Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Olen tässä aikani ratoksi rassaillut vanhaa kitaranraatoa jonkinmoiseen soittokuntoon. Ajattelin että jospa tuohon pistäisi sähkökitaran mikrofonit kiinni kun niitäkin on pari jonninjoutavaa laatikon pohjalla.
 
Omasta mielestäni tuo on sellainen ritsa että sama vaikka nuotioon laittaisi. Mutta ajattelin silti kysäistä kaiken varmuuden varalta ennenkuin alan porailemaan ylimääräisiä reikiä, ettei tuommoisella sattumoisin olisi minkäänlaista arvoa alkuperäisen kaltaisena.
 
Kitara on siis tuommoinen lasten kokoa oleva teräskielinen Landola malli n:o 22. Kaikukopassa olevassa lapussa lukee:
"Takuu
1 vuoden takuun myönnämme tälle soittimelle, jos valmistus- tai materiaalivikoja todetaan. Soitin korjataan maksaamatta jos lähetetään se meille rahtivapaasti. Takuu ei koske aiheuttamia vikoja epävarovaisen hoidon takia. Malli n:o 22
AB LANDOLA OY
PIETARSAARI"
 
En siis kysy kannattaako tällaista tehdä. Tiedän ettei taloudellisesti eikä taiteellisesti kannata, enkä penniäkään aio tähän käyttää ja työstöön kuluva aikakin on poissa lähinnä peukalonpyöritykseltä. Olen vain yleensä periaatteessa sitä mieltä että lopullisia muutoksia kannattaa aina harkita tarkkaan, ja että kikkailu kostautuu aina. Tämä tosin on ehkä liioiteltua varovaisuutta tässä tapauksessa.
 
Syy miksi rassaan tuota ja muita ilmaiseksi luokseni ajautuneita romuja on lähinnä mielenkiinto soitinten tekniikka kohtaan. Haluaisin nimittäin jonakin päivänä rakentaa sähkökitaran itse, mutta olen tuuminut että lienee parasta perehtyä kitaroiden anatomiaan rassailemalla jonninjoutavia romuja (ja lueskelemalla kirjoja ja internettiä..).

Tuosta Landolan mallista en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta tuo vanhojen ritsojen rassailu on tosiaan mukavata puuhaa. Verrattavissa autojen rassailuun mielestäni. Opettavaista ja joskus jopa ihan hyödyllistä puuhaa.
 
Ostin tuossa vuosi-pari sitten vanhan stratokopion raadon muutamalla kympillä. Heti kun keppi saapui, purin sen osiin ja aloin hiomaan maaleja ja lakkoja pois. Parissa kuukaudessa siitä tulikin sitten uljas soitin (heh, vähän se vielä työtä vaatisi mutta viitsiminen on ollut heikossa), jonka tekoprosessin aikana tuli opittua kaikenlaista sekä työtavoista että kitaran rakenteesta.
 
Seuraavaksi olisi tarkoitus hommata jostain vastaava bassonrämä, jonka pistää kuntoon. Straton kohdalla kävi hyvä tuuri puuosien suhteen. Kaula on ihan toimiva peli ja koppa oli umpipuuta kahdesta palasta, liitosta sai etsiä ihan tosissaan. Nättiä puutakin vielä. Ja menin onneton pönttö maalaamaan päälle. Joskus vielä teen siitä naturalin.

Tuosta Landolan mallista en osaa sanoa juuta enkä jaata, mutta tuo vanhojen ritsojen rassailu on tosiaan mukavata puuhaa. Verrattavissa autojen rassailuun mielestäni. Opettavaista ja joskus jopa ihan hyödyllistä puuhaa.
 
Joo, eipä sillä mitään arvoa liene. Parempi niin. Pääsee kokeilemaan ilman että tarvitsee liikaa pelätä epäonnistumista. Tuskinpa mitään teknistä laitetta pelkästään lukemalla voi oppia oikeasti ymmärtämään. Toisaalta se mitä olen täältäkin lukemalla oppinut on auttanut ymmärtämään käytännössä näkemääni. Tuo kitara nimittäin näytti aluksi täysin toivottomalta, kaula oli kiero ja huonosti kiinni eikä kitaraa saanut minkäälaiseen vireeseen. Eipä kieliä tosin juuri olisi pystynyt painamaankaan kun olivat niin korkealla.
 
Kokeilin siis ihan ronskisti vaan sitä että irroitin otelaudan ja höyläsiin kaulan suoraksi. Kaularautaahan tuossa ei ollut, eli ehkä tulee käpristymään taas. Kokeilin kumminkin piruuttani tehdä sinne uran johon pistin ihan vaan rautatangon tugevasti kiinni. Jos se nyt edes vähän jäykistäisi. Laitoin kaulan ja kaikukopan väliin pienen puupalikan (koska klappia oli paljon) ja liimasin sen ja otelaudan takaisin. Pyöristin otelautaa jonkinverran, kun se oli alunperin ihan tasainen. Pistin uudet nauhat (kun sattui olemaan jäänyt nauhatankoa yli yhden toisen kitaran rassauksen jäljiltä). Viilailin satulan urat vähän syvemmiksi, irroitin tallan ja etsin oikean paikan sille (oli aika kaukana alkuperäisestä) ja madalsin sitäkin jonkunverran. Virityskoneistot rasvasin ym. pientä nysväystä. Nyt sitä pystyy soittamaan ja se myös soi. Ei häävisti, mutta silti.
 
Seuraavaksi pistänen siis kiinni mikrofonin. Kokeilin sitä jo teippaamalla sen kaikuaukon reunaan. Ihan kiva. Tiedä sitten miten akustinen sointi muuttuu jos teen ylimääräisiä reikiä mikrofonille, säätimille ja liittimelle. Vaikka mitäpä sen väliä.. sittenpähän tuokin selviää.

Tiedä sitten miten akustinen sointi muuttuu jos teen ylimääräisiä reikiä mikrofonille, säätimille ja liittimelle. Vaikka mitäpä sen väliä.. sittenpähän tuokin selviää.
 
Ei tuosta taida unescon maailmanperintökohdetta olla tulossa, eikös nuo olleet kauttaaltaan 3mm koivuvaneria? Silti suosittelisin mikin virittelemistä kaikuaukkoon, mikinhän voisi käämiä itse ja kehitellä fiksun kiinnityssysteemin. Plugi sitten vain hihnanupin paikalle, kun siellä kai on se vahvikepalakin. Mutta ei kai sen akustinen sointi toisaalta juuri huononekaan...

Ei tuosta taida unescon maailmanperintökohdetta olla tulossa, eikös nuo olleet kauttaaltaan 3mm koivuvaneria? Silti suosittelisin mikin virittelemistä kaikuaukkoon, mikinhän voisi käämiä itse ja kehitellä fiksun kiinnityssysteemin. Plugi sitten vain hihnanupin paikalle, kun siellä kai on se vahvikepalakin. Mutta ei kai sen akustinen sointi toisaalta juuri huononekaan...
 
Vaneriapa tuo. Muutenkin aika tökerö laite, mutta sikäli tavallaan hauska. Etenkin kun se on mukavan pieni.
 
Mikin kiinnitys kaikuaukkoon on varmasti järkevin tapa, mutta ajatus olikin päästä nävertämään, ja laittamaan se kiinni "hienosti" ja oikein säätönapit kanssa. No, teen sitten miten teenkin, hyvä kumminkin että sain vahvistusta epäilylleni ettei tuolla ole minkäänmoista "historiallista" tms. arvoa. Ainakaan kukaan ei ole älähtänyt.
 
Itseasiassa olen aiemmin askarrellut kitaran kaikuaukkoon kiinnitettävän mikrofonin "pikakiinnityksellä" (kiinnittyy kaikuaukon reunaan muovisilla kaapinovien kiinnipitämisklipsuilla, tai mitä ne on..) , mutta se ei tähän käy koska tässä aukko on pienempi.
 
Mikin käämimistä olen sitäkin ajatellut, mutta kun nyt sattuu olemaan noita valmiita oikeita niin en toistaiseksi siihen ryhdy. Tai oikeastaan meinasin ryhtyä, mutta pienellä rassaamisella sain rikkinäisen mikin toimimaan. Mikäli jostain sattuu käsiini ajautumaan jotain käämilangaksi sopivaa niin ehkä sitten. Tuskin kannattaa mistään vehkeestä alkaa purkamaan, kovin tuntuu olevan ohkaista ja helposti katkeavaa.

Ei tuosta taida unescon maailmanperintökohdetta olla tulossa, eikös nuo olleet kauttaaltaan 3mm koivuvaneria? Silti suosittelisin mikin virittelemistä kaikuaukkoon, mikinhän voisi käämiä itse ja kehitellä fiksun kiinnityssysteemin. Plugi sitten vain hihnanupin paikalle, kun siellä kai on se vahvikepalakin. Mutta ei kai sen akustinen sointi toisaalta juuri huononekaan...
 
Mulla on tuon vanhempi sukulainen, 3/4-kokoinen Munkersin Landola malli "1" jostain 1940-luvulta, ja oma valintani oli kielittää se nailonkielille, että hommassa on edes jotain järkeä
:-)
 
Vaikka ko yksilö oli paremmassa kunnossa kuin tuo sun, ainakin kerrotun perusteella, niin enpä osaisi pitää kauhean barbaarisena tekona vaikka poraisit kitaraasi 7 mikkiä ja 20 potikkaa, samaan tapaan kuin olen joskus nähnyt JJ Calella olleen.
 
Ritsoja ja jousipyssyjähän nuo suurimmaksi osaksi ovat, jo tehtaalta tullessaan. Kalliimmissa Munkerseissa sentään on hyviä kitaroita vaikka kuinka, mutta kaularaudattomien Landola-kitaroiden historia ei muutamaa satunnaista helmeä lukuunottamatta oo juuri vakuuttanut...

Vaikka ko yksilö oli paremmassa kunnossa kuin tuo sun, ainakin kerrotun perusteella, niin enpä osaisi pitää kauhean barbaarisena tekona vaikka poraisit kitaraasi 7 mikkiä ja 20 potikkaa, samaan tapaan kuin olen joskus nähnyt JJ Calella olleen.
 
Sattumoisin "fantasioin" eilenillalla jostain vähän tuon tyyppisestä virittelystä. Sitten tänään lueskelin täällä jotain juttua jossa oli linkki kuvaan tuosta kitarasta, se oli suoraan visiostani! Tyylikästä. Mutta ehkä noudatan itse jotain kohtuuta..
 
JJ Calen kitara:
http://perso.magic.fr/aramis/harmony1.jpg
http://perso.magic.fr/aramis/harmony2.jpg