Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Eli sitä vaan mietin, et kun teen mikkipiuhasta kitarapiuhan, ja siinä mikkipiuhas on kaks johtoo siel sisäl, niin kumpaan se "ylimääräinen" kannattas tinata? Vai jättäiskö tinaamatta ollenkaan? Onko sil ees mitään väliä?

Eli sitä vaan mietin, et kun teen mikkipiuhasta kitarapiuhan, ja siinä mikkipiuhas on kaks johtoo siel sisäl, niin kumpaan se "ylimääräinen" kannattas tinata? Vai jättäiskö tinaamatta ollenkaan? Onko sil ees mitään väliä?
 
Tästä on kaksi koulukuntaa, hifi ja ei-niin-hifi
 
Ei niin hifit laittaa molemmat sisäjohtimet plussaan ja vaipan miinukseen, ja perustelee tätä sillä, että silloin taajuustoisto on paras, kun molempien johdinten "leveys" on lähinnä sama ja isoin.
 
Hifit laittaa toisen sisäjohtimen plussaksi, toisen miinukseksi, ja merkitsee erikseen vahvistimeen tulevan pään - tästä päästä vaippa kytketään miinukseen, toisesta päästä jätetään kytkemättä. Tällä tavalla saadaan paras häiriövaimennus.
 
Molemmat tavat toimii.

Tästä on kaksi koulukuntaa, hifi ja ei-niin-hifi...
 
Olen itse aina kuulunut tuohon ei-niin-hi-fi porukkaan, elikkä sukka maahan ja molemmat "kuumat" karvat yhteen.
Siitä johdosta tulee jollain tavalla väkevämpi ja luotettavampi sillä tavalla. Eräs tavallinen vika instrumenttijohdossa joka on tehty mikkijohdosta on että kun sitä vahingossa venyttää niin se hento kuuma karva saattaa katketa vaikka keskellä kaapelia. Kun molemmat kuumat on samassa käytössä niin on edes jonkunlainen mahdollisuus että toinen karva pysyy ehjänä tuollaisen venytyksen jälkeen.

Olen itse aina kuulunut tuohon ei-niin-hi-fi porukkaan,
 
Samoin. Mutta tuon toisen koulukunnan edustajia tulee kuitenkin sanomaan mielipiteensä, ellei molempia tapoja esittele.
 
Molemmissa on hyvät puolensa.

Hmm... Kerkesin jo tinata piuhani. Tein siten et tinasin vaipan ja toisen sisäpiuhan miinukseen ja toisen sisäpiuhan plussaan... Toi on varmaan sit joku semihifi koulukunta vai..? ;) Onkos tollases tavas mitään huonoja/hyviä puolia??

Yhtä hyvä kuin muutkin vaihtoehdot, olen tehnyt piuhoja kaikilla noilla tavoilla ja aina on soittajille, äänittäjille ja muille kelvannut.
 
Kohta joku tulee selittämään kapasitansseista jne........

Kohta joku tulee selittämään kapasitansseista jne........
 
Heh, no antaa tullla vaan... Meinaan meitsillä ei oo minkäänlaista hajua mitä toi sana oikein kustantaa. Vaikuttaako saundiin mitenkä radikaalisti? :)

Hifit laittaa toisen sisäjohtimen plussaksi, toisen miinukseksi, ja merkitsee erikseen vahvistimeen tulevan pään - tästä päästä vaippa kytketään miinukseen, toisesta päästä jätetään kytkemättä. Tällä tavalla saadaan paras häiriövaimennus.
 
Hmm.. tuossa syksyllä oli koulussa eräällä kurssilla just tommonen labratyö jossa testattiin kaapeleiden häiriösuojausta. Siinä myös koaksiaalikaapelia tutkittiin, ja mä kyllä muistelisin että paras tulos saatiin kun se vaippa oli molemmista päistä maadotettu. Vähän siis ihmetyttää mikä tuon toisen pään irti jättämisen idea on. Tosin voi myös olla että muistan väärin...
 
Sen kyllä muistan että parikaapeli oli reilusti paras. Voiskin huvikseen joskus askarrella semmosen kitaraan tai bassoon.

Olette ilmeisesti testanneet datakaapeleita, joissa kaistaleveys on aivan toista luokkaa kuin kuultavissa olevalla audiolla.
 
Tuo tapa jossa toinen karva kytketään kuumaksi, toinen signaalimaahan ja vaippa maadoitukseen perustuu siihen, että vaippa toimii nk. faradayn häkkinä johdinten ympärillä ja toisen pään ollessa irti, siinä ei pääse kulkemaan minkäänlaisia virtoja. Yleisimmin käytetty kytkentätapa esim. teollisuuden autureiden ja muiden erittäin häiriöisissä olosuhteissa olevien värkkien kytkemisessä. Oleellista on myös, että signaalimaat ja suojamaat ovat toisistaan erillään ja suojamaadoitus tehdään aina yhteen pisteeseen.

... kyllä muistelisin että paras tulos saatiin kun se vaippa oli molemmista päistä maadotettu. Vähän siis ihmetyttää mikä tuon toisen pään irti jättämisen idea on. ....
 
Toisen pään irtijättämisen idea ei suinkaan koske häiriönsuojausta vaan maalenkin estoa.

Toisen pään irtijättämisen idea ei suinkaan koske häiriönsuojausta vaan maalenkin estoa.
 
Seuraavassa pdf:ssä on juttua häiriönsuojauksestakin, matikan voi skipata ajatus löytynee ilmankin kun selailee.
 
http://www.abb.fi/global/fiabb/fiab … C225695B002FB07B/$file/060_0007.pdf

Seuraavassa pdf:ssä on juttua häiriönsuojauksestakin, matikan voi skipata ajatus löytynee ilmankin kun selailee.
 
http://www.abb.fi/global/fiabb/fiab … C225695B002FB07B/$file/060_0007.pdf
 
Plussan arvoinen linkki. Kadotin joskus kyseiset pdf:t koneelta, enkä oo löytäny niitä sen jälkeen. Pitääpä imuroida nuo kaikki taas työkoneelle.

Toisen pään irtijättämisen idea ei suinkaan koske häiriönsuojausta vaan maalenkin estoa.
 
Itseasiassa ei, vaan noin kuin PL tuossa edellä kertoi. Mielestäni.

Käyttäkää ihmeessä kulloinkin tarkoituksenmukaista kaapelia niin ei tarvitse enää alkaa sen enempää analysoimaan.
Noi asiat kun on joku jo miettinyt valmiiksi, joten esim. Cordial kaapelia on saatavana mikrofonikaapelina CMK 222, 105pF/m, instrumenttikaapelina CIK 122, 130pF/m sekä kitarakaapelina CGK 122, 70pF/m,
noissa kaikissa tuo kapasitanssiarvo ym. on pyritty saamaan tarkoitukseensa mahdollisimman sopivaksi.
 
Jos välttämättä haluat säästää esim.kaapelin hinnassa tai muuta ja käytät sitten mikkikaapelia kitarakaapelina niin siinä joutuu sitten käyttämaan erilaisia kytkentä-kikkoja joilla eri "koulukuntien" mukaan se saadaan toimimaan parhaiten kitarakaapelina.
 
Kaapelin lopullinen sopivuus riippuukin niin monesta eri tekijästä, kaapelin pituus, kaapelin laatu, käyttötarkoitus, kytkentätapa, ym.ym. että on mahdotonta sanoa mitään yleistä kytkentää jolla kaikki toimii parhaiten.
 
Tuon kaapelin epäsopivan kapasitanssi-arvon voi helposti todeta mm.siten että kun hiplaa kaapelia niin se on "mikrofonisoitunut" ja kahina kuuluu vahvistimesta.
 
Ainakin noissa ylläolevista vaihtoehdoissa käytettäessä normaalipituisessa kitarapiuhassa CGK 122 kaapelia
tuo ominaisuus on pienimmillään ja toimii muutenkin niinkuin pitää,
myös kytkentä tehdään ihan normaalisti vaippa maahan ja keskikarva kuumaan.
 
Kaapelin tyyppimerkistäkin "CGK" (Cordial Guitar Kabel) voi jo päätellä mihin se on tarkoitettu.
 
Ei muutaku kaapeleita väsäämään.

Käyttäkää ihmeessä kulloinkin tarkoituksenmukaista kaapelia niin ei tarvitse enää alkaa sen enempää analysoimaan.
Noi asiat kun on joku jo miettinyt valmiiksi, joten esim. Cordial kaapelia on saatavana mikrofonikaapelina CMK 222, 105pF/m, instrumenttikaapelina CIK 122, 130pF/m sekä kitarakaapelina CGK 122, 70pF/m,
noissa kaikissa tuo kapasitanssiarvo ym. on pyritty saamaan tarkoitukseensa mahdollisimman sopivaksi.
 
Mutku mikkipiuha on sellasta lötkömpää, niin musta se on ihan sen takia parempaa... Lisäksi niissä on vielä ne värivaihtoehdot.
Kertokaapa muuten tietämättömalle mitenkä noi erilaiset "kapasitanssiarvot" voi vaikuttaa saundiin?
 
EDIT: siis mitenkään muuten kuin tolleen, et se piuha olis "mikrofonisoitunut" ja kahinaa kuuluis vahvarist, sillä näin ei ainakaan mun tapauksessa käynyt...

Kertokaapa muuten tietämättömalle mitenkä noi erilaiset "kapasitanssiarvot" voi vaikuttaa saundiin?
 
Joku asiasta tietävä kertoo kohta paremmin, mutta kitarapiuhoissa se on likipitäen niin, että mitä pienempi kapasitanssi, sitä paremmin säilyvät ylä-äänet.
 
DIT: Ja lähes kaikista piuhaan liittyvistä ongelmista pääsee, kun rakentaa kitaraan (tai piuhan plugin sisään phantomsyötöllä) pienen bufferin tai esivahvistimen. Halvemmaksikin tulee kuin nuo hifipiuhat ja siksi toisekseen sen jälkeen voi miltei mitä piuhaa hyvänsä.

Kertokaapa muuten tietämättömalle mitenkä noi erilaiset "kapasitanssiarvot" voi vaikuttaa saundiin?
 
EDIT: siis mitenkään muuten kuin tolleen, et se piuha olis "mikrofonisoitunut" ja kahinaa kuuluis vahvarist, sillä näin ei ainakaan mun tapauksessa käynyt...
 
Yläpäitä väittävät noiden suurempien kapasitanssien syövän, minkä verran se on tutkimatta.
 
Olen aikoinani värkännyt noita instrumenttijohtoja varmaankin muutamia satoja ja niitä on käyttänyt useampikin maailmantähti eikä kukaan ole valittanut, että piuha tehty mikkikaapelista ja kapasitanssiarvo on väärä.
 
Kun täällä on noita sähkötekniikanopiskelijoita, niin olisi mukavaa jos joku oikein laskisi esim. 10m pitkän johdon pitkittäis- ja poikittaiskapasitenssien vaikutuksen taajuusvasteeseen kaistalla 20Hz-20kHz vaikapa noilla ym. kaapelityyppien kapasitanssi arvoilla.
Itse olen aktiivisesti unohtanut moiset laskut.

Tuon kaapelin epäsopivan kapasitanssi-arvon voi helposti todeta mm.siten että kun hiplaa kaapelia niin se on "mikrofonisoitunut" ja kahina kuuluu vahvistimesta.
 
Mistäs tollanen "mikrofonisoituminen" sitten johtuu?

Mielenkiintoista!
 
Voisi kotiäänityksiä varten tehdä tuollaisia faradayn häkitettyjä piuhoja josko häiriöt vähenisi mutta lieköhän tolla väliä kun mulla on sitä häiriötä niin paljon korvissa saati niiden välissä että moinen hifistely olisi turhaa hifistelyä. Vai?
 
Saako tuota kapasitanssia jotenkin mitattua? Olisi mielenkiintoista vertailla kotoa löytyviä piuhoja (korvin en ole nimittäin huomannut juuri eroja) etenkin kun yksi hätävara tuli tehtyä arvatkaa mistä? Vanhan ompelukoneen sähköjohdosta! :D

Saako tuota kapasitanssia jotenkin mitattua? Olisi mielenkiintoista vertailla kotoa löytyviä piuhoja (korvin en ole nimittäin huomannut juuri eroja) etenkin kun yksi hätävara tuli tehtyä arvatkaa mistä? Vanhan ompelukoneen sähköjohdosta! :D
 
Eiköhän joissain hivenen kalliimmissa yleismittareissa ole myös tuo kapasitanssin mittaus. En sitten tiedä, pystyykö niillä mittaamaan noin pieniä arvoja...
 
Kotiäänittelyyn ja äänittelyyn ylipäänsä riittää aika hyvin se, että käytettävä piuha on kohtuullisen lyhyt. Ei siis kannata käyttää sitä kymmenmetristä jos niille ylimääräisille metreille ei ole mitään käyttöä. Jos vaikkapa tuossa Cordialin kitarapiuhassa kapasitanssi on 70 picoa per metri, niin kahdessa metrissä piuhaa kapasitanssi on jo 140 picofaradia. Tästä voi aika helposti päätellä, että heikkolaatuisessa, mutta lyhyessä johdossa kapasitanssi on pienempi kuin hyvälaatuisessa, mutta pitkässä johdossa.