Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Mentorini Koch puhuu kirjassaan "standardikokoisista" kiinnitysruuveista, muttei mainitse niiden kokoa. Neuvoo poraamaan bodyyn 4 millin reiät ja kaulaan vastaavasti 3,5 milliset reiät.
 
Straton piirustuksissa, jotka mulla on, rungon reiät ovat halkaisijaltaan 5 milliä. Kaulaan tulevien reikien paksuutta ei mainita. Kokonaispituus rei'ille on 4,5 senttiä.
 
Minkä kokoiset ruuvit ja minkä kokoisiin reikiin? Ostan ruuvit rautakaupasta, enkä soitinliikkeestä ylihintaisina, joskin standardikokoisina.
 
Ajattelin, että 5 milliä voisi olla hyvä paksuus, ja sen kokoiset reiät poraan bodyyn. Poraanko kaulaan puoli milliä ohuemmat reiät, vaiko ruuvin keskiön kokoiset?

Sen kerran kannattaa suorittaa teollisuusvakoilua, että tsekkaat minkänousuinen kierre kuinka syvällä kierteellä "oikeissa" kaularuuveissa on ja pyrit jonnekin samoille mitoilla.
 
Kaulan reikä johon kierreruuvi ängetään soisi olla sen verran ahdas että ruuvi "soi" katkeamisen partaalla ja sitä sopii liukastaa esim ruuviin hankatulla kuivalla saippualla jne. Eli kun puu "narahtaa" tuskissaan, ruuvataan vähän takaisin päin, uusintayritys, jos ei meinaa parkumatta mennä, kokonaan auki ja lisää saippuaa ruuviin.

Mentorini Koch puhuu kirjassaan "standardikokoisista" kiinnitysruuveista, muttei mainitse niiden kokoa. Neuvoo poraamaan bodyyn 4 millin reiät ja kaulaan vastaavasti 3,5 milliset reiät.
... Ostan ruuvit rautakaupasta,..
 
No vaikea on antaa yksityiskohtaisia neuvoja jos kerran haet ruuvit rautakaupasta.
Virallinen kaularuuvi minulla kuitenkin näyttää seraavalta:
Pituus = 44mm, paksuus = 4mm, "ytimen" paksuus n. 3mm, kierreosan pituus 31mm.
Etu virallisissa on että ne saa kromattuna, mustana ta jopa kullitettuna.
Toinen "vika" rautakaupan ruuveissa on että kannassa on aina ylimääräisiä viivoja ja täpliä massatuotannon takia.
Jos käytät rautakaupan ruuveja kannattaisi joka tapauksessa harkita rosteriruuveja.

Hankit niin pitkät ruuvit kuin mahdollista etteivät ne kuitenkaan tule otelautaan asti. 4 millinen on varmaan sopiva, vitosissa kierre on jo melko harva. Sitten haet kokeilemalla ne reiän koot kohdalleen. 4 millisellä metalliterällä porattu reikä on pikkasen ahdas vapaareiäksi mutta se menettelee. 3,5 millin reikä kaulaan on varmaankin melko sopiva vaahteralle, joskin joku tätä lähellä oleva (± 0,2 mm) voisi olla parempi. Kannattaa siis kokeilla ensin johonkin hukkapalaan.
 
Ja sitten on melkeinpä niin, että mitä pienempi nousu (kierteiden harjojen väli) sen pitävämpi ruuvi. Muistaakseni noissa soitinkauppojen kaularuuveissa on melko pieni nousu verrattuna tavalliseen rautakauppatavaraan. Mikäli et halua maksaa virallisten ruuvien hintaa (sinänsä täysin ymmärrettävää) täytyy varautua mahdollisesti hieman huonompaan pitoon sekä "halvempaan" ulkonäköön.

Kyselyä kirjoittaessani ajattelin, että vastauksen saan ainakin Juzzulta, poppamieheltä ja vrajalalta...
 
Kävin paikallisessa soitinliikkeessä, mutta siellä ei ruuveja ollut - ei itse asiassa kuulemma koskaan ole ollut. Nils-setä ruuvaili kuitenkin yhden squierin auki, jotta osaisin rautakaupasta valita suhteellisen "oikeanlaiset" ruuvit.
 
Vaan että kierre oli tuossa oikeassa ruuvissa suhteellisen tiheä, eikä rautakaupasta vastaavaa löytynyt. Ostin sekä messinkisiä että jostain muusta materiaalista valmistettuja ruuveja - viiden millin halkaisijalla ja vaihtelevalla pituudella. Viisi millisiä siksi, että piirustuksissa on sen kokoinen reikä bodyssä, enkä ollut lukenut vielä teidän vastauksianne. Ylipitkät ajattelin sahata sopivan pituisiksi. Näin tekee myös Koch kirjassaan. Tuolla sahailulla päästään mm. eroon siitä suiposta kärjestä, jolla ei tee kuulemma yhtään mitään jos ruuville on porattu reikä.
 
Tarvitsee ilmeisesti vielä käydä katselemassa niitä nelimillisiä... vielä tuli yksi syy mieleen, miksi en nelimillisiä ostanut: niissä alkoi kierre heti kannasta, kun viisimillisissä oli vaihtoehtona sellainen kierteetön osa. Onko tuolla mitään merkitystä?
 
Ja mitä ovat rosteriruuvit?
 
DIT: lisätääs hiukan. Käsissäni on ruuvi 5 millin kierteellä. Ydinosa on paksuudeltaan 3 milliä. Kannan jälkeinen tasainen osa 3,5 milliä. Eikö tälle ruuville olisi optimaalista porata runkoon 3,5 mm reikä ja kaulaan 3 mm reikä. Sikäli kun ruuvia ei saisi noihin reikiin väännettyä, niin tarvinnee porata hivenen suuremmat reiät. Eikö silti olisi järkevää, että runkoon tuleva reikä olisi samanlevyinen kannan jälkeisen tasaisen osan kanssa. Onko sillä jotain väliä, että ruuvi ottaa kierteillään kiinni jo runkoon?
 
Ja anteeksi nämä typerät kysymykseni. Kuitenkin kitaran "hyvyyden" kannalta kaulaliitos on yksi ratkaisevimmista tekijöistä, joten olen hivenen neuroottinen asian suhteen.

mitä ovat rosteriruuvit?
 
Rosterista (ruostumatonta terästä jossa on myös runsaasti kromia) tehtyjä ruuveja.
 
http://www.freetechnics.fi/MARTELIUSROSTERIVAIMENNIN10cm.JPG
 
Aika hassu ruuvi vai mitä :D noh rosteria kuitenki.

Kyselyä kirjoittaessani ajattelin, että vastauksen saan ainakin Juzzulta, poppamieheltä ja vrajalalta...
 
Ööö... jaha. No, ehkä niin oli tarkoitettu?
 
Ostin sekä messinkisiä
 
Veikkaisin, että messingin värisiä? Suurin osa nykyään myytävistä ruuveista on terästä (tai paskarautaa, miten sen nyt ottaa). Noihin laitetaan sitten halutunlainen pinnoitus korroosiosuojan ja ulkonäön takia. Messinkiruuveja saa kyllä vieläkin mutta harvinaisempia ovat. Ja kalliimpia, muistaakseni.
 
että jostain muusta materiaalista valmistettuja ruuveja
 
Varmaankin myös terästä.
 
Näin tekee myös Koch kirjassaan. Tuolla sahailulla päästään mm. eroon siitä suiposta kärjestä, jolla ei tee kuulemma yhtään mitään jos ruuville on porattu reikä.
 
No ei periaatteessa, joskin se helpottaa monesti ruuvin löytymistä oikeaan kohtaan. Katkaisemalla kärjen saat periaatteessa enemmän hyötypituutta kierreosaan, joten kai se ihan perusteltua on.
 
vielä tuli yksi syy mieleen, miksi en nelimillisiä ostanut: niissä alkoi kierre heti kannasta, kun viisimillisissä oli vaihtoehtona sellainen kierteetön osa. Onko tuolla mitään merkitystä?
 
Kyllä noita pitäisi löytyä melkein joka rautakaupasta. Mulla on ainakin Biiltemasta ostettuja (ei soitinkäyttöön). Mä en kyllä osaa tässä tapauksessa sanoa onko sillä mitään käytännön merkitystä. Tämäntyyppisessä liitoksessa sivuttain tulevat kuormitukset (kaulan ja liitospintojen liukuminen) kannetaan pintojen kitkan avulla, ei niinkään ruuvin varren. Tasaisen varren helpommasta kiertymisestäkään ei ole tässä tapauksessa juuri hyötyä. Eikä pienemmästä venymästä.
 
Ja mitä ovat rosteriruuvit?
 
No tuo blöö jo vastasi tuohon. Rosteriruuvin saa kiillottamalla hyvin lähelle kromatun tai niklatun ruuvin ulkonäköä ellei se ole sitä jo ostettaessa. Ja koska siinä ei ole erillistä pinnoitusta, ei sen kanssa ole pinnoituksen lohkeamiseen ym. liittyviä ongelmia.
 
DIT: lisätääs hiukan. Käsissäni on ruuvi 5 millin kierteellä. Ydinosa on paksuudeltaan 3 milliä. Kannan jälkeinen tasainen osa 3,5 milliä. Eikö tälle ruuville olisi optimaalista porata runkoon 3,5 mm reikä ja kaulaan 3 mm reikä.
 
Aha. Mä oon melkosen monenlaista ruuvia nähnyt mutta tuollaista ei heti tule mieleen. Mä kokeilisin ennemmin nelosta molenpiin kun kuitenkin on kyse melko kovista puista. Tai oikeammin mä en kokeilisi tuota lainkaan. Se ei silti tarkoita etteikö se toimisi. Asennus vaan on paljon mukavampaa kun ruuvi menee edes suht helposti vapaareiäksi tarkoitetusta reiästä läpi.
 
Ja anteeksi nämä typerät kysymykseni.
 
Tiedon puute ei koskaan ole typeryyttä. Se on vain tietämättömyyttä, enkä tarkoita tuota mitenkään negatiivisesti vaikka sanalla sellainen sävy kieltämättä on. Takerrun tähän siksi, että tänään viimeksi kuulin erään vanhemman työmiehen haukkuvan ammattikoululaisharjoittelijaa koska tämä ei tiennyt miten jokin asia tehdään. Mistäs olisi tiennyt kun kukaan ei ole ikinä kertonut? Maailmassa on paljon sellaista mihin ei tehokkainkaan järki riitä.
 
Kuten ruuvit. Ja nyt loppu turhanpäivänen avautuminen. Pahoittelen sivuseikkoihin takertumista.
 
Kuitenkin kitaran "hyvyyden" kannalta kaulaliitos on yksi ratkaisevimmista tekijöistä, joten olen hivenen neuroottinen asian suhteen.
 
Hyvä, niin mäkin. Siksi mä teinkin ensin läpikaulan, sitten liimakaulan ja vasta sitten pulttikaulan. Jaa että perse edellä puuhun, vai?

-> Jeps. Jätän suosiolla ruuvikokeilut. Huomenna sitten vaikka Seinäjoelle ruuvien perässä. Tulee kalliiksi... Kiitos!

-> Jeps. Jätän suosiolla ruuvikokeilut. Huomenna sitten vaikka Seinäjoelle ruuvien perässä. Tulee kalliiksi... Kiitos!
 
Voihan noita tilata kotiin asti. Tuskin postimaksut kovin kummoiset on.
 
Saakohan tuollaisia puuruuveja hastisina? Ei muuta kuin elkitykseen kovilla tehoilla, niin johan on "krominen" pinta.

www.ruuvi.net
 
Tuolta löytyy kaikenlaista kiinnitysnippeliä eivätkä hinnat ole kotiin kuljetettuinakaan pahoja. Sieltä saa ainakin ruostumattomia 45 millisiä puuruuveja ja paljon, paljon muuta.
 
Tuollaisen yleisruuvin tai levyruuvin kierre voisi olla kovapuisessa kaulaliitoksessa parempi, joskaan varmaksi en tiedä. Ja noita saa HST:näkin.

Ja noita saa HST:näkin.
 
Kieletkin pitäis tehrä SS2343:sta, niin kestäis hirveen happokitaristinkin käsissä.

Löysin ruuveja...
 
Kävin veljen stratosta hakemassa yhden ruuvin mallikappaleeksi ja marssin paikalliseen mutteri- ja ruuviliikkeeseen. Tai ei se nyt ihan paikallinen ole, kun keskustasta on puolitoista kilometriä matkaa. Osoittautui, että tuo "standardi" kaulankiinnitysruuvi, tai ainakin se mikä veljeni stratosta irtosi, tottelee DIN 7983 standardia. Myyjä kutsui metallinpalaa "peltiruuviksi". Minä en osaa sanoa siitä muuta, kuin että kierre on tiheä ja neljä millinen. Kanta on mallia "kupu-uppo" ja ytimen paksuus on kolme milliä. Sopivaa pituutta ei löytynyt, oli vain 40 millisiä ja 50 millisiä, joten ostin noita pidempiä ja katkoin niistä puoli senttiä pois. Runkoon porasin neljän millin reiän ja kaulaan kolme millisen. Vähän tiukkaa oli, muttei edes saippuaa tarvinnut. Toimii. Ja hintaa oli kahdeksalla HK-ruuvilla puolitoista euroa.
 
On muuten jossain määrin psykologisesti merkittävä rajapyykki tuossa kitaranrakennuksessa se hetki, kun ruuvaa kaulan runkoon. Tuntuu siltä, että loput rakentamisesta on yhtä laskettelua (lue: pintakäsittelyä ja viimeistelyä) maaliin.
 
DIT: Kiitokset vielä neuvoista. Jos en olisi kysynyt ja jos ette olisi vastanneet, niin voisi olla, että tällä hetkellä odoteltaisiin liima-puutikku seoksen kuivumista kaulan ruuvirei'issä ankaran harmistuksen kera.
 
DIT2: http://www.fullermetric.com/product … ips_Oval_Head_Sheet_Metal_Screw.htm

Myyjä kutsui metallinpalaa "peltiruuviksi".
 
Eli virallisemmin levyruuvi. Hyvä että löytyi sopivia ruuveja. Melekosen tylsää jos kitaran teko jää niistä kiinni.

Hyvä että löyty ruuveja. Pitää oikein ottaa talteen tuo DIN-numero vastaisuuden varalle.
 
On muuten jossain määrin psykologisesti merkittävä rajapyykki tuossa kitaranrakennuksessa se hetki, kun ruuvaa kaulan runkoon. Tuntuu siltä, että loput rakentamisesta on yhtä laskettelua (lue: pintakäsittelyä ja viimeistelyä) maaliin.
 
Niihän sitä luulis ;o) Ei, mutta oikeasti, onhan se hieno hetki. Muutaman viime vuoden ajalta tulee mieleen pari sellaista ehkä keskimääräistä pelottavampaa mutta samalla jännittävän hauskaa hetkeä - se kun pulttasi Telen kaulan kiinni ja se kun liimasi LP:n kaulan kiinni :o)
 
EDIT: Me muuten halutaan kuvia!

Kävin veljen stratosta hakemassa yhden ruuvin mallikappaleeksi ja marssin paikalliseen mutteri- ja ruuviliikkeeseen. Tai ei se nyt ihan paikallinen ole, kun keskustasta on puolitoista kilometriä matkaa. Osoittautui, että tuo "standardi" kaulankiinnitysruuvi, tai ainakin se mikä veljeni stratosta irtosi, tottelee DIN 7983 standardia. Myyjä kutsui metallinpalaa "peltiruuviksi". Minä en osaa sanoa siitä muuta, kuin että kierre on tiheä ja neljä millinen. Kanta on mallia "kupu-uppo" ja ytimen paksuus on kolme milliä. Sopivaa pituutta ei löytynyt, oli vain 40 millisiä ja 50 millisiä, joten ostin noita pidempiä ja katkoin niistä puoli senttiä pois. Runkoon porasin neljän millin reiän ja kaulaan kolme millisen. Vähän tiukkaa oli, muttei edes saippuaa tarvinnut. Toimii. Ja hintaa oli kahdeksalla HK-ruuvilla puolitoista euroa.
 
Tiedän. Ketju on vanha, mutta kiinnostava.
 
Miksi siis porasit kaulaan kolme millisen reiän ja runkoon nelimillisen? Itselleni tulisi mieleen helposti tehdä päinvastoin, tai laittaa molempien reikien kooksi sama.
 
Entä onko kaulan asennuslaatan alle tulevasta kumipehmusteesta mitään todellista hyötyä vai onko homma placeboa?
 
http://www.rockinger.com/index.html?lang=ENG
 
Entäpä nuo socketit? Missä noita käytetään; kitaroissa missä neck pocket on jotenkin hassusti pyöristetty vai?

Miksi siis porasit kaulaan kolme millisen reiän ja runkoon nelimillisen? Itselleni tulisi mieleen helposti tehdä päinvastoin, tai laittaa molempien reikien kooksi sama.
 
Kaulan kiinnitysruuvin on tarkoitus mennä rungosta helposti läpi (ruuvien kohdistaminen kaulaan oikeaan kohtaan helpompaa, että tulee kaula suoraan) ja vastaavasti takertua kaulaan, notta se pysyypi tukevasti paikoillaan.
 
Entä onko kaulan asennuslaatan alle tulevasta kumipehmusteesta mitään todellista hyötyä vai onko homma placeboa?
 
Varmaankin lähinnä lakkapinnan suojaamiseen tuo. Saattapi siitä joku minimaalinen liukuestehyöty olla (mutua).
 
http://www.rockinger.com/index.html?lang=ENG
 
Entäpä nuo socketit? Missä noita käytetään; kitaroissa missä neck pocket on jotenkin hassusti pyöristetty vai?
 
Ei kaulataskua pyöristellä, mutta sieltä rungon takaa liitoskohdasta kylläkin. Tuossa tapauksessa noita on hyvä käyttää. Omaan tekeleeseeni laitoin tuollaiset, koska ohensin runkoa mukavan kaarevasti tuosta liitoskohdasta.
 
Tuolla esimerkki Ibanezin AANJ (AllAccessNeckJoint)-liitoksesta: http://homepage.ntlworld.com/ibanez … guitars/jem7vwh/7vwh_AANJ_close.jpg

Kaulan kiinnitysruuvin on tarkoitus mennä rungosta helposti läpi (ruuvien kohdistaminen kaulaan oikeaan kohtaan helpompaa, että tulee kaula suoraan) ja vastaavasti takertua kaulaan, notta se pysyypi tukevasti paikoillaan.
 
Aivan, jos kierre ottaa jo rungossa liian tiukkaan kiinni, ruuvi saattaa jopa työntää kaulaa irtipäin, eikä ainakaan tuota kunnon puristusvoimaa kaulan ja rungon väille. Runkoon on siksi tehtävä niin iso reikä, ettei kierre vielä tässä pure tai sitten on käytettävä ruuveja, joista heti kannanjälkeinen kierre puuttuu koko rungon läpimenevältä pituudelta.

Kiitoksia ylle, loistavat perustelut, plussat saitte!
 
Ei kaulataskua pyöristellä, mutta sieltä rungon takaa liitoskohdasta kylläkin. Tuossa tapauksessa noita on hyvä käyttää. Omaan tekeleeseeni laitoin tuollaiset, koska ohensin runkoa mukavan kaarevasti tuosta liitoskohdasta.

Tuolla esimerkki Ibanezin AANJ (AllAccessNeckJoint)-liitoksesta: http://homepage.ntlworld.com/ibanez ... guitars/jem7vwh/7vwh_AANJ_close.jpg
 
Tuota nimenomaan tarkoitin, ilmaisin asiani pöhkösti :D.

Tuota nimenomaan tarkoitin, ilmaisin asiani pöhkösti :D.
 
Niin arvelinkin, unohtui myhiö tuosta eli tällainen: ;)

http://img257.imageshack.us/img257/5827/ruuvaussz4.gif
 
Tein paintilla kuvan miten ruuvi tulisi kiinnittää (ainakin huonekaluissa yms..) Voiko / pitääkö ruuvit laittaa noin myös kitaran pulttikaulaa tehdessä?