Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Omakuvassa kuva tuotoksesta.
Marko

Jeah!
Hyvän näköistä tuo loimukoivu! Muutenkin oivallisen näköinen peli. Kuis soi?

Vähäisten kokemusten mukaan soi hyvin. Jännää, miten hetii kielten laiton jälkeen kuulosti tosi tunkkaiselta, mutta päivän soittelun ja vireessä olemisen jälkeen jo melko lailla paremmalta. Enkä usko, että kyseessä on pelkästään psykoakustiikkaa, vaan ero soinnissa on todellinen.
Marko

On todella hieno!
Löytyykö projektikuvia? Itseäni on alkanut kovasti kiinnostaa akustisen kitaran teko. Olisi haastetta hieman enemmän verrattuna sähköisiin härveleihin.

Tuossa isompia kuvia tuosta MPU:n passosta - kuvia klikkaamalla vielä kasvaa.
 
http://img85.imageshack.us/img_viewer.php?g=mpudsc013188pw.jpg

Kyä on komee!
 
Mites tossa tuo materiaalipuoli muuten? Kansi lienee kuusta, mites kaula? Onkos tossa jotain sähköjä (vai irtooko tosta edes ihan akustisena tarpeeks ääntä mihinkään käyttöön)?

Siisti base.

Projektikuvia en räpsinyt, kun oli tuo koko homma talven melkein jäissä. Männäviikolla laitoin sitten kannen kiinni, reunalistat paikalleen ja kaulan+otelaudan paikalleen.
Ääntä lähtee akustisen kitaran kaveriksi ihan riittävästi, sähköjä ei ole ja tuskin tuleekaan. Sivut ja pohja ovat loimukoivua, samaa lankkua mitä myin parille palstan kaverille. Kansi ja palkit kuusta, kaula vaahteraa ja otelauta/talla ruusupuuta. Reunalista on vaahtera/mahonki/pähkinä kannessa ja vaahtera/pähkinä pohjassa. Piirustukset ovat Rauno Niemiseltä, niistä tosin hiukan ulkomuotoa muutin itseäni miellyttävään suuntaan.
 
Jos suunnittelet akustisen rakentamista niin ei muuta kuin tekemään! Ei ollut minusta juurikaan sen kummempi homma kuin lankunkaan teko. Tosin onhan muotin tekemisessä ja sivujen taivuttelussa oma hommansa, mutta ei se siihen kaadu. Itse taivutin sivut n. 50mm kupariputken päällä, jonka sisälle kuumailmapuhallin töhötti kuumaa ilmaa. Ehkä hankalin homma oli etsiä sopivat vehkeet pohjan ja sivujen paksuuteen hiomiseen. Kävin loppujen lopuksi tuttavan työpaikalla hiomassa sellaisella huoneen kokoisella tasohiomakoneella. Muuten homma on sellaista pikkunäpertämistä, tuli ihan mieleen kersa-ajan lennokkikerhot.
 
Marko

Sivut ja pohja ovat loimukoivua, samaa lankkua mitä myin parille palstan kaverille.
 
Tuoltahan tuota löytyy samaa koivua... :o)
http://img201.exs.cx/gal.php?g=koivukuvia005pieni5oy.jpg

Kaunis! Täytyy itsekkin kokeilla joskus tuota akustista puolta.. Jaa Juzzuko se ehti nuokin loimut viemään mun naamani edestä..;)

Nätti kon mikä. Taputapu. Ja kiitoksia, nyt tiedän mistä kyhään 1. akustisen kyljet ja pohjan.
 
Tosta äänen muuttumisesta sen verran, notta et ole ainoa joka sen on huomannut. Ammattirakentajat puhuvat yleensä sisäänsoittoajasta (muistaakseni) ja se on kai soittimesta riippuen yleensä parin kuukauden - vuoden pituinen. Akustisilla soittimilla muutokset ovat alkuun kait useinkin varsin huomattavia, kuten sulla nyt. Ja muuttuuhan se soundi vuosien saatossa puiden ikääntymisen myötä.
 
Vaan älä kysy mistä johtuu tuo. Jonkinlaista teoriaa on tullut pohdiskeltua muttei se vielä oikeen julkaisukunnossa ole. Eli siis "Voiskohan toi johtua... jaa mut ei... Eiku joo! Eiku ehkei sentään..."

Jaa Juzzuko se ehti nuokin loimut viemään mun naamani edestä..;)
 
No en ollu ainut!1!!11! :o)

Tosta äänen muuttumisesta sen verran, notta et ole ainoa joka sen on huomannut. Ammattirakentajat puhuvat yleensä sisäänsoittoajasta (muistaakseni) ja se on kai soittimesta riippuen yleensä parin kuukauden - vuoden pituinen
 
No perhana. Just tuossa joku päivä sitten mietin että kylläpäs tää LP ny kuulostaa hyvältä mutta pistin sen kyllä ihan psykoakustiikan piikkiin, kun intonaationkin olen tuossa joku aika sitten säätänyt ja kieletkin oli uudet. Mutta ehkä se myöskin on sitten vähän jo sisäänsoitettu.

Todella hyvännäköinen. Tuo loimukoivu näemmä sopii tuohonkin kivasti. Vähän tuo kansi näyttää omaan silmään alastomalta ilman rosettea, mutta makuasiahan tuo.
Onko tuossa alavyötäröllä jotain halkeamia, vai onko nuo vaan värivirheitä koivussa? Millasta oli taivuttaa tuo koivu?
 
Itelläkin on seuraavana suunnitteilla klassinen kitara. Tosin perinteinen kuusikansi ja ruusupuu sivut/pohja.

No en ollu ainut!1!!11! :o)
 
Joo, mun pala on vielä palana. Jospa ensi syksynä alkaisi veistämään siitä kitaraa esiin.

Viirut ovat värivirhettä. Taivutus sinällään oli ihan helppoa, mutta loimupuu tahtoo ikävästi loimuilla myös taivutettaessa. Niinpä sivuissa tuntuu käden alla lievää aaltoilua. Siksi pintakäsittely on puolikiiltävä öljy/vahakäsittely. Hiomakoneen jäljiltä sivut olivat ihan suorat, mutta vähäinenkin veden käyttö taivutettaessa sai ne vähän kupruilemaan. Vaan kun eivät kuivana taipuneet, niin oli pakko kostuttaa. Rosettea en viitsinyt ruveta erikseen tilailemaan, vaan laitoin ääniaukkoon saman vaahtera/mahonki/pähkinä-reunuksen kuin kannen reunaankin. Yritin jopa virittää kantta soivaksi ja kas kummaa, kyllähän se vaan rupesi kuulostamaan jollain lailla soivalta, kun ohensin palkkeja sopivasti. Tai sitten vaan kuvittelin. Joka tapauksessa lopputulos yllätti positiivisesti.
Marko

No perhana. Just tuossa joku päivä sitten mietin että kylläpäs tää LP ny kuulostaa hyvältä mutta pistin sen kyllä ihan psykoakustiikan piikkiin, kun intonaationkin olen tuossa joku aika sitten säätänyt ja kieletkin oli uudet. Mutta ehkä se myöskin on sitten vähän jo sisäänsoitettu.
 
Nostetaan vanahaa juttua taas.
 
Ostin joskus puoliaksutisen, jossa oli kiva saundi paksuilla kielillä. Mutta sitten vaihdoin kielisatsin ohuenpaan, ja saundi muuttui niin palio, että kitara jäi ainakin puoleksi vuodeksi telineeseen roikkumaan, saaden huomiota osakseen vain harvoin. Onneksi huonessani soitettiin palion muita kitaroita ja kuunneltiin musiikkia, että kitara sai värähtelyjä itseensä (Menee aika pseudotieteeksi, vai kuinka?) Sitten eräänä päivänä otin kitaran käsiini, ja se soi erinomaisesti. Joko odotukseni äänen suhteen olivat muuttuneet, tai sitten kitara oli "oppinut" soimaan sen ohuemman kielisetin kanssa, mutta aloin taas käyttämään sitä treeneissä ja keikoilla.