Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Olis tarkoitus laittaa lapsteelin pintaan visakoivu viilu. Mulla on ohutta visa viilua kaks palaa joilla saa sauman ollessa keskellä hienon kuvion bookmatsattuna.
 
Tuo viilu on ohutta ja kupruilla. Mikähän olis paras keino saada viilut suoriksi?
 
Toiseksi, viilussa on muutamia visan kuvioissa olevia reikiä (pieniä sellaisia). oon tuossa miettinyt miten tuon liimaamisen kanssa mahtaa käydä.
Tarkoitus olisi oikaista siis ensin sivut ja teipata ne yhteen ja sen jälkeen taakse saumaan sutaista vähän liimaa. Kun levy on kokonaisena liimaus paikalleen ja käsipaperia viilun ja puristuslevyn väliin. Tuo paperi sitten imisi läpi tunkevan liiman ja helpompihan se paperi on siitä viilun pinnasta irrottaa kuin vaneri levy..
Liimaksi olen ajatellut titebondia.
 
Kannattaako tuo viilu liimausvaiheessa silittää miedolla lämmöllä päältä tai kannattaako viilu liimata kosteana jos se on vähän kupruilla?
 
miten oleette toimineet jos ja kun olette viiluttaneet kitaroita tms. Kaikki vinkit olisivat tervetulleita.
 
Lapsteelin runkopuuna on muuten lehmus, kahdesta palasta liimattuna.
 
pekka

... Tuo viilu on ohutta ja kupruilla. Mikähän olis paras keino saada viilut suoriksi?...
 
Kupruileva viilu oikeaa, kun siihen laittaa puuliimaa toiselle puolelle ja laittaa sen puristuksiin laudanpalan avulla.

Totaa... Ei sitä viilua tarvii oikasta ollenkaan, tarpeeksi suuri puristuspaine tekee sen sun puolesta. Sä voit koittaa höyryttää sitä pehmeämmäksi ensin ja puristuksessa suoristaa vähän, jos haluat.
 
Viilutuksesta sen verran, että tavallinen maalarinteippi saumakohtaan. Mahdollisimman vähän, mutta silleen, että pysyy kohdillaan. Hierot sen teipin voimakkaasti kiinni. Liiman levität telalla siihen runkokappaleeseen mahdollisimman tasaisesti ja viilu päälle --> puristukseen.
 
Titebond ei oo hyvä viilutusliima, liian ohkasta. Käytä vaikka kiillon B3:sta ja tarvittaessa paksunna hitusen perunajauholla. Voit kokeilla kyllä mitä se tekee titebondilla.
 
Se käsipaperi on ihan ok, mutta sitä on tosi vittumaista hioa pois ja oletettavasti sun visaviilusi on 0,6mm paksua. Saa siis olla tarkkana. Mä suojaisin sen levyn jollain mieluummin, jos liimattava pinta-ala ei oo suuri. Pakkausteippi ajaa asian oikein loistavasti, sitä käytetään teollisuudessakin liimauspalikoiden suojana.
 
EDIT: Niin ja viiluttaessahan sit viilut molemmin puolin, muuten lähtee osat käyristymään. Viilun sijasta voi käyttää vaikka voimapaperia, jos uskaltaa ja kehtaa. Kunhan siellä on vaan jotain.

Puristus kannattaa tehdä jonkun paksun levyn kanssa ja muistaa laittaa muovi tai voipapru väliin ettei viilu tartu läpitihkuvan liiman vuoksi levyyn kiinni.
Marko

Puristus kannattaa tehdä jonkun paksun levyn kanssa ja muistaa laittaa muovi tai voipapru väliin ettei viilu tartu läpitihkuvan liiman vuoksi levyyn kiinni.
Marko
 
Tai jos mahdollista, niin jonnekin firmaan viilutusprässiin. Sit tosin pitää olla tasan saman paksuista kappaletta useampi kappale (neljä tarkalleen, jokaisen hydraulisylinterin kohdalla), ettei prässilevyt rupea vääntymään.
 
No mutta, ehkä tuollainen menee kotikonsteinkin, toivottavasti.

Jos sulla on käyttää semmosta viilulle tarkotettua teippiä jossa se liimapinta pittää kastella niin käytä mielummin sitä.
 
Maalarinteippi nimittäin saattaa repiä sitä viilua aika v*ttumaisesti pois, ja sitä on ärsyttävä hioakin siitä pois. Varsinkin jos jätät sen siihen viilun päälle puristuksen jälkeen, tai pidät palikkaa liian pitkään puristuksissa. Pakon edessä toimii maalarinteippikin kunhan on tarkkana sitte sen irrottelun kanssa
 
Itsehän nimittäin viilutetut kaapin ovet sillä lailla menin ryssimään.

Maalarinteippi nimittäin saattaa repiä sitä viilua aika v*ttumaisesti pois, ja sitä on ärsyttävä hioakin siitä pois.
 
Ei revi, jos kiskoo sen oikein siitä pois. Silleen vähän viistosti, 45-asteen kulmassa syysuuntaan nähden.
 
Itsehän nimittäin viilutetut kaapin ovet sillä lailla menin ryssimään.
 
Mä oon onnistunut työkseni käyttämään maalarinteippiä tuossa ihan hyvin (myös sillä visakoivulla), ei mitään ongelmia. :) Ne kannattaa ottaa heti vaan pois, ei oo paha homma. Kaikkein vaikein operaatio siitä tulee, jos käyttää lämmitettyä viiluprässiä ja antaa puristuksen jälkeen teippien jäädä siihen pintaan. Lämpimänä lähtee kohtuuhelposti, liiman jäähdyttyä sitten hionta on oikeastaan melkeinpä ainoa keino ja levymäisillä kappaleilla siinä on yleensä helpoin konsti ns. pitkänauhahiomakone, jota varmaankaan keneltäkään ei täältä kotoa löydy. Joku epäkeskokin menee ihan ok, kunhan ei jyristä pintaa puhki yhdestä kohtaa.
 
Viilutuksessa sit muuten normaalin huoneen lämpöisessä ja kosteudeltaan about samanlaisissa tiloissa riittää melko lyhytkin aika puristuksissa. Tommonen perus pva-johdannainen liima menee siinä 15-30min.
 
Mut niin tai näin: vähempi teippiä on parempi.

Ei revi, jos kiskoo sen oikein siitä pois. Silleen vähän viistosti, 45-asteen kulmassa syysuuntaan nähden.
... Ne kannattaa ottaa heti vaan pois, ei oo paha homma. ...
 
Juu, maalarilla jäi teipit tän talon ikkunanpokiin, olipa mahoton repiä pois. Jätin homman seuraavalle asukkaalle. Lycka till vaan!

kiitoksia kommenteista tähän saakka. Kokeilin vähän kostuttaa viiluja ja kevyesti kankaan läpi silitysraudalla lämmittää. Sitten laitoin ne levyjen väliin painojen alle ja aika paljon ne suoristui.
 
Seuraavaksi pitäis suoristaa sivut jotka tulevat vastakkain. Ajattelin kokeilla laittaa viilut päällekäin ja parin laudan väliin ja hioa sivu suoraksi.
 
pitääpä vielä vähän tutustua tuohon viilun liimaukseen ja eri liimoihin ennen kuin ryhtyy liimailemaan.
 
pekka

Seuraavaksi pitäis suoristaa sivut jotka tulevat vastakkain. Ajattelin kokeilla laittaa viilut päällekäin ja parin laudan väliin ja hioa sivu suoraksi.
 
Kai se hiontakin voi toimia, mutta mä käyttäisin höylää tohon hommaan. Pari suoraa parrua, joiden väliin ne viilut puristimilla tiukasti nippuun ja höylällä pinnat suoriksi.

No niin tulihan tuo viilu vihdoin ja viimein liimattua. Suoristin viilujen sivut ensin leathermanilla ja vielä nauhahiomakoneella kevyesti. Viilut ovat olleet kevyen silityksen jälkeen jonkin aikaa painojen alla suoristumassa ja paljon ne suoristuivatkin.
 
Laitoin viilut maalarinteipillä yhteen ja sormella sutaisin vähän titebondia toiselle puolelle. Laitoin myös muutamaan visassa olevaan pieneen reikään teipin toiselle puolelle ja sutaisin toiselle puolelle vähän liimaa.
 
Kun levy oli yhtenäinen liimasin sen titebondilla lehmuksen päälle. Annoin titebondin vähän aikaa oleentua ennen kuin painoin viilun kiinni. Liimaa laitoin ihan ohuen kerroksen. Viilun päälle vähän talouspaperia ja sitten paksu vanerilevy ja monella puristimella kiinni. Seuraavana päivänä puristimet irti, juurikaan ei ollut liimaa tullut viilun läpi. Viilu oli liimaantunut siististi kiinni eikä kupruja jäänyt ollenkaan. Tosi siisti pinta tuli.
 
Reunoilta leikkasin saksilla ylimääräistä pois ja hiomalla loput. Pitääpä jossain vaiheessa laittaa vähän kuviakin.
 
Pekka

tuolla omissa kuvissa yks kuva viilusta.
 
pekka