Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Käämin uudestaan 51 reissue P Bass MIJ yksikelaisen mikin. Eli noin 7,9 kohmin verran 0.06 Cu-lankaa. (SP-elektroniikka). Käämin sen aivan kyläseppä-meiningillä. Porakone puristimella pöytään jne. Ja ihan silmämääräisesti sama määrä käämiä. Lanka meni pari kertaa poikki, mutta tinasin päät kiinni. Ja todella random woundia ja tiukkuus oli mitä oli. Ja kynttilän steariinia käämiin, ettei resonoi.
 
Mikin arvot olivat n. 7,7 kohm ja n.3.5 H. Nyt 7,9 kohm ja 2,4 H. Yllätys oli melkoinen kun se mikki kuulostaa aivan erinomaiselta. Hyvin tasapainoinen "jalo" soundi.
Onkos vastaavia kokemuksia?

okabass: Onkos vastaavia kokemuksia?
 
On, yhtään huonoa mikkiä en ole vielä onnistunut käämimään. Mistä lie sitten johtuukaan.

kojones: On, yhtään huonoa mikkiä en ole vielä onnistunut käämimään. Mistä lie sitten johtuukaan.
 
Ei ilmeisesti huumoria?
Eli ilmeisesti on kaikella mystifikoinnilla vähän peloteltu mikin tekemistä. Totta kai tietyt asiat pätevät saatavaan soundiin ja täytyy ottaa huomioon (mm. mitat, rakenne, käämilangan paksuus, magneetit jne.). Ja tietysti lukuisien samanlaisten mikkien tekeminen on oma juttunsa.
Mutta ainakin perus single coilin uudelleen käämiminen tuntuu olevan aika yksinkertaista hommaa. Netistä löytyy hyvin tietoa. Ja tarvikkeet ei hirveitä maksa. Esim. käämilanka 4-5 mikkiin noin 20 €.

okabass: Ei ilmeisesti huumoria?
 
Ei.
 
Eli ilmeisesti on kaikella mystifikoinnilla vähän peloteltu mikin tekemistä. Totta kai tietyt asiat pätevät saatavaan soundiin ja täytyy ottaa huomioon (mm. mitat, rakenne, käämilangan paksuus, magneetit jne.). Ja tietysti lukuisien samanlaisten mikkien tekeminen on oma juttunsa.
Mutta ainakin perus single coilin uudelleen käämiminen tuntuu olevan aika yksinkertaista hommaa. Netistä löytyy hyvin tietoa. Ja tarvikkeet ei hirveitä maksa. Esim. käämilanka 4-5 mikkiin noin 20 €.
 
Juu, vaatiihan se tiettyä sorminäppäryyttä, pitkää pinnaa ja jotain hajua siitä mitä on tekemässä. Loppujen lopuksi kuitenkin varsin yksinkertaista hommaa, joka kuitenkin vaatii paneutumista jos hommassa meinaa kehittyä. Osien hankkiminenkin aika hermojaraastavaa touhua paikoitellen.

Pari yhden kielen mikkiä oon kääminyt. Ne oli helppoja kun kela on pyöreä, niin langassa veto pysyy tasaisena. Akkukoneella päästelin täysiä nippuside liipasimella, eikä katkeillu lanka vahingossa ennen ku sit röytäessä sitä paksumpiin johtimiin.
 
Muuten sellasen kirjaimellisesti hiuksenhienon (tai hienomman) langan kans pelaaminen onkin ihan perseestä. Ensin luulin, että suojalakka tai mikä lie kuuluu polttaa sytkällä päältä. No se lankahan palo perkele 5 cm :D Googlella sit löyty, että usein ne on suunniteltu sulamaan juottaessa kunhan on tarpeeks kuuma kolvi; kylmemmällä asetuksella, jolla tina jo suli, ei onnistunut.
 
Saundin puolesta tavote oli saada ääni pihalle ja yllätyin kun ne kuulostikin melkein mikeiltä. Vähän sama ku siinä kun tekee ite ruokaa; yllättävän hyvä itse tehty on parempi kuin kaupantekemä oikeesti parempi.
 
Aiheeseen liittyen kysymys:
Vahaaminen estää mikrofonisuutta, mutta miks se muuttaa myös saundia?
 
Törmäsin tällaseen videoon:
Dylan Talks Tone Ep #43 Wax Potting... Does it change your tone?
https://www.youtube.com/watch?v=hwLD253tgog
 
Vahahan kutistuu viiletessään ja myös kiintyessään toisin ku videolla sanotaan, eli ainakaan ihan noin se ei mene.

Arkka:
 
Aiheeseen liittyen kysymys:
Vahaaminen estää mikrofonisuutta, mutta miks se muuttaa myös saundia?
 
Tämä on omaa päättelyä, mutua. Kyseessähän on resonanssipiiri (LCR). Eli voi resonanssitaajuuden tienoilla jopa nostaa jännitettä, lisänä vielä kelan mekaaninen värähtelyherkkyys. Tämä kuuluu soundissa (etenkin kovaa soitettaessa). Nyt kun vahataan, niin kelan mekaaninen värähtelyherkkyys pienenee. Ja värähtelytaajuuden huippu pienenee. Vähän kuin kääntäisi parametrisestä eq (joka res. taajuudella) korostusta pienemmäksi.
Varmaan muutkin asiat vaikuttavat, ja kyseessä luultavasti hyvin monimutkainen ilmiö. Mm. on kelan sähköinen ja mekaaninen resonanssitaajuus ja näiden yhdistelmäkorostumia/-vaimentumia. Ehkä. :)

Moi.
 
okabass: Eli ilmeisesti on kaikella mystifikoinnilla vähän peloteltu mikin tekemistä. Totta kai tietyt asiat pätevät saatavaan soundiin ja täytyy ottaa huomioon (mm. mitat, rakenne, käämilangan paksuus, magneetit jne.).
 
En ole pelottelua sinänsä juurikaan havainnut, kommentteja puuhan taloudelliselta kantilta kannattavuudesta aiheutetusti kyllä.
 
Kivaa puuhaa, vaikka omat käämimiset ovat jo muutaman vuosikymmenen takaa.
 
Nyttemmin kun materiaaleja saa aivan toiseen hintaan, malliin ja toisenlaisia määriä kuin tuolloin, hyllyyn on toki tullut ostettua matskuja "kun joskus ehtii" tyyppisiä kokeiluita varten.
Akkuporakoneita, pieniä taajuusmuuttajia, pieniä kolmivaihemoottoreita yms. on myös käämintäpuuhastelua silmälläpitäen tullut pelasteltua.
Tars vaan saada aikaiseksi, vaikka tarvetta ei oikeasti olekaan ;).
 

 
okabass: Ja tietysti lukuisien samanlaisten mikkien tekeminen on oma juttunsa.
 
Tämähän se lopputuloksen ennustettavuuden ohella se pahin sudenkuoppa mikkipuuhastelussa on, mutta jos vaatimustaso on realistinen, niin on yleensä myös lopputuloskin.
 

 
Arkka: Aiheeseen liittyen kysymys:
Vahaaminen estää mikrofonisuutta, mutta miks se muuttaa myös saundia?
 
MUTUa täältäkin, koska mittausdataa ei ole esitettävissä, mutta samaa mieltä okabassin kanssa: käämin resonanssit ovat se merkittävin vaikuttava seikka.
 
Kapasitanssin muutos saattaa koneellisesti käämityssä olla mitattavissa, mutta ilman empiiristä kokemustakin tuntuu epätodennäköiseltä että käsin (tai tarkoituksella koneellisesti) pakostakin muodostuva "scatter-wound" muuttuisi merkittävästi vaikka vaha nesteestä kiinteäksi muuttuessaan lankoja liikuttelisikin.
 

 
Arkka: Vahahan kutistuu viiletessään ja myös kiintyessään ...
 
Olotilamuutokset eivät ole millään puhtaalla aineella eikä etenkään useamman aineen seoksella niin suoraviivaisia että ylimalkaan voitaisi sanoa miten lämpötilan muuttuessa mikäkin käyttäytyy.
 
Kaikki on kiinni kiteytymistavasta: joidenkin tilavuus pienenee, joidenkin kasvaa, jotkut pysyvät hyvinkin tarkkaan samana.
 
Jos muut halutut ominaisuudet kelpaavat, varsin usein pyritään aina käsittelemään seosta, koska etenkin eutektisessa pisteessä käyttäytyminen on useimmiten lineaarisinta ja ennustettavuudeltaan parasta.
 
T:Samuli

Magneettien ja kelarunkojen hinnalla rahastetaan... mutta jos ostaa vain käämilangan ja kyhää muut osat ovensulkijamagneeteista, rautaromusta ja muovinkappaleista, saa mikin tehtyä melko halvallakin. Sointihan on aina enemmän tai vähemmän OK. Toimintaperiaate on niin yksinkertainen, että on vaikea mennä tykkänään metsään.
 
Ainoa omatekoinen mikki jonka toimintaan en ole ollut tyytyväinen, oli kokeilu jossa napapaloina oli halkaisijaltaan eri kokoisia magneettisylintereitä. Paksuin taisi olla 15 mm halkaisijaltaan. (Onko sylinteri oikea sana kuvaamaan pyöreän tangon pätkää?)
 
Käämilankaakin käytin vain parituhatta kierrosta, luotin siihen että magneettien voimakkuus kompensoisi kelan vaatimattomuuden. Lopputulos oli kovin hiljainen ja kielten keskinäisen balanssin suhteen epämääräinen mikki. Magneetit sinänsä olivat aika tehokkaita, mutta kelan ympärysmitasta tuli möhköjen magneettien takia verrattain suuri. Se kai heikensi induktanssia ja lopputulos oli yllättävän kehno :/
 
Sinänsä kelan kierrosmäärän suhteen ei kokemukseni mukaan ole kauhean tarkkaa. Tein yksikelaiseen mikkiin väliulosoton käämin puoliväliin, ja kuultava äänenvoimakkuus ei mitenkään järisyttävästi muuttunut kun vuorotellen kytki vahvariin koko käämin tai vain puolet siitä.

Kefiiri: Onko sylinteri oikea sana kuvaamaan pyöreän tangon pätkää?
 
No minä kutsuisin lieriön muotoiseksi. Minusta sylinterissä on "reikä".

okabass: No minä kutsuisin lieriön muotoiseksi. Minusta sylinterissä on "reikä".
 
No sehän se sana olikin. Tätä se teettää, kun ekana tulee mieleen englannin sana "cylindrical"!
 
Venäläisillä on monenlaista innovaatiota mikkien rakenteen suhteen:
 
http://sovietguitars.com/e107_plugi … rum/forum_viewtopic.php?360781.post

Mikkejä saa torilta sen verran halvalla että käämiminen ei välttämättä kannata, ellei sitten väsää puhtaasti tekemisen ilosta :)
 
Siksi ensimmäinen mikinrakennuskokeiluni onkin Lace Alumitonen viitoittamalla matalaimpedanssisella tiellä, yhden paksun kuparikaapelilenkin muodostama "kela" vedettynä wanhan nokialaisen laturin muuntajan läpi. Magneetteina rikkinäisen singlecoilin keskiö.
 
Viime viikolla väsäsin ja ekat tulokset olivat ihan lupaavia, kyllä sieltä signaalia tuli. Nyt pitäisi vaan keksiä miten härvelin saa näppärästi kitaraan kiinni... aika möhkäle tuo muuntaja, meinaan.

softrabbit: Mikkejä saa torilta sen verran halvalla että käämiminen ei välttämättä kannata, ellei sitten väsää puhtaasti tekemisen ilosta :)
 
No voi hitsi, toistakymmentä tosi hyvää mikkiä kääminy ihan turhaan.

Moi.
 
Kefiiri: (Onko sylinteri oikea sana kuvaamaan pyöreän tangon pätkää?)
 
Mun mielestä on, mutta olenkin koneinsinööri :).
 
Muoto on sylinteri, vaikka puhekielessä onkin merkitys muokkautunut monitahoisemmaksi.
 

 
Kefiiri: Käämilankaakin käytin vain parituhatta kierrosta, luotin siihen että magneettien voimakkuus kompensoisi kelan vaatimattomuuden.
 
Olisi pitänyt olla verraten ohutta käämilankaa että tuolla kierrosmäärällä olisi saanut mitään vaikuttavampaa lopputulosta, ellei sitten olisi käyttänyt impedanssimuunnokseen puolijohdetekniikkaa tai muuntajaa.
 
Matalaimpedanssisia magneettimikkejäkin kun on ollut maailman sivu.
 

 
Kefiiri: Venäläisillä on monenlaista innovaatiota mikkien rakenteen suhteen:
 
http://sovietguitars.com/e107_plugi … rum/forum_viewtopic.php?360781.post
 
Hurjia pelejä muutenkin kuin mikkien osalta, kiitos linkistä.
 
Totuuden nimissä on kyllä sanottava että ovat vain moderneja uusintapainoksia aluaikojen magneettimikeistä, noita öljypaperiin kiedottuja vyyhtejä rakenteineen löytyi alkupään Rickenbachereista (ennen kuin kirjoitusasu muokkautui nykyisin tuntemaksemme) ja jaetut käämit oli ainakin muistaakseni jossain Lloyd Loarin patenttihakemuksessa, olisiko ollut ES-300:n alkuperäisestä järkyttävän pitkästä vinosta mikistä kyse.
WAL ainakin käytti jaettuja käämejä menestyksekkäästi, kuten myös eräs F:llä alkava valmistaja jo WAL:ia aiemmin ;).
 
Noita linkin "modernimman" näköisiä löytyykin sitten vaikkapa 60-luvun Höfnereistä.
 

 
softrabbit: Mikkejä saa torilta sen verran halvalla että käämiminen ei välttämättä kannata, ellei sitten väsää puhtaasti tekemisen ilosta :)
 
Ei kai kukaan hommaa aloitakaan muusta kuin tekemisen ilosta, ainakaan ensialkuun, uutena kaupan olevat mikitkin kun ovat varsin kohtuuhintaisia ellei jotain oikein erikoista halaja.
 
Itse en ole toisaalta koskaan ymmärtänyt miksi kukaan enää tänäpäivänä kauppaa tai senpuoleen ostaa käytettyjä tusinamikkejä inan halvemmalla kuin mitä uutena saisi, harvinaiset vintagepläjäykset ovat tietenkin eri juttu.
 

 
softrabbit: Siksi ensimmäinen mikinrakennuskokeiluni onkin Lace Alumitonen viitoittamalla matalaimpedanssisella tiellä
 
Alumitonekin on vain uusintapainos olemassaolleesta tekniikasta, jonka saivat kaiketi patentoituakin mukamas.
 
Lähestymisantureissa (yllätys, yllätys) tekniikka on ollut käytössä vuosikymmeniä.
 

 
softrabbit:...yhden paksun kuparikaapelilenkin muodostama "kela" vedettynä wanhan nokialaisen laturin muuntajan läpi. Magneetteina rikkinäisen singlecoilin keskiö.
 
:)
 
Itse käytin Spelen tankomagneetteja, mutta muuten sama konfiguraatio kuin mulla aikoinaan.
 
Kannattaa kokeilla myös useampia kierroksia lankaa sekä magneetin ympärille, että toisiokäämi-ikkunan läpi.
 

 
softrabbit: Viime viikolla väsäsin ja ekat tulokset olivat ihan lupaavia, kyllä sieltä signaalia tuli. Nyt pitäisi vaan keksiä miten härvelin saa näppärästi kitaraan kiinni... aika möhkäle tuo muuntaja, meinaan.
 
Hyvän soundinhan tuosta saa aikaiseksi todella pienellä vaivalla ja -rahalla, matalaimpedanssisissa mikeissä on se oma juttunsa joka vaan ei ole lyönyt läpi muualla kuin korkeintaan JC-Epiphonessa.
 
Nokian muuntajat on parempi jättää muihin kokeiluihin ellei steampunk ole tyylisuuntana.
Vaikkapa releen vetokäämistä saat helpoiten kohtuukokoisen impedanssimuuntimen aikaiseksi.
 
Ellet sitten käämi impedanssimuunninta itse, jolloin saat juuri sellaisen kuin haluat.
Tai sellaisen kuin sattuu tulemaan ;).
 
T:Samuli

Tuollainen venäläinen 7-kielisen "2052" mikki oli kerran lainassa, harmittaa kun hukkasin. Litteä muotoilu ja suht siisti ääni

basisti1971: Nokian muuntajat on parempi jättää muihin kokeiluihin ellei steampunk ole tyylisuuntana.
Vaikkapa releen vetokäämistä saat helpoiten kohtuukokoisen impedanssimuuntimen aikaiseksi.
 
Ellet sitten käämi impedanssimuunninta itse, jolloin saat juuri sellaisen kuin haluat.
Tai sellaisen kuin sattuu tulemaan ;).
 
T:Samuli
 
Vai tuommoinen on Lace Sensorien periaate? Googlausyrityksistä huolimatta ei ole koskaan oikein selvinnyt. Eli äärimmäisen matalaimpedanssinen kela ja perään muuntaja. Vissiin suunnillleen samanlainen muuntaja mitä nauhamikrofoneissa käytetään, tosin en niidenkään muuntosuhteesta ole tarkkaan selvillä.
 
Onko esim. Lace Sensoreilla varustetuissa Fendereissä erikseen muuntajat joka mikille, vai ovatko ne mikkien yhteydessä, vai onko mikrofoneille yksi yhteinen muuntaja? Pahoittelut että en heti näin aamusta jaksa itse ajatella miten asia voisi olla (:

Montaakaan sanaa en ketjusta ole ymmärtänyt, mutta kiinnostuksella kuitenkin luin. Omat kääminnät on ajalta kun piti varoa T.Rexiä (pun intended), ja tuloksista voi sanoa että ääni tuli muttei ihan CS57/62 luokassa.
 
Pari patenttijuttua valmiiksi etsittynä, jos jotakuta kiinnostaa tommosia lueskella:
Lace, Pat/US 6897369 B1: https://www.google.ch/patents/US6897369
Enempi Lace, vaikka hakijana Khanagov (Pat US US 5831196 A): http://www.google.com/patents/US5831196
Ja mielenkiintoinen kotimainen, J.Salon Z-Stealth (Pat US 7994413 B2): http://www.google.com/patents/US7994413
 
softrabbit: yhden paksun kuparikaapelilenkin muodostama "kela" vedettynä wanhan nokialaisen laturin muuntajan läpi. Magneetteina rikkinäisen singlecoilin keskiö.
Hmm. Fenderin markkinointiosasto kertoo, että Lacen Sensoreissa on Iso Biflux Dual Fields, Micro Matrix Comb(TM), Radiant Field Barrier, Anti-Microphonics/Anti-Static, Low Energy Particle Magnets, Ultra Precision Micro Winding. Oisko Flux Capacitor unohtunut listasta...
https://sites.google.com/site/strat … Diagram%20Booklet%20%28Small%29.jpg
 
Propsit jokaiselle DIY-Abbylle.

Moi.
 
Kefiiri: Vai tuommoinen on Lace Sensorien periaate? Googlausyrityksistä huolimatta ei ole koskaan oikein selvinnyt. Eli äärimmäisen matalaimpedanssinen kela ja perään muuntaja.
 
Alumitone mikkien periaate on tuollainen, perus Lace Sensorit ovat pitkälti aivan tavallisia magneettimikkejä joihin on lisätty kentän ohjaimia.
 
Kuvahaulla:
 
https://www.google.fi/search?q=lace … 6&bih=659#imgrc=AC1_ecrjAM-0eM:
 
Löytyy muunmuassa seuraava kuva johon on saatu esoteerisiä mambojambo-tavaramerkkejä oikein roppakaupalla :D :
 
https://sites.google.com/site/strat … Diagram%20Booklet%20%28Small%29.jpg
 
EDIT: :D, kas, 73nd3r kerkesi löytämään tismalleen saman kuvan hituruikkusen mua ennen.
 

 
Kefiiri: Vissiin suunnillleen samanlainen muuntaja mitä nauhamikrofoneissa käytetään, tosin en niidenkään muuntosuhteesta ole tarkkaan selvillä.
 
Tavallaan joo, muuntosuhteet ja toimintaperiaate poikkeavat kyllä toisistaan koska nauhamikeissä johdin on magneettikentässä, ja sekä välillisesti aiheuttaa että johtaa häiriön muuntimeen, tässä kysessä olevassa matalaimpedanssisessa magneettimikrofonirakenteessa (Alumitone yms.) johdin on paikallaan magneettikentässä jota ferromagneettisella kielellä häiritään jolloin johtimeen indusoituu vaihtojännite.
 
Näissä matalaimpedanssisissa mikeissä yleensä sama yksi käämikierros hoitaa sekä häiriön poimimisen, että toimii ensiökääminä, nauhamikeissä nauha kytketään ensiöön jossa on useampia kierroksia.
 
Nauhamikkien muuntosuhde on 1:10 - 1:40, tämän tyyppinen matalaimpedanssinen magneettimikki tarvitsee huomattavasti rankemman muuntosuhteen.
 
Ja kuten noista nauhamikkien(kin) muuntosuhteista huomaa, ribbon-kokeilut voi taas suorittaa näppärästi kirpparilta pelastetulla pienjännitemuuntajalla :).
Muuntajan muut parametrit eivät tietysti kovin hyvin natsaa, mutta kyllä sieltä äänisignaalin ulos saa vaikka nauha olisi marketin alskafoliota ja magneetit vessan peilikaapin ovesta pöllitty.
 

 
Kefiiri: Onko esim. Lace Sensoreilla varustetuissa Fendereissä erikseen muuntajat joka mikille, vai ovatko ne mikkien yhteydessä, vai onko mikrofoneille yksi yhteinen muuntaja?
 
Alumitoneissa on mikin yhteyteen käämitty muuntaja, jokaisessa omansa.
Perus LS-mikeissä ei muuntajaa tarvita.
 

 
Kefiiri: Pahoittelut että en heti näin aamusta jaksa itse ajatella miten asia voisi olla (:
 
Turha pahoitella moisia pikkujuttuja, täällä vatvotaan ja kysellään päivittäin asioita joiden selvittäminen olisi korkeintaan 30-sekunnin jumppa :/.
 
Markkinamiesten ansiosta tämäntyylisissä asioissa johdetaan kuluttajaa tarkoituksella harhaan, eikä asioiden selvittäminen ole lainkaan niin suoraviivaista.
 
Ainakaan mun miäst.
 
T:Samuli

basisti1971: perus Lace Sensorit ovat pitkälti aivan tavallisia magneettimikkejä joihin on lisätty kentän ohjaimia.
Periaatteessa sama idea kuin Fenderin Jaguar-mikeissä, jos oikein ymmärrän..?
Jaggemikeissä tosin sillä hammaskaukalolla lienee sekä häiriöitä poistava että signaalia muokkaava tehtävä. Tietyllä tapaa myös Telen pohjalätkä käyttää samaa ideaa.
 
Pahus. Lace Sensoreiden magiikka uhkaa kadota tietämyksen karttuessa. ;)

73nd3r: Pahus. Lace Sensoreiden magiikka uhkaa kadota tietämyksen karttuessa. ;)
 
Sanos muuta... olin pitänyt niitä mystisempinä virityksinä. No onneksi nuo Alumitonet ovat aika kummallisia :)

Moi.
 
73nd3r: Periaatteessa sama idea kuin Fenderin Jaguar-mikeissä, jos oikein ymmärrän..?
Jaggemikeissä tosin sillä hammaskaukalolla lienee sekä häiriöitä poistava että signaalia muokkaava tehtävä.
 
En ole Jagulaarin mikkeihin sen kummemmin tutustunut, mutta nettikuvien perusteella painopiste on vahvasti häiriönpoiston ja kelan induktanssin muuntamisen puolella.
Riippuen vielä vahvasti siitä mitä materiaalia hammaskaukalo on, tuota pikkuseikkaa kun en ainakaan nopealla etsimisellä löytänyt.
 
Kuvissa näkyvät napapalojen reiät kun päästävät magneettivuon kiertämään normaalisti, eivätkä kavenna poiminta-alaa kuten LS-mikeissä.
 
Tuolta:
 
http://www.skguitar.com/SKGS/sk/Ima … ickups/Pickup%20stuff/Magnetics.htm
 
löytyy muutamia FEMM-simulaatioita joistain mikkityypeistä, ja simulaation tarkkuudesta ja resoluutiosta riippuen ovat joko lähellä reaalikenttiä tai eivät sinne päinkään.
Nuo esimerkit ovat kuitenkin yksinkertaisten mikkien simulaatioita joten pitänevät paikkansa melko hyvin.
 
Elementtisimulaatiot ovat kuitenkin käytännössä ainoa tapa visualisoida nopeasti, helposti ja kattavasti magneettikenttiä, ferrofilm ja -fluid eivät välttämättä toimi halutusti ellei valmista haluamastaan mikkityypistä erikoiskappaletta kuvantamistarkoitukseen.
 
Ylläolevan linkin Telen tallamikin simulaatiota kun esimerkiksi vertaa vaikkapa Straton vastaavaan, huomaa yhden syyn sille miksi base-platen ympärillä keskustelu käy, ja miksi Jaguaarin kaukalo käyttäytyisi varsin toisin tavoin ilman reikiä (+ferromagneettisesta aineesta tehtynä).
 

 
73nd3r: Pahus. Lace Sensoreiden magiikka uhkaa kadota tietämyksen karttuessa. ;)
 
Niinhän siinä ruukaa aina tapahtumaan, mutta vaikka itse en siihen teknisesti orientoituneena väitäkään pystyväni, soundin ehdoinhan sitä aina pitäisi mennä.
Tekniikan ja ulkonäön pitäisi olla sivuseikkoja.
Silti vaikkapa alkuperäiset läpinäkyvät Q-tunerit ym. tuntemattomammiksi jääneet vapaasti (ilman kelarunkoa) käämityt mikit tekisivät varmaan soundistakin automaattisesti paremman koska ovat perinjuurin kenkkumaisia valmistaa maallikonkin silmin ja kovasti teknisen näköisiä ;).
 
T:Samuli