Ulukomaanmatkalla tarttui kyytiin pari isoa abalone-simpukankuorta matkamuistomyymälästä. Ovat reilusti kämmentä isompia, ja ajattelin inlayn tekoa ko materiaalista. Onko kellään kokemusta tuosta materiaalista, vai joudunko menemään kirjastoon? kalamies#19 >-)))>
Olen rento, rauhallinen ja ulospäin suuntautunut. Minulla on positiivinen mielikuva itsestäni. ESTR #2 |
Joopa. Itseasiassa se kokonainen kuori odottelee vieläkin tossa kajarin päällä. Mä sain pari pientä pussillista rannalta keräiltyjä palasia (á2 paikallista dollaria), joista hioskelin ikäänkuin koeluontoisesti muutamia tasaiseksi. Hionta itsessään on helppoa; kuori hioutuu hyvin. Hankala homma on pitää palat paikallaan hionnan aikana. Mä tein niin, että ensin paloittelin palat dremel-wannabe:lla mahdollisimman tasapaksuiksi ja suoriksi paloiksi. Sitten märkähioin kumihanskat kädessä toisen puolen tasaiseksi pöytään kiinnitettyä paperia vasten. (Kumihanskat suojaavat sormia ylimääräiseltä nahanpoistolta.) Sitten laitoin vesivanerin palaan 2-puoleisella teipillä pari 2mm pellinsoiroa kiskoiksi. Kiskojen väliin laitoin toiselta puolelta hiotut palat (hiottu pinta alaspäin) myös 2-puoleisella teipillä kiinni. Hiontaan käytin vesivanerin palaa, jonka keskellä oli hiomapaperisuikale. Tolla kun vetelin edestakaisin kunnes kiskot tulivat vastaan, sain palat melko tarkkaan 1,5 mm paksuiksi melko vähällä vaivalla. Kannattaa tosiaan hioa noita mahdollisimman paljon märkänä. Ensinnäkin se on nopeampaa. Toiseksi helmiäispöly ei kuulemma tee hyvää ihmisen hengityselimille. Kuivana, esim. otelaudassa kiinni olevia paloja hioskellessa kannattaa käyttää hengityssuojainta. Niinkuin tietysti kaikessa hionnassa muutenkin. Niin, mä käytän Bilteman 2-puoleista teippiä melkein mihin tahansa hommaan. Se on ohutta, edullista ja tarttuu puristuksessa hyvin lujasti kiinni. Irrottaminen ei välttämättä ole aina kauhian mukavaa, mutta sen kanssa on oppinut elämään. Ota näistä sitten selvää |