Elektroniikka ja soitinrakennus ›

The Mustang has two angled single-coil pickups, each with an adjacent on-off-on switch, and a master tone and volume control.
 
The Mustang is unusual in having neither a pickup selector nor a circuit selector switch, instead just using the two pickup switches to allow the pickups to be used either singly or in parallel. The second on position reverses the phase of the selected pickup, allowing the pickups to be either in or out of phase when in parallel. This phasing option was also unusual for 1964.
 
It also meant that, as both pickups were floating with respect to ground, it was possible to modify the wiring to put the pickups into series either in or out of phase without excessive noise. The unusual switching could also be replaced by a conventional pickup change switch using the unused body routing already provided for compatibility with the Duo-Sonic, requiring only modification of the pickguard, and freeing the two eight-terminal pickup switches for other uses. As with many student guitars, aftermarket pickup additions and changes were also popular.

osaako kukaan elektroniikan hallitseva suomentaa, itsekkin ymmärrän suht hyvin. mutta selvennystä kaivataan :D
 
ja muuta tietoa /asiaa mustangista ja mikeistä myös on tervetullut

osaako kukaan elektroniikan hallitseva suomentaa, itsekkin ymmärrän suht hyvin. mutta selvennystä kaivataan :D
 
ja muuta tietoa /asiaa mustangista ja mikeistä myös on tervetullut
 
Mustangissa on kaksi kulmaan asennettua yksikelaista mikrofonia, mikrofonikohtaisilla on-off-on kytkimillä, mastervolume ja master tone- säätimet.
 
Mustang on siitä erikoinen, että siinä ei ole mikrofonin valintakytkintä eikä piirin valintakytkintä, (tässä tarkoitettaneen noita Jaguarin ja Jazzmasterin tone selector-piirejä) vaan sen sijaan noilla kahdella kytkimellä valitaan, ovatko mikrofonit kytkettyinä sarjaan tai rinnan. Toinen on asento kääntää kyseisen mikrofonin vaiheen mahdollistaen mikrofonien vastavaihekytkennän rinnankytkentäasennossa.
Tämä vaihekytkentämahdollisuus oli myös epätavallinen vuonna 1964.
 
Se myös merkitsi, että koska molemmat mikrofonit olivat maadoitukseen nähden kelluvia, oli mahdollista modifioida kytkentää siten, että voitiin kytkeä mikrofonit sarjaan joko normaalisti tai vastavaiheessa, ja ilman ylenmääräistä häiriösignaalia. Epätavallinen kytkentämahdollisuus oli myös korvattavissa tavanomaisella 3-asentoisella valintakytkimellä sillä runko oli jyrsitty Duo-Sonicin tapaan, ja käyttämätöntä jyrsittyä johtokanavaa voitiin tässä hyödyntää. Tämä vaati lisäksi ainoastaan pleksin muokkaamista tavallisen vaihtokytkinratkaisun mahdollistamiseksi, ja tässä tapauksessa kahdeksanpiikkiset mikrofonikytkimet vapautuivat muihin mahdollisiin käyttöihin. Samoin kuin useilla aloittelijan kitaroilla, jälkiasennus- mikrofonien vaihtaminen oli myös hyvin suosittua..
 
Jotenkin tuohon malliin Kannattaa toki myös lukea tuo mikrofonien käämimisestä kertova säie.. siellä on tuosta vaihekytkennästä mielenkiintoisia kehitelmiä. 8)
 
Jotenkin merkillistä, että sähköiseen vastavaiheeseen kytkeminen on perin hankalaa hahmottaa, kun Fender jo 1964 sen noinkin näppärästi sai tehtyä.

-TYHJÄ-