Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Tuli tässä mieleen, että mitkä tekijät oikeastaan määräävät kaiutinelementin herkkyyden? Vaikuttavatko ne tekijät jotenkin suorassa suhteessa toisiinsa? Olisiko teoriassa mahdollista valmistaa (siis teollisesti, ei kotona) kitarakäyttöön joku erittäin epäherkkä elementti, joka olisi samalla kuitenkin vielä hyväsoundinen? Elementin pitäisi olla siis siinä määrin epäherkkä, että sanotaan nyt vaikkapa 100W vahvistimilla voisi syöttää tuota kaiutinelementtiä melkein täysillä ja silti volumetaso säilyisi puhe-huutotasolla.
 
Asia alkoi mietityttämään muuten vaan. En siis hae tässä mitään vinkkejä volumen laskemiseksi muilla keinoin.

Ihan hyvä idea silleen, että laskee resonoinnin ihan taatusti pilalle, mittaa huonoimman mahollisen kotelon, ja saakin aikaan hyvin pölisevän ämyrin. Murphy-reversed.
 
Tai siis silleen, että jos mä yrittäisin tehdä mahollisimman paskan kuuloisen kaiuttimen, niin todennäköisesti mä onnistuisin. Ja samalla valehtelisin sen lähtöasetelman (ei niin big deal)
 
- nyt tehään poijjat paskan kuulonen ämyri
- ooh, kylläpä se osaa!

Elementin pitäisi olla siis siinä määrin epäherkkä, että sanotaan nyt vaikkapa 100W vahvistimilla voisi syöttää tuota kaiutinelementtiä melkein täysillä ja silti volumetaso säilyisi puhe-huutotasolla.
 
Mitäs iloa tai hyötyä tollaisesta elementistä olisi ?
Sisään työnnettäis sadalla vatilla, mutta ääntä tulis ulos saman verran kuin yhden vatin vahvistin antaa normaalista kaiuttimesta.
Muutaman kymmenen ohmin vastus sarjassa kaiuttimen kanssa ajais saman asian.
Kannattais miettiä sellaista kaiutinta, että yksvattisen vahvistimen teho riittäis hevibändin ulkoilmakonserttiin.

Mitäs iloa tai hyötyä tollaisesta elementistä olisi ?
 
Siitä voisi olla se hyöty, että tehokkaista putkivahvistimista voisi hakea myös pelkän epäherkän elementin avulla vähän erilaista soundia. Monet keinokuormat ovat yhtäkuin vastuksia sarjassa ja sitä ratkaisua ei nyt haettu.
 
Kannattais miettiä sellaista kaiutinta, että yksvattisen vahvistimen teho riittäis hevibändin ulkoilmakonserttiin.
 
Mä kysyn vuorostani, että mitä ihmeen iloa tuosta olisi? PA:n kautta mikä tahansa vahvistin saadaan riittämään hevibändin ulkoilmakonserttiin.

Siitä voisi olla se hyöty, että tehokkaista putkivahvistimista voisi hakea myös pelkän epäherkän elementin avulla vähän erilaista soundia. Monet keinokuormat ovat yhtäkuin vastuksia sarjassa ja sitä ratkaisua ei nyt haettu.
 

 
Mä kysyn vuorostani, että mitä ihmeen iloa tuosta olisi? PA:n kautta mikä tahansa vahvistin saadaan riittämään hevibändin ulkoilmakonserttiin.
 
Tuon jälkimmäisen vuoksi esim AX84-projektit ovat ihan OK.

Mä kysyn vuorostani, että mitä ihmeen iloa tuosta olisi? PA:n kautta mikä tahansa vahvistin saadaan riittämään hevibändin ulkoilmakonserttiin.
 
No vaikkapa sellaista iloa, että eipä tarttis roudata gigawatin kamoja vaan riittäisi se pikkuinen taskumarsu. Säästyispä paljon aikaa, vaivaa ja rahaa.
Marko

Heikko magneetti, stydi puhekela + jäykkä kartio -> epäherkkä (ja tehoa kestävä) elementti. Hyväsoundisuus onkin sitten pykälää mutkikkaampi juttu.

Siitä voisi olla se hyöty, että tehokkaista putkivahvistimista voisi hakea myös pelkän epäherkän elementin avulla vähän erilaista soundia. Monet keinokuormat ovat yhtäkuin vastuksia sarjassa ja sitä ratkaisua ei nyt haettu.
 
Miksi 100 watin vahvari sitten antaisi paremman soundin kuin esim. 5 watin jos molemmista otetaan sama äänenpaine mutta isompi vahvari kuoletetaan epäherkällä elementillä? Eikös se hyvä soundi usein synny äärirajoilleen (tai jopa yli) kuormitetuista komponenteista kuten monissa wintagevahvareissa, joiden päätemuuntajat ja elementit ovat naftit tai jopa teoreettisesti reilusti alimitoitetut? Eli ainain teoriassa jos muut tekijät ovat samat, niin 100W vahvari + 100W kaiutin täysillä antaa yhtä hyvän soundin kuin 5W vahvari+ 5W kaiutin myös täysillä, vain äänenpaine olisi eri. Tällöinhän ääntä värittää sekä elementtien että vahvistimien toimiminen epälineaarisella alueella. Voi vaan olla vaikea löytää 12" elementtiä 5 watin tehonkestolla, joten pienitehoisella vahvarilla ei riittävän isoja kaiuttimia saada kuormitettua kaiutinsäröön asti. Mutta jos erikoiselementtejä aletaan tehtailla, eikö kannattaisi koettaa tehdä sellainen joka alkaa "pohjata" jo 5 watin tehoilla jolloin ei tarvitsisi vahvistimen tehoista muuttaa tavallistakin suurempaa osaa lämmöksi(sähkö/äänitehohyötysuhde lienee muutenki aika olematon)? Selviäisi pienemmällä vahvarilla ja lämmöntuotolla(Psykoakustiikasta en tiedä, mutta fysiikan mukaan lämpö ei kuulu vaan näkyy eikä edes näy ihmissilmällä) Nämä ovat siis täysin teoreettisia pohdintoja asian herättämästä kiinnostuksesta :)

Miksi 100 watin vahvari sitten antaisi paremman soundin kuin esim. 5 watin jos molemmista otetaan sama äänenpaine mutta isompi vahvari kuoletetaan epäherkällä elementillä?...
...Nämä ovat siis täysin teoreettisia pohdintoja asian herättämästä kiinnostuksesta :)
 
Mutta jos nurkissa sattuu pyörimään satawattinen perintömarsu, jossa on juuri "Se" soundi äärimmilleen rääkättynä. Mitens sit? Siitä oon saama mieltä, ettei se wattimäärä kerro soundin hyvyydestä oikeastaan yhtään mitään. Ja jos hyvää hyötysuhdetta haetaan, niin silloin kandee putkivehkeet unohtaa heti kättelyssä. Pohtiminen ja pähkäily on ihan jees. :)

Jos vahvistinta haluaa rääkätä täysillä tehoilla, mutta kuunnella hiljempaa,
niin tollaisen viritelmän vois laittaa vahvistimen ulostuloon. Jos vahvitimen ulostulo on esim 4 ohm, niin vastus R1 vois olla vaikka 5-6-7 ohmin luokkaa. Suurin osa ulostulotehosta tungetaan siihen. R2 mitotetaan siten että koko hässäkän vastus on noin 4 ohm. Joku viisas vois laskea vastusten arvot niin että kajariin menee hatuttu teho. R1 sen on kestettävä savuamatta lahes koko vahvistimen ulostuloheho
 
No eipäs eipäs kaavio oiken näytä siltä miltä se näytti esikatselussa. Kai idea tuostakin selviää
 
I------R1-------I
I--R2--Kajari----I

No vaikkapa sellaista iloa, että eipä tarttis roudata gigawatin kamoja vaan riittäisi se pikkuinen taskumarsu. Säästyispä paljon aikaa, vaivaa ja rahaa.
Marko
 
Instrumentaaliheviin tuo riittäisi, mutta mitäs jos tahdotaan saada se örinäkin kuuluviin? Samalla siinä kitaratkin hoituu.

Jos vahvistinta haluaa rääkätä täysillä tehoilla, mutta kuunnella hiljempaa,
niin tollaisen viritelmän vois laittaa vahvistimen ulostuloon. Jos vahvitimen ulostulo on esim 4 ohm, niin vastus R1 vois olla vaikka 5-6-7 ohmin luokkaa. Suurin osa ulostulotehosta tungetaan siihen. R2 mitotetaan siten että koko hässäkän vastus on noin 4 ohm. Joku viisas vois laskea vastusten arvot niin että kajariin menee hatuttu teho. R1 sen on kestettävä savuamatta lahes koko vahvistimen ulostuloheho
 
No eipäs eipäs kaavio oiken näytä siltä miltä se näytti esikatselussa. Kai idea tuostakin selviää
 
I------R1-------I
I--R2--Kajari----I
 
Astetta paree passiivivaimennin:
 
http://amps.zugster.net/articles/attenuation#Bridged-T

Heikko magneetti, stydi puhekela + jäykkä kartio -> epäherkkä (ja tehoa kestävä) elementti. Hyväsoundisuus onkin sitten pykälää mutkikkaampi juttu.
 
Tota tuotekehittelyä vois alkaa itsekin harrastamaan jos olis joku jämä-ämyri käsillä. Kartion ripustusta on suht' helppo jäykistää ja magneettiakin voi heikentää. Ripustuksen jäykkyys ja magneetin voimakkuus ovat vielä suhteessa toisiinsa: molemmat kontrolloivat kartion lepatusta.