Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Mulla on tuota mahonkia sun muuta ihan tarpeeksi, ainoastaan noita erikoisempia puuttuu..mutta mahongit ovat maanneet tuolla autotallissa jossa olosuhteet vastaavat lämmöltään ulkoilmaa. Mahtaakohan tuo olla sellaista mitä voi kitaranrakennuksessa käyttää ? Tarkoitus on vääntää aluksi joku 1:2 näköiskopio.

Mulla on tuota mahonkia sun muuta ihan tarpeeksi, ainoastaan noita erikoisempia puuttuu..mutta mahongit ovat maanneet tuolla autotallissa jossa olosuhteet vastaavat lämmöltään ulkoilmaa. Mahtaakohan tuo olla sellaista mitä voi kitaranrakennuksessa käyttää ? Tarkoitus on vääntää aluksi joku 1:2 näköiskopio.
 
1:2 kopio? Samalla vaivalla, ellei helpommin teet oikean kitaran.
Kai sitä puuta pitää sisälläkin kuivata. En tiedä noista ajoista.

No okei, näin liikkeessä tollasen minikitaran ja sellanen on pakko saada hyllylle :D
 
oikean kokoinen tulisi ehkä helpomminkin, koska ajattelin ostaa kaulan valmiina. Mulla on seinällä yksi Stratocaster vuodelta 1956 joka on itse tehty ja siinä on kaula...hmm... mielenkiintoinen.

Ota puut paikkaan jossa aiot niitä pääsääntöisesti säilyttää (komero, puuverstas, olohuoneen lattia tms) ja pidä siellä vielä 'jonnin aikaa'... Paljon se on, vaikea sanoa. Kuukausi ehkä. Ehkä enemmän. Puita voi vähän pahalla silmällä tarkkailla notta miltä näyttää.

Mä pitäisin sitä jokusen kuukauden sisätiloissa normaalissa huoneenlämmössä. Puu kuitenkin elää kosteus- ja lämpötilavaihteluissa aina jonkun verran. Toisaalta kyllä monet ovat ruvenneet rakentamaan soittimia suoraan kylmävarastosta ostetusta puutavarasta eikä ongelmia ole välttämättä ollut.

Kyllä jos niin sanotut soitinpuut maksavat kaupassa kymmenkertaisesti niin sanottuihin huonekalupuihin verrattuna, osa siitä hintaerosta täytyy tulla faktasta, että niille on joutunut järjestämään kuivaa varastointitilaa pitkäksi aikaa. Omakin runkomahonki, mitä tuossa olen talttaillut, ritisee, pölyää ja lohkeilee kuivuuttaan, ja kaulamahonki on kymmenen vuoden takaa. En kyllä lähtisi ulkokuivatusta vääntämään, kiire kostautuu kieroiluna ja halkeamina, ennemmin tai myöhemmin.

oikean kokoinen tulisi ehkä helpomminkin, koska ajattelin ostaa kaulan valmiina. Mulla on seinällä yksi Stratocaster vuodelta 1956 joka on itse tehty ja siinä on kaula...hmm... mielenkiintoinen.
 
Vuonna 1956 tuli Suomeen varmaan ensimmäinen varsinainen buumi tehdä ulkomaisen mallin mukaisia sähkökitaroita, ja monet niistä olivat varsin ...mielenkiintoisia... koska oikeaa soitinta ei oltu nähty kuin lehtien valokuvissa.

Vuonna 1956 tuli Suomeen varmaan ensimmäinen varsinainen buumi tehdä ulkomaisen mallin mukaisia sähkökitaroita, ja monet niistä olivat varsin ...mielenkiintoisia... koska oikeaa soitinta ei oltu nähty kuin lehtien valokuvissa.
 
Minulle tuli boomi rakentaa bassokitara ihan tossa n. vuotta sitten, ja senkin skaalasta tuli, hmm, mielenkiintoinen. Ei ollut kanssa yhtään mistä ottaa mallia muuta kuin kuvissa. Mutta aika selväksi tuli melko pian, että ne kaulassa olevat poikittaiset raudat ovat ihan syystä tietyillä etäisyyksillä toisistaan. Ja se syy ei ole estetiikka. Ja ei todellakaan ole hyvä idea laittaa niitä "senverran kun tästä pätkästä sattuu riittämään".
 
Kuinka paljon olisikaan auttanut jos olisi ollut netti. Mutta toisaalta se löytämisen riemu...
 
No joo, asiaan. Se soitinpuiden varastointi itseasiassa ei ole niin pitkä siksi, että puusta poistuisi vain kosteus. Tarkoitus on, että siitä poistuu ennenkaikkea ja myös :) erialaiset hartsit joita puussa on. Tässä ulkosäilytyskin auttaa kummasti. Mutta kyllä pitäisin ainakin vuoden ihan sisätiloissa ennen kuin tekisin, jos se tulee soittimeksi. Jos se tulee koristeeksi niin kuuukausi varmaan passaisi.

Tarkoitus on vääntää aluksi joku 1:2 näköiskopio.
 
Mistä ajattelit hardwaren löytää? Vai teetkö kaiken puusta?

Jos jatkan tähän topikkiin...
 
Voisko puita kuivattaa, tai niiden kuivumista nopeuttaa, ihan perus puu-uunissa. Eli siis leivinuunissa pari pesällistä puita palamaan, hiilet pois, pellit kiinni ja hetken päästä kitaralankut sisään. Luulisi että tuo auttaisi ainakin jossain määrin... Viisaammat kommentoikoon.

Voisko puita kuivattaa, tai niiden kuivumista nopeuttaa, ihan perus puu-uunissa. Eli siis leivinuunissa pari pesällistä puita palamaan, hiilet pois, pellit kiinni ja hetken päästä kitaralankut sisään. Luulisi että tuo auttaisi ainakin jossain määrin... Viisaammat kommentoikoon.
 
Kiln-drying eli uunikuivaus.. sun täytys vaan sitte tuo poistuva vesihöyry imaista.. pellit auki, niin menee hormiin?? Varmasti hiukan nopeuttaa, eri juttu sitten että onko ns. "vaivan väärtti" edes kotioloissa tehtynä, lämpötiloja vissiin olis myös rajoitettava, ettei tuu ihan liian "uunikuivaa"..

Kiln-drying eli uunikuivaus.. sun täytys vaan sitte tuo poistuva vesihöyry imaista.. pellit auki, niin menee hormiin?? Varmasti hiukan nopeuttaa, eri juttu sitten että onko ns. "vaivan väärtti" edes kotioloissa tehtynä, lämpötiloja vissiin olis myös rajoitettava, ettei tuu ihan liian "uunikuivaa"..
 
Jos portaittain, ekaks yon yli 30 asteissa uunissa, sitten yks yo 40 asteisessa, sitten 50, 60, 70, 80 ja 90 taitais riittaa soitinpuulle. Tohtiiko 100 tai jopa 110 asteista kokeilla? Ja oisko 20 asteen porrastus liian nopeaa?

Eikö siinä kuivatuksessa ole tärkeää juuri se hartsien etc saaminen sieltä sisältä pois. Joten pelkkä kuivaus ei riittäisi.
Ainakin näin olen antanut itseni ymmärtää.
Eli kun normaalikuivatuksessakin puu on ulkona sään armoilla, eli se kastuu ja kuivuu, niin lähtee hartsit ja muut pois.
En tiedä miten tuo uunikuivatus oikeasti tehdään, mutta kuvittelin sen sisältävän lämmitystä uunissa, ja sitten höyrytystä taas märäksi, ja tätä tehtäisiin monta kertaa.
Tietty voi olla vaan joku oma päähänpisto. Oikeasti en toimenpiteestä tiedä.

Mulla on semmonen käsitys, että 70-80 asteessa ne hartsitkin kiehuu pois sieltä puusta, ja tietysti melkosesti nopeemmin kuin (ulko)ilmakuivatuksessa. Hitaan kuivatuksen etuna lienee se - varsinkin kun on vuodenajat - että puun kutistuessa syntyvät jännitykset pääsee purkautumaan kesän ja talven vaihdellessa. Puu ikäänkuin "asettuu" lokoisasti. Pitäs pehmentää ja lämmittää soundia.
Uunikuivatuksessa pitää välillä lisätä/vahtia kosteutta jotta se puu ei kuivu liian nopeasti ja halkea. Eli kotiuunissa vähän niinkun paistin kanssa laitetaan kippo vettä uunin pohjalle tai sillon tällön suihkastaan vähän vettä sinne.
Tommosen 5-6 tuntia kun leppälankkua pitää 80 asteessa, niin kyllä se muuttuu melkein pölyks... ja tummenee vähän ikävästi, semmoseks harmaahkoks reunoiltaan.

http://www.woodweb.com/knowledge_ba … g_wood_for_musical_instruments.html
 
http://www.woodweb.com/knowledge_ba … drying_for_musical_instruments.html
 
tuollaisia sattui silmään.