Elektroniikka ja soitinrakennus ›

En ole ainakaan nähnyt yhtään koivusta tehtyä bassoa/kitaraa, niin ajattelin väsätä itse sellaisen.
 
Mitä mieltä te muut olette?
 
Millainen soundi koivussa on (jos sitä edes on)?
 
Painavaa se kyllä on.
 
Ajattelin tehdä sellaisen Rickenbacker/Presari -sekoituksen, eli:
 
Kaula on Presarista(Sp-elektroniikasta) ja body on se legendaarinen RB.
 
Ja en hae mitään originaali RB soundia, vaan haluan kehittää jotain uutta ja kummallista.

Eipä oo kokokoivuista tullut vastaan. Mutta tee sellainen ja kerro sitten. Vaikea uskoa että siinä kuhiasti metsään menee mikäli puut ovat hyvälaatuista ja rauhassa kuivunutta tavaraa.
 
Mun arvaukseni koivun vähäisestä käytöstä liittyy koivun ja vaahteran samankaltaisuuteen. Vaahtera on kuitenkin monilta osin koivua "parempaa" puuta. Ja tuolla maailmalla se taitaa olla helpommin saatavaakin.

Mun arvaukseni koivun vähäisestä käytöstä liittyy koivun ja vaahteran samankaltaisuuteen. Vaahtera on kuitenkin monilta osin koivua "parempaa" puuta. Ja tuolla maailmalla se taitaa olla helpommin saatavaakin.
 
Näinpä asia taitaa olla. Koivua on ilmeisen vähän tuolla Amerikkain mantereella saatavana sellaiseen hintaan, että vaahteran voittaisi. Koivu-viilua sen sijaan on ollu, ja onpa siitä esim. puoliakustisen kansia tehty. Tuollainen "veneer" on ymmärrettävästi monta kertaa halvempaa, kuin massiivipuu, joka osaltaan selventää quiltti- ja loimuvaahteraviilun käytön halvemmissa kitaroissa kansipuun "koristeena" sen sijaan, että olisi käytetty massiivipuuta.
Kyllä koivusta saa aikaseks ihan bassossa kestäviä kaularatkaisujakin, meillä on esim. studiolla jonkun tuntemattomaksi jääneen soitinrakentajan (aivan erinomainen, muuten) tekemä koivukaula pultattuna Gibsonin Grabberin bodyyn.. Hyvinkin suorana pysynyt on.

Tiedustelin asiaa sointinrakentajilta, koska aikomus on rakentaa koivurunkoinen sähkökitara.Kun rungon tekee useasta osasta huolella kuivatetuista puista ja pitää huolen, että runkosta ei tule kovin painavaa(koivu on aika painavaa), niin pitäisi toimia.

Tiedustelin asiaa sointinrakentajilta, koska aikomus on rakentaa koivurunkoinen sähkökitara.Kun rungon tekee useasta osasta huolella kuivatetuista puista ja pitää huolen, että runkosta ei tule kovin painavaa(koivu on aika painavaa), niin pitäisi toimia.
 
Mutta eikö se ole niin, että mitä vähemmän paloja käyttää rungossa sitä paremmin se soi?
 
Kuinka kuivaa se koivun pitäisi sitten olla?
Alle 10% se ainakin on tuolla koulun tiloissa.
 
Se paino ei haittaa minua.

Nyt menee ihan mutu-tiedoksi mutta palojen määrällä rungossa ei ole todellista merkitystä sointiin ,ellei kysymyksessä olisi esim. tuhannesta palasta koottu runko(noihin törmää melko harvoin).Paino kannattaa pitää riittävän alhaisena, jottei soinnista tule liian kireä..

Nyt menee ihan mutu-tiedoksi mutta palojen määrällä rungossa ei ole todellista merkitystä sointiin ,ellei kysymyksessä olisi esim. tuhannesta palasta koottu runko(noihin törmää melko harvoin).Paino kannattaa pitää riittävän alhaisena, jottei soinnista tule liian kireä..
 
Miten toteutan tuon, että paino pysyy kurissa?
 
Tekemällä "konehuoneesta" ylisuuren/reikiä täyteen?

Mutta eikö se ole niin, että mitä vähemmän paloja käyttää rungossa sitä paremmin se soi?
 
Joo, Ed Romanin mukaan. Sanoisin silti, ettei sitä kovin helposti korvalla kuule mikäli saumat ovat kunnollisia ja käytetään hiukan hammastikkua suurempia palasia. Esim. Ruokankaan pojat tekivät joskus sellasen tikkukokoelmakepin, jossa oli rungossa varmaan ainakin viittä eri puulajia korkeintaan parin sentin soiroina. Ja hyvin soivaksi sitäkin väittivät.

Kuinka kuivaa se koivun pitäisi sitten olla?
Alle 10% se ainakin on tuolla koulun tiloissa.
 
Ei ne pelkät prosentit vielä riitä. Sanotaan että uunikuivaus + n. vuosi sisätiloissa on kohtuullinen aika. Parempi vaan mitä kauemmin kaatamisesta ja sahauksesta on kulunut. Puu elää kuitenkin vielä kosteusprosentin tasaannuttuakin.
 
Miten toteutan tuon, että paino pysyy kurissa?
 
Tekemällä runoon reikiä ja/tai tekemällä ohuen rungon. Ei se jatsarin mitoitus mikään minimi ole.

Sanotaan että uunikuivaus + n. vuosi sisätiloissa on kohtuullinen aika. Parempi vaan mitä kauemmin kaatamisesta ja sahauksesta on kulunut. Puu elää kuitenkin vielä kosteusprosentin tasaannuttuakin.
 
Olenhan puualalla opiskelemassa puusepäksi niin, tähän löytyy pelit ja vehkeet ;)
 
Puu elää aina, kosteus/lämpövaihtelujen takia.
 
En kyllä tiedä, että milloin koulussa olevat koivut on kaadettu, pitänee kysyä kun näen sen aiheelliseksi.
 
Tekemällä runoon reikiä ja/tai tekemällä ohuen rungon. Ei se jatsarin mitoitus mikään minimi ole.
 
Jatsari? En tietääkseni ole tekemässä sellaista.

Olenhan puualalla opiskelemassa puusepäksi niin, tähän löytyy pelit ja vehkeet ;)
 
Ok. Soitinrakennuksen ammattilaisten ja puualan teollisuuden mielipiteet riittävän kuivasta ja vakaasta puusta vaan poikkeavat aika paljon toisistaan. Mutta en väitä tietäväni läheskään kaikkea aiheesta. Mitäs pelejä ja vehkeitä tarkoitat?
 
Puu elää aina, kosteus/lämpövaihtelujen takia.
 
Totta. Ja tuoreempi puu elää tasaisissakin oloissa. Ajan myötä puun elämistaipumukset kuitenkin vähenevät.
 
Jatsari? En tietääkseni ole tekemässä sellaista.
 
No se oli lähinnä ikäänkuin esimerkin luontoinen ilmaus. Tarkoitin sitä että mikäli halutaan, voidaan totutuista mitoista poiketa huomattavasti ja saada silti aikaan onnistuneita soittimia.

Mitäs pelejä ja vehkeitä tarkoitat?
 
Kuivaamo.

Koivu on hauraampaa kuin vaahtera, mutta sillä nyt on merkitystä vain kaulassa. Ei kun tekemään vain.
 
Puutavaran kuivauksessa ei ole oleellista kosteus, vaan puun hartsipitoisuus joka ajan myötä vähenee. En kyllä tiedä miten uunikuivatus vaikuttaa hartseihin.

Puutavaran kuivauksessa ei ole oleellista kosteus, vaan puun hartsipitoisuus joka ajan myötä vähenee. En kyllä tiedä miten uunikuivatus vaikuttaa hartseihin.
 
Kuulemani mukaan hartsit poistuvat uunikuivauksessa, ja uunikuivattu puu näyttää mikroskoopilla tutkailtuna samalta kuin esim.50 vuotta ilmakuivattu puu.

Miulla on SG:n siivet koivusta.
 
Pirun kovaa puuta se ainakin on. Taltalla jyystin kolot kun ei halpis jyrsin pystynyt. Kuulemma soundiltaan on kirkas.

Taltalla jyystin kolot kun ei halpis jyrsin pystynyt.
 
Mun on ihan pakko tarttua tähän. Mä oon työstänyt useampaakin kovaa puulajia halpisjyrsimillä ihan onnistuneesti. Ja koivu ei ollut noissa kovemmasta päästä. Oiskohan vika ollut terässä tai liian kovassa kiireessä?
 
Kuulemani mukaan hartsit poistuvat uunikuivauksessa, ja uunikuivattu puu näyttää mikroskoopilla tutkailtuna samalta kuin esim.50 vuotta ilmakuivattu puu.
 
Jaa. Ettei olisi ollut kyse lämpökäsittelystä?

Kuulemani mukaan hartsit poistuvat uunikuivauksessa, ja uunikuivattu puu näyttää mikroskoopilla tutkailtuna samalta kuin esim.50 vuotta ilmakuivattu puu.
 
Jahas.
 
Jaa. Ettei olisi ollut kyse lämpökäsittelystä?
 
Siltä vaikuttaa.

Lämpökäsittelyn ja uunikuivauksen ero on...

Lämpökäsittelyn ja uunikuivauksen ero on... siinä, että uunikuivauksessa (kiln drying) lämpötilat pidetään verrattain matalina. Näin kuivattu puu vastaa kohtuullisesti muutaman vuoden ilmakuivattua puuta. Uunikuivauksessa puun rakenteelliset muutokset ovat pieniä, jolloin esim. sen lujuus ei kärsi. Eri puulajeja kuivataan hieman eri tavoilla ja menetelmät kait vaihtelevat hieman alueelisestikin.
 
Lämpokäsittelyssä puu taas käytännössä paistetaan. Tämä muuttaa puun rakenteellista käyttäytymistä käsittelytavasta riippuen merkittävästikin. Jotain selkoa tuolta: http://www.stellac.fi/lampokasittely.htm . Puun lämpökäsittely on kait suomalainen keksintö. Lämpökäsittelyprosesseja on erilaisia eri käyttötarkoituksia varten. Se voidaan tehdä joko kuivalle tai tuoreelle puulle. Jossain luki, että ensin puun lämpötila nostetaan melko korkealle (n. 200°C), jolloin kaikki kosteus puussa höyrystyy. Tämän jälkeen lämpöä pudotetaan jonnin verran ja puuta pidetään korotetussa lämpötilassa x-määrä aikayksiköitä. Lämpötiloja voidaan vaihdella prosessin aikana. Käsittelyn jälkeen puun kosteus tasataan ympäristön tasalle.
 
Netistä löydät tarkempaa infoa.
 
Edit: Mun on pitänyt kokeilla tuota lämpökäsittelyä ihan kotiuunissa. Periaatteessa sen pitäisi onnistua, käytännöstä en sitten tiedä. Täytyy taas pistää harkinnan alle jahka saa noita (omakuvan) loimukoivupöllejä hieman inhimillisempään kokoon.

Mun on pitänyt kokeilla tuota lämpökäsittelyä ihan kotiuunissa. Periaatteessa sen pitäisi onnistua, käytännöstä en sitten tiedä. Täytyy taas pistää harkinnan alle jahka saa noita (omakuvan) loimukoivupöllejä hieman inhimillisempään kokoon.
 
Minä testasin laittaa koivulankut uuniin ja mielestäni loppujen lopuks sain aikalailla kuivaa puuta. Puu oli jo vuosia kuivunu ulkona ja nyt sitten vielä kuivailin siten, että uuni oli ehkä 90 astetta ja välillä kastelin suihkupullolla muutaman suihkauksen ja sitten taas annoin uunin tehdä työtään ja lupuksi jätin vielä yöksi (n.50-60 astetta) lepäämään uuniin. Aamulla oli minusta aika kuivaa puuta. Pitää nyt muokata vielä kitaraks asti ja sitten kattoo miten toimii.

Mun on ihan pakko tarttua tähän. Mä oon työstänyt useampaakin kovaa puulajia halpisjyrsimillä ihan onnistuneesti. Ja koivu ei ollut noissa kovemmasta päästä. Oiskohan vika ollut terässä tai liian kovassa kiireessä?

 
Naapurilta lainasin sitä että en tiedä siitä. Aika vanha laite oli.