Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Taas jälleen kerran tulee tarinaa siitä, kuinka pieni modausidea karkasi käsistä.
 
Eli lähtökohtana oli petsata tjms. vanhan Tokai Ls-70:n kansi. Kannesta oli jo aiemman omistajan toimesta hiottu sunbursti pois, joten minun ainostaan oli tarkoitus hioa maalin alla ollut lakkakerros pois. Lakanpoistoaineen ja lähemmän tarkastelun päätteksi jouduin toteamaan, että "lakka" olikin jonkinnäköistä muovia, johon ostamani aine ei tehonnut. Viisaana henkilönä päättelin, että jos lakan saa kuumailmapuhaltimella pois, toimisi se todennäköisestikin muoviinkin.
 
Ei muutakuin puhallin esille jä lämmittämään kitaran kantta. Noin 10 sekunnin jälkeen iski hämmennyksen kautta suuri vitutus, koska kansiviilu teki kivan kuprun. Hetken tuli kyllä mietittyä, että mitäs sitä tuli tehtyä, mutta lopuksi päätin tehdä viillon tuohon kupruun ja hetken kuluttua oli kansiviilu vain muisto. Viilun alta paljastui ihan kivannäköistä mahonkia ja päätin käsitellä sen jonkinasteisella punaisella oljyllä tjsp. Eilen kävin hakemassa punaiseksi sävytettyä Valtti Coloria ja kannen hionnan jälkeen käsittelin mahongin kahteen kertaan välihionnan kera.
 
Lopputuloksesta tuli aika rujo, koska mattoveitsi, jolla viilun otin pois, teki kanteen paljon koloja ja naarmuja. Mutta lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen, sillä itse pidän paljon enemmän "räkäsen" näköisistä kitaroista, kuin uusista ja naarmuttomista. Kansi myös jatkaa lopun kitaran linjaa, koska kitara on muutenkin täynnä lommoja ja kolhuja.
 
Seuraavaksi kitaraan tulee uudet virittimet ja potikannupit. Lisäksi kaitara alkaa olemaan nauhojenvaihdon edessä. mutta näistä projekteista lähemmin.
 
Lopuksi kuva kitarasta ennen ja jälkeen:
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/24587.jpg

Tokain muodonmuutos
 
No mutta, eihän tuon muoto ole mihinkään muuttunut.
(Sori, oli pakko)

Hyvä vahinko!
 
Nyt kitarassa on särmää ihan eri tavoin kuin aiemmin, vaikka siinä olikin pinnassa kiva loimuviilu!

Hyvä vahinko!
 
Mutta siinähän piti olla, ja siteeraan musamaailman speksilistaa: "BODY: Maple Top / Mahogany Back" Eli onkohan näissä "uudemmissa" Tokaissa sitten jätetty koko kansivaahtera pois, laitettu vaan se ohut viilu itä-mahongin päälle.. No, halvemmat tuotantokustannukset sillä tavalla tulee.
Eli tuli selvitettyä yksi juttu jälleen.. samalla myös muovilakatun ja nitrolakatun soittimen eroihin lisävalaistusta..

Siitähän tuli paljo paremman näkönen ku ennen :)

Mutta siinähän piti olla, ja siteeraan musamaailman speksilistaa: "BODY: Maple Top / Mahogany Back" Eli onkohan näissä "uudemmissa" Tokaissa sitten jätetty koko kansivaahtera pois, laitettu vaan se ohut viilu itä-mahongin päälle
 
Tiedä häntä, mutta on näiden speksitkin kerennyt muuttumaan varmaankin, koska omani on varmaan ainakin sen kymmenen vuotta vanha.

Tiedä häntä, mutta on näiden speksitkin kerennyt muuttumaan varmaankin, koska omani on varmaan ainakin sen kymmenen vuotta vanha.
 
Toki ja totta kai, eikä tarkoitus nyt ole käynnistää (toivottavasti) mitään "elämää suurempaa" keskustelua.. Noissa kasiköt-yhdesänkymmentälukulaisissa oli siinä viilun alla kuitenkin sitä vaahteraa enemmältikin.
Jos olis otelautamerkit vielä blokit, niin tuo muistuttais 2-mikkistä Les Paul Customia, josta on maalit poistettu..

Ennen kun ehdin klikata linkkiä ajattelin että nyt on säädetty pahemman kerran. Yllätyin positiivisesti. Tosi hyvän näkönen, parempi kun ennen.

Rohkea rokan syö. Useimmiten tällaisissa käy: paska sisään - paska ulos mutta ihan komea lopputulos.

paremman näkönenhän tuo lopputulos on kuin tuo loimukansi! enemmän asennetta tossa ainakin tuli:D

Tiedä häntä, mutta on näiden speksitkin kerennyt muuttumaan varmaankin, koska omani on varmaan ainakin sen kymmenen vuotta vanha.
 
Noiden nimet ja speksit on tosiaan muuttunut, ainakin jossakin vaiheessa LS70 sarjan soittimet on vaahterakannella, LS70Q:ssa on sitte se viilu päällä, plaintopeissa sit ei ole tota viilua ollenkaan. Nuo mallinimet on myös vaihtunut jossakin vaiheessa, oliko niin että 75:t myydään nykyään 70:inä vai mitenkä päin se nyt meni.
 
Se on kyllä huvittavaa että ensimmäinen kerta kun kannen puutteen tajuaa on tilanne, jossa sitä on repimässä pois. Jos sitä ei olisi halunnut pois, se olisi ollut kaikille autuaan yhdentekevää että mitä siellä sisällä on.

Se on kyllä huvittavaa että ensimmäinen kerta kun kannen puutteen tajuaa on tilanne, jossa sitä on repimässä pois. Jos sitä ei olisi halunnut pois, se olisi ollut kaikille autuaan yhdentekevää että mitä siellä sisällä on.
 
Joo, mut ihminen on utelias;) Eipä tuo mikään yllätys ollut, tuntuu idän valmistajilla olevan melkoisen huoleton suhtautuminen noihin spekseihin yleensäkkin.
 
Epiphonekin ilmoittaa esim '58 Korina Flygarinsa bodyn olevan korinaa http://www.epiphone.com/default.asp?ProductID=31&CollectionID=18
 
Höpöhöpö, korinaa siinä on millin viilut. Olishan se tietty hieno saada tuolla hintaa korina body.

Se on kyllä huvittavaa että ensimmäinen kerta kun kannen puutteen tajuaa on tilanne, jossa sitä on repimässä pois. Jos sitä ei olisi halunnut pois, se olisi ollut kaikille autuaan yhdentekevää että mitä siellä sisällä on.
 
Näinhän se joissain tapauksissa on "huvittavaa", ja onhan toki suurin piirtein sinnepäin..vaan kun siihen tavoiteltuun "LP-soundiin" Standardeissa väittävät sen vaahterakannenkin vähän vaikuttavan. Ehdottomasti kustannustekijä toki se puolen tuuman täysvaahtera on, ja pikkusen enemmän vaatii työvaiheita. Samoin lakkatyyppi, toki saa helpolla kiiltävää pintaa "muovilakoilla". Eikä se "autuaan yhdentekevää" ole kaikille, toki tapauskohtaista tuntuu olevan. Ehkä kuitenkin ajatuksella luet ylemmät postaukset, ja tulet huomaamaan, ettei tarkoituksena ollut tehdä suuremmin taas jälleen niitä vertailuja. Ja saahan tuost postauksestasi loistavan ja ilmeisesti "piirien" hyväksymän argumentin.. Eli "ei se oo niin justiinsa".. 8)

Näinhän se joissain tapauksissa on "huvittavaa", ja onhan toki suurin piirtein sinnepäin..vaan kun siihen tavoiteltuun "LP-soundiin" Standardeissa väittävät sen vaahterakannenkin vähän vaikuttavan. Ehdottomasti kustannustekijä toki se puolen tuuman täysvaahtera on, ja pikkusen enemmän vaatii työvaiheita. Samoin lakkatyyppi, toki saa helpolla kiiltävää pintaa "muovilakoilla". Eikä se "autuaan yhdentekevää" ole kaikille, toki tapauskohtaista tuntuu olevan.
 
Niinpä väittävät, toisaalta myös väittävät että sinne kannen alle poratut reiät eivät taas vaikuta soundiin mitenkään. Toisaalta sitten taas lakan väittävät vaikuttavan soundiin, toisaalta väittävät taas senkin vaikuttavan että veetäänkö kielet stop-barin yli vai ali.
 
Kitara kun ei ole ihan täysin homogeeninen vehje, Lespakin on vähintään kolmen sortin puuta, terästä, messinkiä, lakkaa, muovia, maalia, terästä ja vaikka mitä sotkettuna yhteen läjään. Sitä sopii kenen vaan sitten miettiä, mikä merkitys sillä on jos sitä vaahteraa siellä on 2 milliä vai 10 milliä. Ite en jaksais stressata, etenkään ku "LP-soundi" voidaan asettaa sitaatteihin sen takia, että niitäkin vehkeitä kymmeniä eri malleja samalla nimellä.
 
Ja saahan tuost postauksestasi loistavan ja ilmeisesti "piirien" hyväksymän argumentin.. Eli "ei se oo niin justiinsa".. 8)
 
Valtaosan aikaa se ei olekaan niin justiinsa. Tärkeintähän on se, että tietää asian olevan jotenkin eikä sitä sitten tartte sen enempää miettiä vaikuttaako se mitään.

Niinpä väittävät, toisaalta myös väittävät että sinne kannen alle poratut reiät eivät taas vaikuta soundiin mitenkään. Toisaalta sitten taas lakan väittävät vaikuttavan soundiin, toisaalta väittävät taas senkin vaikuttavan että veetäänkö kielet stop-barin yli vai ali.
 
Ja toisaalta on niin, että ne kevennysporaukset lienee tehtaankin toimesta ilmoitettu, sen sijaan jos sanotaan että maple top, mahogany body, on se mun mielestä vähän harhaanjohtavaa.. eikö?
Toki ilmeisesti "hyväksytyille merkeille" tiettyjä vapauksia suodaan. Täytyis saada muitakin merkkejä läpivalaisuun, koskapa tuo paino viittaa, että joko ovat jostain pumpulipuusta (On toki balsatäytteisiä soittimia muillakin) tai sitten, niinkuin tässä tapauksessa, eipä sitä painavaa vaahteraa siihen tarvitse tuhlailla. Se paksuus siis oli 2 mm?? Täytyypä merkitä muistiin..

Ja toisaalta on niin, että ne kevennysporaukset lienee tehtaankin toimesta ilmoitettu, sen sijaan jos sanotaan että maple top, mahogany body, on se mun mielestä vähän harhaanjohtavaa.. eikö?
 
En tie mitä tuon kyseisen soittimen spekseissä on lukenut silloin joskus.
 
Toki ilmeisesti "hyväksytyille merkeille" tiettyjä vapauksia suodaan. Täytyis saada muitakin merkkejä läpivalaisuun, koskapa tuo paino viittaa, että joko ovat jostain pumpulipuusta (On toki balsatäytteisiä soittimia muillakin) tai sitten, niinkuin tässä tapauksessa, eipä sitä painavaa vaahteraa siihen tarvitse tuhlailla.
 
Minulla ei ole mitään syytä läpivalaista kitaraani, koska tiiän sen olevan ontto. Ja kuten sanottua, minulle ei ole mitään väliä sillä, mitä siellä sisällä on niin kauan kun se toimii. Minulle on myös yhdentekevää porataanko lespoihin reikiä, jos ne kuulostaa asialliselta niin se on yksi ja sama mitä niissä on.
 
Suoraan sanoen muuten, lässytyksen "hyväksytyistä merkeistä" soisin loppuvan, koska se on kohtuullisen naurettavaa ja leimaa aika lapselliseksi.
 
Se paksuus siis oli 2 mm?? Täytyypä merkitä muistiin..
 
No mitä se viilun paksuus nyt onkaan, minen tiedä.

Kitara kun ei ole ihan täysin homogeeninen vehje, Lespakin on vähintään kolmen sortin puuta, terästä, messinkiä, lakkaa, muovia, maalia, terästä ja vaikka mitä sotkettuna yhteen läjään. Sitä sopii kenen vaan sitten miettiä, mikä merkitys sillä on jos sitä vaahteraa siellä on 2 milliä vai 10 milliä.
 
Puu on kaikkein tärkein ja oleellisin soundiin vaikuttava tekijä. Eikä pelkästään puun laji ja määrä, vaan myös sen laatu ja ominaisuudet. Näin väittäisin vaatimattomien empiiristen kokemusteni perusteella.
 
Muut mielipiteet ova puukorvien mielipiteitä ;o)

kieltämättä ovelan näköinen tokai nykyisessä asussa! sopivan reliikin näköinen:)

tulee mieleen itteasiassa gibsonin faded-mallisto