Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Styrkkareissa törmää erityyppisiin ratkaisuihin missä ekvalisaattori on asennettu signaaliketjussa eri kohtiin, kuten:
 
a) gain -> vol+eq -> gain -> pääte (esim SF Twin)
b) gain -> vol -> gain -> gain -> eq -> pääte (esim Bassman)
c) gain -> vol -> gain -> eq+master -> gain (x2?)-> pääte (esim. Hiivatti DR103)
 
Miten se, minkä gainasteiden väliin eq asennetaan, vaikuttaa ääneen?

EQ vahvistusasteiden perässä muokkaa suoremmin lopullista taajuusvastetta, kun taas EQ ennen säröytymistä muokkaa enemmänkin särön "väriä".

Yleensä särölle tekee hyvää se että ennen säröastetta korotetaan esim. >1-2 kHz taajuuksia joita sitten yliohjataan putkilla, leikataan diodeilla tms. Sen jälkeen vastaavanlainen korostus (käänteinen EQ) korjaa saundin balanssin. Nauhasärö esim. toimii noin käytetyn esikorostuksen vuoksi, kuten myös LP-levy.

Mitä myöhemmin EQ on sitä "jyrkemmin" se vaikuttaa saundiin. Varsinkin säröillä soitellessa vahvistus ja signaalin klippaantuminen tasoittavat ennen säröasteita tehtyjä akvalisointeja.
 
Onko kellään tarkempaa tietoa noista Hiivatin vahvistimista? Olisi melkein kaikki osat koossa tuollaisen isompitehoisen vahvistimen rakentamiseen ja ajattelin mahdollisesti apinoida Hiwattia. Tällainen sivu löytyi: http://mhuss.com/Hiwatt/index.html mutta kaikki "mutu"-tieto on aina tervatullutta.