mielelläni vinkkejä vastaan. Sanotaan että lähes mikit kuin mikit käy, kitarasta tuskin työjuhtaa enää tulee.
 
Muita operaatioita olisi
- muun elektroniikan uusiminen
- nauhojen uusiminen
- uusi satula, virittimet yms pientä
- se lakkaus/pintakäsittely. Tekisi mieli jonkinlainen sävyte laittaa alle.
 
Mikki-ideoita odotellessa taidan puhdistaa bodyn sivuilta ja takaakin ja käydä katselemassa josko löytyisi joku kiva kitaraan sopiva sävy. Jotain punertavaa tai kenties ruskeaa, mutta kuitenkin sen verran kevyt, että puu näkyy selkeästi läpi. Vaikka aika tylsän näköinen kansi puiltaan onkin. Ehdotuksia toki saa pintakäsittelyynkin heitellä, esimerkiksi millaista lakkaa olisi hyvä käyttää vai onko merkitystä.

Salo käämii mikkejä.
 
www.saloguitars.com

Suurimmat ongelmat tässä projektissa on lähinnä ne mikit. Kuvan kitarassa kaulamikki on ilmeisesti ihan nykypäivän standardien mukainen, mutta tuosta omasta Framuksestani löytyy kuvan tallamikkejä vastaavia mikkejä kaksin kappalein, eikä tuo mikki taida täyttää enää oikein minkään luokan standardeja. Jos noin suurinpiirtein arvioidaan nykyisin humppareiden olevan pidemmältä sivultaan 6cm~, niin tuohon täytyisi löytää 8cm pituinen.
 
Mukavan näköinen kitara, hyvin istuu tuo pintakäsittely. Itse tykkään juuri plaintopeista.
 
Jos lyhyt sivu on samaa, niin entäpä jos laittaisit tavalliset humpparit, ja tekisit niille uudet kehykset?

Jos lyhyt sivu on samaa, niin entäpä jos laittaisit tavalliset humpparit, ja tekisit niille uudet kehykset?
 
Tuo on käynyt mielessä kyllä, mutta toki mielellään hakisin jotai alkuperäistä vastaavaa. Jäänee kuitenkin ainoaksi vaihtoehdoksi ellei joltain löydy vintiltä edes yhtä tuon kokoista mikrofonia. Kaulamikin kotelo on kyllä ehjä, joten sinne nyt voi käämittää sisälle uuden, mutta jos tallamikin jostain vain saisi..
 
Eipä tuolla kiire ole, joten katselenpa aikani jos vaikka onnistaisi :)
Tästä kun töistä joutaa niin hakemaan vesihiontapaperia ja lakkaa, saa kitaran muuten viimeisteltyä, sekä lomalle vähän tekemistä.

Itseasiassa kun tässä hetken pohdin niin voisin tehdä nauhojen vaihdonki itse, kun tuo nyt on lähinnä vain tuollainen projektikitara joka seisonee suurimman osan ajasta telineessä / roikkuu seinällä koristeena. Loppujenlopuksihan sen pitäisi olla suht simppeli operaatio, ainakin kaiken järjen mukaan.
Kaikkea pientä tykkään muutenkin näpertää. Vaikeinta tässäkin taitaa olla löytää sopivat nauhat. Helpointa lienee jos käy napauttamassa yhden irti ja liikkeessä vertailemassa. Ostettaessa uudet nauhat taitavat kaikki olla yhtä pitkiä, joten sillä ei pitäisi olla merkitystä paitsi ehkä viilaa valittaessa :p Lähinnä mietin että entä jos uudet nauhat eivät ole tarpeeksi jämptit, tuleeko käyttää jotain liimaa tms. jotta pysyvät paikallaan?

Lähinnä mietin että entä jos uudet nauhat eivät ole tarpeeksi jämptit, tuleeko käyttää jotain liimaa tms. jotta pysyvät paikallaan?
 
Nauhoja on useemmalla "tang"-leveydellä. Eli tuo termi tang on se nauhan otelautaan tuleva, vähän "hammastettu" osa. Jos otat ihan alkuperäis-vahvuisen, ja pikkuisen väännät niitä hampaita, se pitäis ilman liimojakin pysyä hyvin.
Jos taas erehdyt ottamaan liian paksulla tangilla olevat nauhat, ne joko ei mene uraan, tai pahimmassa tapauksessa vääntävät kuperaksi otelautaa. (jälkimmäisen joskus itsekin tehnyt) Tossa tapauksessa se otelaudan takaisin edes suoraksi, saati sitten sopivalle reliefille, on hankalaa.
Liima on sitten minun mielestä se viimeinen oljenkorsi. Tipalla superliimaa on toki monestikin huonosti pysyviä nousevia nauhoja laitettu kuriin, jos se ura on mennyt useammasta nauhankorjauksesta väljäksi.
Toki voihan ne nauhat liimatakin, mutta se aiheuttaa sitten sen, että mahdollinen seuraava nauharemontti on hankala.