Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moi
 
Ajattelin kirjoittaa tässä pienen tarinan siitä kuinka väärin epoksilla liimautunut otelauta irroitetaan.. (sijoittuu aikavälille 3.10-4.10)
 
Tämän hetkisessä tele proggiksessa otelauta on visakoivua ja kaula vaahteraa. Ajattelin kokeilla uutta(minulle) keinoa otelaudan kohdistamiseksi kaulan keskilinjalle, eli katkaistuja pieniä messinki nauloja. Naulasin naulat siten että lavan päähän 2 ja alapäähän yhden naulan. Liimauksessa apuna käytin haapa palikkaa, joka tuli otelaudan päälle. Vikana tässä palassa oli vain se etten höylännyt muuta kuin otelautaa vasten tulevan syrjän ja tämän vasta syrjä jäi kaltevaksi. Tästä aiheutui se, että liimattaessa otelauta pääsi liukumaan kielten kulkusuuntaan nähden poikittain..
 
Tiedän..ajattele ensin ennekuin teet..
 
No kotona tarkemmin tarkastellessani huomasin otelaudan liimautuneen päin seiniä.. Arvatenkin fiilikset olivat maassa, teki mieli avata ikkuna ja heittää koko pölli keskelle toria.
Mikäli tuosta kaulasta olisi halunnut tehdä suoran olisi kaulan tallanpuoleista päätyä joutunut kaventamaan 56mm:stä 49mm:iin.. Ja tuloksena kielet olisivat lähestulkoon kulkeneet kaulan ulkopuolella.
 
Päätin kuitenkin vielä yrittää löytää ratkaisua ongelmaan ja mieleen ei tullut mitään muuta kuin vannesaha..uuuuh..=(
 
Soitin vielä paikalliselle kitara expertille ja kysyin neuvoa. Hän neuvoi minua ottamaan vaimon veitsilaatikosta leipäveitsen ja kuumentamaan tätä hellalla, sen jälkeen työntää veistä pikkuhiljaa otelaudan ja kaulan väliin.
 
Tein itse ja onnistuin!
 
Toki liima ei ollut aivan täysin kuivunut, mikä helpotti urakkaa huomattavasti.
 
Tänään (ke) liimasin otelaudan uudelleen kaulaan paremmilla tuloksilla. Apuvälineinä tässä liimauksessa oli samat messinki naulat, kuin aiemminkin sekä niiden lisäksi kaksi lisä naulaa, jotka sijoitin kaulan keski vaiheille. Ja unohtamatta haapa lankkua (tällä kertaa kunnolla höylättynä) sekä sinistä finfoamia. Finfoamin funktio liimauksessa oli asettua haavan ja otelaudan väliin ja jakaa puristus kuorma tasaisesti myös otelaudan reunoille (koska kyseessä oli jo valmis otelauta sis. radius+nauhat).
 
Tarinan oli siis tarkoitus auttaa muita ko ongelma tilanteessa, ja antaa vaihtoehtoja otelaudan irroitukseen. keinoja varmasti on monia muitakin, joten ei kun kertomaan!!
 
EDIT: Taisi olla meikäläsen pisin kirjoitus..=)

Moi

Epoksiliima (mm. Araldit) irtoaa keittämällä vedessä. Jos vaan liimatut kappaleet sen kestävät.

Jos vaan liimatut kappaleet sen kestävät
 
Niinpä ei ehkä paras tapa kitara touhuissa....;)

Mulle herää kysymys, että miksi käytät epoksia? En nyt ihan tarkkaan tunne erilaisten epoksiliimojen ominaisuuksia, mutta mä olen antanut itseni ymmärtää, ettei epoksi kovetu koskaan kivikovaksi, vaan jää hiukan joustavaksi. => Ei hyvä soinnin kannalta.
 
Kertokaahan viisaammat, jos olen asian ymmärtänyt väärin...
 
ps. Omakuvassasi olevat kiturat näyttävät aikasen hienoilta. Etenkin tuo tele!

Epoksihan juurikin kovettuu aivan saata... siis tosi kovaksi. Sauma ei ryömi yhtään.

Ei tosiaankaan kovetu. Ainakin kaikki kokeilemani
tuubitavarat jäävät hiukan pehmeiksi.
Marko

Tähän mennessä epoksilla liimatut otelaudat toimineet ihan hyvin.

Kaikki kokeilemani epoxit ovat olleet elastisia, lukuunottamatta yhtä epoxia, joka kovettui 5 minuutissa niin kovaksi, ettei liima kestänyt taivutusta käytännössä lainkaan.

Ei se epoksilla kiinnitetty otelauta irti lähde. Ihan niinkuin ei lähde Eri-Keeperillä liimattukaan. Molemmat liimat vaan ovat kuivuttuaan hieman elastisia. Psykoakustisesti kovaksi kuivuva liima on parempi. Siksi itse ostin Cascolin jotain viilulaminointiliimaa. Soi paljon paremmin (niinkuin aina psykoakustiikasta puhuttaessa). Vielä kun lakkaan selluloosalakalla on resepti ylivertaisesti soivaan soittopeliin valmis. Ajatella, miten huonon soittimen olisinkaan tehnyt jos olisin liimannut Eri-Keeperillä ja lakannut paksun uretaanilakan. Hui sentään! Mikään ei voita kunnon spekulointia liimoista, lakoista ja eri puulajeista soundin muodostajana.
Marko

Ei se epoksilla kiinnitetty otelauta irti lähde. Ihan niinkuin ei lähde Eri-Keeperillä liimattukaan. Molemmat liimat vaan ovat kuivuttuaan hieman elastisia. Psykoakustisesti kovaksi kuivuva liima on parempi. Siksi itse ostin Cascolin jotain viilulaminointiliimaa. Soi paljon paremmin (niinkuin aina psykoakustiikasta puhuttaessa). Vielä kun lakkaan selluloosalakalla on resepti ylivertaisesti soivaan soittopeliin valmis. Ajatella, miten huonon soittimen olisinkaan tehnyt jos olisin liimannut Eri-Keeperillä ja lakannut paksun uretaanilakan. Hui sentään! Mikään ei voita kunnon spekulointia liimoista, lakoista ja eri puulajeista soundin muodostajana.
Marko
 
AAMEN! Sanon minä... Psykoakustiikka kunniaan... =)