Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Onko intonaatiosäätö hankalaa/vaikeaa/mahdotonta saada kohdalleen siinä perinteisessä kolmipalatallassa? Haluaisin laittaa mieluummin sellaisen vintage-mallin kuin kuusipalaisen modernin mokkulan. Millaista tallaa suosittelette? Miten Wilkinsonin kolmipalamalli, jossa on kielikohtainen säätö?

Onko intonaatiosäätö hankalaa/vaikeaa/mahdotonta saada kohdalleen siinä perinteisessä kolmipalatallassa? Haluaisin laittaa mieluummin sellaisen vintage-mallin kuin kuusipalaisen modernin mokkulan. Millaista tallaa suosittelette? Miten Wilkinsonin kolmipalamalli, jossa on kielikohtainen säätö?
 
Perinteisellä saa kohdalleen ihan taivuttamalla palan kinnitysruuvia, jolloin intonaatiota saa säädettyä kieliparien välillä. Ei se vaikeaa ole, työlästä se voi olla.
Vararuuveja ja paloja on tietysti hyvä olla jos sattuu katkaisemaan liian innokkaalla taivuttelulla.
Punotun G-kielen käyttö auttaa jo paljon.

Onko intonaatiosäätö hankalaa/vaikeaa/mahdotonta saada kohdalleen siinä perinteisessä kolmipalatallassa? Haluaisin laittaa mieluummin sellaisen vintage-mallin kuin kuusipalaisen modernin mokkulan. Millaista tallaa suosittelette? Miten Wilkinsonin kolmipalamalli, jossa on kielikohtainen säätö?
 
Kyllä siinä lähes poikkeuksetta joutuu aina jonkunlaisen kompromissin tekemään tuolla perinteisellä tallalla. Se on kai hitusen tapauskohtaista kuinka paljon siinä joutuu. Mut toisaalta taas jos tietää oman soittotyylin niin kyllä sen pystyy kohtuullisen hyvin säätämään niin että omalla soittotyylillään sitte kompensoi sitä vireisyyttä... Mutta se onkin sitte toinen stoori.
Fenderin sivuilta löyty muistaakseni ihan hyviä säätövinkkejä tuohon perinteiseen tallaan.
 
Tuolla kuusipalaisella tosiaan saa intonaation sitten ihan kunnolla laitettua, se on sitte jokaisesta kiinni kuinka paljon siinä mojossa häviää perinteiselle. Mua ei tuo kuusipalainen talla oo ikinä haitannut, ainut mikä siinä fibaa mulle on se että siinä ei oo niitä reunoja. Mut siihen tottuu.
 
Mulla on yhdessä telessä Wilkinsonin WT3-talla. Siinä noita tallapaloja pystyy vääntelemään niin että sen intonaation saa kohdilleen. Siinä meni hetki kun niitä käänteli ja tsekkaili intonaatiota. Siinä on vaan se, että kun toiselle kielelle säädät niin helposti sohlaat viereisen kielen säädöt sitten samalla.
Mun vinkki tuohon on se, että ensin säätää kerran jokaisen kielen intonaation, ja sitten tsekkaa vielä toisen kerran ja korjaa jos jotain korjattavaa on. Ja tekee saman vielä kerran tai kaks.
Messinkiset tallapalat tuossa on erittäin jees. Tykkäsin siitä muutoksesta minkä se toi tavan palamateriaaliin verrattuna. Mutta, tuossa ei oo sitten noissa tallapaloissa kielille mitään uria. Jotkut vinkuu jotta kielet ei pysy paikoillaan siinä kun rankemmin soittaa ja bendailee. Mulla ei itselläni ole ollut moisia ongelmia kertaakaan tuon kanssa.
 
Mun suositus sulle tallaksi on se, mikä susta tuntuu hyvältä. Jos tuntuu että tuo kuusipalainen talla ei tuota tarpeeksi mojoa tai ei muuten tunnu hyvältä, kannattaa kokeilla sitä ihan perinteistä tallaa. Jos tuntuu että vireisyys häiritsee perinteisellä niin kokeile vaikka tuota Wilkinsonia. Jos sekään ei tunnu hyvältä, niin sitten en enää tiedä :-)
 
Perinteisellä saa kohdalleen ihan taivuttamalla palan kinnitysruuvia, jolloin intonaatiota saa säädettyä kieliparien välillä. Ei se vaikeaa ole, työlästä se voi olla.
Vararuuveja ja paloja on tietysti hyvä olla jos sattuu katkaisemaan liian innokkaalla taivuttelulla.
Punotun G-kielen käyttö auttaa jo paljon.
 
Jep, tässäpä vielä bueno vinkki joka ei itselle tullut mieleen.