Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Pari kyssäriä niille, jotka ovat jo käyttäneet Osmon puuvahoja kitaroiden pintakäsittelyssä. Ja Osmoon liittyvät haut on jo luettu..
 
Kitarana on loimuvaahterakantinen, mahonkirunkoinen ja -kaulainen Les Paul. Projektista löytyy kuvia www.freewebs.com/pete-69 ja sieltä Les Paul-rakennussarja.
 
Ideanani olisi jättää mahonki mahongin väriseksi ja saada kanteen aivan inaus punaista kirsikan sävyisellä vahalla. (Tai sitten laitan pohjalle petsiä..)
 
Bodiin ja kaulaan siis joko kirkasta tai mahongin väristä vahaa; Eli jos käytän kirkasta vahaa, tummentaako se yhtään mahongin sävyä? Toisaalta jos käyttää mahonkiin mahongin sävyistä vahaa; tummuuko liikaa?
 
Vaahterakanteen kirsikan sävyistä vahaa; Kuinka loimut suhtautuu vahaan? Syveneekö ne kuten lakatessa?
 
BTW, tarttuuko vaha reunalistoihin vai kannattaako ne teipata?
 
Ja kaikki Osmon vahoihin liittyvät vinkit/ideat ovat tervetulleita!
 
Kiitoksia jo etukäteen järkevistä vastauksista :-).

Idea nro. 1: älä helvetissä pilaa soitinta noilla värillisillä osmo-vahoilla. Niiden aikaansaama värinmuutos (esim. toi kirsikka) on lähinnä sen näköistä, että kitaraan olisi hierottu paskaa. Suurin osa kamasta uppoa syihin ja huokosiin, jolloin pintaan ei jää juuri mitään --> epätasaisen ja todella todella likaisen näköinen lopputulos.
 
Idea nro. 2: käytä sitä eksoottisille puille tarkoitettua juoksevampaa vahaa. Se levittyy tasaisemmaksi ja sitä on helpompi laittaa ohuempia kerroksia --> soitin ei tunnu kynttilältä.
 
Idea nro. 3: käytä värjäämiseen laimeaa petsiseosta, spriipetsiä vieläpä. Syynä se, että vesipetsi todennäköisesti tulee tuolta vahapinnasta vielä läpi ja värjää kaiken mahdollisen vähänkään kostean (hikiset kädet jne.). Spriipetsi imeytyy paremmin ja syvemmälle, eikä oikein liukene veteen.
 
Idea nro. 4: jos haluat puuhun voimakkaan sävyn ja syyt näkymään kolmiulotteisena, käytä ennen vahaamista pellavaöljyä tai vernissaa. Annat niiden kuivua rauhassa jonkin aikaa, niin siihen voi pistää osmoa päälle. Öljykäsittely tummentaa puuta, lähes samanlaiseksi, kuin veden kanssa kostutettu. Öljykäsittely suojaa myös puun rakennetta pinnan sisäpuolelta, kun taas vaha pelkkää pintaa.
 
Toi pelkkä osmo ei juurikaan tummenna puuta, eli siitä ei kannata olla huolissaan.

Eli jos käytän kirkasta vahaa, tummentaako se yhtään mahongin sävyä? Toisaalta jos käyttää mahonkiin mahongin sävyistä vahaa; tummuuko liikaa?
 
Vaahterakanteen kirsikan sävyistä vahaa; Kuinka loimut suhtautuu vahaan? Syveneekö ne kuten lakatessa?
 
BTW, tarttuuko vaha reunalistoihin vai kannattaako ne teipata?
 
Heti alkuun disclaimer: kitaroita en ole vahannut, mutta muuta vaikka kuinka, lattioista, tiskipöydistä ja jalkalistoista leluihin ja vaikka pieniin lippaisiin. Toistakymmentä eri puulajia on tullut tutuksi Osmoon yhdistettynä.
 
Sanoisin, että KOKEILE rauhassa, se kannattaa: Ota pari pientä jämäpalaa mahonkia, vaahteraa ja reunalistaa ja tutki eri työtapoja. Levitä sienellä ja kankaalla, tutki sopivaa määrää, seuraa imeytymistä, leviämistä, kokeile teippaamista, hinkkaa kankaalla tai vaikka kämmenellä kiiltoa, lisää uusia kerroksia... Se kannattaa ilman muuta, kun kerran olet jo noin ison työn tehnyt. Moni hätähousu on pilannut työnsä tässä vaiheessa.
 
Kirkas vaha tummentaa vaalean puun sävyä, Tiikki ja mahonki saavat tummuutta lisää aika reilustikin, mutta niitähän on monia eri laatuja. Yleensä ne näyttävät Osmolla helposti samalta kuin öljyttynä.
Yleensä loimujen sävyt syvenevät, mutta minusta miellyttävän hillitysti verrattuna moniin muihin (öljy)vahoihin tai moniin lakkoihin.
En laittaisi mahongin sävyistä mahongille. Nuo eri puulajien mukaan nimetyt sävyt on yleensä tarkoitettu tekemään vaaleammasta ja halvemmasta puusta jalopuun näköistä. (Tämmöisellä huijauksella on pitkät perinteet, petsaus ja ootraus ym tekniikat ovat samaa juurta: halvasta kalliin näköistä.) Ei siis kannata laittaa tårta på tårta.
 
Kyllä se vaha imeytyy puuhun kuin puuhun, jos sitä reunalistaa ei ole vaikka lakattu tai jollain tujummalla aineella "tukittu". Teippaaminen ei välttämättä riitä luotettavasti rajaamaan osmon kulkua. Osmossahan on öljyjä aika reippaasti. Ne uivat kyllä aika liukkaasti teippausten ali varsinkin, jos ainetta lotraa sillä yleisellä tyylillä: Ensin reippasti sutien ja hetken päästä loput rätillä pois/tasaiseksi.

Okei, kiitoksia vinkeistä. Oon täs pari tuntia kolunnu kaikenmaailman nettisivuja asian tiimoilta ja tullut seuraavanlaiseen lopputulokseen:
 
Mahonkirungolle ja kaulalle (ehkä aluksi filleröinti?), öljykäsittely Danish Oilia ja päälle mahdollisesti Osmo Colorin läpikuultavaa puuvahaa no. 1101 (Ohut, kirkas)
 
Loimuvaahterakanteen spriipohjaisella petsillä värisävy alle rätillä hinkaten (tai petsin sekoitaminen öljyyn?). Päälle Danish Oilia ja sen päälle mahdollisesti vielä Osmo Colorin Läpikuultavaa puuvahaa no. 1101 (Ohut, kirkas)
 
Katotaan miten äijän (ja kitaran...) käy.

Noi ajatuset kuulostavat kyllä ihan järkeviltä ja omakohtaisella kokemuksella uskallan väittää ko. tuotteiden toimivan ongelmitta yhdessä käytettynä.
 
EDIT: Tuosta aiemmin mainitusta osmon "yleisestä" työtavasta täytyy sanoa, ettei noin todellakaan kannata tehdä. Sitä laitetaan monia mahdollisimman ohuita kerroksia. Pinnasta tulee kovempi, kestävämpi, kirkkaampi ja vähemmän vahamaiselta tuntuva. Paksuina kerroksina tuo ei välttämättä ikinä kuivu läpikotaisin ja puu tuntuu selvästi vahatulta.
 
Öljyä voi sitten lotrata siihen pintaan reilusti ja hetken päästä pyyhkästä ylimääräiset pois.

Tuosta aiemmin mainitusta osmon "yleisestä" työtavasta täytyy sanoa, ettei noin todellakaan kannata tehdä. Sitä laitetaan monia mahdollisimman ohuita kerroksia. Pinnasta tulee kovempi, kestävämpi, kirkkaampi ja vähemmän vahamaiselta tuntuva.
 
Kokeilin menneenä talvena ruiskuttaa ohennettua Osmoa ja väärinkäyttää sitä maalimaisesti. Lopputulos oli että pari ensimmäistä kerrosta, jotka puu imi oli ihan OK. Tämän jälkeen ruiskutetut kerrokset kyllä kuivuivat ja kovettuivat, mutta tartunta oli varsin huono ja pinta lähti lopulta irti ihan kynnellä raputtamalla.

Kokeilin menneenä talvena ruiskuttaa ohennettua Osmoa ja väärinkäyttää sitä maalimaisesti. Lopputulos oli että pari ensimmäistä kerrosta, jotka puu imi oli ihan OK. Tämän jälkeen ruiskutetut kerrokset kyllä kuivuivat ja kovettuivat, mutta tartunta oli varsin huono ja pinta lähti lopulta irti ihan kynnellä raputtamalla.
 
Näinhän siinä käy. Arvatkaa vaan saako koululaisia ja puutyöpiiriläisiä aikuisiakin vahtia, etteivät lotraa melko kalliilla aineella ihan turhaan...
En siis todellakaan suositellut tuota tapaa taannoisessa viestissäni.
 
Aina on parempi pistää monta ohutta kerrosta näillä "perinneaineilla".