Elektroniikka ja soitinrakennus ›

http://muusikoiden.net/dyn/users/42521.jpg
http://muusikoiden.net/dyn/users/42554.jpg
 
Inspiraation liekki leimahti Mike Landaun The Star Spangled Banner -levystä. Suunnittelin kytkennän GGG:n kytkentäkaavion mukaisesti vero-levylle. Valitsin transistoriksi 2N3904:n ja IC-piiriksi vanhan 4558:n.
 
http://www.generalguitargadgets.com/diagrams/sonic_sc.gif
 
Maalipinnasta tuli yllättävän hyvä. Jätin laitekotelon pinnan hionnan jäljiltä kohtalaisen karkeaksi ja suihkutin pohjalle pari kerrosta Mastonin rostex primeria. Suihkutin kotelon vielä pariin kolmeen kertaan varsinaisella värillä, Mastonin valkoisella. Jokaista maalauskertaa edelsi kevyt hionta erittäin hienojakoisella hiekkapaperilla.
 
Ruuvasin vero-levyn ensin laitekotelon pohjalle liimattuihin 16 mm:n vanerin palasiin, mutta osa juotostäpläkkeistä kosketti potikoihin oikosulkien käyttöjännitteen ja maan. Ongelma olisi ratkennut ohuemmilla aluslaatoilla, mutta sellaisia ei minulta löytynyt, joten poistin puupalikat ja liimasin potikoiden päälle kartongin palasen. Piirilevyn kiinnittämisestä laitekoteloon oli joskus taannoin keskusteluakin:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … 1&t=94053&o=0&#p2849308
 
Sonic Distortionin tone-säätö on erikoinen; toisessa ääripäässä se on basso-korostin ja toisessa ääripäässä treble-korostin. Tone-piiri on BMP-tyylinen ja siihen saisi Jack Ormanin ohjeita mukaillen lisättyä erillisen treble-säädön: http://www.muzique.com/lab/atone.htm Tästä olisi kiva kuulla lisää tarinaa - Käsittääkseni ainakin Analogman tekee ko. modifikaatiota Sonic Distortioniin.
 
Drive-potikka nollassa säröä on jo melkoinen määrä. Avain monipuoliseen Sonic Distortion -soundimaailmaan onkin kitaran volume-säädin (Landau säätää volume-potikkaa herkeämättä). Pedaali reagoi hyvin volume-potikkaan, ja sitä säätämällä soundi muuttuu kevyistä rosoista roisimpiin valleihin.
 
Kutistesukan kutistusta vaille valmis projekti :^)

Kiitos esittelystä Placebo.
 
Oikein valkoiseksi viimeistelty, siistiltä näyttää. Aiotko laittaa mitään lakkaa tms. myös noiden merkintöjen päälle, vai onko niissä jo joku pinnoite?
 
Hieno yksityiskohta, tiltattu katkaisija toimii samalla patterinpidikkeenä, me likes.
 
Juup, tuossa on tämä Big Muff tyylinen tone. Toinen vermes mikä tulee heti mieleen, Big Muffin lisäksi tottakai, on Marshallin MS-2 minivahvari. Jälkimmäisen suodinarvot toki erilaiset. Tuo Ormanin esittelemä toinen säätö olisi tosiaan helppo lisätä, jos haluaa paremman kontrollin sävyihin.
 
Diodiklippaus, johon saa epäsymmetriaa niin halutessaan erilaisilla diodeilla tai kytkennöillä, käytitkö muuten ihan perus 4148:aa? Tuubiskriimeri tulee kyllä mieleen, mutta tässähän on selvästi enemmän säröä, olisiko oikein rouhintaa ennemmin kuin sirinää? Aikas isoa suotokonkkaakin näkyy (esim. C6, 47uF!), signaali kaiketi tuhdimpi kuin TS:ssä?

Omassa pedaalilaudassani Sonic Distortion syrjäytti aiemmin siinä olleen TS-9:n, sillä olen mieltynyt SD-9:n avarampaan, mutta samalla paksumpaan soundiin, ilman TS:lle ominaista keskialueen korostusta ja alataajuuksien ohenemista.
 
TONE-säätö on sellaisenaankin käyttökelpoinen, mutta itseänikin rupesi kiinnostamaan tuo modifikaatio, jossa on erilliset "treble" ja "bass" -säätimet. Mutta omaa, alkuperäistä SD-9:ä en tohdi mennä mulkkaamaan, vaan täytynee rakentaa laite kokonaisuudessaan itse, jolloin modailuitakin voi tehdä ilman alkuperäisen vehkeen "vintage"-arvon menetystä.
 
Sen verran olen tosin vilkaissut tuon alkuperäisen SD-9:n sisään, että klippausdiodit taitavat olla germaaniumdiodeja, mutta eihän mikään tietenkään estä tekemästä modifikaatioita erilaisin diodein vaikkapa valintakytkimen avulla, jolloin eri diodien soundierot tulevat helpommin havaittaviksi.

Sen verran olen tosin vilkaissut tuon alkuperäisen SD-9:n sisään, että klippausdiodit taitavat olla germaaniumdiodeja, mutta eihän mikään tietenkään estä tekemästä modifikaatioita erilaisin diodein vaikkapa valintakytkimen avulla, jolloin eri diodien soundierot tulevat helpommin havaittaviksi.
 
Laitoin joskus kytkimen taakke eri diodit (pii/garmanium) ja molemmille lisäksi omat volat. Tuli fuzziin kivasti kaks eri soundista kanavaa =)

Aiotko laittaa mitään lakkaa tms. myös noiden merkintöjen päälle, vai onko niissä jo joku pinnoite?
 
Labelit ovat Dymolla tulostettuja (valkoisia) tarroja, joten lakkaa tuskin tarvinnee käyttää; Dymo-tarroissa on kohtalaisen ärhäkkä liimapinta. Dymo-tarranauhaa saa myös läpinäkyvänä, mikä tekee labeleista muun värisillä pohjilla esteettisesti miellyttävämmän näköisiä.
 
Tuo Ormanin esittelemä toinen säätö olisi tosiaan helppo lisätä, jos haluaa paremman kontrollin sävyihin.
 
Jep, varsinkin stratolla soittelevat ovat valitelleet, että soundi on helposti turhankin kirkas; säätövaraa on ollut vain tone-potikan ensimmäisessä neljänneksessä. Oma laitteistoni on tummasointisempi, ja käyttökelpoista tonea löytyikin kello yhdeksästä kello kahteen. Siitä huolimatta minäkin jäin kaipaamaan tuota treble-säätöä.
 
Diodiklippaus, johon saa epäsymmetriaa niin halutessaan erilaisilla diodeilla tai kytkennöillä, käytitkö muuten ihan perus 4148:aa? Tuubiskriimeri tulee kyllä mieleen, mutta tässähän on selvästi enemmän säröä, olisiko oikein rouhintaa ennemmin kuin sirinää? Aikas isoa suotokonkkaakin näkyy (esim. C6, 47uF!), signaali kaiketi tuhdimpi kuin TS:ssä?
 
Laitoin diodeiksi perus 4148:t. Diodit ovat operaatiovahvistimen lähdön jälkeen, ja jo pelkästään tämä seikka tehnee soundista melko lailla erilaisen kuin Tubescreamerissa... Soundi on kyllä selkeästi rouheampi kuin Tubescreamerissa, mutta kyllä se taipuu sirkkelimäiseksi sirinäksikin tone-potikan viimeisessä neljänneksessä. Musicians Friend -sivuston ääninäytteistä saa ihan hyvän kuvan SD-9:n perusilmeestä:
 
http://www.musiciansfriend.com/prod … xon-SD9-Sonic-Distortion?sku=155057
 
Sen verran olen tosin vilkaissut tuon alkuperäisen SD-9:n sisään, että klippausdiodit taitavat olla germaaniumdiodeja, mutta eihän mikään tietenkään estä tekemästä modifikaatioita erilaisin diodein vaikkapa valintakytkimen avulla, jolloin eri diodien soundierot tulevat helpommin havaittaviksi.
 
Ohoh, 1N34:t!? Miltä vuosikymmeneltä pedaalisi on?

Ohoh, 1N34:t!? Miltä vuosikymmeneltä pedaalisi on?
 
Tuo nettisivuillanikin näkyvä, pedaalilautaan kiinnitetty Sonic Distortion on aitoja 80-luvun alkulaisia, ja itse olen sen toinen omistaja. Sain pedaalin 80/90 -lukujen taitteessa kaveriltani vaihtokaupan yhteydessä, ja hän puolestaan oli ostanut sen uutena 80-luvun alussa paikallisesta soitinliikkeestä, jonka toiminta on loppunut jo parisenkymmentä vuotta sitten.
 
En ole mittaillut diodien kynnysjännitteitä, mutta ulkoisesti ne ovat samanlaiset, kuin omistamassani MXR Dist+ :ssa, eli värittömät ja läpinäkyvät, joiden katodipää on merkattu mustalla renkaalla. Tekstejä tai muita merkintöjä diodeissa ei ole. Ulkoisesti diodit ovat siis täysin erinäköiset, kuin omistamassani TS-9:ssä, joka myös on alkuperäinen, ja melko varmasti vuodelta -82.
 
EDIT (lisäys): Oletan siis itse diodien olevan noita germaaniumeja (1N34) ulkoisten vertailujeni perusteella, mutta toki kynnysjännitemittaus varmistaisi asian.

Aika erikoista, että uudemmissa SD-9-pedaaleissa on 1N4148:t; 1N4148:n kynnysjännitehän poikkeaa useilla kymmenesosa volteilla 1N34-diodin kynnysjännitteestä, ja soundi lienee vastaavasti melko lailla erilainen. Vastaava muutos on muuten tehty uudempiin Dist+ -pedaaleihinkin.
 
Millä komponenttiarvoilla olisi järkevintä toteuttaa treble-potikan lisäys? Lainaus Ormanin artikkelista:
 
To reduce interaction between the sections, a pair of 47k isolation resistors (R1, R2) have been added on the output to mix together the signals from the two sections.
 
Sonic Distortionissa on vahvistusta rajallinen määrä, joten "isolation"-vastuksen resistanssiarvo tulisi harkita tarkasti, jottei gainia menisi harakoille... 6,8k:n vastuksen (R12) voinee korvata 10 k:n potikalla... Toinen vaihtoehto olisi kytkeä 1,8 k:n vastus ja 5 k:n potikka sarjaan... Olisiko ehdotuksia?

Aika erikoista, että uudemmissa SD-9-pedaaleissa on 1N4148:t; 1N4148:n kynnysjännitehän poikkeaa useilla kymmenesosa volteilla 1N34-diodin kynnysjännitteestä, ja soundi lienee vastaavasti melko lailla erilainen. Vastaava muutos on muuten tehty uudempiin Dist+ -pedaaleihinkin.
 
Ehkäpä tuo germaaniumien vaihtaminen piiksi on tehty osittain siksikin, että piidiodien kanssa saadaan pedaalista enemmän "hönkää" ulos, eli suurempi lähtötaso. Tällöin särön määrä jää pienemmäksi, mutta se tuskin on ongelma sittenkään, sillä tuosta omasta SD-9:stä lähtee näillä germaaniumeilla säröä siinä määrin runsaasti, että yleensä pidän tuon "DIST" -säädön lähes minimissään.
 
Tämä matala ulostulotaso on suurempi ongelma alkuperäisessä MXR Distortion+ :ssa, jossa ulostulotason säädön pitää olla lähestulkoon täysillä, ainakin DISTORTION -säädön pienemmillä asetuksilla.
 
Kokeilin kerran huvikseni erilaisten diodien vaikutusta oman Marshall Guv'norini soundiin. Pedaalissahan on alunperin punaiset LEDit tekemässä tuon klippauksen, mutta särön ollessa jotenkin löysä tai liian pyöreä minun makuuni, vaihdoin nuo ledit piidiodeiksi (1N4148), ja vaikutus oli yllättävänkin suuri. Ulostulotaso pieneni melkoisesti ja säröä tuli lisää, myös sitä kaipaamaani "atakkia", mutta samalla soundi ikäänkuin oheni ja rupesi muistuttamaan ampiaista tulitikkuaskissa. Ei hyvä - totesin, ja vaihdoin ledit takaisin.
 
Koppia ikä kaikki, sanoi elinkautisvanki.